sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Härmän Ratin luomulounaalla


Useimmiten nautin arkilounaan työpaikan ruokalassa, jossa onkin kelpo ruokaa. Etäpäivinä teen jotain nopeaa eikä välttämättä aina niin kelpoa kotikeittiössä. Nyt minulla oli mahdollisuus lähteä maistelemaan lounastarjontaa jota ei vielä kovin usein ole tarjolla: Härmän Ratin lähes sataprosenttisen luomua noutopöytää.

Viehättävässä, alunperin Alahärmästä tuodussa talossa Järvenpäässä toimivat Härmän Rati näyttää juuri sellaiselta paikalta, jossa mielelläni kävisin useamminkin. Vanhat koulutaulut seinillä, valoisa, rauhallinen tunnelma ja erittäin kutsuvan näköinen pöydällinen herkkuja!



Iänikuisten jäävuorisalaatti-kurkku-tomaatti -tarjoamusten sijaan purkeista ja purnukoista löytyi niin hyviä alkuruokia, että meinasi mennä vain huokailuksi. Sitruunalla maustettu linssisalaatti, ruisleipä omasta mustaherukkasiirapista ja vaalea spelttileipä, voita päälle. Slurps. Mutta parasta mitä alkupalapöydästä löytyi, oli hernepyree. Olisin ihan kepoisesti voinut nappasta purkin kainaloon ja juosta ulos lusikoimaan koko satsin suuhuni. Pienellä suostuttelulla sain Härmän Ratin ravintoloitsijan Juha Ollilan antamaan ohjeen. Nopeasti siis kauppaan niin kauan kuin tuoreita herneitä vielä on tarjolla, vaikka saahan tuon tehtyä myös pakastetuista.



Hernepyree 

300g tuoreita tai pakastettuja herneitä
1 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
1-2 valkosipulin kynttä
1-2 tl suolaa
sokeria
valkopippuria

Aja tehosekoittimella tai sauvasekoittimella massaksi.
Tarjoa tuoreen leivän kanssa tai kauho suoraan purkista.







maanantai 10. heinäkuuta 2017

Järkkyhyvät ribsit




Tiedäthän sen tunteen, kun olet pitkään etsinyt jotain ja löydät sen vihdoin? Vihdoinkin hyvä kirja; pukeva huulipunan sävy; täydellinen ribsiresepti...

Löysin omani Ruoka Gloriasta ja sen on luonut Michelin-palkittu huippukokki Jouni Toivanen. Ohjeen nimi, Todella hitaat ribsit, kertoo että pikaruoka-annoksesta ei ole kyse. Aamulla kun aloitat niin saat ribseistä hyvän myöhäisen lounaan. Suurin osa ajasta kuluu kattilaa vahtiessa ja itse grillaus on vain muutaman minuutin juttu. 


Seurasin ohjetta suht uskollisesti. Ruokosokerin puuttuessa käytin fariinisokeria ja sekä kokista että omenamehua laitoin reilummin kuin reseptissä, 

Ruokaseura oli sellaista joka ei ribseistä välitä, mutta joutui niitä vähän pakon edessä syömään. Autuaat huokaukset ja painokkaasti lausuttu 'hyvää' kertoivat kaiken tarpeellisen. Näitä teen uudestaan heti kun on enemmän aikaa. 

Ohje löytyy Soppa 365 -sivustolta.




torstai 6. heinäkuuta 2017

Raparperimansikkatorttu



Raparperia ja mansikkaa murujen alla

Viime vuodet olen leiponut kaikki marjapiirakat samalla reseptillä. Täydellinen ohje löytyi aikoinaan muistaakseni Hesarista. Olen kirjoittanut sen muistiin jostain vihosta repäistylle ruutupaperille ja tuo lappunen on yksi useimmin esiin kaivamistani ohjeista. 

Mikä sitten tekee täydellisen marjapiirakan? Pohjan pitää olla kakkumainen, muttei liian höttö. Lusikalle pitää palaa leikatessa olla vastusta! Murupohja on aivan liian kuiva ja pullapohja on no, liian pullamainen. Ohjetta voi käyttää kaikille marjoille, omenoillekin olen sitä muistaakseni kokeillut. Murupinnan voi laittaa mukaan tai jättää pois, molempi parempi.

Nyt käytin raparperia ja mansikoita, ulkomaisia, kotimaisia en kyllä raaskisi piirakkaan paistaa.

Muruseos piirakan päälle:
100 g suolaista voita
2,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja

Tee ensin pinnalle tuleva muruseos. Kuutioi kylmä voi ja lisää sokeri sekä jauhot. Sekoita nopeasti ettei voi sula, jätä kokkaireiseksi. Säilytä jääkaapissa ennen piirakan päälle laittamista.

Torttutaikina:

2 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl kermaa
100 g suolaista voita
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
600 g raparperia paloina

  1. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi.
  2. Kiehauta maito, kerma ja voi niin, anna voin sulaa. Kaada muna-sokerivaahdon joukkoon, vatkaa samalla.
  3. Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Sekoita varovasti muihin aineisiin.
  4. Levitä leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (25 cm x 35 cm). Ripottele päälle raparperin ja mansikan palat ja pinnalle murua.


Paista 160 C, 40 minuuttia. Kokeile kypsyys puutikulla.





keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Pikkusiikaa ja muuta savukalasta


Savukala ei ole mikään kesäruoka, sitähän saa ja voi itsekin valmistaa ympäri vuoden. Mutta onhan se niin,  että kesällä järvituoretta saalista savustellessa ympärillä pörräävä luonto tuo tilanteeseen ihan oman fiiliksensä. 

Jos olet aiemmin savustanut, niin osaat jo homman. Jos taas olet aloittelemassa, niin täältä löydät tarpeellista tietoa alkuun päästäksesi. Ja for the record: savustaminen ei siis ole vaikeaa.

Useimmiten savustan lohta. Se maistuu niin pääruokana vaikkapa uusien perunoiden kanssa, mutta on myös tosi herkullista tumman leivän päällä. Suolaisuus ja savun maun vahvuss ovat makuasioita, itse tykkään vahvasti suolatusta ja tummaksi ja kuivaksi savustetusta lohesta. Kauppojen savulohet ovat järjestään liian mauttomia minun makuuni. 

Merisiika jota saa kaupasta, on ihan ok syötävää. Ja sitten on pieni järvisiika. Niitä varten kannattaa ajaa järvikaupunkiin kaupoille, esimerkiksi Lahteen täältä Helsingistä. Pieniä ihania siikoja pitää suolata hellästi ja varoen, etteivät ihan tönkköydy. Savustamisen kanssa pitää myös olla tarkempana, jottei tulee liian kuumaa tai liian kuivaksi. Sen voin luvata, että jos onnistut, niin ajat Lahteen toistekin kalojen perässä; pikkuhinta tästä autuudesta!



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Pimientos de Padron


Vihdoinkin Suomestakin saa pieniä vihreitä paprikoita, joista valmistuu herkullinen klassikkotapas-annos, Pimientos de Padron. Aiemmin raahasin näitä Espanjan matkoilta, nyt voin hilppaista lähikauppaan kun mielihalu iskee. Paprikat löytyvät rasiassa johon on avuliaasti painettu päälle tuo nimi, joten ne on helppo löytää. 

Pimientos de Padron on simppeli ja suht nopea valmistaa, mutta vähän sotkuista se on kun öljy roiskuu ympäriinsä. Paprikat näet paistetaan öljyssä kunnes niiden pinta alkaa kupruilla ja hieman palaa. Sitten ne valutetaan ja päälle rapsitaan sormisuolaa. Siinä kaikki. 


Tänään keksin paistaa ne grillissä, mikä toimi loistavasti eikä tarvinnut huolehtia kärystä eikä öljyroiskeista. Vaikka sinulla ei olisi grilliä, niin älä jätä tätä väliin! Vuoraa vaikka hellan ympärys talouspaperilla, niin siivoaminen on helpompaa. Herkku on kuitenkin kokeilemisen väärti.




lauantai 1. heinäkuuta 2017

Tomaattia ja sipulia


Ihana tomaatti!

Muistin tässä eräänä päivänä tomaatti-sipulisalaatin, jotan en ollut tehnyt vuosiin. Nyt olenkin sitten laittanut sitä monta kertaa viikossa. Kypsät makeat tomaatit, ja kirpakka sipuli, öljy pehmentämässä liittoa... 

Sopii lisuukkeeksi lihalle, kanalle, mille vaan. Jos jää tähteitä, käyvät leivän päälle tai vaikka pataruoan jatkeeksi. Viimeksi lisäsin loput peruna-sipulipaistoksen päälle, hyvin toimi. 



sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Parasta kesässä: grillaus


Periaatteessa grillini ei ole talviteloilla lainkaan, mutta aktiivikausi on huhtikuusta lokakuuhun. Pihalta löytyy kolme erilaista grilliä: savustus-grilli, perinteinen hiili-weber ja normin mukainen kaasugrilli. Jälkimmäinen on tuunattu paremman maun aikaansaamiseksi siten,että polttimon yläpuolelle Kätevä Isäntä asensi metalliristikon jonka päälle olen latonut hiilet. Uskokaa pois, hiilten päällä grillatessa maku on aivan toinen kuin suoralla kaasulla tohottaen.




Tohottimista puheen ollen, sen voisi ehkä laskea neljänneksi grilliksi. Sillä voi pintakypsentää kalaa (ja muutakin) ja maku on aivan omaa luokkaansa. Muutamat sushi-paikat tarjoavat nigiriä nimellä 'grillattu lohi', ja siinä on juuri näin kypsennettyä lohta. On järjen vievän hyvää ruisleivän päällä. Täytyykin palata aiheeseen myöhemmin.

Grillaan melkein mitä vain, mutta varsinkin arkena valikoima tuppaa rajautumaan kanan minuuttipihveihin ja perusvihanneksiin. Vihannes kuin vihannes - ja useat hedelmät myös - maistuvat erinomaisilta grillattuina. Porkkana, kukkakaali, kaali (ah!), paprika, sipuli (foliokäärössä tai ilman), peruna,... Kaikki käy (myös jättiravun koivet).


Erityisen hyvää on kevään reipaan rapsakka varhaiskaali, joka toimii myös pannulla tai uunissa kypsennettynä.

Aina kun mahdollista, hankin lihan puhtaana. Valmismarinadi antaa lihalle kuin lihalle toki kivan muovirasiamaun, mutta jos sellaisesta ei välitä niin oman valmistus kannattaa.



Erittäin herkullisen paistosoosin saa öljyä ja soijakastiketta sekoittamalla. Sillä saa taatusti maistuvamman pinnan kuin yhdelläkään kaupan valmiskastikkeella. Jos haluat jotain vaativampaa, sekoita öljyyn jotain makeaa (hunaja, siirappi), jotain hapanta (joku etikka), jotain tulista (makea chilikastike, chilikastike, chilijauhe) ja jotain suolaista (soijakastike). Maustamalla (pippuri, paprika, chili, cayennepippuri...) saat lisää tulisuutta ja makua.

Kaasugrillilläkin grillatessa kannattaa pitää kansi kiinni. Näin hyvät savut kiertävät ja tarttuvat lihaan, eivätkä karkaa taivaalle. Myös lämpö pysyy tasaisempana. On amerikkalaisten elokuvien luoma harha, että kannen pitäisi olla jatkuvasti auki.



Grillaaminen on kivaa kunhan hyväksyy sen, että savu tulee aina silmiin ja että loppupäivän haisee grillille.