Lämpimät voileivät

Kun olin pieni, muistan äitini valmistaneen iltapalaksi lämpimiä voileipiä.  Mikroa ei silloin ollut, joten leivät lämmitettiin uunissa ja keittiöön tuli ihana paahtuvan juuston tuoksu (jälleen yksi syy lisää olla hankkimatta mikroa).

Näihin leipiinhän voi kätkeä mitä vaan, vaikka edellispäivän  kana-paprikapadan  loput.

Parasta tässäkin asiassa on kuitenkin yksinkertaisuus ja hyvät raaka-aineet.

Palvikinkku,  kunnon savunmakuinen,  on lempparini. Nyt kun oli kaapissa raclettea niin sitä laitoin reilusti päälle. Mausteina oli sinappia, hieman tuoretta valkosipulia ja sinappia. Uunissa grillivastuksen alla kunnes juusto alkoi ruskistua.

Kaveriksi hyviä juttuja ja kynttilänvaloa. Ihana marraskuu.

Monen tunnin kanapata

Jos on aikaa, kannattaa tehdä pataruokaa.  Pääset helpolla  - vähän pilkkomista ja joskus vähän ruskistamista, uuni hoitaa loput.

Lehdissä pataruokaohjeiden yhteydessä puhutaan aina reippaasta ulkoilusta, mutta ajan voi käyttää vaikka sohvalla makoiluun ja hyvän kirjan lukemiseen, - tai päikkäreihin kuten minä tänään.

Kana-paprikapata
Neljälle

Tarvitset kannellisen kattilan.

900g broilerin suikaleita
2 sipulia
1 valkosipuli
4 punaista paprikaa
1 prk smetanaa
1 prk tomaattipyrettä
1 Aurajuustokolmio
2 dl kermaa
Suolaa, mustapippuria
Uuni 150C kiertoilma / 170C normaali

1. Ruskista suikaleet, laita pataan
2. Kuori ja paloittele sipulit, pataan, sitten sama  paprikoille
3. Lusikoi päälle smetana ja tomaattipyree
4. Murenna juusto kasan päälle ja lorauta perään osa kermasta.
5. Laita kattila uuniin tunniksi, kansi päällä.
6. Tunnin kuluttua ota uunista sen verran että lorautat lopun kerman joukkoon ja  sekoitat sisällön kunnolla.
7. Anna hautua vielä tunti kannen alla. Pata saa olla uunissa olla pidempäänkin, minulla oli kolme tuntia.

Lisukkeeksi käy riisi tai perunat.

Uudelleen lämmitettäessä maku paranee,  mikäli siitä nyt jää mitään toiselle kerralle.

Joulu on melkein täällä!

Ensimmäisen joulukuun päivän kunniaksi kuva suklaapossusta, joka putkahti ensimmäisestä luukusta.

Ja alla Helsingin ihania jouluvaloja Esplanadin puistosta

Juustofondue, talven herkku

Ulkona on plussaa ja sataa vettä, mutta koska kalenteri sanoo että on talvi, tehdään fondueta.

Sveitsiläinen juustoherkku, tuo alppikylien takanedus-ateria, jota monot jalassa nautiskellaan pukeutuneena ihanaan koristeelliseen  villapaitaan, maistuu yhtä hyvältä suomalaisessa kerrostalokeittiössä verkkarit jalassa.

Juustojen valinta on tärkeää.  Vaikka sanotaan, että mikä vain käy, niin se on höpsötystä.  Makua ja voimaa, niitä pitää olla, muuten menee pieleen.  Ei siis mitään edam -oltermanni -sekoitusta!

Perusteen luo gruyere, jota pitäisi olla puolet.  Minusta paras yhdistelmä on gruyere, appenzeller ja mustaleima emmental. 

Eikä hei mitään sitruunamehua terästeeksi , kuten joissain suomiversioissa on, vaan viinaa;  kirschiä tai hätätapauksessa kossua.

Dipattavan leivän pitää olla vaaleaa, mutta tiivistä että palaset eivät hajoa juustoon.  Joku hyvä tymäkkä hiivaleipä käy hyvin.

Astialla sen sijaan ei ole väliä.  Matala kattila käy, tai esim pyrex-lasinen astia.  Pääasia että sitä voi kuumentaa hellalla, pitää lämpölähteen päällä ja siitä on helppo syödä.

Suomesta saa kivojakin kattiloita.  Minä tilasin oman sveitsiläisen, valurautaisen ja emaloidun kattilani Amazon.co.uk:sta viidelläkympillä. Kestää konepesun ja on kaunis.

Fondue 

Neljälle

400g Gruyere
200g mustaleima emmental
200g appenzeller
3 dl valkoviiniä
1 rkl maizenaa
2 korkillista viinaa
Mustapippuria

Raasta juustot 

1. Lämmitä viini kattilassa, lisää maizena. 
2. Lisää juustot osissa, ettei liemi ihan jäähdy. Sekoita koko ajan. 
3. Lisää viina ja pippuria.
4. Sekoita kunnes massa on tasaista.
5. Siirrä kattila lämpölähteen päälle.
6. Tarjoile leivän kanssa.  Leivän lisäksi voit tarjota esim paprikaa omenaa hillosipuleita tai oliiveja.  Maun mukaan.

Juomaksi esim reipas riesling.

Wohoo, lakritsia!

Lakritsi ja salmiakki - parempaa kuin suklaa, sanon.

Wanhassa  Satamassa niitä sai tänä viikonloppuna kyllikseen.  Sen verran itsesuojeluvaistoa minulla oli että söin kunnon lounaan ensin.

Salmiakki & lakritsi. Niitä pidetään suomalaisena erikoisuutena.  Miksi siis ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat onnistuneet tuotteistamaan niistä upeita tyylikkäitä ylellisyystuotteita?  Upeat pakkaukset ja jopa upeat namut - näitä kelpaa laittaa esille vaikka sisustusmielessä.

Makupareja lakritsille: vadelma, sitruuna, fenkoli. Ruoanlaitossa lakritsi käy hyvin rasvaisen lihan, äyriäisten kanssa. 

Fudgea ja lakritsia 

Fazerin uutuudet.  

Vanilja  (eka vasemmalta) ei kyllä maistunut miltään. Paras oli oikean reunan salmiakilla maustettu 

Lakritsi ennen kuin se muuttuu lakuksi 

Raakalakritsia

 

Pehmeää lakritsimassaa 

Valjuuden voitto

Halusin käyttää hyväksi yli jääneet makaronit ja muut jääkaapin jämäaineet.  Tonnikalalaatikko vaikutti hyvältä idealta.

Sekoitin nesteeksi kerman lopun, maidon lopun, piparjuurituorejuuston lopun ja kaksi munaa. Pippuria. Amerikkalaista ihanaa kalamaustetta.

Joukkoon purkki tonnikalaa, sitten makaronit ja hela hoito vuokaan. Uuniin.

Nälkäisenä tuskin maltoin odottaa. Tästä tulisi makuelämys! Resepti vailla vertaa! 

Turhia luuloja.  Ylikypsyneiden makaronien pehmeässä sylissä tonnikala kadotti itsensä, eikä soosi jaksanut olla sen tukena.

Mauton valkoinen mitättömyys vei nälän muttei tuonut mitään iloa. 

Chili-katkarapu-pasta Hangon malliin

Toissa kesänä kävin ensimmäisen kerran Hangossa. Luulin käyneeni siellä lapsena, mutta se olikin kuulemma Naantali. Näin sisämaalaisena ja järven rannalla asuneena olen alkanut tutustua Suomen ihaniin rantakaupunkeihin vasta viime vuosina. 

Hangossahan oli niin pieneksi paikaksi järisyttävän monta hyvää ruokapaikkaa! Jopa Classic Pizzan paistokset maistuivat super-hyviltä. Mutta parasta oli Hangon Makaronitehtaan Pil-pil -pasta, joka oli niin hyvää että näin siitä unta vielä jälkeenpäin. 

Viime kesänä Hangossa käytiin taas, ja pastaa syömässä. Tilasin tietenkin samaa herkkua ja maistelin tarkemmin. Tässä oma versioni:

Chili-katkarapu-pasta

Kahdelle

6-8 kerää tagliatellea - laita vaan keittymään 

Valkoviiniä (esim sellaine pikkolo-pullo)

Öljyä pari desiä 

Kalakastiketta ruokalusikallinen tai pari, maun mukaan

Valkosipulia vaikka koko sipuli eli maun mukaan

Punaista chiliä (pilkottuna) sama juttu, eli vaikka koko chili

Silolehtistä persiljaa

Katkarapuja pussillinen nyt ainakin

Mustapippuria

Suolaa

• Kuullota silputtu valkosipuli ja chili öljyssä, älä polta.
• Kun alkavat kypsyä lisää viini ja anna kiehahtaa niin että alkoholi haihtuu.
• Lisää kalakastike ja jäiset katkaravut, anna sulaa ja liemen kuumentua uudelleen.
• Lisää suola ja pippuri, maistele. 
• Heitä mukaan persilja
• Valuta pasta, kaada kastike joukkoon ja sekoita. 

Alkuperäisessä annoksessa on muuten jättikatkarapuja. Ne myydään yleensä raakoina, joten ne kannattaa kypsentää öljyssä ennen viinin lisäämistä. 

Ankkarillette Vapun tapaan

Vappu Pimiä valmisti kokkausohjelmassaan ankkarilletteä, jota oli ihan pakko kokeilla.  Ostin sen takia myös hänen keittokirjansa, (Vapun reseptikirja),  joten pettymys oli kun ohjetta ei sieltä löytynytkään.

Kaivoin sen reseptin sittemmin netin uumenista ja kopioin teitä varten tänne. Vappu hei,  lisääthän ohjeen seuraavaan kirjaasi! 

Ankkarillette sopii erinomaisen hyvin tuoreen patongin ja vihreän salaatin kanssa tarjottavaksi, mutta olemme syöneet sitä myös perunamuusin kanssa, ei hassumpaa niinkään.

Ankkarilleten ohje:

Purkillinen ankankoipi-confitia eli kypsää ankankoipea (säilykepurkkia myydään ruokamarketeissa)

1 punasipuli

Nippu tuoretta persiljaa

2–3 rkl Dijon sinappia

1–2 rkl juoksevaa hunajaa

1–2 lorausta punaviini- tai sherryetikkaa

  mustapippuria

  suolaa

• Lämmitä ankankoivet uunissa, niin että ankanrasva sulaa kokonaan.
• Riivi ankankoipien liha pieneksi silpuksi.*
• Lisää joukkoon pieneksi hakattu sipuli ja yrtit sekä muut ainekset.
• Sekoita massaksi ja tarjoile

          *Jos haluat, säästä rasva ja paista siinä seuraavalle aterialle perunoita - takuuherkullisia!

Jäätelöä texmex

Ojee caramba - nyt kaikki syövät meksikolaista! Niin minäkin (siitä toisella kertaa ehkä lisää), ja halusin myös jälkiruoan jatkavan teemaa. Kaipasin jotain makeaa mutta kuitenkin suht' suoraviivaista tarjottavaa. Jonas Crambyn texmex-keittokirjasta löytyi hyvä ohje. 

Jäätelö kuorrutettuna paahdetulla kookoksella, kinuskikastikkeessa kelluen:

Kondensoitua maitoa purkki

Kookoshiutaleita

Vaniljajäätelöä

Sormisuolaa

Keitä ensin kondensoitu maito, koska siinä menee useampi tunti. Varmista että osta makeaa versiota, muuten ei tule samaa lopputulosta.

Paahda kookoshiutaleet kuivalla pannulla.

Kun on tarjoilun aika: 

• Leikkaa vaniljajäätelöstä viipaleita  (tai kaiverra palloja jos huvittaa)
• Kierittele kookoksessa 
• Kaada kastike päälle
• Ripottele vielä sormisuolaa viime silaukseksi.

Paahdettu voi

Jo jonkun aikaa tätä herkkua on tarjottu ravintoloissa leivän kaverina. Useimmiten leipä on kadonnut korista aika nopeasti, niin hyvää paahdettu voi on.

Helposti tuota tekee kotonakin. Ainoa ongelma oikeastaan onkin, että miten pitää syöntimäärä kurissa. 

Kun paahdat  voita, ole tarkkana ettei se pala. Hetki ruskeasta kärähtäneeseen menee lähes silmänräpäyksessä. Laita paahdettu sula voi jääkaappiin ja sekoita säännöllisesti jotta siitä muodostuu kuohkeaa. Ravintola Groteskissa selittivät, että paahdettu voi  kuohkeutetaan erityisellä laitteella (nimi ei jäänyt mieleen), mutta kotikeittiössä pärjää sekoittamalla voita säännöllisesti.

Lisää loppuvaiheessa joukkoon hieman sormisuolaa ja maistele. Jos paahteisuus on turhan voimakasta, laimenna lisäämällä joukkoon tavallista voita.

Minusta tämä maistuu paremmalta tumman leivän kanssa (saaristolaisleipä, ah!).

Luumuhillo rommipäissään

Mustikoita on pakkanen pullollaan, metsämansikat ja vadelmat olivat parhaita tuoreina ja luumut - no ne maistuvat sekä tuoreina että hillona.

Kokeile tätä herkkuhilloa, jossa rommi ja mustapippuri vievät luumut ihan uudelle sfäärille. Eikä kannata säästellä rommin kanssa!

Voitaikina pelastaa perjantaikeittiön

Tämä piirakka voi olla pyttipannutyylinen kokoelma viikon tähteitä uudessa muodossa tai hienostunut yhden-kahden ainesosan makua ylistävä taideteos: tomaatteja,  kesäkurpitsaa, munakoisoa. . .

Voitaikina pohjana tuo vaihtelua iänikuiseen piirakkapohjaan, eikä kermaa/munaa tarvita täytteeseen. Kun sipulin (ja tässä tapauksessa paprikan) kypsentää pannulla ja lisää hippusen sokeria loppuvaiheessa, saa ihanan makean täytteen pohjan. Se riittäisi sellaisenaankin (ja oli tarkoituskin), mutta viime hetkellä päätin lisätä joukkoon kaksi keitettyä perunaa ja pepperonimakkaran loput. 

Mausteeksi riitävät mustapippuri ja suola. Tuoretta rosmariinia jos on niin kannattaa käyttää tähän ja välimerellinen makumaailma on täydellinen.

Paista voitaikinalevyä ensin yksikseen (175C) kymmenisen minuuttia, reunat voideltuna ja pohjaa haarukalla rei'itettynä. Lisää sitten muut aineet paitsi feta jos sitä käytät. Paista taas noin kymmenen minuuttia ja lisää juusto, jatka paistamista vielä viitisen minuuttia. 

Voihan pinnalle laittaa muutakin juustoa, mutta ilmankin pärjää eikä tule niin tuhti lopputulos.

Hampurilainen kesäloman kunniaksi

Kesä on ehkä vihdoin täällä,  mikäli säähän voi luottaa.  Samoin on vihdoin kesäloma,  jonka myötä on jälleen aikaa ja energiaa blogin kirjoittamiseen.

Juhlistakaamme asiaa hampurilaisella!

Tämänkertaisen burgerin herkullisuuden salaisuus oli kahdessa kastikkeessa: tomaatti-sipuli ja jugurtti-valkosipuli.

Tomaatti-sipuli -kastike
2 tomaattia
2 kevätsipulia
1/2 dl öljyä
1/2 dl balsamicoa
2 tl sokeria
0.4 tl suolaa
Mustapippuria

1. Pilko sipuli ja tomaatit
2. Laita muut aineet pieneen kattilaan, kuumenna kiehuvaksi, kaada vihannesten päälle
3. Anna jäähtyä ennen tarjoilua

Jugurtti-valkosipuli -kastike
Paksua turkkilaista jugurttia
Runsaasti valkosipulia murskattuna sekä varret jos on  
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta

1. Sekoita ainekset keskenään
2. Anna maustua kylmässä

Makkaratalkoot

Siinä ne lepäävät, uunipellillä. Ennen kuin tähän asti päästiin, haettiin kaupasta lihoja, tilattiin sian suolta ja kirjastosta kirjoja joista yksi osoittautui ihan muuksi ja toinen erinomaiseksi. Katsoin varmuuden vuoksi myös pari videota (tässä paras) ja konsultoin miehen poikaa, kokenutta makkaramiestä, pitkin iltaa.

Valmistimme kahta eri lajia sianlihamakkaraa: Toulousenmakkaraa eli tuoreilla yrteillä ja punaviinillä maustettua ranskalaista sekä chorizo-tyyppistä paprikalla maustettua pötkyläistä.

Kolmen tunnin hilpeän äherryksen jälkeen päästiin paistamaan ja maistamaan. Ilta oli jo pitkällä, eikä grilliä jaksettu kaivaa talviteloilta, joten pannu ja voi-öljyseos sai kelvata. Aika pitkään niitä sai paistella, että kypsyivät varmasti.

Toulousenmakkara ("raakamakkaroiden ykkönen Lounais-Ranskasta"), kuvassa oikealla, oli just ja nappiin. Maku oli upea sekoitus lihaa ja yrttejä (salvia, timjami, persilja) sekä punaviiniä. Näitä tulee aivan varmasti tehtyä uudestaan. 

Chorizo-makkara, huolimatta runsaasta maustamisesta savustetulla paprikajauheella, chilillä, cayennepippurilla, lukuisilla valkosipuleilla sekä esikypsennetyllä sipuli-paprikaseoksella, ei jaksanut makumaaliin asti. Jotain jäi yhä puuttumaan. Suola? Olimme ehkä vähän varovaisia sen kanssa. 

Summa summarum: makkarahomma on kivempaa seurassa; läskiä ja suolaa pitää laittaa rohkeasti ja sitten vielä vähän lisää; ja lihamassa pitää ajaa kolmasti jotta siitä tulee riittävän hienoa. 

Toulousenmakkara

2 kg siankylkeä

30 g merisuolaa

1 vajaa tl jauhettua muskottipähkinää

2 tl mustapippuria

1 dl punkkua

2 valkosipulia hienonnettuna

3 kourallista tuoretta sileälehtistä persiljaa

1 kourallinen tuoretta salviaa

1 kourallinen tuoretta timjamia

noin 2,5 metiä siansuolta

Laita suoli likoamaan kylmään veteen.

Sekoita yritit, punaviini ja mausteet. 

Aja tehosekoittimessa seokseksi.

Aja lihat jauheeksi ensimmäisen kerran.

Sekoita massaan mausteet.

Aja toisen kerran.

Valmista koepala massasta vedessä keittäen (näin saat puhtaan maun. Jos paistat, maistat voin etkä mausteita.)

Mausta tarvittaessa lisää. 

Aja kolmannen kerran.

Tee makkarat.

Paista ne mitä syöt (grilli tai paistinpannu tulee paras maku) ja pakasta loput.

Annoksesta tulee noin 20 makkaraa.

Tartar-pihvi cocktailpaloina

Ajatus raa'an lihan syömisestä on ilkoittava, eikä sitä paranna sekaan lisättävä raaka kananmuna. Joten kiitos ei,  ei tartar -pihviä minulle.

Mutta jouduinpa tänään tilaisuuteen, jossa normi pönötysillallisen sijaan valmistimme itse ruokamme. Minun kohdalleni osui tartar -pihvi cocktailpalatyyliin.

Paistiliha hakattiin pieneksi, sekaan niin ikään silputtua suolakurkkua ja kaprista sekä timjamia.  Seos maustettiin tabascolla ketsupilla suolalla ja pippurilla. 
Leipäviipaleet paahdettiin uunissa öljyttyinä ja suolalla sekä pippurilla maustettuina.

Leipäviipaleelle lihamassasta muotoiltu kokkare,  persiljaa, rupsaus balsamicoa ja suolarae tai kaksi.  Illan takuuvarmasti suosituin cocktailpala on valmis.

Jäätelöä pakkasia odotellessa

Eipä taida ne pakkaset tänä talvena tänne etelään tulla. Ja onpa sadetta pidellyt. No se etu näissä keleissä on, että jäätelön tekeminen on kivempaa kun ei säiden puolesta palele. 

Vanilja vai lakritsi? Entä jos molemmat? Tai vaniljaa ja kaveriksi vaikka passionhedelmän sisus! Parasta on kun voi kokeilla mitä haluaa - tai tyytyä vaniljaan jos se on se juttu. 

Jäätelön perusohje 

4 munan keltuaista

1 dl sokeria

1 ½ dl maitoa

2 dl kuohukermaa

1 dl Dansukker Glukoosisiirappia

1. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.
2. Kiehauta maito, kerma ja glukoosisiirappi. Vatkaa keltuais-sokeriseos maitoseokseen. Siivilöi seos ja lisää sitten mahdolliset mausteet. Anna jäähtyä.
3. Laita seos jäätelökoneeseen tai pakasta vähintään viisi tuntia. Jos käytät pakastinta, vatkaa seosta pakastumisen aikana muutaman kerran. Jäätelökone hoitaa homman puolestasi, joten voit vain lusikka ojossa odotella sen valmistumista.

Herkkuruokia makkarasta?

Tarkoituksena on alkaa tehdä makkaraa itse. Kuten aina, valmistaudun asiaan lukemalla kirjan tai kaksi. Varasin siis kirjastosta hakusanoilla makkara ja keittokirja opuksia, joista voisi olla hyötyä. 

Mukaan tarttui myös kuvan "Herkkuruokia makkarasta" (Kauppiaitten Kustannus Oy, 1966), josta ei kyllä ole hyötyä, mutta reseptejä lukiessa iloa kuitenkin. Melkoisesti on ruokamaailmamme muuttunut puolessa vuosisadassa! Alla muutama kokkausidea, tarkat reseptit löytää kirjasta.

"Juhlava lauantaisalaatti", johon tulee mm. "paksua kermaa", majoneesia ja "halpaamakkaraa" (yhteenkirjoitus kuten kirjassa) - menneen ajan pikantti tuulahdus sunnuntain lounaspöytään.

Illallisvieraille voisi tarjoilla sen iänikuisen sushin sijaan "Kaksinkertaiset lenkkipihvit": makkarasta leikataan noin sentin viipaleita jotka päällystetään juusto-, kinkku-ja tomaattiviipaileilla. Toinen makkaraviipale laitetaan vielä kanneksi ja herkkukeko paistetaan uunissa kunnes juusto sulaa. Tarjoillaan paistetuiden perunoiden ja paistinliemen kera. Joka tätä kokeilee, saa kaiken toivon heittää, sanon minä.

Eksoottisempaa vaihtoehtoa tai kivaa jälkiruokaa etsivälle voisi tulla vesi kielelle "Banaanivoilevästä": voideltu sämpylä peitetään salamimakkaraviipaleilla ja kuoritulla banaanilla, kuorrutetaan korppujauho-juustoraasteella ja grillataan uunissa.

Kaipailen yhä niitä makkaranteko-ohjeita. Jos tiedät maukkaan reseptin blogissa tai netin reseptipalvelussa, vinkkaa minulle kommenteissa. 

Kuvat kirjasta Herkkuruokaa makkarasta.

Hirvenlihaa a'la Wallenberg ja savujuusto

  

Sain joululahjaksi hirvenvasan jauhelihaa ja fasaanin. Jo aattoiltana tilasin kirjastosta riistakeittokirjoja useamman kappaleen; perustiedot pitää hankkia ennen jaloon ainekseen kajoamista. En ole koskaan valmistanut mitään riistasta ja ruokakokemuksenikin rajoittuvat muutamaan ravintola-annokseen.

Tatu Lehtovaaran Riistakokki-kirjasta löytyi monta hyvää ohjetta kokeiltavaksi, ja kahdesta herkulliselta ohjeesta ( Hirviwallenberg ja Savujuustolla täytetyt jauhelihakääryleet) yhdistelin oman herkkuni. Eri eläimille on omat reseptit ja neuvoja löytyi myös lihan käsittelyyn ja lisukeruokiin. 

 Jauhelihaa en sen kummemmin maustanut,  lisäsin vain savujuustoviipaleen ohueksi painellulle levylle ja muotoilin pötköksi. Kieritin lihat korppujauhoissa ja ruskistin pannulla. Valmistin kermakastikkeen paistopohjaan ja maustoin sen muskottipähkinällä ja neilikalla tavallisten pippurin ja suolan lisäksi. Annoin lihojen hautua kastikkeessa perunoiden keittymisen ajan.

Lopputulos oli herkullinen. Juusto (Polar leppäsavu) pysyi nätisti lihan sisällä mutta suli kauniisti. Liha oli maukasta ja kastike antoi sille mukavan lisän. Ihan hyvin näitä pötkylöitä voisi tehdä tavallisestakin jauhelihasta, mutta onhan hirvessä ihan oma makunsa.

Ja se fasaani? Siitä joku toinen kerta!