perjantai 11. syyskuuta 2009

Leffa joka ruokabloggaajan on pakko nähdä!

Lokakuun alussa tulee ensi-iltaan Meryl Streepin uusin elokuva, Julie & Julia.

Internet Movie Database kertoo näin: "Julia Child's story of her start in the cooking profession is intertwined with blogger Julie Powell's 2002 challenge to cook all the recipes in Child's first book."

Risotto alla milanese con katkaravut e pomodori


Risotto on hyvää. Olen kokeillut erilaisia versioita tateista, sekasienistä, vihanneksista, merenelävistä; valkoviinillä ja ilman. Aina on maistunut. Sekasienistä tuli toistaiseksi parasta, pitänee tehdä sitä vielä tänä syksynä ja antaa resepti.

Mutta tällä kertaa kokatessani saivat sienet olla, mielessä pyöri risotto alla milanese. Se on sahramilla maustettu risotto, jota yleensä nautitaan ossobuccon kanssa. Mutta miksei sahramin maku sopisi myös katkarapuihin?

Katkarapujen seuraksi laitoin pataan tuoretta tomaattia. Ideana on, että tomaattien pitää säilyttää tuoreutensa ja kiinteytensä. Siksi ne lisätään vasta lopuksi ja keittoajan kanssa pitää olla tarkkana. Päämauste sahrami kallista, muttei kannata tässä korvata sitä kurkumalla kuten joskus neuvotaan, sillä aidon aineen maku on omaa luokkaansa. Käytin kaksi puolen gramman pussia.

Tässä vaiheessa ruokaa ei enää voi kutsua Risotto alla Milaneseksi, joten ristin sen uudelleen "Risotto alla Chilisitruunase".


Risotto alla Chilisitruunase

Riittää ainakin neljälle


1 sipuli
Öljyä kuullottamiseen
3 dl avorioriisiä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 g sahramia
8-9 dl kanalientä (itse tein liemikuutiosta)
suolaa
mustapippuria
kourallinen tuoretta basilikaa
50 g voita tai margariinia
3 tomaattia
1 pussi katkarapuja (laita kaksi pussia jos haluat reilusti rapuja)


1. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuullota se öljyssä, älä ruskista.
3. Lisää riisi ja kuullota aineksia muutaman minuutin ajan.
4. Kaada joukkoon viini ja anna kiehua hetken.
5. Hienonna sahrami, liuta se vesitilkkaan ja lisää riisiin.
6. Kaada kanaliemi pataan pienissä erissä, sekoita tasaisesti ja kiehauta.
7. Hauduta riisi kypsäksi; jyvien tulee olla kermaisen pehmeitä muttei kuivia ja nesteen olla imeytynyt riisiin.
8. Lisää joukkoon voi, sekoita kunnes se on sulanut.
9. Lisää basilikan lehdet ohuina suikaleina. (Rullaa lehdet mytyksi, leikkaa saksilla suoraan pataan)
10. Kun riisi alkaa olla kypsää lisää mukaan jäiset katkaravut. Jos käytät sulaneita rapuja, lisää ensin tomaatit ja viimeisenä katkikset.
11. Paloittele tomaatti pieniksi kuutioiksi ja lisää riisiin.
12. Anna kuumentua mutta vältä turhaa hauduttamista.

Tarjoile leivän kanssa. Ota vastaan kehut.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Saisiko olla Herra Rapeinen?


Pikaruoka joka hakkaa mäkkimätöt mennen tullen, maistuva suolapala saunan jälkeen, herkullinen illanistujaisherkku... Croque Monsieur on kuin täydellinen pikkumusta: aina hyvä valinta. Croque Madame saattaa olla vieraampi tuttavuus.

Monsieurhan on se kaikkien tuntema juusto-kinkkuleipä. Madameksi se muuttuu kun päälle lisätään vielä paistettu kananmuna (loogisestihan asian pitäisi olla ihan toisinpäin...). Nimi juontuu ranskankielen sanasta croquer, rouskua, rouskuttaa joka viittaa tietenkin leivän rapeisuuteen.

Omat Herra Rapeiseni valmistan vohveliraudalla. Pinnasta tulee rapea, juusto kypsyy muttei valu yli ja leivät näyttävät kauniilta. Käytän aina mustaleimaista emmentalia, joka on ainoa oikea juusto tähän. Tai no, gruyeren saattaisin kelpuuttaa. Kinkun kanssa en ole yhtä nirso, tavallinen voileipäkinkku käy ihan hyvin, joskin kunnon savunmakuinen maalaispalvi antaa parhaan maun. Normaalinälkään riittää kaksi leipää, kova nälkä taintuu kolmella. Käytän ns. normaalikokoista paahtoleipää, esim. Fazerilta; isommilla leipäiviipaileilla syötävääkin on sitten enemmän.

Ja sitten hommiin.

Monsieur Croque

Ainekset ovat yhteen leipään

2 viipaletta paahtoleipää
1 viipale oikein savunmakuista palvikinkkua
1-2 viipaletta mustaleima emmental-juustoa
2 ohutta viipaletta tomaattia
sinappia
ketsuppia
margariinia

1. Lämmitä vohvelirauta.
2. Voitele toinen leipäviipale margariinilla, toinen sinapilla.
3. Aseta juustot margariinilla sivellyn ja kinkkuviipale sinappisen leivän päälle.
4. Tursauta kinkkuviipaleelle makusi mukaan ketsuppia, aseta tomaattiviipaleet sen päälle.
5. Kasaa leipä.
6. Paista leipä kullanruskeaksi raudalla. Paina alussa lujaa jotta ainekset litistyvät kunnolla.
7. Leikkaa valmis leipä kulmittain halki.

Anna jäähtyä ihan hetki että maut tulevat paremmin esiin. Takaan ettei yksi leipä riitä.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Sadepäivää ja possua grillistä


Sateinen sunnuntai on oiva päivä grillata. Jo lauantaina omaan marinadiin laitettu porsaanfile oli imenyt itseensä joukon herkullisia makuja ja mausteita. Marinadini muuten on erittäin herkullinen ja resepti siten salainen; kuten ihmissuhteissa, myös blogikirjoittelussa on joitain asioita pidetäävä itsellään.

Entä mitä lisäksi? Elonkorjuukautta kunnioittaen kuorin kolme kaunista naurista ja viipaloin ne ohuelti. Haudutin ne uunissa 200C:ssa noin 25 min kavereinaan fariinisokeria, öljyä, maldon-suolaa ja mustapippuria. Liitto oli harmoninen muttei vailla särmää.

Kun possu oli kärissyt grillissä kauniin ruskeaksi joka puolelta käärin fileen kaksinkertaiseen folioon ja annoin hautua grillin ylätasolla vielä puolituntisen, eli sen ajan kun pakaste-eines Mummon Perunapihvit valmistuivat.

Kastikkeeksi kokonaisuudelle sekoitin kermaviiliin mausteita kuten mustapippuria, cayennepippuria, pari valkosipulin kynttä ja rosmariinia.

Kokonaisuus toimi yhteen loistavasti. Jokainen osanen piti puolensa muttei ottanut ylivaltaa. Jälkiruokana oli panna cotta tuoreen papaijasalsan kanssa mutta se onkin sitten ihan toinen tarina.

PS. Mummon Perunapihveistä sen verran, että olivat iloinen yllätys. Niissä oli makua niin, että kelpaisivat todellakin myös ateriaksi ihan itsenään, salaatin kanssa, kuten pussinkyljessä neuvottiin. Pussista riittäisi kahdelle pääateriaksi, lisukkeeksi useammalle.

Aamiaisilottelua


Sunnuntaina ei herättyä ollut kiire minnekään. Aamu lupaili sateista päivää ja joutilaisuus oli vallitseva olotila. Normiaamiainen reissumiehineen ja jugurtteineen ei kiinnostanut; jotain muuta teki mieli. Kaapista löytyi ihanan kypsä verkkomeloni ja muutama tuore viikuna, pakastimesta kesän vadelmia. Niistä saisi herkullisen salaatin joka veisi aamunälän mennessään.

Kaveriksi hedelmäsalaatille rakensin smoothien banaanista, jugurtista ja kotitekoisesta raparperikompotista (ohje edellisessä postauksessa). Lisämakeutusta juoma ei kaivannut, mutta arvoisensa jalallisen lasin. Upean aamuhetken viimeisteli pannullinen espressoa ja Spotifysta Sharon Jones & The Dap-Kings.