lauantai 27. lokakuuta 2012

Prahan herkkuja

Viikonloppureissuni toistaiseksi paras ateria on ollut yllättäen hotellini ravintolassa. Varsinkin keskustan kauppakatuja kulkiessani tarjolla tuntui olevan vain pizzapihvihampurilaisgulassi-mestoja.
Ruokahalun herättäjäksi tuli maukas vihannes-cappuccino, joka yllätti maukkaudellaan.

Varsinaisena alkuruokana oli maalaismaksapatee punaviinissä haudutetun päärynän kanssa. Jättiläispalasta jäi puolet syömättä vaikka tuo hyvää olikin. Tsekkiruoat noin yleisesti ottaen tuppaavat olemaan raskaanpuoleisia ja annokset isoja.


Ankanrinta haudutetun punakaalin ja knöödeleiden kanssa edusti perinteistä Tsekkikeittiötä voitokkaasti - siis ihan konkreettisesti koska nuo mykyt ovat kuulemma voittaneet jonkin kilpailun. Eikä alkuruoan raskaudesta ollut tietoakaan; liha oli herkullista ja punakaali maukasta kuin saksalaisessa bierstubessa konsanaan. Knöödeleiden tarkoitusta en ymmärrä edes näitä palkintopalleroita nautittuani: miksi kukaan haluaa sotkea hyvään perunamuusiin erikeepperiä?


Jälkiruoan eteeni saatuani haihtuivat mykyharmit mielestä. Ihastuttavasti valuva suklaafondant pistaasipähkinäjäden ja villikirsikoiden kera oli juuri niin hyvä kun olin toivonutkin. Jos olisin kehdannut, olisin tilannut toisekin, kun housuissakin oli kuminauhavyötärö.





keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Syksyn tuulia pakoon


Lahden satamassa on kahvila Vanha Asema josta saa Suomen parhaat juustosarvet. Nyt ei puhuta mistään keski-eurooppalaisen keveästä lehdykkäisestä, vaan upeasta, tuhdista leipomuksesta, josta haukatessa tursuaa suuhun pehmeää sulatejuustoa.

Täydellinen turvaruokahetki syksyn vihmoessa ulkona.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Kun on aikaa: vaivaamaton leipä


Jokin aika sitten joka puolella kirjoitettiin hitaasti nostatettavista leivistä. Nappasin yhden ohjeen talteen Me Naisista helmikuussa 2011 ja kas, rivakat puolitoista vuotta myöhemmin tein jo trendiherkkua!

Ohje on muuten alunperin leipuri Jim Laheyn. Englanniksi tällaista leipää kutsutaan termillä no-knead-bread (vaivaamaton leipä) ja alkuperäinen resepti löytyy tuolta Jimmyn leipomon sivuilta.

Ideana tässä leivässä on, että voit unohtaa kaiken mitä olet oppinut leivänteosta: hiivaa laitetaan vain hippusellinen ja se lisätään kylmään veteen; taikinaa ei vaivata lainkaan; nostatusaika on pitkä ja leipä muokkaantuu paistoastiassaan.

Jo haluat valmistautua kunnolla koitokseen, katso video jolla Jim ja New York Timesin toimittaja pyöräyttävät leivän jos toisenkin ohjeella, josta toimiva suomiversio löytyy tuosta alhaalta.

Leipominen on ajoitettava hyvin, jottei tarvitse nousta keskellä yötä tasoittelemaan ilmakuplia. Muutoin tämä ihan oikeasti on varmaankin vaivattomin leipäresepti jota olen kokeillut. Kokeile sitä sinäkin, lukijani, nyt tai parin vuoden päästä!

Vaivaamaton leipä

8 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 1/2 tl suolaa
1/4 tl kuivahiivaa
4 dl kylmää vettä

Vaihe 1
  1. Sekoita kulhossa jauhot, suola ja hiiva.
  2. Lisää vesi ja sekoita nopeasti aineet sekaisin. Älä vaivaa.
  3. Peitä kulho kelmulla tiiviisti ja jätä huoneenlämpöön vedottomaan paikkaan 12-18 tunniksi. 
Vaihe 2
  1. Levitä leivinliina pöydälle, ripottele sille runsaasti jauhoja. Älä pihistele, sillä jos laitat liian vähän, taikina tarttuu kankaaseen kiinni.
  2. Kaada taikina liinalle, kaavi kaikki mukaan.
  3. Painele taikina käsin tasaiseksi levyksi, jotta ilmakuplat tyhjenevät.
  4. Käännä taikinalevyn reunat keskustaan kuin taittelisit nenäliinan. 
  5. Ripottele taikinan päälle lisää jauhoja ja kääri liina löyhästi taikinan ympärille.
  6. Anna kohota vielä 2 tuntia vedottomassa paikassa.
Vaihe 3
  1. Laita kannellinen pata tai kattila uuniin ja säädä uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Astiaksi käy mikä vain pata/kattila, kunhan se (ja kansi!)  kestää kuumuuden. Itse käytin valurautapataa.
  2. Kun uuni on saavuttanut halutun lämpötilan, on kattilasikin tarpeeksi kuuma. Ota se uunista ja kumoa taikina siihen. 
  3. Laita kansi kattilan päälle ja laita uuniin puoleksi tunniksi. 
  4. Ota sitten kansi pois ja jatka paistamista noin 20 minuuttia. 
  5. Kumoa leipä kattilasta esim. ritilälle jäähtymään. Kypsä leipä kumisee, kun sitä koputtaa pohjaan.


Seuraavaksi kokeilen pähkinäleipää tällä reseptillä. Mutta jos ehdit ensin, kerro miten leipä onnistui!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Huh hah hei ja rommilla maustettu pippurinen luumuhillo


Normaalisti hillot tulevat talouteeni kaupasta, matkoilta tai äidin keittiöstä. Mitä lienee kotoiluinnostusta, kun tänä syksynä innostuin ensi kerran keittelemään omiani. Tämän syksyn runsaalla sadolla oli asiaan osuutta, luumuja oli tarjolla naapureilta ja ystäviltä enemmän kuin jaksoin syödä. 

Jo muutama vuosi sitten olin säilyttänyt Ruoka Gloriassa julkaistun reseptin pippurisesta rommi-luumuhillosta. Haave omasta hillonkeittelystä on siis väikkynyt mielessäni jo jonkin aikaa. 

Homma alkaa luumujen perkaamisella, sillä kivet on saatava pois. Minulla ei ollut luumunkivenpoistolusikkaa, mutta eipä sitä tarvittukkaan. Hedelmät olivat sen verran kypsiä että työ hoitui helposti suoraviivaisesti sormivoimin. Jälki ei kyllä ollut kaunista. 

Reseptini on mukaelma Ruoka Gloriassa julkaistusta. Laitoin mausteita hieman reilummin. Jos haluat miedompaa, lisää rommia ja pippuria vähemmän ja laita vain yksi kanelitanko.


Pippurinen rommi-luumuhillo:
1 kg luumuja
500 g hillosokeria
1 dl rommia
2 kanelitankoa
2 mausteneilikkaa
16 mustapippuria
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä

  • Mittaa kaikki ainekset kattilaan.
  • Kiehauta ja keitä sen jälkeen hiljalleen noin 20 min, kunnes luumut ovat pehmenneet ja seos sakeutunut.
  • Poista kanelitangot.
  • Lusikoi hilloke puhdistettuihin (keitettyihin) purkkeihin. Jos et tiedä mitä tämä tarkoittaa, tsekkaa asia esim. Maku-lehden sivulta. Voit myös pakastaa hillon pienissä rasioissa.


Hillo sopii erinomaisesti tietenkin viilin, jugurtin, jäden tms. kanssa, mutta kannattaa kokeilla sitä myös rasvaisen lihan, esim. siankyljen kaverina.

PS. Tiedostan kyllä, että kuvassa olevat purkit ovat surkea näky. Tämä kertoo vain siitä, kuinka vähän valmistautumaton hilloajana olin. Ei löytynyt kahta samanlaista purkkia ja yhden korkkikin näköjään on jäänyt auki. Pitääkin käydä tarkistamassa asia samantien.


tiistai 9. lokakuuta 2012

Pikalohi duunin jälkeen

Kun kotiin tullessa on n-ä-l-k-ä on ruokaa saatava nopeasti. Papujen keittyessä paahda pinjansiemenet, sen jälkeen lohiviipale. Kaada pannulle valkkaria, jatka kermalorauksella. Mausta suolalla, pippurilla, ja jos kaapista löytyy, kuvatuilla tai tuoreilla yrteillä.
Jos ajoituksesi toimii, kala ja pavut ovat valmiina samanaikaisesti. Kasaa annos lautaselle, pinjansiemenet päälle. Ei niin tarkkaa miten, jos et ota kuvia. Juhlista ateria juomalla loppu viini siis esim jos on nimipäiväsi (tai naapurin).