maanantai 31. elokuuta 2009

Lohtutorttu sitruunasta ja rosmariinista


Sunnuntai-iltapäivä tuli vietettyä Espo Cinessa, eikä se ollut yksinomaan viihdyttävä. Katsomani elokuva Naisen Kivitys järkytti, itketti ja kauhistutti.

Elokuva perustuu kirjaan The Stoning of Soraya M, joka kertoo salajuonen perusteella aiheettomasti aviorikoksesta tuomitun iranilaisnaisen karmeasta kohtalosta parinkymmen vuoden takaa. Kirja perustuu tositapahtumiin ja on kielletty Iranissa, niin kuin elokuvakin tultaneen kieltämään. Kuolemantuomiot kivittämällä kohdistuvat erityisesti naisiin ja niitä harjoitetaan yhä tänä päivänä ainakin Iranissa.

Leffa tulee Finnkinon ensi-iltaan 16.10. ja suosittelen sitä vilpittömästi. Popcornit kannattaa jättää ostamatta, mutta nenäliinoja on hyvä ottaa mukaan paketillinen.

Koska tiesin etukäteen että illan leffa-anti ei olisi sieltä kevyimmästä päästä, valmistin lohdutukseksi todellista turvaruokaa: pehmeän, lempeän kostean ja maukkaan sitruuna-rosmariinikakun. Sen olisi voinut kuorruttaa tuorejuustolla, mutta päätinkin keittää raparperikompotin omista raparpereistani. Idean torttuun sain iki-ihanasta Sunday Suppers-blogista.

Kotiin palattua kuppi teetä ja aimo viipale torttua raparperikompotin ja vaniljarahkan kanssa hälvensi surullisia ajatuksia, vaikka täytyykin myöntää että näkemäni ei unohdu vielä pitkään aikaan.


Sitruunarosmariinikakku ja raparperikompotti

200 g margariinia huoneenlämpöisenä
2,5 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
4 munaa
1 sitruunan kuori raastettuna
2-3 oksaa rosmariinia, hienoksi pilkottuna
7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
1 tl suolaa
1 sitruunan mehu
1 prk kermaviiliä
2 tl vanilliinisokeria

Uuni 175 C
Paistoaika 45-55 min

1. Vaahdota margariini ja sokeri.
2. Lisää munat yksi kerrallaan, sekoittaen välillä huolellisesti.
3. Lisää sitruunan raastettu kuori ja erittäin hienoksi pilkottu rosmariini.
4. Sekoita kuivat aineet keskenään.
5. Sekoita nesteet keskenään.
6. Lisää kuivia aineita ja nestettä taikinaan vuorotellen, välillä sekoittaen.
7. Paistoaika omassa uunissani oli 55 min, joista viimeiset 10 min foliolla peitettynä.

Tarjoa raparperikompotin ja vaniljajäätelön tai -rahkan kanssa.


Raparperikompotti

500 g raparperia
2 dl sokeria
3 tl vanilliinisokeria
2 rkl vaniljahunajaa

1. Paloittele raparperi noin puolen sentin palasiksi.
2. Laita kaikki aineet kattilaan, sekoita.
3. Anna kypyä miedolla lämmöllä.
4. Kompotti on valmis kun raparperit ovat pehmenneet.

torstai 20. elokuuta 2009

Pussipiirakkaa ja itsepoimittuja mustikoita


Joskus sankaripoimijakin käyttää oikotietä. Olkoon tämä tarina sellaisesta tapauksesta.

Eilen raadoin selkä vääränä metsässä ja sain poimittua vaivaisen puoli litraa mustikoita. Joku toinen oli selvästi käynyt siellä aikaisemmin. Mutta koska olin päättänyt saada mustikoita, poimisin mustikoita. Haroin puolityhjiä versoja litran poimurillani, Omakulta kulki kaueampana ja avusti poimimalla sormin marjan sieltä, toisen täältä.

Mutta sisukkuus palkitaan! Ikuisuuden jälkeen koossa oli sen verran marjoja, että piirakka olisi mahdollinen. Harmi vain, että tässä vaiheessa olin niin poikki että leipominen ei todellakaan innostanut. Piirakkaa oli kuitenkin saatava.

Kaupan kylmähyllystä löytyi oiva ratkaisu, Dr Oetkerin valmis kakkutaikina pussissa. Pussin sisältö vain holautetaan vuokaan ja hop! hetken kuluttua on kakku käsillä. Kakkua sai paistaa hieman oli ohjeistetun ajan, jotta keskuskin kypsyi.

Torttu maistui hyvältä omatekoisen vaniljakastikkeen kanssa. En lisännyt sokeria marjoihin, koska en yleensäkään käytä sokeria marjojen kanssa. Tässä tapauksessa kookos toimi loistavana lisänä ja pyöristi mustikoiden ehkä hieman hapanta makua.

Ja sitten hommiin:


Mustikkapiirakka valmistaikinaan

1 pss Dr Oetkerin kakkutaikina, vaalea
1/2 l Mustikoita
1,5 dl Kookoshiutaleita
Paitolämpötilan ja -ajan näet pussin kyljestä.

  1. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla.
  2. Sekoita kookoshiutaleet taikinaseokseen pussissa
  3. Kaada pussin sisällys vuokaan.
  4. Ripottele päälle mustikat. Ne uppoavat nätisti taikinaan.
PS. Piirakan päällä näkyvät valkoiset pisteet ovat todiste nenälleen menneestä yrityksestä koristella torttu tomusokerilla. Omani oli mennyt niin kokkareiseksi, ettei tomu ollut kuin muisto vain.




keskiviikko 19. elokuuta 2009

Klassikon seurassa eli Tarte Tatin


Monet hyvät asiat tässä maailmassa ovat syntyneet vahingossa, niin myös kuuluisa omena-keikauskakku Tarte Tatin. Ihanan leivonnaisen salaisuutena on paistettu sokeri-voi-seos, joka antaa omenoille järkyttävän herkullisen kinuskityyppisen maun. Torttu voidaan valmistaa omenoiden lisäksi lähes mistä tahansa pehmeästä hedelmästä (päärynä, persikka) tai jopa vihanneksesta kuten tomaatista tai sipulista. Itse päädyin nektariineihin, koska niitä odotteli jääkaapissani kilollinen ja ne olivat hieman turhan kovia syötäväksi.

Torttu onnistui ja oli juuri niin mainio kuin odotinkin, mutta nektariineista erittyi kovasti nestettä tarjoiluastian pohjalle. Siinä mielessä kovahkon omenalajikkeen käyttäminen pitää puoliaan. Virallisilla Tarte Tatin-sivuilla muuten erikseen mainitaan, että torttua ei saisi koskaan lämmittää mikroaaltouunissa, koska silloin menettää sen ihanan karamelli-maun. Olen teitä nyt varoittanut.

Tarte Tatinin nimekkyyden taustalla lienee muuten ranskalainen ravintoloitsija Louis Vaudable, joka otti tortun pysyvästi ravintolansa listalle. Ja tuo ravintola ei ollutkaan ihan mikä tahansa korttelikuppila, vaan Pariisin kuuluisa Maxim’s.

Ja sitten hommiin:

Tarte Tatin Nektariineilla

8 annosta

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl tomusokeria
75 g kylmää voita
2 rkl kylmää crème fraîchea

Täyte:
6 kpl kiinteitä nektariineja
150 g voita
2 dl sokeria

Käytin paistamiseen irtopohjavuokaa, jonka vuorasin leivinpaperilla. Näin neste ei valu saumojen välistä uuniin. Voit myös toki käyttää uuninkestävää korkeareunaista vuokaa.

Uuni 200C
  1. Valmista taikina. Monitoimikoneella sujuu hetkessä ja vauhti on valttia ettei taikinaan muodostu sitkoa
  2. Sekoita kaikki taikinan ainekset nopeasti keskenään.
  3. Kääri valmis taikina muovikelmuun ja laita se jääkaappiin kunne täyte on valmis. Viilentäminen helpottaa edessä olevaa kaulin-urakkaa.
  4. Viipaloi nektariinit lohkoiksi.
  5. Kuutioi voi.
  6. Mittaa sokeri paistinpannulle ja sulata se kullanruskeaksi. Ole varovainen ettei sokeri pala, silloin se maistuu pahalta.
  7. Nosta pannu liedeltä ja lisää voikuutiot. Sekoita nopeasti ja kaada sokeri-voiseos irtopohjan vuoan pohjalle. Jos seos ehtii viiletä, se karamellisoituu. Lämmitä sitä varovasti uudelleen jotta saat sen juoksevaksi.
  8. Aseta sokeri-voiseoksen päälle omenalohkot niin, että niiden kuperat puolet ovat pohjaa vasten.
  9. Ota taikina jääkaapista ja kauli se vuokasi kokoiseksi levyksi.
  10. Nosta taikinalevy nektariinien päälle. Tässä voi käyttää apuna lastaa tai kaulinta.
  11. Painele taikina tiiviisti omenoiden päälle ja vuoan reunoille. Varo etteivät hedelmät revi taikinaan reikiä.
  12. Paistoaika 25–30 minuuttia, tai kunnes taikina on kauniin ruskistunut.
  13. Ota vuoka uunista ja anna jäähtyä.
  14. Aseta tarjoilulautanen vuoan kanneksi ja kiepauta torttu ylösalaisin.Varo ettei neste lennä päällesi tai ympäri keittiötä.
Nauti sellaisenaan tai vaikka vaniljajäätelön kanssa.

tiistai 18. elokuuta 2009

Grillaten ilta-auringossa


Lauantain aurinkoinen sää innoitti grillaamaan ja jo pelkkä ajatus pekoniherkkusienistä sai suun herajamaan. Tuota herkkua ei kannata kovin usein tehdä sen melkoisen energiasisällön vuoksi. Sienten lakkiin laitettavaa juustoa voi vaihdella, itse olen kokeillut sulatejuustoja (Koskenlaskija), cheddaria ja MustaPekkaa. Omasta mielestäni Mustalla Koskenlaskijalla tulos oli maukkain.

On turha tapella irti liukuvan pekonin ja valuvan sulatejuuston kanssa grillissä. Pekonin saa pysymään tiukasti paikoillaan kun työntää yhden tai kaksi hammastikkua sienen läpi. Tikut kannattaa liuottaa jonkin aikaa vedessä ennen käyttöä, vaikkei sekään aina estä niitä palamasta grillissä. Se ei kuitenkaan haittaa lopputulosta.

Sienten rasvaisuutta tasapainottaa raikkaat lisukkeet. Pekonisieninautinnosta tulee maistuvampi, eikä makuhermo "puudu". Improvisoin nopeatekoisen päärynä-tomaattisalsan, joka kaveerasi loistavasti sienten kanssa. Itse muuten tykkään käyttää pienempiä herkkusieniä, vaikka siinä onkin enemmän valmistelua. Isot sienet ovat turhan mötkälemäisiä makuuni, pienistä saa sopivia suupaloja.

Pääherkkuja täydentämään surautin vielä nopean valkosipulilevitteen. Minä nautin sitä leivän kanssa, mutta Omakulta sanoi sen maistuvan erinomaisesti myös sienille laitettuna.

Ja sitten hommiin:


Herkkusienet pekonilla ja juustolla

Rasiallinen herkkusieniä
Pekonia
Sulatejuustoa (Koskenlaskija musta)
Hammastikkuja

Laita hammastikut likoamaan veteen noin 45 min ennen grillausta.
Nykäise sienistä jalka pois ja täytä lakki juustolla. Ole varovainen ettei lakki halkea.
Kietaise sienen ympärille pekonisiivu. Pienemmän lakin ympärille riittää puolikaskin.
Kiinnitä pekoni hammastikulla tai kahdella.
Grillaa sienet kunnes pekoni on kunnolla kypsää eli tumman ruskeaa. Hammastikut saattavat kärähdellä päistään, mutta se ei ole kovin vaarallista.


Päärynä-tomaattisalsa

Määrät kahdelle

2 tomaattia
1 päärynä
6 viinirypälettä
1/2 kevätsipulin varsi
Balsamicoa
Mustapippuria

Kuutioi tomaatti ja päärynä.
Leikkaa sipulin varsi ohuiksi renkaiksi.
Halkaise viinirypäleet.
Sekoita kaikki ainekset keskenään, pirskota päälle balsamicoa ja mausta pippurilla.



Valkosipulilevite

1/2 prk raejuustoa
2 rkl ranskankermaa
2 rkl margariinia
3 valkosipulin kynttä
mustapippuria
ripaus sormisuolaa

Kuori valkosipulin kynnet.
Aja kaikki ainekset sileäksi massaksi tehosekoittajassa.

Nauti tuoreen leivän kanssa. Esim. paahdettu Reissumies on aivan herkku tämän levitteen seurana.

perjantai 14. elokuuta 2009

Lasagnella on hyvä aloittaa


Millaisella reseptillä uusi blogi aloitetaan?

Otetaanko lukijoilta luulot pois jollain raflaavalla erikoisuudella? Briljeerataanko omilla taidoilla esittelemällä aikaa ja taitoja vaativa taideteos? Vai lähdetäänkö liikkeelle lempeästi, tarjoten jotain tuttua ja maistuvaa, mutta uudella säväyksellä ettei lukijat ihan harmaaksi hiireksi luule?

Minä valitsin viimeisen vaihtoehdon ja julkistan tässä oman versioni lasagnesta. Lasagne on arkiruoka, perusherkku jonka jokainen osaa tehdä. Siksi sitäkin on mukava joskus muunnella. Sanottakoon, etten koskaan ole tehnyt lasagneeni valkokastiketta enkä muutakaan kastiketta, vaan yleensä käytän sen sijaan reilusti raejuustoa. Se sulaa osittain uunissa ja luovuttaa kylliksi nestettä jottei ruoka jää kuivaksi, mutta ei valu ja ruoanlaitto nopeutuu huomattavasti.

Mutta alla olevassa reseptissä on kastike, vaikkei sekään mikään perinteinen. Omallekullalle piti tehdä jotain herkkua työviikon päätteeksi, joten mielikuvitus sai lentää - ja pitkälle lensikin. Olkaa hyvät, ensimmäinen reseptini:


Lasagne

400 g jauhelihaa
Purkki valmista pastakastiketta
2 isoa sipulia
1 paprika
Basilikaa
Cayennepippuria
Persiljaa
Oreganoa

Kastike:
2 dl juustoraastetta (emmental, mutta toki makuasia)
1/2 Creme Bonjour Cuisine Valkosipuli ja yritit
3 dl raejuustoa
4 rkl pestoa (valmistuotetta käytin)

Ja sitten hommiin:
  1. Uuni 200C.
  2. Kypsennä sipulit ja paprikat, siirrä odottamaan. Ruskista liha. Kun se on kypsää, lisää joukkoon pastakastike ja sipuli-paprika. Hauduta hetki, lisää mausteet.
  3. Tee kastike. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Muuta nestettä ei tarvita, sillä Creme Bonjour notkistaa soosin muttei tee siitä liian löysää.
  4. Aloita kokoaminen öljyämällä vuoka.
  5. Kokoa lasagne seuraavasti: lihasoosia - juustosoosia - levyt - lihasoosia - juustosoosia... Päällimmäiseksi pitäisi jäädä juustosoosia. Jos jostain syystä näin ei käy, kuorruta tavallisella juustoraastella jos kaapissa sellaista on.
  6. Paista kunnes kauniin ruskea, minun uunissani se tarkoitti pyöreää 40 minuuttia.
Omakulta tykkäsi, niin minäkin. Maku oli pehmeän mausteinen. Tätä teen toistekin. Söimme reilut pari palaa kumpikin, enenpää ei tätä lajia olisi mahtunutkaan. Loppu päätyi pakkaseen ja sitä kautta evääksi töihin - täytyyhän tätä herkkua esitellä kollegoillekin!

Kommentit ovat tervetulleita, erityisesti arvostan asiallisia kehitysehdotuksia, aloittelija kun olen tässä bloggauksessa.

PS.
Seuraava postaus paistuu muuten jo uunissa, kannattaa siis tulla toistekin!