maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!

Chilisitruunan joululounas nautittiin tänä vuonna Eilatissa Israelissa. 

Sen myötä toivotan kaikille makoisia joulun ajan päiviä ja uutta vuotta täynnä ihania makuelämyksiä!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Lihamakaronilaatikko ja muita turvajuttuja


Nyt juu on se aika vuodesta kun luvalla saa makoilla sohvalla vällyjen alla kynttilän valossa kesästä haaveillen. Kaikenlainen pehmeä, lempeä, särmätön ja möyheä kutsuu;, niin ruoassa, vaatteissa, kuin musiikissakin. Syksyisiin perjantai-iltoihin onkin siis upeasti sopinut Vain Elämää -sarja, jota olen seurannut muun Suomen kanssa silmäkulmat kosteina, tuttujen biisien uusia versioita fiilistellen.

Sarjaa voisi verrata lihamakaronilaatikkoon: tuttua ja turvallista, josta pienin muutoksin saa halutessaan vähän uutta ja erilaista, mutta alkuperäisideaa kadottamatta. Kaikki me osaamme hoilata mukana Katri Helenan Syysunelmaa, räppiversiossakin voi liittyä kertosäkeeseen. Samoin lihamakaronilaatikko maistuu niin alkuperäisenä kuin juustolla, chiliketsupilla, savuporolla kuin pippurituorejuustollakin ryyditettynä. Klassikko mukautuu ja toimii aina.

Ja ai niin, tiedoksi kaikille teille jotka puhutte makaronilaatikosta: se on vanha hämäläinen perinneherkku jossa ei ole lihaa. Sitä syödään mm. karjalanpaistin kanssa. Ihan eri ruokalaji siis.

Lihamakaronilaatikko

1 pss makaronia
400 g jauhelihaa
1 sipuli
2 munaa
5 dl kerma-maitoa
Mustapippuria

Uuni 200C.
Keitä makaronit lähes kypsiksi, valuta.
Silppua sipuli.
Ruskista jauheliha ja sipuli yhdessä.
Voitele uunivuoka öljyllä.
Sekoita munat ja kerma-maito keskenään, mausta pippurilla.
Kasaa makaroni ja jauhelihat kerroksiksi vuokaan, kaada päälle muna-kermamaito.
Paista noin 45 min.

Nauti Heinzin ketsupin kanssa (ainoa oikea ketsuppi - eikä tämä ole mainos vaan totuus).






maanantai 5. marraskuuta 2012

Sienestyksestä


Mikä suppilovahverosyksy!!!

Viime viikkoina olen kyykkinyt selän notkeaksi ja pakarat pyöreiksi metsästäessäni syksyn viimeisiä suppilovahveroita. Sateettomina iltapäivinä olen kiirehtinyt töistä ajoissa kotiin, jotta ehdin metsään päivän viimeisten valoisien tuntien ajaksi. Kiertoilmavekotin on pyörittänyt kuivaavaa ilmaa uunissa käpristyville ruskealakeille ja metsäinen tuoksu on leijunut rappukäytävään (anteeksi naapurit!).

Nyt olen valmis. Sienilaarit ovat ovat täynnä. Antaa talven tulla!

lauantai 27. lokakuuta 2012

Prahan herkkuja

Viikonloppureissuni toistaiseksi paras ateria on ollut yllättäen hotellini ravintolassa. Varsinkin keskustan kauppakatuja kulkiessani tarjolla tuntui olevan vain pizzapihvihampurilaisgulassi-mestoja.
Ruokahalun herättäjäksi tuli maukas vihannes-cappuccino, joka yllätti maukkaudellaan.

Varsinaisena alkuruokana oli maalaismaksapatee punaviinissä haudutetun päärynän kanssa. Jättiläispalasta jäi puolet syömättä vaikka tuo hyvää olikin. Tsekkiruoat noin yleisesti ottaen tuppaavat olemaan raskaanpuoleisia ja annokset isoja.


Ankanrinta haudutetun punakaalin ja knöödeleiden kanssa edusti perinteistä Tsekkikeittiötä voitokkaasti - siis ihan konkreettisesti koska nuo mykyt ovat kuulemma voittaneet jonkin kilpailun. Eikä alkuruoan raskaudesta ollut tietoakaan; liha oli herkullista ja punakaali maukasta kuin saksalaisessa bierstubessa konsanaan. Knöödeleiden tarkoitusta en ymmärrä edes näitä palkintopalleroita nautittuani: miksi kukaan haluaa sotkea hyvään perunamuusiin erikeepperiä?


Jälkiruoan eteeni saatuani haihtuivat mykyharmit mielestä. Ihastuttavasti valuva suklaafondant pistaasipähkinäjäden ja villikirsikoiden kera oli juuri niin hyvä kun olin toivonutkin. Jos olisin kehdannut, olisin tilannut toisekin, kun housuissakin oli kuminauhavyötärö.





keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Syksyn tuulia pakoon


Lahden satamassa on kahvila Vanha Asema josta saa Suomen parhaat juustosarvet. Nyt ei puhuta mistään keski-eurooppalaisen keveästä lehdykkäisestä, vaan upeasta, tuhdista leipomuksesta, josta haukatessa tursuaa suuhun pehmeää sulatejuustoa.

Täydellinen turvaruokahetki syksyn vihmoessa ulkona.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Kun on aikaa: vaivaamaton leipä


Jokin aika sitten joka puolella kirjoitettiin hitaasti nostatettavista leivistä. Nappasin yhden ohjeen talteen Me Naisista helmikuussa 2011 ja kas, rivakat puolitoista vuotta myöhemmin tein jo trendiherkkua!

Ohje on muuten alunperin leipuri Jim Laheyn. Englanniksi tällaista leipää kutsutaan termillä no-knead-bread (vaivaamaton leipä) ja alkuperäinen resepti löytyy tuolta Jimmyn leipomon sivuilta.

Ideana tässä leivässä on, että voit unohtaa kaiken mitä olet oppinut leivänteosta: hiivaa laitetaan vain hippusellinen ja se lisätään kylmään veteen; taikinaa ei vaivata lainkaan; nostatusaika on pitkä ja leipä muokkaantuu paistoastiassaan.

Jo haluat valmistautua kunnolla koitokseen, katso video jolla Jim ja New York Timesin toimittaja pyöräyttävät leivän jos toisenkin ohjeella, josta toimiva suomiversio löytyy tuosta alhaalta.

Leipominen on ajoitettava hyvin, jottei tarvitse nousta keskellä yötä tasoittelemaan ilmakuplia. Muutoin tämä ihan oikeasti on varmaankin vaivattomin leipäresepti jota olen kokeillut. Kokeile sitä sinäkin, lukijani, nyt tai parin vuoden päästä!

Vaivaamaton leipä

8 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 1/2 tl suolaa
1/4 tl kuivahiivaa
4 dl kylmää vettä

Vaihe 1
  1. Sekoita kulhossa jauhot, suola ja hiiva.
  2. Lisää vesi ja sekoita nopeasti aineet sekaisin. Älä vaivaa.
  3. Peitä kulho kelmulla tiiviisti ja jätä huoneenlämpöön vedottomaan paikkaan 12-18 tunniksi. 
Vaihe 2
  1. Levitä leivinliina pöydälle, ripottele sille runsaasti jauhoja. Älä pihistele, sillä jos laitat liian vähän, taikina tarttuu kankaaseen kiinni.
  2. Kaada taikina liinalle, kaavi kaikki mukaan.
  3. Painele taikina käsin tasaiseksi levyksi, jotta ilmakuplat tyhjenevät.
  4. Käännä taikinalevyn reunat keskustaan kuin taittelisit nenäliinan. 
  5. Ripottele taikinan päälle lisää jauhoja ja kääri liina löyhästi taikinan ympärille.
  6. Anna kohota vielä 2 tuntia vedottomassa paikassa.
Vaihe 3
  1. Laita kannellinen pata tai kattila uuniin ja säädä uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Astiaksi käy mikä vain pata/kattila, kunhan se (ja kansi!)  kestää kuumuuden. Itse käytin valurautapataa.
  2. Kun uuni on saavuttanut halutun lämpötilan, on kattilasikin tarpeeksi kuuma. Ota se uunista ja kumoa taikina siihen. 
  3. Laita kansi kattilan päälle ja laita uuniin puoleksi tunniksi. 
  4. Ota sitten kansi pois ja jatka paistamista noin 20 minuuttia. 
  5. Kumoa leipä kattilasta esim. ritilälle jäähtymään. Kypsä leipä kumisee, kun sitä koputtaa pohjaan.


Seuraavaksi kokeilen pähkinäleipää tällä reseptillä. Mutta jos ehdit ensin, kerro miten leipä onnistui!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Huh hah hei ja rommilla maustettu pippurinen luumuhillo


Normaalisti hillot tulevat talouteeni kaupasta, matkoilta tai äidin keittiöstä. Mitä lienee kotoiluinnostusta, kun tänä syksynä innostuin ensi kerran keittelemään omiani. Tämän syksyn runsaalla sadolla oli asiaan osuutta, luumuja oli tarjolla naapureilta ja ystäviltä enemmän kuin jaksoin syödä. 

Jo muutama vuosi sitten olin säilyttänyt Ruoka Gloriassa julkaistun reseptin pippurisesta rommi-luumuhillosta. Haave omasta hillonkeittelystä on siis väikkynyt mielessäni jo jonkin aikaa. 

Homma alkaa luumujen perkaamisella, sillä kivet on saatava pois. Minulla ei ollut luumunkivenpoistolusikkaa, mutta eipä sitä tarvittukkaan. Hedelmät olivat sen verran kypsiä että työ hoitui helposti suoraviivaisesti sormivoimin. Jälki ei kyllä ollut kaunista. 

Reseptini on mukaelma Ruoka Gloriassa julkaistusta. Laitoin mausteita hieman reilummin. Jos haluat miedompaa, lisää rommia ja pippuria vähemmän ja laita vain yksi kanelitanko.


Pippurinen rommi-luumuhillo:
1 kg luumuja
500 g hillosokeria
1 dl rommia
2 kanelitankoa
2 mausteneilikkaa
16 mustapippuria
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä

  • Mittaa kaikki ainekset kattilaan.
  • Kiehauta ja keitä sen jälkeen hiljalleen noin 20 min, kunnes luumut ovat pehmenneet ja seos sakeutunut.
  • Poista kanelitangot.
  • Lusikoi hilloke puhdistettuihin (keitettyihin) purkkeihin. Jos et tiedä mitä tämä tarkoittaa, tsekkaa asia esim. Maku-lehden sivulta. Voit myös pakastaa hillon pienissä rasioissa.


Hillo sopii erinomaisesti tietenkin viilin, jugurtin, jäden tms. kanssa, mutta kannattaa kokeilla sitä myös rasvaisen lihan, esim. siankyljen kaverina.

PS. Tiedostan kyllä, että kuvassa olevat purkit ovat surkea näky. Tämä kertoo vain siitä, kuinka vähän valmistautumaton hilloajana olin. Ei löytynyt kahta samanlaista purkkia ja yhden korkkikin näköjään on jäänyt auki. Pitääkin käydä tarkistamassa asia samantien.


tiistai 9. lokakuuta 2012

Pikalohi duunin jälkeen

Kun kotiin tullessa on n-ä-l-k-ä on ruokaa saatava nopeasti. Papujen keittyessä paahda pinjansiemenet, sen jälkeen lohiviipale. Kaada pannulle valkkaria, jatka kermalorauksella. Mausta suolalla, pippurilla, ja jos kaapista löytyy, kuvatuilla tai tuoreilla yrteillä.
Jos ajoituksesi toimii, kala ja pavut ovat valmiina samanaikaisesti. Kasaa annos lautaselle, pinjansiemenet päälle. Ei niin tarkkaa miten, jos et ota kuvia. Juhlista ateria juomalla loppu viini siis esim jos on nimipäiväsi (tai naapurin).

tiistai 14. elokuuta 2012

Savumuikkuorgiat


Kuulua klassikkosanontaa mukaillen: syökää ihmiset muikkuja!

Ihan pikaruokaa tämä ei ole, joten kannattaa ottaa voileipä ennen kalanlaittoon ryhtymistä, ettei ala hiukoa kesken kaiken. Muutama työvaihe kuuluu hommaan:

Jos ei halua itse perata, kannattaa ostaa perattuja. Siinäkin tapauksessa huolehdi, että kalojen kidukset on poistettu, koska ne antavat pahan maun. Jos joudut poistamaan ne itse, leikkaa kalalta vain reilusti pää poikki kidusten alapuolelta. (Meidän kauppias oli tehnyt tämän valmiiksi.)

Seuraavaksi kalat pitää huuhdella juoksevan (viileän!) veden alla. Vetäise sormella myös sisältä, jotta saat mukaan sinne mahdollisesti jääneet sisuskalujen rippeet. 

Puoli kiloa kaloja vaatii suolausaikaa noin puolitoista tuntia. Karkeaa suolaa siis, eikä suolaa kalojen sisään, ainoastaan reilulla kädellä ylle ja alle, sitten satsi jääkaappiin.

Minä käytän savustukseen normilaatikkoa, jollaisen saa ostaa mistä vaan honkkarista. Pohjalle ripottelen runsaalla kädellä leppälastuja ja kolme teelusikallista hienoa sokeria muutamaan pieneen kasaan. Sokeripalojahan tässä tavallisesti käytetään, minulla nyt ei sattunut niitä olemaan. Pienet sokeriläjät ajavat saman asian, se on nyt todistettu.

Laatikon kansi kiinni, looda grillin päälle, lämpö jonnekin puoliväliin ja grillin kansi kiinni sen minkä menee. Odottelua puolisen tuntia, jonka jälkeen tilannetarkastus ja jatkoaikaa maun mukaan. Itse tykkään kuivasta lopputuloksesta, joten aikaa meni melkein 40 min, mutta hieman vähempi olisi ehkä riittänyt.

Ja se orgiavaihe, se alkaa silloin kun kuumat kalat höyryävät lautasella tiskipöydällä; seisot siinä etkä malta istua etkä valmistella mitään lisukkeita, vaan riivit lämpimän lihan sormin suuhusi...




maanantai 13. elokuuta 2012

Ravunsyöntiä Mooseksen kanssa

Elokuun pimeät mutta vielä lämpimät illat ovat mitä parhain ravunsyöntiaika. Kukin tietenkin syö niitä missä ja milloin haluaa, mutta pimeä, kynttilöiden valaisema lämmin ilta tuo aivan oman tunnelmansa.

Minun rapusaaliini tulee kaupasta, valmiiksi keitettynä. En pysty edes vierestä katsomaan saksiniekkaparkojen kattilaanheittelyä, puhumattakaan siitä että tekisin sen itse. Kaupan keittoliemi oli oikein maukas, enkä ainakaan itse maistanut mitään eroa kotitekoiseen liemeen. Lisänä meillä oli klassiseen tapaan paahtoleipää, tillisilppua ja kuohuviiniä.

Illan eksoottisuudesta piti huolen kosher Moses Date taatelivodka, kiitos ystäväni MP:n. Upeasti nahanruskea valui raskaasti snapsilasin pintaa pitkin eikä itse vodka maistunut juuri ollenkaan (hyvä asia). Maljoja tuli nosteltua sekä ravuille että Moosekselle. Ja tuota alla olevaa kuvaa katsoessa huomaankin että huh kun niitä snapseja tosiaan tulikin otettua...



tiistai 7. elokuuta 2012

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Grillatut kesäkurpitsäviipaleet


Viime viikonloppuna olimme ystävien luona istumassa iltaa. Upeaa salamashowta katsellessamme emäntä valmisti pienen loppuillan hiukopalan grillatuista kesäkurpitsan viipaleista. P. kertoi tutustuneensa kyseiseen herkkuun parin viikon takaisella Bulgarian matkallaan.

En tiedä onko tämä yleinenkin grilliherkku myös Suomessa, mutta itselleni oli ihan uusi tuttavuus. Rapeaksi paahtunut kuorrute, kesäkurpitsan lempeä maku ja tujakka valkosipuli ovat silmiäpyörittävä makukokemus.  Herkku ei vaatinut lisukkeeksi mitään muuta kuin valkosipulilla maustettua jugurttia. Näitä oli heti saatava lisää joten valmistin pari annosta eilen illalla. Kaveriksi tein tsatsikia. Olkaa hyvät ja kokeilkaa tätä itse!

Grillatut kesäkurpitsan viipaleet

1 Kesäkurpitsa
1 dl korppujauhoa
1 muna
mustapippuria, suolaa

  • Viipaloi kesäkurpitsa reilun puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi, esim. neljä viipaletta per ruokailija. 
  • Sekoita munan rakenne rikki.
  • Kaada korppujauho lautaselle, sekoita joukkoon mausteet. 
  • Kiepauta viipaleet munassa, sen jälkeen korppujauhossa.
  • Grillaa kunnes ovat kauniin värisiä.

Tsatsiki

2 dl turkkilaista jugurttia
1/2 kurkkua raastettuna ja valutettuna (esim. siivilässä valuu hyvin)
3 valkosipulin kynttä puristettuna (kynsien määrä oman maun mukaan)
mustapippuria
ripaus suolaa ja sokeria

  • Sekoita aineet yhteen, anna makujen asettua jääkaapissa grillaamisen ajan. 

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Sadesään katkarapusitruunapasta

Viimeinen lomaviikko sadetta pidellen. Suurin sademäärä viiteenkymmeneen vuoteen. Lämpötila max 20C. Moinen huono kesäsää-säkä painaa mieltä matalaksi. Piristykseksi lupasin itselleni, että loppuloman syön joka päivä poikkeuksellisen hyvin, joko itse tai jonkun muun tekemää.

Söin viime viikon lomareissulla Rantasalmen Ruusuhovissa luvattoman huonon kampasimpukka-sitruunapasta-annoksen, jossa ei ollut muutaman kampasimpukan lisäksi kuin pastaa ja hailakka sitruunan maku; ei kastiketta, ei mitään pehmentämässä tai pyöristämässä annosta. Moinen jäi kaivelemaan mieltä ja sitruunapasta oli siten helppo valinta tämän päivän ateriaksi. Kampasimpukkaa ei tehnyt mieli, joten vaihdoin sen normikatkarapuihiin.

Annoksen syötyäni olin onnellinen (=> parempi kokki kuin Ruusuhovissa) ja vähemmän synkeä (=> täydellä vatsalla makaan mieluummin sohvalla kuin auringossa). Saa nähdä mitä huomenna...

Katkarapusitruunapasta (kahdelle)

8 tagliatelle-pesää pitäisi riittää kahdelle - keitä ne kypsiksi sillä välin kun teet kastikkeen.

Pinjansiemeniä maun mukaan - ruskista kuivalla pannulla.

2 rkl voita
Yhden sitruunan raastettu kuori
Yhden sitruunan mehu
2/3 prk ranskankermaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
Tuoretta basilikaa
Tuoretta lehtipersiljaa
Suolaa & pippuria
150 g katkarapuja

  1. Laita voi kattilaan, anna sulaa. 
  2. Lisää raastettu sitruunan kuori, pyörittele hetki. 
  3. Lisää sitruunan mehu, ranskankerma, hunaja, anna kiehahtaa. 
  4. Lisää yritit ja mausteet, anna hautua vielä hetki.

Kaada kastike valutetun pastan joukkoon, lisää päälle katkaravut ja lopuksi vielä pinjansiemenet.
Anna tekeytyä hetki, kastike imeytyy pastan joukkoon ja tekee sitä ihanan muhevaa.


torstai 21. kesäkuuta 2012

Herkullista juhannusta!

Juhannuskakku odottaa huomista.

Mansikoiden kaverina limeä ja basilikaa. Saa nähdä tykkääkö juhlaväki.

Chilisitruuna toivottaa lukijoilleen ihanaa juhannusta!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Synttärisyöpöttelyä

Miehellä oli tänään synttärit. Hoilasin puhelimeen paljononneavaan ja valmistin illallisen. Jännitys pysyi yllä jälkiruokaan asti, sillä kokeilin ensi kertaa ruokamuotteja, eli niitä teräsrenkaita, joiden sisään annos kootaan torniksi. Pääruokakokeilut saavat vielä odottaa, aloitin rengashommelit leivoksia kasaamalla.

Kehittelin leivokset itse: suklaakeksipohja, jonka päälle kasasin reunoille kirsikanpuolikkaita ja täytteeksi vaniljamoussea, päälle mustikoita. Ei ehkä kuulosta etusivun uutiselta, mutta tein kaiken ilman keittokirjoja ja lähinnä siltä pohjalta, mistä synttärisankari pitää. Kokonaisuus toimi oikein mukavasti. Pohjassa oli riittävästi suklaata, aito vanilja teki moussesta ihanan ylellisen, kirsikat pysyivät paikoillaan .

Synttärimenu 18.6.

Savumuikku-ja jokirapuleipäset
Yrttimarinoitu karitsan file cremolatahunnulla, uuniperunat ja valkosipuli-creme fraiche; limellä maustetut sokeriherneet ja grillatut kevätporkkanat
Mustikoilla koristeltu vaniljamousseleivos




sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Helppo raparperi-kirsikkakompotti

Raparperi on hyvää ja mielelläni teen siitä torttuja ja muita leivonnaisia. Mutta mitä tehdä jääkaapissa majailevalle ylijäämävarrelle? Kun piirakan teko ei innosta, mutta jotain makeaa tekee mieli, on raparperikompotti oiva ratkaisu. Yhdestäkin reiluhkosta varresta riittää jäden päälle ainakin neljään annokseen. Tätä voi muuten nauttia myös vaikka viilin kanssa kuten kuvasta näkyy.

Raparperi-kirsikkakompotti
Noin neljälle

1 reilun kokoinen raparperin varsi (noin 2 kourallista paloja)
6 kirsikkaa
0,75 dl fariinisokeria
0,5 dl vettä
1 tl vaniljasokeria

  • Pilko raperperi
  • Halkaise kirsikat, poista kivet.
  • Laita ainekset kattilaan ja keitä hiljakseen kunnes raparperi on mössöytynyt mutta kirsikat vielä kiinteähköjä.
  • Jäähdytä
Nauti jäätelön kanssa. Jos jotain jää yli, kokeile aamupalalla viilin tai jugurtin kanssa.


keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Länsi-Intian broileri ja hapan appelsiinimojo

Mitä tehdä kun aurinko paistaa lämpimästi ja grilli seisoskelee odottavaisena pihan nurkassa? No otetaan esille Suuri Grillauskirja! Tämän kesän tavoitteena on grillata muutakin kuin perusporsaanleikettä, ja siihen tämä kirja on omiaan.

Tämän broilerin voi maustaa juuri niin tuliseksi kuin haluaa valitsemalla lisättävät chilipaprikat oman tulisuus-maun mukaan. Itse en välitä polttavasta, joten käytin niitä normaaleja punaisia chilipaprikoita. Mojo-kastike muuten sopisi yhtä hyvin vaikka porsaallekin, kannattaa kokeilla ainakin sitä!

Ohjeet neljälle.

Tulinen broilerin rinta
4 broilerin rintaa
5 rkl sinappia
4 (Scotch Bonnet) chilipaprikaa siistittyinä
1 rkl tuoretta inkivääriä
1 rkl curry-jauhetta
3 shalottisipulia
sormisuolaa
mustapippuria
  • Sekoita aineet kulhossa ja soseuta ne esim. sauvasekoittimella.
  • Lusikoi soosi lihoille niin että ne peittyvät joka puolelta. 
  • Peitä ja laita jääkaappiin ainakin tunniksi. 
  • Grillaa keskilämmöllä kunnes liha on täysin kypsää.
  • Tarjoa mojon kanssa.

Appelsiinimojo
2 appelsiinin mehu (n 2,4 dl)
5 rkl viinietikkaa
5 rkl öljyä
2 rkl tuoretta oreganoa karkeaksi silputtuna
1 rkl hienonnettua valkosipulia
1 rkl hienonnettua chiliä (chilin tulisuus makusi mukaan)
sormisuolaa
mustapippuria
  • Sekoita kaikki aineet hyvin keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan kunnes kanat ovat kypsiä.
Laita kastike tarjolle lihojen kanssa. Kukin voi itse lusikoida haluamansa määrän kanan päälle.

Jälkihuomautus: kokeilin yli jäänyttä mojoa voileivälle: reissumies, philadelphiaa, avocadoa, salaattia, tomaattia, kaiken päälle mojoa. Melkein parempää tässä kuin kanan kanssa!




keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Madeiran lapakset

Madeira lumoaa! Takana 15km vaellus vuoristossa edessä simpukat Lapas.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Broilerin fileet avasivat grillikauden

Grillikausi on avattu simppelisti broilerilla, rosmariinipavuilla ja salaatilla.

Marinadi kanalle
Pikainen marinadi syntyy nopeasti rypsiöljystä, soijakastikkeesta, hunajasta, punaviinietikasta, teriyaki-kastikkeesta ja mustapippurista. Puolen tunnin kylpemisen jälkeen fileet ovat valmiit grillattavaksi.

Rosmariinipavut
Pavut keitetään normisti vedessä, valutetaan ja palautetaan kattilaan jonne lisätään sopivasti voita ja kuivattua rosmariinia. Pyöritellään kunnes ovat maustuneet kaikkialta.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Iloista pääsiäistä!

Chilisitruuna toivottaa lukijoilleen aurinkoista ja rauhallista pääsiäistä hyvän ruoan ja ystävien seurassa.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Cole slaw - perinneherkku uudesta maailmasta

Amerikkalainen ruokakulttuuri on rikasta ja täynnä mainioita herkkuja; paljon, paljon muutakin kuin pizzaa ja hampurilaisia. Cole slaw tulee vanhasta hollanninkielisestä sanasta koolsla, joka tarkoittaa kaalisalaattia. Cole slawta syödään muodossa tai toisessa ympäri jenkkejä, mutta ymmärtääkseni siitä pidetään erityisesti eteläisissä valtioissa. 

Tilasin jokunen vuosi sitten USAn Amazonista käytettynä (painos loppunut) iki-ihanan keittokirjaklassikon America the Beautiful Cookbook. Se saapui minulle eräänä aurinkoisena päivänä juuttisäkissä. Oikeasti! Tai no, säätä en kyllä muista.

Jos ette saa kirjaa käsiinne (voi löytyä joistain kirjastoista), niin alla olevan reseptin lisäksi variaatioita löytyy täältä.

Ystävä pyysi tätä reseptiä, joten voin rehellisesti sanoa että yleisön pyynnöstä, olkaa hyvät:

Cole slaw

6-8 hlölle

750 g valkokaalia ohuina suikaleina (esim. juustoraastimella)
1 iso porkkana, raastettuna (isompi reikäinen, ei sitä pientä nyhryä)
1/2 vihreää chilipaprikaa (tuoretta siis), pieneksi silputtuna
1 pieni sipuli, pieneksi silputtuna
250 ml majoneesia
60 ml ranskankermaa
2,5 tl Dijon-sinappia
pienen pieni ripaus kuivattua chiliä (ei tosiaan kannata liioitella!)
3-4 rkl lihalientä
suolaa
mustapippuria

  1. Sekoita vihannekset keskenään.
  2. Sekoita majoneesi, ranskankerma, mausteet. 
  3. Ohenna lihaliemellä. Ole varovainen ettei tule liian vetistä.
  4. Kaada vihannesten päälle, sekoita hyvin. 
  5. Anna maustua kylmässä ainakin tunti. 

Toimii tosi hyvin hampurilaisten kaverina.


maanantai 12. maaliskuuta 2012

Ruotsalaiset kookoskakut

Ruotsalaiset keittokirjailijat, äiti ja tytär, Anne Bergenström ja Fanny Bergenström ovat kirjoittaneet useita keittokirjoja. Niistä ihastuttavin on Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla, jonka reseptit on jaoteltu ainesosien mukaan, joista yksi  on kookos.

Kookoskakut on nopeatekoinen ja taatusti kaikille maistuva, erittäin ruotsalainen herkku. Teen niitä kun odotan kylään vieraiksi kummilapsiani, tai muita makean ystäviä, kansallisuuteen katsomatta.

Ruotsalaiset kookoskakut

200 g kookoshiutaleita
1 dl munanvalkuaista (=noin 3 munaa) - tässä pitää olla tarkka, mittaa valkuaiset että on tarkasti desi!
2,5 dl sokeria
25 g huoneenlämpöistä voita

Uuni 190 C
  1. Laita kaikki ainekset paksupohjaiseen kattilaan.
  2. Kuumenna varovasti miedolla lämmöllä, silloin tällöin sekoittaen, kunnes taikina alkaa olla hieman sitkeää.
  3. Muodosta pellille pieniä terävähuippuisia kasoja lusikalla tai sormin.
  4. Paista noin 12 min eli kunnes ovat hieman ruskistuneita. Kakut saavat jäädä hieman sitkaisiksi.
  5. Säilytä kakut (jos niitä nyt jää yli) tiiviissä kannellisessa rasiassa.

torstai 16. helmikuuta 2012

Marja-valkosuklaapasteijat

Kummityttö oli kylässä ja mitäpä sitä kaksi ruoka-entusiatistia tekisi yhdessä kuin kokkailisi. Paitsi että tällä kertaa ei, vaan M. siirsi minut syrjään naistenlehden pariin ja valmisti illallisen omin voimin. Porkkana-pekonipasta oli niin hyvää ja joku kerta jaan senkin ohjeen, mutta nyt olisi tarjolla marja-valkosuklaapasteijoita, joita nautimme jälkiruoaksi. Ja tämän se tyttö keksi omasta päästään!

Nuo ovat muuten sitten parhaita tuoreeltaan, ei kannata leipoa varastoon vaikka se olisi ekologisempaa. Kyllä maku ratkaisee!

Marja-valkosuklaapasteijat
Lehti-tai voitaikinlevyjä syöjien mukaan.
Jäisiä pakastemarjoja maun mukaan.
Valkosuklaata paloina.
Muna voiteluun

Uuni 225C
  • Leikkaa sulaneet levyt puoliksi ja taputtele käsin hieman ohuemmiksi. 
  • Laita neliön keskelle hieman marjoja sekä pari palaa suklaata. 
  • Voitele reunat munalla.
  • Taita neliö kolmioksi ja painele reunat tiukasti kiinni.
  • Voitele pasteijat munalla, tulee kauniimpi väri.
  • Paista noin 10 min - aika riippuu hieman uunista. 

Nauti hieman jäähtyneinä ettei suu pala.

lauantai 4. helmikuuta 2012

B-Smokery - Helsingin Ravintolapäivä

Mitäpä sitä ei nainen tekisi hyvän ruoan eteen? Niinpä aamupäivällä uhmasin liukkaita kelejä ja pakkasia päästäkseni Töölönrantaan nauttimaan B-Smokeryn pulled pork -sandwichia. Ystävät, ateria oli vaivan arvoinen.

Tuntitolkulla kypsytetty ja erinomaisesti maustettu sianliha oli haarukoitu hituleiksi, joilla kunnon sämpylä oli täytetty ja päälle lorautettu maistuvaa sinappikastiketta. Kiitos pojat, ettette käyttäneet perushöttöhampurilaissämpylää.
Kiitos B-Smokery mahtavasta makunautinnosta! Jäämme odottamaan koska näitä herkkuja saa säännöllisesti.

Ja tässä vielä ne grillit. Yhdennäköisyys R2D2:n kanssa on hämäävä. Serkkuja kenties?




torstai 2. helmikuuta 2012

Ankankoipipata

Tammi-helmikuun pakkaskelit ovat kuin luotuna pataruoille. Pitkään hautuneet tuoksuvat ateriat valmistuvat sen suuremmin vahtimatta uunissa samalla kun kokki kirmaa nietoksissa pakkasen puremin poskin - tai makaa sohvalla ja katselee sisustusohjelmien uusintoja. Kukin tyylillään. 

Avainjuttujahan ovat pitkä haudutusaika ja uunin mieto lämpö, eikä niistä kannata lipsua. Leppoisassa löylyssä lihan sideaineet sulavat liemeen ja siitä tulee haarukoitavan pehmeää. Maut saavat muhkeutta jota pikawokkailusta puuttuu.

Kaiken lisäksi pata valmistuu pienellä työmäärällä. Normityörupeama on tämä: pilko ainekset, lado pataan, ruskista lihat ja kaada päälle liemi & mausteet.

Ankkapata
2:lle


2 ankankoipea
1 fenkoli
4 perunaa
2 porkkanaa
4 valkosipulia (kiinalaisia yksikyntisiä)
4-6 shalottisipulia
2 dl valkoviiniä
5 dl kanalientä
10 kokonaista mustapippuria
2 laakerinlehteä
Reilusti kuivattua timjamia tai nippu tuoretta
suolaa

Uuni 150C

  • Ruskista koivet, jätä lautaselle lepäämään.
  • Kuori ja paloittele vihannekset, lado pataan.
  • Kaada päälle liemi ja viini, heitä joukkoon mausteet. Jos käytät tuoretta timjamia, voit sitoa sen nipuksi joka on helppo ottaa pois tarjoiluvaiheessa.
  • Asettele kaiken päälle ankankoivet
  • Laita kansi padalle, pata uuniin kahdeksi tunniksi. Lähde kirmaamaan hangille. Pipo päähän!
  • Lopuksi ota kansi pois, 30 min

Tarjoile leivän ja juuston kanssa.

tiistai 31. tammikuuta 2012

Kahvittelua ja tosca-kakkua

Sain Pauligin Paulalta paketin jossa tuli maistettavaksi erilaisia kahvilaatuja sekä opas erilaisista makupareista.

Toscakakku oli mainittu yhtenä makuparina kumppaninaan Paulig Mexico. Tajusin, etten ole leiponut kyseistä kakkua sitten teinivuosieni, joten jo oli korkea aika! Tuohan olikin nopeatekoinen, joten vielä perjantai-illan päätteeksi nautimme herkut ja maistelimme kahvia. Ja totta tosiaan: Mexico-kahvin maku "pehmeytyy" toscakakun kanssa. Kun ensin maistoin kahvia sellaisenaan, oli maku selvästi kovempi, voimakkaampi.


Toscakakku

Pohja:
2 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl maitoa
100 g voita sulatettuna

Kuorrutus:
100 g voita
100 g mantelilastuja
1 dl fariinisokeria
0,5 dl maitoa
1 rkl vehnäjauhoja

Uuni 175C

Vuoraa vuoka leivinpaperilla.
Vaahdota kananmunat ja sokeri kulhossa.
Lisää kuivat aineet sekä maito ja sulatettu rasva.
Paista uunissa lähes kypsäksi. Minulla tähän kului noin 30 min.
Laita kuorrutusaineet kattilaan ja keittele kunnes seos sakenee.Kannattaa sekoitella ahkerasti, ettei pala.
Ota kakku uunista ja levitä kuorrutus pohjan päälle.
Lykkää takaisin uuniin ja paista vielä noin 15 min (sanoo ohje, minulla tässä kului 20 min).