torstai 30. joulukuuta 2010

Joululeijailua ja smetanalohta

Joulusta selvittiin ja arki alkoi. Vai alkoiko? Itselläni on sellainen puolittainen juhlafiilis vielä päällä, vaikka töissä jo olenkin. Joulun tunnelma leijailee yhä hyasinttien tuoksussa ja kynttilöiden valossa ja leijailua jatkuu perinteisesti Loppiaiseen asti. Erityisesti hyasinttien tuoksu on maailman ihanin tähän aikaan ja ostelenkin niitä alennusmyynneistä kunnes kieltäytyvät myymästä.

Joulupöydässämme oli tänä vuonna uusi herkku, jota tulen tarjoilemaan useamminkin tulevina vuosina. Smetanalohen maut yllättävät ja ihastuttavat, valmistuksen helppous saa kiireisen laulamaan kiitollisuudesta. Tämä käy erinomaisesti illanistujaisiin ja muihin kokoontumisiin, vaikkapa uudenvuoden pöytään.

Reseptin voi tsekata täältä: www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

tiistai 14. joulukuuta 2010


Energyn radiohaastattelu on kunnialla ohi.


Annoin siellä muutaman herkullisen reseptin. Ne ja muutkin tulevat ruokaohjeeni kannattaa tsekata NRJ:n sivuilta: www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna


Hyvää joulunodotusta!


maanantai 13. joulukuuta 2010

Chilisitruuna radioaalloilla

Olen mukana huomenna tiistaina Radio Energyn iltapäivälähetyksessä klo 17.00.

Tule kuulolle, jouluruokajutustelun lisäksi kuulet helpon ja herkullisen jouluaaton jälkiruokareseptin vailla vertaa.

Blogiani voit seurata NRJ:n sivuilla: http://www.nrj.fi/blogit

Hyvää joulun odotusta!

perjantai 5. marraskuuta 2010

Chilisitruuna muuttaa NRJ:n sivustolle

Jokin aika sitten sain kutsun liittya NRJ:n bloggaajiin. Suostuin, tottakai, ja uudet sivuni avattiin muutama paiva sitten.

Tervetuloa tasta eteenpain lukemaan kokkailuistani osoitteessa http://www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

Terveisin
Chilisitruuna

tiistai 12. lokakuuta 2010

Kotijuustoa pannulla


Kokeilin syksyiseksi jälkiruoaksi paistettua kotijuustoa. Sain ystävältäni ohjeen, jossa juustoviipaleet paistetaan pannulla voissa ja tarjotaan tuoreiden hedelmien kera.

Kotijuustohan on se valkoinen mauton ja hajuton juusto, jota hämäläisissä talouksissa vieläkin tehdään itse ainakin joulupöytään. Neutraalin olemuksensa vuoksi se sopii erinomaisesti yhteen erilaisten makujen, suolaisten ja makeiden.

Käytin Valion rasiassa myytävää Kotijuustoa (taisi olla HYLA). Paistoin vajaan sentin paksuisia viipaleita, mutta ne olisivat saaneet olla hieman paksumpia jotta olisivat pysyneet paremmin koossa. Makuun se ei vaikuttanut.

Tarjosin herkun punaherukkahillon (kiitos äiti!) ja pistaasipähkinöiden kanssa. Makuyhdistelmä toimi kuin mummo potkukelkalla, sujuvasti ja luontevasti.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Saalis maalaismarkkinoilta


Tikkurilassa oli lauantaina maalaismarkkinat. Lähdimme katselemaan, tarkoituksena korkeintaan juoda kahvit ulkosalla ihanan sään kunniaksi. Toisin kävi. Apukokki-raukka raijasi yhä painavampaa koria usean tunnin, kun kuljimme kojulta toiselle herkkuja ostellen. Niin, ja kori siis täytyi ostaa paikan päältä kun tavaraa alkoi kertyä.

Kaikkien kuivakukka-asetelmien ja kissankorvavauvanmyssyjen seasta löytyi upea määrä upeita tuotteita savugoudasta calvados-hasselpähkinä-hunajaan. Lompakko laihtui mutta tästä määrästä on iloa pitkäksi aikaa.

Söimme paikan päällä muutakin kuin maistiaisia. Löysimme lahtelaisen Tmi Eväsmestareiden muikkukojun, jonka herkullinen annos pinnalta rapeita ja sisältä kalaisia pikkumuikkuja oli vailla vertaa (ja käristyslemua). Toisaalla nautimme mahtavat mausteiset kevätrullat, nekin ilman ylikäristystä.

Loistava ruokapäivä.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Ihanapannari


Pannari on niin tavanomaista ruokaa, että kukapa siitä blogiinsa kirjoittaisi. No minäpä kirjoitan! Pannari on monimuotoinen herkku, joka löytää paikkansa jälkiruokana, brunssileivonnaisena, välipalana, tarvittaessa jopa lauantai-illan suolapalana.

Myös pannarin kiinteydessä voi olla eroja. Koulussa tarjottiin aina paksua tiivistä pannaria, jossa eivät ilmakuplat viihtyneet. Äitini tuotos puolestaan käy malliksi juuri päinvastaisesta: kuplia ja kohoumia ohuehkossa kiiltävässä levyssä.

Oma reseptini tuottaa varsinaisen fuusiopannarin: jauhojen määrä koulupannarista, rasvattomuus terveyspoliiseilta; kardemummaa mausteeksi (ahvenanmaan pannukakku) ja jos tarjoilu ajoittuu aamuun niin päälle runsaasti Aunt Jeminan vaahterasiirappia (american pancakes). Mutta eilisen pannarin tarjosin mielettömän hyvän punaherukka-vanilja -hyytelön ja pinjansiementen kera. Ei ole voittanutta!


Pannari

3 munaa
1 litra maitoa
1 tl suolaa
3 tl kardemummaa
3 tl vaniljasokeria
3 dl jauhoja

  1. Sekoita munien rakenne rikki.
  2. Lisää maito ja mausteet.
  3. Lisää jauhot jatkuvasti sekoittaen.
  4. Laita uuni lämpenemään 200 C
  5. Anna takinan turvota kunnes uuni on lämmennyt.
  6. Laita uunipellille leivinpaperi.
  7. Sekoita taikinaa vielä kerran pohjia myöten, kaada pellille.
  8. Paista 30-40 min (aika riippuu hieman uunista)
  9. Kun paistoaikaa on kulunut 15 min, avaa luukku ja puhko haarukalla nousseet "kukkulat". Pannarin pitää olla tasainen.
  10. Anna jäähtyä puhtaan pyyhkeen alla.
  11. Tarjoile hillon ja (jos on syytä juhlaan) jämäkän kermavaahdon kanssa. Pähkinät tuovat lisämakua!

torstai 2. syyskuuta 2010

Syksyä, selityksiä ja minestronekeittoa


Kevät tuli ja toi mukanaan hektiset ajat töissä. Kun päivät pitkät (ja illat pidemmät) tuijotti näyttöä, ei samaa enää halunnut tehdä töissä. Oli siis aika pitää tauko bloggailussa.

Jäinkin tauolle niin sanotusti "urani huipulla", ruokahaasteen voittaneena. Kiitos teille kaikille minua äänestäneille!

Lieneekö minulla enää lukijoitakaan, mutta jatkanpa silti kirjoittelua. Työtahti ei ole juurikaan hellittänyt, mutta halu kirjoittaa kokkailuistani peitonnee näyttöpääteväsymyksen.

Syksyä on ilmassa. Sekö lienee syynä äkilliseen mielitekooni: minestronekeittoa! En ole sitä ikinä ennen tehnyt itse ja syönytkin vain kerran kymmenenvuotiaana Sisilian matkalla jossa lounaat nautittiin hotellin ruokasalissa (puolihoito?).

Muistikuva sanoo, ettei keitto ollut kummoisen makuista. Mistä mielitekoni siis kumpusi, on arvoitus. Viileän päivän kunniaksi ryhdyin himosta toimeen ja kiehautin keiton. Siitä tuli niin hyvää, että kehtaa tännekin kirjoittaa.

Maukkauden taustalla on aivan varmasti erinomainen palvikinkku, joka maistui oikeasti savulle, sekä äitini kasvattama ja kuivattama lipstikka. Se korvaa liemikuution - kiitos vinkistä Sikke Sumari!


Minestronekeitto

Neljälle

150 g palvikinkkua
1 iso sipuli
1 rkl öljyä paistamiseen
1 pieni purjo
1 porkkana
200 g keräkaalia
4 valkosipulin kynttä
1 pussi keittovihanneksia
100 g vihreitä papuja (pakastetut käyvät hyvin)
1 prk tomaattipuretta (se pieni purkki)
1,5 dl makaronia
1,5 - 2 l vettä
(kasvisliemikuutio)
kuivattua lipstikkaa
mustapippuria
persiljaa
ruohosipulia

  1. Leikkaa kaikki ainekset suikaleiksi.
  2. Kuullota sipuli kattilassa.
  3. Lisää muut kasvikset, murskattu valkosipuli, makaronit ja tomaattipure sekä yrtit ja mausteet.
  4. Sekoita ainekset.
  5. Lisää vesi (itse kuumensin sen vedenkeittimessä ja lisäsin kiehuvana).
  6. Lisää kinkku.
  7. Keitä 30-40 minuuttia kohtuullisella lämmöllä (kunnes vihannekset ovat kypsiä).
  8. Tarkista maku.

Huom! En juuri käytä suolaa ruoanlaitossa, joten en lisännyt sitä keittoon. Jos olet tottunut suolaisempaan ruokaan, lisää sitä lopuksi.

PS. Apukokki nautti keittonsa juustoraasteen kanssa, antoi kuulemma keittoon "uuden ulottuvuuden".

tiistai 18. toukokuuta 2010

Vihreä parsa grillissä sihisi


Paljastan nyt salaisuuden, koska jotain näin hyvää ei saa ihminen pitää vain itsellään. Vihreä parsa on grillattuna paljon, paljon maukkaampaa kuin keitettynä. Itse asiassa se on aivan helvetin hyvää!

Grillaus tuo tankoihin oman ihanan arominsa, eikä rapeus katoa mihinkään. Tarkoitan tietenkin hiiligrilliä tai kaasugrilliä jossa on kivet mukana. Trendikäs pelkällä kaasulla toimiva teräsrohjake on Wagnerin sanojen mukaan vain pellegrilli.

Parsoja kannattaa vahtia grillauksen ajan. Ne ruskistuvat nopeasti mutta liikaa kypyessään menettävät rapeutensa. Arvioisin että kymmenen kappaletta ruokailijaa kohden on hyvä määrä jos on kyse pääruoasta. Ja ole tarkkana oman osuutesi kanssa, saattavat hävitä kaverin suuhun!


Grillattu parsa

10 tuoretta vihreää parsatankoa per ruokailija (eläkä keitä niitä!)
Rypsiöljyä
Sormisuolaa
Mustapippuria

  • Laita grilli kuumenemaan.
  • Huuhtele parsat ja leikkaa juuren kova pala pois.
  • Aseta parsat lautaselle, kaada päälle öljyloraus ja pyörittele tangot siinä.
  • Jauha päälle pippuria ja ripottele suolaa.
  • Grillaa kunnes kauniin tummia muttei palaneita.
  • Aseta tarjolle sormisuolan ja lisäpippurin kanssa.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Uunikaalilla toukokuun ruokahaasteeseen


Kulinaarimuruja-blogin Jaana asetti toukokuun ruokahaasteeksi kaalin. En ole mikään kaaliruokien ystävä, mutta Me Naisista löytämäni resepti tekee jättipoikkeuksen. Kirjoitin tästä ruoasta aiemminkin, mutta hyvää kannattaa kehua useamminkin!

Olen soveltanut alkuperäistä ohjetta omaan makuuni paremmin sopivaksi. Kaalia paistaessa muuten kannattaa pitää huolta ettei se paistu liikaa ja muutu muhjuksi. Tarkkaile siis uuniasi! Sipuli puolestaan saakin hieman käristyä, jotta satsiin tulee särmää.

Tällä tavoin valmistettuna kaali on hyvää sellaisenaan vaikka liharuoan lisukkeena, mutta aivan yhtä hyvin se käy kevyestä iltapalasta nopeatekoisen kastikkeen ja tumman leivän kanssa.

Uunikaali
Reilu lohko kaalia per ruokailija
1 iso sipuli
Rypsiöljyä
Sormisuolaa
Mustapippuria

Uuni 175 C
  • Irrota kanta lohkoista.
  • Aseta lohkot uunipannulle tai -pellille.
  • Levittele kerroksia hieman auki, mutta pidä huoli että lohkot pysyvät kasassa.
  • Kuori ja hienonna sipuli ohuiksi renkaiksi
  • Liruta öljyä kerrosten väliin (kohtuus!)
  • Ripottele lohkojen päälle suolaa ja pippuria ja sipulirenkaat.
  • Paista kunnes kaali on kivasti pehmennyt ja sipulit ruskistuneet, noin 30-45 min.
Kastike uunikaalille
15 mantelia
Kourallinen hienonnettua lehtipersiljaa
10 isoa basilikan lehteä
2 valkosipulin kynttä
100 g fetajuustoa
0,5 dl öljyä
Mustapippuria
  • Hienonnat ainekset esim. sauvasekoittimella.
  • Jos massa tuntuu liian paksulta, lisää hieman öljyä.
  • Tarjoa uunikaalin ja ruisleivän kanssa.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Vappurevanssi uppopaistamalla


Lupaan että tämä on viimeinen kerta tänä vuonna kun kirjoitan vapusta. Mutta koska flunssan takia kaikki reseptikokeilut peruuntuivat, otin vahingon takaisin eilen. Ilta menikin sutjakkaasti uppoöljykokkailun parissa.

Bhajit ovat intialainen pikkupurtava, jonka valmistamiseen voi käyttää useita eri vihanneksia. Meillä rasvapataan päätyi sipulipalleroita. Resepti on helppo ja nopea, variaatoita loputtomiin. Näitä tulee varmasti tehtyä uudestaankin. Maku oli mausteiden määrästä huolimatta lempeä.
Sipuli-bhajit
100g vehnäjauhoja
1/4 rkl chlijauhetta
1/2 rkl kurkumaa
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1/2 rkl jeeraa (juustokumina)
3 pienehköä tai 2 isoa sipulia
1 vihreä chilipalko
Ruukullinen tuoretta korianteria
Kylmää vettä
1,5 l rypsiölyä uppopaistamiseen
  • Pilko sipuli hakkelukseksi.
  • Poista chilipalosta siemenet ja pilko hakkelukseksi.
  • Sekoita keskenään jauhot ja mausteet, lisää vihannekset. Sekoita hyvin.
  • Lisää vettä vähän kerrallaan seokseen, kunnes siitä tulee taikinamainen massa. Varo ettei tule liian märkää!
  • Tee massasta ison lusikan avulla palloja.
  • Kuumenna öljy 180 asteeseen.
  • Paista palloja öljyssä kunnesta ovat kauniin tummahkon ruskeita.
  • Valuta talouspaperin päällä. Pidät pallot lämpiminä tarjoiluun asti.

Toisen "neitsytkokkauksen" tein donitseilla, Kakku-Katrin blogista löytyneellä ohjeella. Aikaansaannokset olivat kooltaan enemmänkin huoltoaseman reikämunkin kuin donitsin kokoisia - ei mikään valituksen aihe, sanoisin.



Öljyssä paistaminenkin sujui, vaikka ensin vähän jännittikin. Apukokki hoiti asian suvereenisti alkupöhinän jälkeen sillävälin kun minä grillailin ulkona jauhelihapihvejä. Lopputuloksena oli täydellinen "vappuateria". Housunnapit paukkuivat viimeisiä ruoan muruja suupielestä pyyhkiessä. Ei valittamista!

PS.
Tiedoksenne että ensimmäisessä kuvassa on etualalla bhajeja (bhajioita?) ja taaempana jauhelihapihvejä. Tiedostan, että niitä ei erota toisistaan. Minusta se todistaa vain, että valokuvaustaitoni eivät ole samalla tasolla kuin ruoanlaittotaitoni. Tarkennukseksi siis että toisessa kuvassa on donitseja. :-)







sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Toisenlainen Vappu

Joskus kaikki menee suunnitelmien mukaan. Sää suosii, ihmiset nauttivat, ruoka onnistuu yli odotusten eikä kukaan kiristele hampaitaan. Ja joskus asiat menevät ihan päinvastoin. Kuten vaikka tänä vappuna.

Jääkaappiin oli varattu ruokaa niin että ovet paukkuivat, lauantaille oli mukavia suunnitelmia jotka sisälsivät hyvää ruokaa, ystäviä ja iloista menoa. Mutta perjantaina koko viikon kiusannut nuhanpoikanen näytti räkäiset hampaansa, enkä voinut kuin taipua. Makasin kuumeessa täkin alla ja tärisin kylmästä.

Illalla ei puhettakaan että oltaisiin nautittu vappuherkkuja. Apukokki söi keittiössä seisaallaan savustettuja katkarapuja ja lihapullia. Minä nautin sängyssä simaa ja Buranaa.

Lauantaina olo oli valju ja voimaton, joten päätin että vaikken ulos vielä voikaan lähteä, niin syödään ainakin hyvin. Tein pakastekatkaravuista toast skagenia josta tuli kamalaa koska punasipuli oli aivan järkyttävän vahvaa. Apukokilla oli suurempi sipulinsietokyky (ja kovempi nälkä) joten söi omansa sekä minun leipäni.

Cavaa sain juotua maljallisen, mutta loput siitäkin nautiskeli Apukokki. Onneksi kyseessä oli pieni pullo

Kaikesta huolimatta serpentiinit pysyivät kaulassa ja hiirenkorvat päässä. Mahdettiin olla näky, kylpytakeissa ja nenät valuen.

perjantai 30. huhtikuuta 2010

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Retroilu jatkuu


70-luvun illanistujaisherkku toimitti tehtävänsä myös uudella vuosituhannella: saunanjälkeinen tarjottava viikonloppuvieraille syötiin viimeistä perunasuikaletta myöten, kehujen kera.

Tjaa, toisaalta Janssons frestelse on kyllä enemmän kuin aika ajoin pintaan nouseva muoti-innostus. Enemmänkin voidaan puhua yöruokien klassikosta, jonka avulla ihana ilta jos toinenkin on jatkunut uusin voimin kohti uutta päivää.

Loppuun vielä vinkki kaikille jotka mietitte että saako mato-ongella anjovista mummon laiturilta: anjovis ei ole kalarotu, vaan kalasäilykkeen nimi. Ja vieläpä hieman sekavasti sellainen. Pohjoismainen anjovissäilyke valmistetaan kilohailista (Sprattus sprattus), mutta muualla Euroopassa myydään sardellia (Engraulis encrasicolus) nimellä anchovy (engl.) tai anchois (ransk.). Tämän asian kanssa kannattaa olla skarppina käännös-keittokirjoja lukiessa.

Janssonin kiusaus

Annos 6:lle

Öljyä
1 rs Janssonin anjovisfileitä (Pirkka) + liemi
2 pss (a´500 g) perunasipulisekoitusta
4 dl ruokakermaa
Mustapippuria

Uuni 200 C
Paistoaika noin tunti
  • Voitele isohko paistovuoka öljyllä.
  • Levitä puolet jäisestä perunasipulisekoituksesta uunivuokaan, asettele janssonin fileet ja kaada päälle loppu perunasipulista.
  • Sekoita anjovisliemi kerman joukkoon, rouhi mukaan pippuria ja kaada vuokaan. Jos lientä ei mielestäsi ole tarpeeksi, lorauta perään maitoa tai kermaa.
  • Kypsennä noin tunti.
Lisäkkeeksi käy mikä tahansa salaatti, mutta jos haluat tuta täysillä vuosikymmenten takaisia tuulahduksia, laita asetille kauniisti viipaloituna punajuurta.


perjantai 23. huhtikuuta 2010

Retrot ritarit


Nykyäänhän kaikki on retro sitä ja retro tätä, mutta ruokatrendeissä en ole ilmiöön niinkään törmännyt. Vaikka äidit maksavat satakin euroa 70-luvun froteisesta ruskeasta potkupuvusta (arvot kohdallaan...) niin enpä ole lukenut ruokajuttuja joissa menuehdotuksiin sisältyisivät sellaiset herkut kuin makkarakupit (pannulla paistettu paksu gouter-viipale ja purkkiherneitä) tai läskisoosi (rasvaista siansivua ruskeassa kastikkeessa).

Vanhoissa ruokalajeissa löytyy tietenkin myös uskomattoman herkullisia reseptejä, joista yhtenä tämän kirjoituksen "päähenkilö", Köyhät Ritarit. Nautin niitä talvella ravintolassa ensimmäisen kerran sitten lapsuuteni ja se on kuulkaa pitkä aika. Silmät pyörivät päässä, niin hyvää oli voissa paistettu leipä kunnon kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa!

Sittemmin olen tehnyt tuota herkkua muutaman kerran kotona ja näiden kokeilujen jälkeen oppinut tiettyjä totuuksia. Olkaahan tarkkana:

  1. Leivän kannattaa olla päivän tai jopa kaksi vanhaa. Tuore leipä saattaa hajota paistovaiheessa.
  2. Ritarit pitää paistaa voissa. Margariini tai öljy ei käy, eikä - herra paratkoon - pelkkä kuiva teflonpannu.
  3. Paras tulos tulee valurautapannulla. Jälleen kerran teflon häviää kirkkaasti, sillä tulos on mauton.
  4. Kerman on oltava kuohukermaa, ei mitään kevytviritystä tai vaahtoutuvaa "vanillaa". Aidon pehmeän kermavaahdon ja mansikkahillon makuliitto on pyhä.

Ja vielä sellainen terminologinen fakta tähän loppuun, että ritari on köyhä kun se tehdään leivästä ja rikas kun se tehdään pullasta.

Resepti on vaarallisen helppo, kiusaus tehdä näitä illan makeannälkään voi joskus olla ylitsepääsemätön. Vaaran voi välttää sillä ettei pidä kuohukermaa kotona, sillä pelkkä hillo ei kyllä riitä tuomaan nautintoa.

Mikä muuten on sinun retroherkkusi?


Köyhät Ritarit

Yhteen annokseen tarvitaan

Viipale leipää
1 Muna
1 dl maitoa
Sokeria
Kardemummaa
Voita paistamiseen

Kermavaahtoa
Mansikkahilloa

  • Vatkaa muna ja maito sekaisin.
  • Lisää sokeri ja kardemumma.
  • Upota leipä seokseen.
  • Paista pannulla voissa molemmilta puolilta kauniin ruskeaksi.
  • Tarjoile kermavaahdon ja hillon kanssa.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Grillikauden-avaus-pizza


Kevään koittaessa grillaus tulee mieleen ennemmin tai myöhemmin. Minulla yleensä ennemmin ja naapurit osaavat jo olla hämmästelemättä kinosten seasta nousevia savukiehkuroita. Grillasin sitten täpinöissäni normaalia isomman määrän broilerin rintoja - ensimmäiset grillailut maistuvat aina taivaalliselta ja myönnän että ahneus otti vallan.

Ylijääneestä lihasta piti keksiä jotain hyvää syötävää ja kurkkaus pakastimeen auttoi päätymään pizzaan. Päätös oli erinomainen ja tulos hämmästyttävän maukas, joten kokemus on jaettava kanssanne.

Käytin pohjana Pirkan valmiita pakastepohjia joille sivelin tomaattimurskan ja ketsupin sekoitusta. Päälle ripottelin tuhdisti grillattua kanaa, kevätsipulia ja tuoretta tomaattia, rouhin vielä hieman mustapippuria ja kuorrutin kaiken nuoren emmentalin ja iäkkään cheddarin sointuvalla sekoituksella.

Paistoaika 225 -asteisessa uunissa oli reilu kymmenisen minuuttia eli juuri sopivasti jälkiruoan valmisteluun. Mutta se onkin sitten oma tarinansa!

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Pataruoka rules


Sain joululahjaksi upean valurautapadan, jota olen käyttänyt ahkerasti tänä talvena. Lumikinosten ympäröimänä (ihan konkreettisesti kun katolta tuli lumet) pataruoka ikään kuin kuuluu asiaan. Ja mikä sen helpompaa kuin kasata ainekset yhteen astiaan ja antaa uunin hoitaa loput!

Alla olevan kanapadan ohje hyppäsi silmille viime kuussa ilmestyneen Glorian Ruoka & Viini-lehden kannesta. Vihannesten värit olivat kutsuvan kirkkaita ja kana herkullisen rapean ruskeaa, puhumattakaan ihanan oranssista Le Creuset-padasta. Oma upea valurautapatani ei jäisi toiseksi, päätin ja kävin hommiin.

Ruoasta tuli herkullista ja vaivan väärtiä, vaikka vihanneksista kyllä väri lähtikin. Lisäksi Apukokkini survaisi herkullisen pehmeän perunamuusin ja jälleen yksi talvi-ilta vietettiin vatsa täynnä ja iloisin mielin!

Oheinen reseptini on hieman muokattu. Jos haluat katsastaa sen aidon ja alkuperäisen, vilkaise Glorian Ruoka & Viini-lehden nro 66 viitossivua.


Sitruunassa ja yrteissä marinoitu kikherne-kanapata

4 broilerin kopiea tai rintaleikettä
3 porkkanaa
1 paprika
4 pientä punasipulia
1 tlk (265/400g) kikherneitä
1,5 rkl kanafondia

Yritti-sitruunamarinadi
1 ruukku salviaa
1 ruukku tinjamia
1 kokonainen valkosipuli
1 (luomu)sitruuna
1 tl mustapippureita
1 laakerinlehti
1 tl suolaa
3/4 dl oliiviöljyä
2 dl valkoviiniä

Edellisenä päivänä - valmista ensin marinadi.
  • Hienonna yrtit.
  • Murskaa valkosipulinkynnet rikki esim. veitsen lappeella, nypi kuoret pois.
  • Pese ja viipaloi sitruuna.
  • Sekoita kaikki marinadiaineet kulhossa.
  • Laita broilerin palat marinadiin. Peitä kulho ja laita kylmään.

Kokkauspäivänä
  1. Kuori porkkanat, leikkaa isohkoiksi paloiksi.
  2. Leikkaa paprika isohkoiksi paloiksi.
  3. Kuori sipuli ja puolita ne. Niiden pitäisi pysyä kasassa.
  4. Laita kaikki kasvikset uunipataan.
  5. Huuhtele kikherneet siivilässä, lisää pataan.
  6. Sekoita kanafondi joukkoon.
  7. Nosta broilerit marinadista ja ruskista ne joka puolelta pannulla.
  8. Pane broilerit pataan.
  9. kaada loppu marinadi ainesten päälle.
  10. Kypsytä pataa uunissa 225C asteessa uunin keskitasolla ilman kantta noin puoli tuntia. Näin ruoka saa hieman väriä, varo ettei pala!
  11. Peitä pata kannella tai foliolla, tiputa lämpö 200 asteeseen ja hauduta tunnin verran.
  12. Pata on valmis tarjottavaksi kun kasvikset ovat kypsiä.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Tortilla kääriytyy tomaattiin


Uudet keittokirjani ovat olleet mukavaa luettavaa ja sivujen nurkat ovat koirankorvilla hyvien reseptien merkiksi. Ensimmäisenä testasin Jamie Oliverin tortilloja. Tortilloistahan saa vaikka mitä: fajitaksia, quesadilloja, burritoja... Tässä ohjeessa täytteenä on avokadoa, juustoa, korianteria ja chiliä ja vaikka mukaan voisi liittää esim. kanaa tai lihaa, niin niitä ei makujen runsauden vuoksi osannut kyllä kaivata.

Jamien resepti oli isommalle porukalle, omani on kahdelle. Minulla sattuu myös olemaan snadi vuoka, jossa kaksi käärylettä lepäilevät mukavasti.


Avokadotortillat kahdelle

Kastike
1 prk tomaattimurskaa
3 valkosipulin kynttä
1 limen mehu
Suolaa, mustapippuria

Täyte
2 kypsää avokadoa
1 limen mehu
Suolaa, pippuria
1 punainen chilipaprika
Kourallinen korianteria
100 g cheddar-juustoa
2 tortillaa
1/2 prk ranskankermaa

Uuni 200 C

  1. Sekoita kastikeainekset kattilassa, anna poreilla miedolla lämmöllä.
  2. Koverra avokadojen sisus ja mössää se kulhossa haarukalla.
  3. Purista joukkoon limen mehu ja lisää mausteet.
  4. Silppua chili.
  5. Raasta juusto.
  6. Öljyä vuoka, lusikoi sinne sitten tomaattikastiketta kunnes pohja peittyy.
  7. Täytä tortilla avokadoseoksella, juustolla, chilillä ja korianterilla.
  8. Kietaise rullalle ja aseta vuokaan. Tee samoin toiselle tortillalle.
  9. Kauho kääryleiden päälle loput tomaattikastikkeesta ja ripottele loput juustot.
  10. Lusikoi komeuden päälle ranskankermaa. Itse käytin 12-prosenttista ja se ei sulanut ollenkaan uunissa vaan pysyi oudosti kasassa. Ehkä rasvaisempi versio voisi olla parempi.
  11. Paista uunissa noin 15 min

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Lahjoja yltäkylläisesti


Apukokki yllätti eilen antamalla minulle ei vain yhtä vaan peräti kolme synttäripakettia! Ja mitä niistä paljastuikaan, ellei ihania keittokirjoja!

Amerikanreissaaja Jamie Oliveria olin toivonutkin, muut olivat vain hyvää hyvän päälle. Amerikka-kirjassa on monta kiehtovaa reseptiä, ensimmäisenä kokkauslistalla on vihreä chili.

Ei tainut tietää Apukokki mihin intialaisen keittokirjan antaminen hänetkin johdattaa, jos ei loppumattomaan vihannesten kuorintaan ja pilkkomiseen. Valmistustaan odottavat myös erinäiset kirjasta löytyvät naposteluherkut kuten singharat, katkarapupakorat ja bhajit.

Barcelona-keittokirja
puolestaan nostatti välittömästi matkakuumeen. Kirjassa on katalonialais-reseptien lisäksi kaupungin historiaa, kartta ja upeita valokuvia. Herkullisia tarjottavia löytyy lukuisia, ja sivu tuli merkittyä ainakin suolassa paistetun kalan (orada a la sal) ja maalaispateen (pa de fetge) kohdalta.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Ikää pukkaa


Allekirjoittanut täyttää tänään vuosia. Vuosien tarkasta määrästä puhuminen olisi turhaa yksityiskohtiin takertumista, riittää että tiedätte minun olevan nainen parhaassa iässään.

Syntyminen kansainvälisenä Naistenpäivänä on aina tehnyt päivästä tuplasti juhlavan - ja ihmisille helpommin muistettavan. Ja lisäilona kukkia tulee välillä ihan vierailtakin tahoilta, kuten vaikkapa kauppakeskuksissa!

Leivoin ystäville pöydän notkumaan ja herkut tekivät kauppansa melkein viimeistä murua myöten. Ihanasta ruotsalaisen ruokatoimittajan Anna Bergenströmin ja hänen tyttärensä Fanny Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla tein kookoskakkuset ja Hönön päärynätortun. Ensin mainitut olivat lasten mieleen ja jälkimmäinen kirvoitti aikuisilta ylistyksiä. Molemmat olivat helppoja ja nopeita tehdä ja pääsevät toistekin tarjottavien listalle.

Synttärikakun (kuvassa) pohja oli sokerikakkutyyppinen ja täytteenä suklaakiisseliä liivatteella hyydytettynä. Kokonaisuus oli pehmeän viettelevä, muttei turhan makea. Tein kakun edellisenä päivänä jotta hyytymiselle jäi riittävästi aikaa, koristelin tarjoilupäivänä.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Reinin Musselit


Saksasta sanotaan että se on vaikea kieli. Niin tai näin, mutta jotkut saksalaiset sanat vain toimivat paremmin kuin suomalaiset vastineensa. Esimerkiksi simpukat, saksaksi Muscheln = musselit. Hauptbahnhof merkitsee puolestaan (pää)rautatieasemaa, mutta "suomalaistettu" hauppari istuu kieleemme erinomaisesti. Nyt eksyin aiheesta, mutta otsikkoni vaati selitystä. Palataanpa musseleihin.

Saksassa sanotaan, että musselisesonki on niinä kuukausina joissa on R-kirjain eli syyskuusta huhtikuuhun. Erinomainen muistisääntö. Suomessakin saa tuoreita sinisimpukoita, eikä hintakaan ole sen pahempi kuin keskisessä Euroopassa. Hyvin varustellut ruokakaupat joissa on kalatiski, niistä näitä löytää.

Simpukat ovat hyvää ja kevyttä syötävää ja erilaisia ohjeita löytyy vaikka millä mitalla. Itse olen klassisella linjalla ja pidän eniten valkoviiniliemestä näiden pikkunilviäisten kanssa.

Simpukoiden käsittelyssä täytyy olla huolellinen. Kuolleita simpukoita ei saa syödä, siitä voi saada itsensä todella kipeäksi. Siitä huolimatta suosittelen tuoreiden simpukoiden käyttöä, fiilis niitä syödessä on ihan toinen kuin säilykepurkkeja auki väännettäessä.

Koska simpukat ovat eläviä, ne tarvitsevat happea. Siksi ne eivät säily hengissä jääkaapissa kovin pitkään. Kannattaa kysyä kauppiaalta tarkemmat neuvot tai hakea lasti tarjoilupäivänä.

Jos tarjoat musseleita pääruokana, osta niitä noin kilo per ruokailija. Muussa tapauksessa noin puoli kiloa riittää. Kilosta tulee syötävää noin 200-300 grammaa.

Ja sitten esivalmistelu:

Ihan ensimmäiseksi musseleiden pitää päästä kunnolla uimaan. Laita ne siis isoon astiaan ja täytä se kylmällä vedellä. Kaada vesi pois ja täytä astia uudelleen. Tee näin kolme-neljä kertaa, kunnes vesi on kirkasta.

Seuraavaksi käy simpukat läpi yksitellen. Heitä pois kaikki sellaiset, joiden kuoret ovat auki (levällään) tai rikki. Vain vähän raollaan olevat ja täysin kiinni olevat ovat syötäviä. Voit testata simpukan elossaoloa kopauttamalla sitä lusikalla kuoreen. Jos se sulkeutuu kopautuksesta, se on hengissä ja siis syötävä.

Samalla kun käyt simpukat läpi, vedä niiltä "parta" pois. Se löytyy kuoren reunojen välistä pieneä tupsuna.

Lopuksi huuhtele simpukat vielä kerran kylmällä vedellä.

Sormesi voivat olla tässä vaiheessa jo jäässä, mutta hyvän ruoan takia voi joskus uhrautua.

Ja vihdoinkin hommiin:

Reinin Musselit
2 annosta pääruoaksi

2 kiloa sinisimpukoita
2 porkkanaa
2 oksaa persiljaa lehtineen
1 pieni purjo tai 1/2 isosta
3 sipulia
1 laakerinlehti
50 g voita (ei margariinia)
1/2 litraa kuivaa valkoviiniä
suolaa
mustapippuria
sokeria

Tarvitset myös kattilan johon saat mahtumaan kaikki ainekset niin että ne peittyvät liemeen. Muussa tapauksessa jaa ainekset kahteen kattilaan.
  • Pilko vihannekset suikaleiksi tai ohuiksi viipaleiksi. Makuasia kummaksi.
  • Kuullota vihanneksia muutama minuutti voissa seuraavassa järjestyksessä: purjo ja sipulit; lisää porkkanat.
  • Lisää mausteet. Sokeria vain ripaus.
  • Lisää viini.
  • Lisää vettä 2,5 dl.
  • Kuumenna kiehuvaksi.
  • Älä käännä levyä pienemmälle, vaan anna sen olla täysillä kun lisäät simpukat. Näin liemi kuumenee jälleen nopeammin.
  • Lisää simpukat kun vesi kiehuu. Ole tarkkana että kaikki simpukat peittyvät liemeen. Laita kattilan kansi kiinni.
  • Anna simpukoiden kiehua muutama minuutti. Kolme-neljä minuuttia kiehuvassa liemessä on riittävä.
Tarjoa musselit tumman leivän (saaristolaisleipä on ihan loistava valinta) ja aidon voin kanssa. Ranskalaiset voi jättää belgialaisille. Hyvä riesling syventää makukokemusta.

Simpukoiden syönnistä:
  • Ota ensimmäinen simpukka ja kaiva sen liha haarukalla suuhusi. Käytä sen jälkeen tyhjäksi jäänyttä kuorta ottimena kun napsit lihoja seuraavista kuorista. Helppoa ja toimivaa.
  • Lusikoi liemi päälle.
  • Varo paitaasi, liemi roiskuu!
Jos simpukoita & lientä jää yli:
Perkaa simpukat liemeen, poista kaikki kuoret. Lisää hieman mausteita jos siltä tuntuu.
Keitä seuraksi spaghettia.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Ulkomaisia ruokablogeja

Löysin netistä vuosi sitten julkaistun Times Onlinen artikkelin ruokablogeista. "50 of the world's best food blogs". Kannattaa vilkaista! Sieltä löytyy, lyhyen esittelyn kanssa, aivan mahtavia sivustoja.

Suurin osa (kaikki?) näyttää olevan amerikkalaisia ja varsin ammattimaista jälkeä on sekä ulkoasu että valokuvat. Varsinkin jälkimmäiset ovat monessa blogissa aivan mahtavia, katso vaikka My Tarteletten kuvia! Moni kirjoittaja onkin ilmeisesti ammatiltaan ruokavalokuvaaja tai food stylisti.

Toinen kauniita kuvia täynnään oleva on Cannelle et Vanille, useamman käynnin arvoinen, muttei nälkäisellä vatsalla!

Kaikkihan tietenkin tuntevat blogin Chocolate and Zucchini, tai kuten Times asian ilmaisee: "If you haven’t heard of multi-lingual Chocolate and Zucchini by now, you’ve obviously been living in gastronomic purgatory." Kirjoittajalta Clotilde Dusoulierilta on ilmestynyt jo useampikin keittokirja, itselläni on niistä ensimmäinen eli blogin mukaan nimetty Chocolate and Zucchini.


maanantai 25. tammikuuta 2010

Elämän lempeät maut


"Jauhot ovat vähän kuin mies, jonka seksikkyys paljastuu vasta elokuvan lopussa." Amerikkalaisen Erica Bauermeisterin esikoisteos Elämän lempeät maut saa ruoan elämään, tuntumaan ja tuoksumaan. Ruokakurssin osallistujien tarinat aukeavat yksi kerrallaan, ruokaan kietoutuen ja ruoanlaiton lomassa. Ruokaohjeista lukeminen ei ole koskaan tuntunut yhtä sensuellilta kuin tässä kirjassa!

Teos ei sisällä yhtään varsinaista reseptiä, mutta sitäkin useamman herkullisen idean. Kokenut kotikokki saa ilman kurssiakin monta hyvää ateria-idea näitä sivuja lukiessaan.

Omalle kokeiltavien listalle päätyi heti kahvijuoma joka maustetaan kanelista, appelsiinista, suklaasta ja aniksesta tehdyllä seoksella.

Jos olet lukenut kirjan, kuulisin mielelläni mielipiteesi siitä.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Alastoman Oliverin aistikas talvipasta


Viime torstain Hesarin (14.1.2010) ruokasivulla oli Jamie Oliverin elegantin talvipastan ohje. Alunperin ohje on julkaistu Telegraph-lehden nettiversiossa, jossa Alastomalla on omat sivunsa. Pastaohje kuulosti herkulliselta ja koska toimittaja Sami Simola oli sitä itse kokeillut ja aistikkaaksi havainnut, päätin seurata hänen esimerkkiään.

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään savoijinkaalia, mutta kuten Simolakin toteaa, sitä ei tällä hetkellä saa ainakaan suomalaisista kaupoista. Hän oli korvannut sen rucolalla. Minä puolestani vaihdoin alkuperäisen reseptin sata grammaa parmesaania vastaavaan määrään mustaleima emmental-raastetta.

Ruoka oli nopea ja helppo tehdä. Aikaa kului valmisteluineen kaikkineen noin 20 minuuttia ja tulos oli herkullinen. Tätä teen toistekin. Koska kyseessä ei enää kuitenkaan ole sama "Maailman elegantein talvipasta" josta Jamie Oliver kirjoittaa, olen nimennyt alla olevan version Sami Sippolan kirjoitusta mukaellen Aistikkaaksi talvipastaksi.


Aistikas talvipasta

1 iso purjosipuli
6 valkosipulinkynttä
1 rasia rucolaa (noin 70 g)
0,5 dl rypsiöljyä
500 g pennepastaa
100 g mustaleima emmental-raastetta
sormisuolaa
mustapippuria

  1. Putsaa purjosipuli, kuori valkosipulit. Leikkele ne isoiksi paloiksi. Koska kaikki ainekset soseutetaan, ei tarvitse näperrellä.
  2. Keitä isossa kattilassa vettä reilusti. Kun vesi alkaa kiehua, lisää sipulit kattilaan.
  3. Keitä 5 min. (Luotin tässä Sippolaan, Oliverin keittoaika on noin 3,5 minuuttia, "no more, don’t be tempted".)
  4. Kiehumista odotellessasi ota esiin astia jossa voit soseuttaa kastikeaineksi sauvasekoittimella. Kasaa astiaan rucola, öljy, suola ja pippuri.
  5. Kaiva sipulit reikäkauhalla astiaan.
  6. Laita pennet keittymään.
  7. Surauta sipuli & salaatti soseeksi (vrt. pesto).
  8. Kun pasta on kypsää, valuta se ja laita takaisin kattilaan. Kaada päälle sose, sekoita hyvin. Kaada päälle juustoraaste, sekoita hyvin ja anna lämmetä hetken. Minulla tähän riitti levyn jälkilämpö.
  9. Rouhi annosten päälle mustapippuria tarjoiluvaiheessa.

Joku hyvä tuore leipä voisi olla upea lisäke. Meillä kyllä syötiin vain pelkkää pastaa.


Lepuuttavan kokin iltasyöminki


Aina ei ruoanlaitto innosta. Syystä tai toisesta tulee päiviä, jolloin kattilat ja pannut saavat lepuuttaa kaapeissaan kun kokki itse lepuuttaa sohvalla.
Mutta syötäväkin on. Noutoruoka on useimmiten niin huonolaatuista, että jos laiskottelujakso kestää pidempään, on sieltä sohvalta hetkeksi noustava. Seuraava ohje on nopeavalmisteinen, herkullinen ja varioitavissa loputtomasti. Lepo jatkukoon.

Bageleita ostettaessa on vain muistettava, että ne eivät ole sama asia kuin rinkelit, joita kaikki kaupat tarjoavat kuivakakkuhyllyjensä alimmalla tasolla. Hyvinvarustelluista ruokakaupoista saattaa löytää jopa paikan päällä paistettuja ihania tuoreita bageleita. Kun tällainen onni potkaisee, kannattaa niitä ostaa pakastimeen. Toisin kuin ihmisluonto voisi olettaa, kavereille kannattaa kertoa löydöstä, sillä tuote pysyy sitä paremmin valikoimissa mukana mitä enemmän sillä on kysyntää.


Paahtopaistibagel
1 halkaistu bagel
2 siivua paahtopaistia
1-2 tl piparjuurituorejuustoa
Salaatinlehti
Tuoretta sipulia ohuina siivuina
  1. Voitele bagel piparjuurituorejuustolla.
  2. Asettele salaatinlehti, lihaviipaleet ja sipulit kauniisti leivälle.
  3. Nauti sohvalla maaten, muista servietti.
Varaudu siihen että joudut ehkä nousemaan vielä ja tekemään toisenkin annoksen. Voit toki yrittää komentaa Apukokin hommiin...

perjantai 15. tammikuuta 2010

Turvaruoalla talvea vastaan



Uusi vuosi ei ole enää niin uusi, ja jatkuu vielä pitkään. Talvi ympäröi meidät poikkeuksellisen ihanana; maisemat ovat päivästä toiseen kuin sadusta. Keittiössä tekee mieli tehdä vain lämpimiä, kermaisia, mausteisia tai muuten vain turvallisia ruokia, joihin voi kuvitella sukeutuvansa kuin lämpimään peittoon: chili con carnea, uunilohta ja perunamuusia, sipulikeittoa...
Joulunaika toi muutaman ei-toivotun lisäkilon vyötärölle ja joka päivä päätän aloittaa kevyemmän ruokavalion "heti huomenna". Mutta kaikella on aikansa, eikä parsakeitolla ole vielä sijaa elämässäni. Olen antanut itselleni luvan vielä hetken olla kuriton ja nauttia: hiivataikinan pehmeydestä, kanelikanan täyteläisistä tuoksuista ja blinien rasvan ritinästä pannulla...

Viime sunnuntaina veljeni oli perheineen kylässä ja tein pitkästä aikaa uunilohta. Ostin isoimman mahdollisen norjan merilohen fileoidun puolikkaan, maustoin sen pippurilla, suolalla ja sitruunamehulla, asettelin uunipannulle. Vonkale oli niin iso, ettei kulmittainkaan mahtunut kokonaisena, vaan vaati pyrstön pätkäisyn.

Pannulle kaadoin pari desiä kalalientä, pienen lentokonepullollisen valkkaria (Faustino VII Blanco). Kala kypsytteli 200-asteissa uunissa puolisen tuntia, (valelin säännöllisesti liemellä) sitten lorautin mukaan kolme desiä kermaa. Noin parikymmentä minuuttia lisää paistamista ja valelua, jonka jälkeen ripottelin sulaneet katkaravut liemen joukkoon ja kuorrutin kalan mozzarellaraasteella. Viimeinen vartti paistamista tarkasti vahtien ettei juusto kärähdä, ja kala oli valmis tarjottavaksi.

Ykköslisukkeena oli Apukokin tekemää perunamuusia joka oli juuri oikeanlaista koostumukseltaan: pehmeää ja kuohkeaa muttei liian märkää. Voita oli liikaa mutta ainakin maito oli rasvatonta.

Kakkoslisukkeena oli vihreät pavut, jotka keitin nopeasti, valutin, lisäsin joukkoon voita (ihan vähän) ja tinjamia sekä rosmariinia. Annoin lämmetä hetken että maut tasoittuivat.

Koko porukka tykkäsi ruoasta. Paras palkinto oli kuitenkin veljen ilme ensimmäistä suupalaa maistaessa: silmät melkein menivät ristiin pelkästä nautinnosta!

Tätä varten minä laitan ruokaa niin mielelläni: voin tarjota iloa ja nautintoa rakkailleni.