sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Härkäpapugranola-pikasämpylät


Leppoisaan sunnuntaiaamuun kuuluu mitä milloinkin sen mukaan mitä tekee mieli - sehän on osa leppoisuutta. Tänään heräsin hyvin nukun yön jälkeen ja päätin leipoa pikasämpylöitä.. Näiden etuna on leivinjauhe, jolla kohotus tehdään hiivan sijaan. Aikaa ei kulu veivaamiseen eikä nostattamiseen. Jos apuna on yleiskone, valmistus on mutkatonta kuin soutaminen. 

Jauhoista osan voi korvata grahamjauhoilla. Taikinaan voi tietenkin lisätä oman maun mukaan vaikka mitä: siemeniä, pähkinöitä tai rusinoita. Minä käytän härkäpapugranolaa, joka mielestäni toimii loistavasti sämpylöissä. Se ei ole makeaa,  ja se pitää koostumuksensa taikinassa.

Härkäpapugranola-pikasämpylät 

18-20 sämpylää

11 dl vehnäjauhoja
1 dl pellavansiemenrouhetta
0,5 dl kurpitsansiemeniä
0,5 dl härkäpapugranolaa
3 tl leivinjauhetta
2 tl suolaa
5 dl vettä
1 dl rypsiöljyä
0,5 dl hunajaa

Uuni 200C

  1. Sekoita kuivat aineet keskenään
  2. Lisää nesteet
  3. Sekoita, älä vaivaa. 
  4. Ota kahdella ruokalusikalla palluroita pellille. 
  5. Voitele vedellä tai munalla
  6. Paista 15 min



Nauti lämpimänä voin kanssa. 



tiistai 10. lokakuuta 2017

Jazzia ja kreoliruokaa


Kreoliruoka on yksi Amerikan tunnetuimmista ruokasuuntauksista. Louisianasta lähtöisin oleva ruoanlaittotapa on iloinen sekoitus maailman ruokakulttuureja, erityisesti ranskalaista, haitilaista ja vähän ehkä yllättäen saksalaista. Ruoanlaitossa käytetäään mereneläviä, vahvoja mausteteita ja grillataan sekä haudutetaan huolella.

Internetin tietolaarin mukaan sana kreole viittaa ranskalaisiin kolonialisteihin jotka aikoinaan saapuivat nykyisen Louisianan alueelle 1700-luvn alussa.

Helsingistä kreoliruokaa ei juuri löydä. Tapiolassa taisi olla joku paika, mutta nyt en löytänyt sitä googlaamalla, lieneekö jäänyt laajojen muutostöiden jalkoihin.
Mutta yhdestä paikasta ehkä vähän yllättäen sitä sitten löytyykin, Storyvillesta nimittäin. Minulle Storyville on klassikko joka on ollut osa helsinkiläistä ravintolaskeneä jo yli kaksikymmentä vuotta Storyville ja nettisivullaan mainitsevat että paikka on rankattu yhdeksi Euroopan parhaimmista jazzklubeista. Mutta että kreoliruokaa, ja vielä hyvää sellaista; sitähän piti kokeilla!

Paikkana alakerran sali on mitä tunnelmallisin. Hiilikellarina aikojen alussa toiminut tila ei unohda juuriaan, osa tiiliseinästäkin on vielä mustia kuin ennen. Livemusiikki alkaa kymmenen aikaan ja niin muuten alkaa tanssikin! Täällä jengi ei säädä eikä hienostele, lavanedusta täyttyi heti kun musiikki alkoi eikä sen jälkene tyhjentynyt.

Ruokalistalla, joka on hauskasti älppärikannen muotoinen ja näköinen (kuka muistaa LP-levyt?) on muutama houkutteleva vaihtoehto. Minun ei kauaa tarvinnut miettiä mitä ottaisin, shrimp bayou alkupalaksi ja lamb chops pääruoaksi. Henri päätyi mietinnän jälkeen beef carpaccioon ja blackened steakiin.

Ruoka oli hyvää ja annokset isoja. Pienivatsaisen tai ei-niin-nälkäisen kannattaa pitää jälkimmäinen mielessä, muuten voi tulla ähky.

Shimp bayou noudattelee valkosipulietanoiden ajatusta, mutta jättikatkarapupyrstöt ja mantelijauholla ryyditetty yrittivalkosipulisoosi tekevät siitä ruokaisamman. Onneksi pöytään tuli leipää jotta erittäin maukkaan liemen sai kunnolla pyyhittyä talteen.

Kun kauniisti pyysin niin ravintola jakoi yrittivalkosipulikuorrutteen ohjeen:

Valkosipuli-mantelivoi

voita
portviiniä
basilikaa
timjamia
rakuunaa
rouhittua mustapippuria
jauhettua mantelia
valkosipulia
suolaa


  • Silppua yrtit pieniksi, sekoita aineet keskenään, kuorruta jättikatkaraun pyrstöt uunissa. 


Beef carpaccio vei kielen mennessään ja vaikka oma katkarapu-annokseni oli hyvä, oli annoskateus lähellä.



Alkuruokien jälkeen vatsa oli jo aika täynnä. Onneksi meni hieman aikaa, ennen kuin pääruoka kannettiin pöytään. Hyvää kannatti odottaa, annokset olivat molemmat maukkaita. Henri kehui blackened steakiaan erinomaiseksi ja minä imeskelin lampaan karettani luita myöten. Perunoissa oli riittävästi suolaa, siitä kiitos.



Blackened steak muuten tarkoittaa sitä, että pihvi paistetaan kovalla lämmöllä mieluiten valurautapannulla mausteseoksen kera. Lihan pinta menee "kiinni", pitäen nesteet sisällä ja lihan herkullisena ja pintaan muodostuva tumma pinta antaa herkullisen lisämaun. Kannattaa kokeilla kotonakin, tästä löytyy yksityiskohtainen ohje.



Vatsa oli tässä vaiheessa jo täynnä, mutta pitihän sitä jälkkäriä saada. Viisaasti päätimme jakaa mud cake suklaakakun palasen. Sen koostumus oli niin täyttä tavaraa, että jopa minulta olisi saattanut jäädä yksin syödessä osa lautaselle. Jälkiruokaa nauttiessa kello oli jo lähempänä yhtätoista ja tupa täynnä iloisia illanviettäjiä. Dixiemusiikki raikasi ja tanssijoita riitti.



Jos illanvieton aikana tulee nälkä niin on hyvä pitää mielessä, että Storyvillen keittiö on auki kahteen yöllä. Siihen aikaan kun  snagrimättö on yleisintä tarjottavaa, niin tämä tieto voi olla arvokas illan tuoksinassa.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Phkali vihannespallot Georgiasta


Kokkauskurssilla opeteltiin georgialaisten ruokien valmistelua. Hauskaa oli, ja kaoottistakin aika ajoin, mutta herkut valmistuivat ajallaan ja hyvässä kuosissa. 

Pienen Georgian entinen kutsumanimi oli Gruusia. Muistan lapsuudestani ne kukkahuivit, joissa mustalla pohjalla oli ruusukukkia ja pitkät hapsut heiluivat. Olisinko ollut viisitoista kun yhden talven ajan käytimme niitä pipon sijasta. Lieneekö muualla Suomessa myös, vai olikohan tämä vain lahtelaisten  trendi?

Takaisin aiheeseen. Georgiassa käytetään paljon tuoreita raaka-aineita, vihanneksia, yrttejä ja pähkinöitä. Phkaleja on vaikka minkälaisia ja  tuntuukin että tämä on yksi niistä resepteistä, joista jokaisella emännällä on oma versionsa. 

Meitä neuvottiin tekemään massasta palloja, mutta itsestä olisi ollut luontevinta tarjota tämä kulhosta. Vilkaisin vähän mitä netistä löytyy ja moni näyttääkin valinneen kulhomallin, ehkä nuo pallukat ovat enemmän sellainen perinteinen muoto.



Phkalit ovat kaikkea muuta kuin uraäidin arki-illan ruokatarjoamus, mutta kun aikaa on, niin näitä kannattaa kokeilla. Alkuperäisessä ohjeessa sipuli käytetään raakana. Minusta perus keltasipuli on liian tujua sellaisenaan lisättäväksi, joten kuullotin sen kevyesti. Samoin kypsennin kaalia lempeästi, mutta varo ettei se ala oikeasti kypsyä ja ruskistua.

Phkalit 

Tällä annoksella tuli yllä olevassa kuvassa oleva määrä

Tärkeää on, että vihannekset ovat erittäin hienoa massaa, esim raastettua. Pelkkä pilkkominen ei siis riitä.

1/2 kaalia raastettuna 
3 kpl punajuuria - keitettynä 
150g saksanpähkinää hienonnettuna
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
Korianteria
Silolehtipersiljaa
Mausta näillä:
Suola
Mustapippuri
Adzika-kastike (chilikastike, Viro-tai Venäjäkaupoista)
Valkoviinietikka

  1. Keitä punajuuret.
  2. Raasta kaali ja kuullota kevyesti pannulla. Älä kypsennä.
  3. Hienonna yleiskoneella ensin pähkinät
  4. Hienonna sitten yleiskoneella sipuli ja valkosipuli ja laita kuullottumaan kevyesti pannulle. Tavoitteena on ottaa "terä" pois sipulista, ei varsinaisesti kypsentää.
  5. Hienonna lopuksi yleiskoneella keitetyt ja kuoritut punajuuret.
  6. Saksi yrtit pieneksi.
  7. Sekoita kaikki ainekset kulhossa, sekoita kunnolla. Tuloksena pitäisi olla massaa (ei siis irtonaista "salaattia")
  8. Mausta. Suolaa käytin noin 1,5 tl, mustapippuria reilusti. Adzikaa ja valkoviinietikkaa kannattaa lisäillä vähän kerrallaan, sekoittaa ja maistaa. 
  9. Kaada seos kulhoon ja laita kylmään TAI jos tunnet olosi gruusialaiseksi, heitä hapsuhuivi harteille ja muotoile massasta kostein käsin palloja. 
  10. Laita hetkeksi kylmään. 
Tarjoile sellaisenaan tai voileipäkeksien tai tuoreen tumman leivän kanssa. 


Jos haluat vihreitä, pinaatilla maustettuja phkaleja, jätä punajuuri ja kaali pois. Käytä sen sijaan 250 g tuoretta pinaattia ja tuplaa sipulin määrä. 

Kauniin koristeen saat granaattiomenan siemenistä.