C H I L I S I T R U U N A

B-Smokery - Helsingin Ravintolapäivä

2012-02-04T14:26:00.000+02:00

Mitäpä sitä ei nainen tekisi hyvän ruoan eteen? Niinpä aamupäivällä uhmasin liukkaita kelejä ja pakkasia päästäkseni Töölönrantaan nauttimaan B-Smokeryn pulled pork -sandwichia. Ystävät, ateria oli vaivan arvoinen.

Tuntitolkulla kypsytetty ja erinomaisesti maustettu sianliha oli haarukoitu hituleiksi, joilla kunnon sämpylä oli täytetty ja päälle lorautettu maistuvaa sinappikastiketta. Kiitos pojat, ettette käyttäneet perushöttöhampurilaissämpylää.

Kiitos B-Smokery mahtavasta makunautinnosta! Jäämme odottamaan koska näitä herkkuja saa säännöllisesti.

Ja tässä vielä ne grillit. Yhdennäköisyys R2D2:n kanssa on hämäävä. Serkkuja kenties?

Ankankoipipata

2012-02-02T16:03:00.000+02:00

Tammi-helmikuun pakkaskelit ovat kuin luotuna pataruoille. Pitkään hautuneet tuoksuvat ateriat valmistuvat sen suuremmin vahtimatta uunissa samalla kun kokki kirmaa nietoksissa pakkasen puremin poskin - tai makaa sohvalla ja katselee sisustusohjelmien uusintoja. Kukin tyylillään.

Avainjuttujahan ovat pitkä haudutusaika ja uunin mieto lämpö, eikä niistä kannata lipsua. Leppoisassa löylyssä lihan sideaineet sulavat liemeen ja siitä tulee haarukoitavan pehmeää. Maut saavat muhkeutta jota pikawokkailusta puuttuu.

Kaiken lisäksi pata valmistuu pienellä työmäärällä. Normityörupeama on tämä: pilko ainekset, lado pataan, ruskista lihat ja kaada päälle liemi & mausteet.

Ankkapata
2:lle

2 ankankoipea
1 fenkoli
4 perunaa
2 porkkanaa
4 valkosipulia (kiinalaisia yksikyntisiä)
4-6 shalottisipulia
2 dl valkoviiniä
5 dl kanalientä
10 kokonaista mustapippuria
2 laakerinlehteä
Reilusti kuivattua timjamia tai nippu tuoretta
suolaa

Uuni 150C

Ruskista koivet, jätä lautaselle lepäämään.
Kuori ja paloittele vihannekset, lado pataan.
Kaada päälle liemi ja viini, heitä joukkoon mausteet. Jos käytät tuoretta timjamia, voit sitoa sen nipuksi joka on helppo ottaa pois tarjoiluvaiheessa.
Asettele kaiken päälle ankankoivet
Laita kansi padalle, pata uuniin kahdeksi tunniksi. Lähde kirmaamaan hangille. Pipo päähän!
Lopuksi ota kansi pois, 30 min

Tarjoile leivän ja juuston kanssa.

Kahvittelua ja tosca-kakkua

2012-01-31T13:38:00.000+02:00

Sain Pauligin Paulalta paketin jossa tuli maistettavaksi erilaisia kahvilaatuja sekä opas erilaisista makupareista.

Toscakakku oli mainittu yhtenä makuparina kumppaninaan Paulig Mexico. Tajusin, etten ole leiponut kyseistä kakkua sitten teinivuosieni, joten jo oli korkea aika! Tuohan olikin nopeatekoinen, joten vielä perjantai-illan päätteeksi nautimme herkut ja maistelimme kahvia. Ja totta tosiaan: Mexico-kahvin maku "pehmeytyy" toscakakun kanssa. Kun ensin maistoin kahvia sellaisenaan, oli maku selvästi kovempi, voimakkaampi.

Toscakakku

Pohja:
2 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl maitoa
100 g voita sulatettuna

Kuorrutus:
100 g voita
100 g mantelilastuja
1 dl fariinisokeria
0,5 dl maitoa
1 rkl vehnäjauhoja

Uuni 175C

Vuoraa vuoka leivinpaperilla.
Vaahdota kananmunat ja sokeri kulhossa.
Lisää kuivat aineet sekä maito ja sulatettu rasva.
Paista uunissa lähes kypsäksi. Minulla tähän kului noin 30 min.
Laita kuorrutusaineet kattilaan ja keittele kunnes seos sakenee.Kannattaa sekoitella ahkerasti, ettei pala.
Ota kakku uunista ja levitä kuorrutus pohjan päälle.
Lykkää takaisin uuniin ja paista vielä noin 15 min (sanoo ohje, minulla tässä kului 20 min).

Jouluiloa lumipallokakulla

2011-12-24T21:07:00.000+02:00

Lämmintä ja rauhallista joulua!

Yllä oleva kuva on järjettömän huono, otettu kännykällä, veljen toimiessa taskulampun kanssa valomiehenä. Kuvassa oleva lumipallokakku sai inspiraationsa vuoden viimeisessä Ruoka Gloriassa olleesta ohjeesta. Tein omastani enemmän lasten suuhun sopivan:

Täyte: mascarponea, kermavaahtoa, vaniljasokeria aidolla vaniljalla maustettuna, tomusokeria
Täyte: maustamatonta tuorejuustoa, kermavaahtoa, 70% suklaata

Tukevoitin molemmat täytteet liivatteella, koska halusin että kakku muistuttaa mozartin kuulaa eli että kerrokset erottuvat selvästi.

Kaikki tykkäsivät että jättilumipalloni oli sopiva vastamaku juuri nautitulle kinkku-laatikko -perinneaterialle.

Omenatorttuilua

2011-09-03T12:49:00.000+03:00

Jos ne nyt muuten oli jollkein epäselvää, niin jokainen viimeisen viikon-parin aikana ilmestynyt ruoka-ja naistenlehti on sen meille kertonut: nyt on aika käyttää kesän satoa, leipoa ometorttua ja hillota hikipäisenä. Otin neuvosta vaarin ja tein viikonlopun kunniaksi nopeatekoisen omekakun. Lisäksi olen syönyt silmät viirussa kaalia, papuja (kiitos Eeva ideasta!), sieniä, mustikoita, kesäkurpitsaa... you name it!

Jos sinulla on hyvä ja nopeatekoinen idea kaalin tai kesäkurpitsan kokkaamiseen, niin sen otan nöyrästi ja kiitollisena vastaan. (Paitsi en jos se koskee kaalipataa, lammaskaalia tai täytettyjä kesäkurpitsoita. Kiitos kuitenkin ajatuksesta.)

Takaisin omeniin. Joka syksy teen muutaman omenaherkun, "koska on sen aika". Mutta myönnettäköön nyt heti alkuunsa, etten ikinä käytä kotimaista omenaa, vaan valitsen aina tuontikamaa koska ne ovat a) edullisempia ja b) paremman näköisiä. Voisin siis yhtä hyvin leipoa omenajuttuja vaikka kevään kirkkaina päivinä, koska golden deliciouseja nyt vaan saa kaupoista ympäri vuoden, mutta en tee sitä koska se ei tuntuisi samalta.

Jaarittelut sikseen, siellä jo varmasti odotellaan reseptiä. Alkuperäinen on julkaistu Me Naisissa, josta olen muokannut sitä hieman. Olkaa hyvät:

Omenakakku

3 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 dl ruokosokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
2 tl kardemummaa
2 dl maustamatonta jogurttia (sitä ämpärijogurttia)
2 munaa
1,5 dl rypsiöljyä
3 omenaa
0,5 dl fariinisokeria
mantelirouhetta

Uuni 175C
Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita fariinisokeri puoleen määrään viipaleista.Jätä loput omenat odottamaan.
Sekoita kuivat aineet yhdessä kulhossa ja märät aineet toisessa.
Yhdistä aineet lusikalla sekoittaen, älä vatkaa taikinaa kunnes se on sekoittunut, ei enenpää.
Kaada puolet taikinsta vuokaan.
Lisää fariinisokeroidut omenaviipaleet.
Kaada loppu taikina omenoiden päälle, se riittää kyllä peittämään omenat.
Asettele loput omenat kauniisti pinnalle (tai no, tämä on makuasia, kukin tyylillään).
Ripottele pinnalle reilusti mantelirouhetta.
Paista 40-50 minuuttia.

Sienisatoa kerrakseen

2011-08-22T08:56:00.004+03:00

Lauantaina vei matka sienimetsään. Hirvikärpäsiltä suojautuakseni olin pukeutunut verkko-"huppariin", joka peitti myös kasvot (kiitos Pirjo!). Onneksi vastaan ei tullut muita kulkijoita, sillä tumma kasvoton hahmo hämärässä metsässä ei todellakaan ole se mitä kukaan haluaisi vastaansa, oli sienikoria tai ei.

Reissu oli täysin vaivansa arvoinen ja löysin mahtisaaliin mustia torvisieniä, kantarelleja, haperoita ja mikä parasta, neljä täy-del-lis-tä herkkutattia. Menkää ihmiset metsään! Kori mukaan!

Rapujen juhlaa

2011-08-14T15:26:00.005+03:00

Tai en nyt tiedä onko se rapujen juhlaa, että ne keitetään hengiltä ja syödään. Mutta siihen ei kannata nyt takertua, sillä herkkuahan se on, rapu!

Kotimaiset ravut ovat olleet hinnoissaan, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Onneksi pakasteesta saatavat espanjalaisetkin ovat oikein hyviä, erityisesti jo ne keittää uudelleen ihan normaalin ravunkeitto-ohjeen mukaan. Kiinalaisia emme syö, kaikkien ruoka-ym. skandaalien jälkeen on vaikea luottaa niiden puhtauteen.

Ravut tietenkin nautittiin perinteisesti ryystäen ja mahtavia voileipiä rakennellen. Niitä sitten kukin nautti tahollansa. Olin itse sen verran nälissäni eilen (vai kärsimätön?) että en malttanut olla haukkaamatta leivästä aina parin hännän perkuun jälkeen.

Snapsilaulutkin jäivät yhteen, mikä ei ollut ollenkaan huonompi juttu tällä lauluäänellä.

Rapujen keittäminen

6 annosta

60 rapua
8 l vettä
2,5 dl karkeaa merisuolaa (35 - 40 g / litra vettä)
7 sokeripalaa
2 nippua kruunutilliä

Pese ravut kylmän, juoksevan veden alla pehmeällä harjalla. Tarkista, että ne ovat eläviä.
Kiehauta vesi kattilassa. Lisää suola ja sokeri ja puolet tillin varsista. Poista tillin kukinnot (kruunut) , koska kiehuessaan siemenet antavat karvasta makua.
Lisää ravut poreilevaan veteen yksitellen, isoimmat ensin. Veden pitää kiehua rapuja lisättäessä, joten odota että se alkaa jälleen poreilla ennen kuin laitat sinne lisää rapuja.
Kun kaikki ravut on lisätty, laita päälle tillinipun loput varret, niin että ravut peittyvät. Keitä noin 10 minuuttia viimeisen ravun lisäämisestä laskien. Kypsät ravuthan ovat sitten punaisia.
Poista tillit kattilasta. Pilko loppu tilli kattilaan. Jäähdytä ravut nopeasti liemessään kylmässä vesihauteessa. Anna maustua keitinliemessään kylmässä 6 - 12 tuntia.

Tarkkoja ohjeita ravun keittelyyn ja syöntiin saa mm. Raputietokeskuksen sivuilta.

Kesän muistoja eli Berliinin ravintoloista

2011-08-02T22:14:00.006+03:00

Tervehdin teitä, blogini lukijat!

Vast'ikään päättynyt lomani oli paras vuosiin, täynnä aurinkoa, rentoa fiilistä ja kivoja hetkiä. Ruoanlaitto jäi sivurooliin, pääosassa ovat olleet skumppa ja mansikat.

Pidin lomaa myös bloggailusta ja edellinen kirjoitukseni oli lähinnä mobiiliyhteyden testailua Visbyn reissulta. Hyvinhän tuo toast skagen näytti sivulle latautuneen, joten tulevaisuudessa saatan useamminkin lähetellä kuvia suoraan murkinan ääreltä.

Visbyn lisäksi kävin myös Berliinissä. Paitsi että säät suosivat reipasta matkailijaa, niin myös ruokakokemukset olivat poikkeuksetta onnistuneita. Useimmiten valitsimme jonkin kortteliravintolatyylisen italiaisen, joita saksalaiset kaupungit ovat pullollaan. Valinnat menivät kerta toisensa nappiin ja herkuttelimme ihanilla pastoilla, kala-ja liha-annoksilla sekä jumalaisella tiramisulla.

Muutama sana näistä berliiniläisten italo-ravintoloiden pastoista. Loistavia annoksia yksinkertaisista raaka-aineista. Ilman kermaa. Voin vain ihmetellä, että miksi suomalaisissa ravintoloissa pastakastikkeeseen aina laitetaan kermaa? Kuka täälläkin hoksaisi, että peston voi tarjota pestona, tai että chili, oliiviöljy ja valkosipuli todellakin riittävät pastan maustamiseen?

Mahtavan makunautinnon koimme uus-aasialaisessa Nu-ravintolassa. Pyörryttävän upea kilon satsi tiikerikatkarapuja vihannesten, nuudelien ja dippikastikkeiden kanssa oli äyriäisfanin taivasosuuden arvoinen kokemus.
En ole mikään oluen ystävä, mutta Berlin Kindl Weissea tuli maistettua muutaman kerran. Oluen ja vadelmamehun sekoitus ei ollut hassumpi, vaikka ehkä hieman liian makea minun makunystyröilleni.

Visby

2011-06-30T17:43:00.001+03:00

Tjäna!
Tervehdys Visbystä, jossa aurinko paistaa ja turistit täyttävät kapeat tunnelmalliset kujat. Toast Skagen näytti ja maistui hyvältä.

Lähetetty Nokia-puhelimestani

Mansikkakakkua juhannushumussa

2011-06-28T23:47:00.007+03:00

Juhannuksen jälkeen paistoi jälleen aurinko. Koska siis jussinahan se ei paistanut. Ollenkaan. Sadetta ripsotteli ja välillä enemmänkin. Nautin kaksivaiheisen kesäyön juhlan, josta ensimmäinen osuus oli ns. oikeana eli alkuperäisenä juhannusaattona eli torstaina 24.6. kotonani erinomaisessa seurassa. Grillattujen pekoni-herkkusienien lisäksi tarjolla oli perinteiset uudet perunat kera kylmäsavulohen ja salaatin.

"Villiksi" kesän juhlinta äityi juhannuspäivänä, jolloin grillasimme isommalla porukalla porsasta, nautaa, lammaspötkylöitä, maissia. Ällistyttävää kyllä mutta lähes kaikki ruoka saatiin valmiiksi ilman suurempia sateita.

Jälkiruokana oli itseoikeutetusti kesän ensimmäinen mansikkakakku. Pohjana oli kaurakeksi-voi sekoitus, päälle vaahdotin kaksi desiä kuohukermaa, johon sekoitin kaksi sellaista litteää pyöreää rasiaa mascarponea ja viipaloituja mansikoita, noin puoli desiä sokeria. Kun kakku sai oleilla jääkaapissa muutaman tunnin, täyte jähmettyi nätisti ja se oli helppo koristella mansikoilla. Helppoudessaan herkullinen ja (mökkioloissa) superhelppo resepti ja takuuvarma suosio: murustakaan ei jäänyt syömättä.

Varovaisuutta myös vadelmien kanssa

2011-05-31T11:22:00.004+03:00

Tiesittekös että ulkomaiset (pakaste)vadelmat ovat olleet terveysriski jo kauan ennen kurkkuskandaalia?

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira kehottaa kevään juhlien järjestäjiä välttämään ulkomaisten pakastevadelmien käyttöä kuumentamattomina. Eri puolilla maata on viime vuosina esiintynyt useita norovirusepidemioita, joiden epäillään aiheutuneen ulkomaisista pakastevadelmista.

Ruokamyrkytysten välttämiseksi ulkomaisia vadelmia pitäisi käyttää vasta riittävän kuumentamisen jälkeen. Ulkomaista alkuperää olevat pakastevadelmat tulee joko keittää tai ainakin pitää kuumana vähintään 2 minuutin ajan 90 asteessa.

Elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava pakkauksessa, jos alkuperämaan pois jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan. Pakastetut ulkomaiset marjat voivat olla Suomessa pakattuja, joten pelkkä pakkaajan nimen tarkistaminen ei riitä ilman alkuperämaan tarkistamista.

Katsokaatten siis tarkkaan millä vadelmilla kakkunne koristelette!

Lue koko tiedote täältä.

Kalaa italialaisittain

2011-05-26T14:08:00.006+03:00

Olin muutama viikko sitten työväenopiston ruokakurssilla nimeltään Kansainvälistä kesäkalaa. Ensimmäistä kertaa olin moisessa mukana ja taatusti menen uudelleen.

Kokkailimme pareittain erilaisia kalaruokia, mm. bouillabaissea, kala-savusimpukkasalaattia, thai-marinoitua siikaa. Ilta meni hujauksessa ja lopuksi asetuimme kauniisti katettuun pöytään nauttimaan tuotoksemme.

Yksi ruokalajeista nousi upeasti yli muiden. Sain pitää varpaita ristissä etten hotkinut kaikkea ja päätin siltä istumalta, että tätä teen pian kotona.

Italialaista kalaa valkoviinissä
400 g valkolihaista kalaa (esim. siika, seiti, minä käytin turskaa)
öljyä
4 isoa kypsää tomaattia
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 dl valkoviiniä
6-8 anjovisfileetä
1 rkl tuoretta tinjamia
2 rlk konjakkia
suolaa
pippuria

Paloittele kala ja mausta suolalla & pippurilla
Kalttaa tomaatit.
Kuutioi kaltatut tomaatit ja silppua sipuli.
Kuullota sipulit.
Lisää joukkoon viini, anjovikset, tinjami ja konjakki.
Kypsennä hiljakseen ja lisää hetken kuluttua tomaatit.
Paista kalat kevyesti ja lisää kastikeeseen.
Tarkista suola ja pippuri

Tarjoile leivän kanssa. Jos kala hajoaa kovin pieneksi (kuten minulle kävi), ruoka muistuttaa ihan keittoa. Siitä saa ruokaisamman jos sen tarjoilee vaikkapa pastan kanssa, mutta itse olen sitä mieltä että kunnon tiivis maalaisleipä sopii seuraan parhaiten. Sen avulla saa kaiken liemen talteen.

Ai niin, tiedoksi sinulle joka aiot joskus osallistua vastaavalle ruokakurssille: mukaan kannattaa ottaa tyhjä ruoka-astia tai pari, sillä jäljelle jääneet ruoat jaetaan osallistujien kesken kotiinviemisiksi. Minä ensikertalaisena en tätä tiennyt ja rasiattomana meinasin jäädä ruoatta. Nokkelasti keksin käytetyn creme fraiche-purkin jonne sain hieman tapenadea talteen. Ensi kerralla tiedän paremmin.

Äitienpäivää odotellessa

2011-05-07T21:52:00.005+03:00

Heh, huomasin että olin käyttänyt samantyylistä otsikkoa kahdesti peräkkäin. Näitähän sattuu kun kiireessä kirjoittelee, mutta päätin että kolmas kerta täydentää kokonaisuuden. On ns. otsikkotripla.

Meillä on huomenna siinä mielessä epäortodoksinen äitienpäivä, että äitini, joka on loistava kokki, ilmoitti ettei jaksa kokata meille. Koska meitäkään ei homma nyt huvita, eikä ravintolakaan oikein innosta pienten lasten kanssa, niin sovimme että syömme Dr Oetkerin pakastepizzoja. Tärkeintähän on joka tapauksessa että olemme yhdessä. Nyt yhdessä äitini viidestä (kyllä, viidestä) pakastearkusta odottaa läjä pakastepizzoja, joita tuunailemme joukolla huomenna.

Rento ote jatkuu jälkiruoassa. Ensin lupasin tehdä kakun, kuten joka vuosi aiemminkin. Mielessä oli jotain vastaavaa kuin pääsiäiseksi tekemäni mango-hyydykekakku, jonka kuva on tuossa yllä. Mutta olen tehnyt aika monta kakkua viime viikkoina eikä homma huvittanutkaan, joten peruin puheeni ja ilmoitin keittäväni kinuskikastikkeen ja tuovani jäätelöä.

Että näin meillä tällä kertaa. Olen varma että huomisesta tulee tosi mukava päivä, kaikin puolin.

Kinuskikastike (iso annos)
6 dl Kuohukermaa
4,5 dl Fariinisokeria
3 rkl Voita

Keitä kermaa ja sokeria kunnes seos alkaa paksuuntua. Lisää voi, sekoita se joukkoon.
Anna jäähtyä hieman ennen tarjoamista.

Annos on kolminkertainen ja riittää ainakin kuudelle, ehkä jopa kahdeksalle hengelle. Riippuu siitä saavatko syöjät annostella kastiketta itse vai eivät.

Kevättä odotellessa

2011-05-04T11:53:00.007+03:00

Vappuna satoi sitten räntää ja rakeita, joten säiden puolesta oltaneen ihan aikataulussa kesää kohti. Juhlat onnistuivat yli odotusten: ruoka oli hyvää, vieraat parhaasta päästä ja ilta tietenkin liian lyhyt.

Tarjoilin kanankoipia joihin olin tehnyt oman marinadin. Paistoin ne uunissa superkypsiksi (=liha irtoaa lähes itsekseen) ja valmistin kastikkeen chilistä, sinapista, limestä, valkoviinietikasta ja mustapippurista & hippusesta sokeria. Valelin sillä kypsät koivet ennen tarjoilua.

Lisäksi pöydässä oli bruschettoja, kylmäsavuporoleipäsiä (tuorejuusto, majoneesi, ranskankerma & varovainen ripaus piparjuurta sekaisin ja porosilppu sekaan); savustettua kalkkunan rintaa ja grillattua parsaa, salaattia ja mausteista jugurttikastiketta sekä itse tehtyä tapenadea ja tuoretta leipää. Jälkiruoaksi tiramisua, mutta siitä teen joku kerta oman jutun.

Tiesittekös että maa-ja kotitalousnaisten Ruokaneuvot-palvelusta saa ilmaisia neuvoja juhlien järjestämiseen? Esim. tarjoilumäärät suurelle joukolle voivat aiheuttaa päänvaivaa, joten jos on bileitä tiedossa, kannattaa ottaa tämä sähköpostiosoite talteen: ruokaneuvot@maajakotitalousnaiset.fi

Vappua odotellessa

2011-04-29T11:33:00.004+03:00

Huomenna jälleen Suomi osoittaa että pohjolassakin osataan olla eloisia, hauskoja, hauskanpitoon kykeneviä ja vapautuneita. Noh, alkuillasta ainakin.

Valmistelen kovaa vauhtia omia hauskoja ja vapautuneita bileitäni, joten ei aikaa pidempään kirjoitteluun, muuten en kykene hauskanpitoon huomenna.

Katsokaatten video joka on ihan omiaan huomista odotellessa.

Hallittua kahvin maistelua

2011-04-21T20:37:00.004+03:00

Maku-lehti järjesti yhdessä Pauligin kanssa lukijoilleen kahvin maisteluillan. Paikalla oli myös Paula-tyttö, joka kertoi ensin lyhyesti kahvin matkasta pensaasta pakettiin ja miten siitä paketista saa muutakin kuin plöröä aikaiseksi.

Tiesittekös että eri kahvilaadut käyvät yhteen erilaisten herkkujen kanssa? Kahvin tarjoiluun pitäisi kiinnittää samanlaista huomiota kuin viiniin. Oikeutetusti Paula-tyttö ihmetteli, että miten useankin tähden ravintoloissa upean, tarkkaan kuvatun menun päättää töksähtäen "kahvi". Hans! Jos luet tätä, ota vinkistä vaari!

Maistelimme kolmea eri kahvilaatua kolmen erilaisen herkun kanssa: Paulig Kenyaa suklaakakun, Presidentti Tumma Paahtoa juustokakun ja Presidentti Gold Labelia pähkinäsuklaan kanssa.

Vaikken ihan löytänytkään Paula-tytön hehkuttamaa mustaherukan makua, niin selvästi huomasin että sellaisenaan karvaskin kahvi muuttui makuparinsa myötä pehmeäksi ja suunmyötäiseksi.

Pauligin Paula löytyy Facebookista ja omasta blogistaan, jossa hän julkaisee myös reseptejä. Lähtiäisiksi saimme vielä tuotepaketin, eli kahvinmaistelua voi jatkaa nyt kotioloissakin.
PS.
Varmaan joku on jo ihmetellyt että mistä moinen Paula-hehkutus. En meinannut paljastaa mutta kyllä mä kerron kuitenkin: Paula on serkkuni Ulla. Hyvä Ulla!

Mantelipuuro on supertuorepuuro

2011-04-18T19:42:00.004+03:00

Talven Ruoka-Gloriassa oli mielenkiintoinen resepti, jota piti kokeilla: mantelipuuro. En ollut aiemmin törmännyt kyseisen kaltaiseen reseptiin, joten piti hieman googlailla. Elävää ravintoa nauttivilla on blogeissaan ja keskusteluissaan vaikka minkälaisia tuorepuuroja, joista osa kuulosti herkullisilta ja osa suoraan sanottuna ällöttäviltä. Makuasia, totta kai. Yksi googliin (lue: haaviin) osuneista oli Quinoaa! -blogi, jossa oli vastaavanlainen puuro-ohje.

Puuro maistui uudella tavalla hyvältä: paahteinen manteli ja mausteet yhdistyivät hienosti marjojen kanssa. Tätä teen varmasti uudestaan. Alla on minun versioni Glorian reseptistä.

Tuore mantelipuuro
(2 annosta)

100g kuorettomia manteleita
2 dl kevytmaitoa
1 banaani
2 rkl ruokosokeria
1/2 tl kanelia
1/2 tl vaniljasokeria
1/2 tl sitruunan mehua
1-2 dl marjoja (pakaste/tuore/kuivattu)

Paahda mantelit kuivalla pannulla kunnes ovat kivasti ruskistuneita.
Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja anna pyöriä kunnes massa on tasaista.
Aseta osa marjoista kulhon pohjalle, kaada puuro päälle, aseta loput marjat päälle. Minä käytin pakastemarjoja.
Nauti heti.

PS. Haluaisin kiinnittää huomionne kuvaan, jossa etualalla on minun tekemäni ja taustalla Glorian versio puurosta. Ovat kuin samalta kuvausjärjestelijältä, vai mitä? (...NOT!)

Tacoperjantai

2011-04-15T23:30:00.003+03:00

Hip hei viikonloppu edessä! Pikaruokamieliteko ohjasi texmexin pariin ja tacot toimivat aina. Helppoa, nopeaa ja herkullista. Ensimmäiseksi Taffelin valkosipulidippi-kermaviilisekoitus jääkaappiin muhimaan; sitten jauheliha ruskistumaan. Lihan paistuessa pilkon tomaatit, salaatin, cheddar-juustoviipaleet. Sekoitan lihan joukkoon Santa Marian taco-jauheen (koko pussi, tässä ei kannata pihistellä) ja annan hautua hetken.

Tacokuoret lautaselle, salsaa pohjalle, lihaa, juustoa, kermaviilidippiä, vihannekset. Kasassa on, haukkaus - hups! - varovasti ettei valu rinnuksille!

Kaikki tämä varttitunnissa. Syömiseen saakin sitten mennä aikaa.

Iloista viikonloppua kaikille!

Valkosipulilevite josta tädit tykkäsivat

2011-04-11T21:59:00.007+03:00

Chilisitruunan kirjoittelu NRJ:n sivuilla päättyy. Tästä lähtien kirjoittelen kokkailuistani vain täällä omilla sivuillani. Noin. Ja kun virallinen osuus on hoidettu, voimme palata ruoan pariin.

Viime lauantaina juhlimme äitini synttäreitä - onnea äiti, ikuinen kolmekymppinen! - välimerellisellä lounaalla. Alkuruokana oli aurajuustolla ja koskenlaskijalla ryyditettyä porkkanakeittoa, papusalaattia ja muita vihanneksia; ciabattaa ja valkosipulilevitettä, joka oli erityisesti rakkaiden tätieni mieleen.

Valkosipulilevite
1 iso valkosipuli
1 prk kermaviiliä
150-200 g pehmeää voita tai margariinia (maun mukaan)
mustapippuria
suolaa

1. Murskaa valkosipulin kynnet tai aja ne tehosekoittimessa pieneksi
2. Sekoita keskenään kaikki aineet. Tämä osuus kannattaa hoitaa sähkövatkaimella, että varmasti sekoittuvat tasaisesti.
3. Anna tasaantua jääkaapissa vähintään tunnin.
4. Tarjoile tuoreen leivän kanssa. (Varaa runsaasti leipää, tätä levitettä menee.)
5. Seuraavana päivänä: tuoreen persiljan pureskelu kuulemma auttaa lemuun.

Pääruokana oli ikuisuuden haudutettua stifadoa, kreikkalaista lihapaa. Se oli valmistettu pitkään hauduttamalla, liha (lammasta) oli niin pehmeää että se lähes suli suussa. Kastike oli paksua ja kiiltävää, maku raskas lukuisista yrteistä ja muista mausteista. Huomasin, että ainakin Pastanjauhantaa-blogissa on myös tehty stifadoa, joten sieltä saa ohjeen ensi hätään.

Jälkiruoaksi oli minun tekemääni tiramisua, mutta siitä kerron toiste lisää.

Venetsiointi jatkuu - uunikalaa ja papusalaattia

2011-04-07T22:33:00.004+03:00

Branzino al forno.

Eikö olisi upeaa jos suomen sijasta puhuisimme italiaa, tuota klassikkojen kieltä! Kokeile vaikka lausua ääneen otsikko: branzziano al fforno ja perään pieni pään heilautus. Huh! Ei tule samaa tunnetta kun sanoo "uunikalaa" vaikka kuinka päätään heilauttelisi.

Lueskelin Taste of Venice - At Table with Brunetti -keittokirjaa joka rahastaa Donna Leonin Brunetti-dekkareiden maineella. Vaan ei minua kun lainasin sen kirjastosta, heh. Aika vaatimaton teos, ei ostamisen arvoinen, kuvia ei ollut ollenkaan lukuunottamatta muutamaa valjua piirrustusta.

No, sain kuitenkin idean ateriaan, jossa meribassin sijasta käytin tilapiaa ihan saatavuus-ja kustannussyistä. Laitoin kalafileen vuokaan, kaadoin päälle kuivaa valkoviiniä, ripottelin suolaa ja kuivattua ruohosipulia, persiljaa ja meiramia. Mustapippuria pari pyöräytystä ja yksi valkosipulin kynsi ohuina viipaleina. Paistoin uunissa 200 C:ssa noin parikymmentä minuuttia, eli ehdin juuri kivasti keittää parsakaalit ja pyöräyttää niihin voinokareen.

Lisukkeena oli talvisella italian ruokakurssilla opittu papusalaatti: valkoisia jättipapuja (Go Green, ovat nesteessä), pätkä sellerinvartta ohuina viipaleina, punasipulia ohuina viipaleina, loraus öljyä, pienempi balsamicoa, suolaa ja pippuria. Kannattaa tehdä edellisenä iltana ja antaa muhia yön yli. Käy melkein minkä kanssa vain.

Uusia näkymiä

2011-04-03T18:26:00.004+03:00

Mahtavaa mitä kaikkea propellipäät Googlella keksivätkään! Nyt voit tarkastella blogiani useissa erilaisissa näkymissä. Linkki näkymiin löytyy aina sivun oikeasta laidasta esittelyni alapuolelta.

Kerro mikä on mielestäsi mieluisin näkymä?

Hernekeittoa lounaaksi

2011-03-30T23:25:00.006+03:00

Terveiset töistä!

Lounaana hernekeittoa jossa joulukinkun loppulihat. Kyllä maistui!

Ja hei, aurinko paistoi koko päivän. Ihan kevätfiiliksissä!

Tuunattua pizzaa

2011-03-28T23:16:00.001+03:00

On iltoja jolloin ei ole halua kokata mitään mutta tekee kuitenkin mieli muuta kuin voileipää syödäkseen. Sellaisina iltoina on lähikaupan pakasteallas runsaudensarvi ja herkkuarkku, varsinkin jos käyttää hieman mielikuvitusta. Pakastepizza sellaisenaan ei ole mikään mainittava ruokakokemus, mutta pienellä tuunailulla siitä saa aikaan herkun joka pistää vakavasti kysymään, että miksi kukaan veivaisi omaa taikinaansa.

Oma lempparini on pizzatieteen tohtorin eli Dr Oetkerin pesto-mozzarellapizza. Päälle laitan mielitekojeni mukaan tuoretta tomaattia, lisää pestoa, pepperonia tai (kuten yllä olevassa kuvassa) paahdettua pekonia. Ja AiNA lisäjuustoksi mustaleima-emmentalia, jotta saadaan makua.

Yksikin pizza on sen verran tuhti, että siitä riittää helposti kahdelle isompaankin nälkään.

Merenelävät al Forno

2011-03-20T19:18:00.004+02:00

Lueskelin eilen maailman kauneinta keittokirjaa eli Tessa Kirosin Venezia -teosta. Kuvat, tekstien asettelut, värimaailma, kaikki on siinä viimeisen päälle harkittua - mukaan lukien ylellisen leveä musta samettinen merkkinauha (keittokirjassa!).

Myös useimmat reseptit ovat käyttökelpoisia. Sain inspiksen sunnuntailounaaseen Capesante al forno -nimisestä ruokalajista, suomeksi kampasimpukoita uunissa.

Kampasimpukat ovat kohtuuttoman kalliita, joten sovelsin. Ostin siikafileen ja sen seuraksi vain pari kampasimpukkaa. Ruokalajin idea on ihanassa voi-persilja-valkosipuli-öljy -seoksessa johon kalat/simpukat haudataan ja kuorrutetaan vielä leivänmuruilla. Kuuma uuni paahtaa aineksista upean, täydellisen makuisen herkun.

Seoksen teet näin:
1 pieni ruukullinen persiljaa
2 rkl sitruunamehua
1 kiinalainen valkosipuli (sellainen yksikyntinen)
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl pehmeää voita
suolaa
mustapippuria
korppujauhoja (reseptissä leivänmuruja)

Uuni 200 C
Hakkaa persilja pieneksi silpuksi.
Lisää muut ainekset paitsi korppujauho ja sekoita lusikalla yhteen.
Asettele kalat/simpukat öljyttyyn astiaan ja lusikoi seos päälle niin että se peittää ne.
Ripottele päälle korppujauhoa.
Laita vuoka uuniin noin 15 minuutiksi. Nosta sen jälkeen lämpöä 250 asteeseen ja anna olla vielä noin 7 min tai kunnes korppujauho alkaa ruskistua.

Tarjoile esim. vihreiden papujen ja tuoreen leivän kanssa.
Leipä on oleellinen jotta saat kaavittua viimeisetkin pisarat ihanasta liemestä suuhusi.

Laskiainen joka ei ollutkaan

2011-02-20T20:51:00.002+02:00

Laskiaista tuli tänä vuonna juhlittua ihan oppikirjan mukaan: mäenlaskua, pullanpaistoa, hernerokkaa ja punaiset posket.

Minut oli kutsuttu täksi viikonlopuksi viettämään tätä kevätpaaston alkajaisjuhlaa perinteiseen malliin. Säätkin suosivat eikä pakkanen äitynyt liian purevaksi. Leivoimme pullaa ja laskimme mäkeä. Kavereina minulla olivat kummilapset Leevi 4v. ja Veela 2v. ja heiltä ainakin mäenlasku sujui huomattavasti tyylikkäämmin. Minä lähinnä ryömin/konttasin pitkin kinoksia kun kävely-yritykset aiheuttivat uppoamisen syvälle hankeen.

Pullat leivottiin yhteistuumin jauhopaketin ohjeen mukaan, tupla-annoksella kardemummaa ja aidolla voilla.

Lasten äiti vatkasi kermavaahdon ja isä aukaisi hernekeittopurkit. Illalla retkotimme sohvalla ja lattialla vatsat täynnä ja päivän tohinasta raukeina.

Kotiin palasin tänään sunnuntaina illansuussa. Huomasinkin sitten äsken, että että laskiainen on virallisesti vasta parin viikon päästä.

Olkaa te viisaampia ja leipokaa pullanne vasta 6.3. laskiaissunnuntaina tai 8.3. laskiaistiistaina.

Toivotaan että teidän laskiaisellenne tulee yhtä upeat ilmat!

Blogini kaikki kuvat,reseptit ja säännölliset päivitykset näet täällä: http://www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

Italialaista ruokaa in English

2011-01-31T20:45:00.004+02:00

Oli jo korkea aika oppia, miten carbonaraa oikeasti valmistetaan, joten ilmoittauduin Eiringin ruokakurssille. Neljänä sunnuntaina kokoontuvaa kurssia vetää italialaisen ruoan intohimoinen lähettiläs, Davide Papale.

Kurssi järjestetään hauskasti myymälässä, joka on kenen tahansa ruoka-harrastajan aarreaitta. Pienessä kaupassa tunnelma on tiivis eikä ollenkaan "kurssimainen", lähinna on sellainen fiilis että on kylässä tutuntutulla. Väkeä on ollut paikalla runsaasti. Opetuskielenä on englanti.

Ilta alkaa pienellä suolaisella ja kohta jo istumme hiiren hiljaa seuraamassa Daviden käytännönläheistä esitystä. Illan aikana tehdään neljä ruokalajia; ensimmäisellä kerralla teemana oli (kuiva)pastakastikkeet, toisella tuorepasta, ensi kerralla vihannekset ja viimeisellä jälkiruoat.

Viime kerralla teemana oli siis tuorepasta ja opimme eri tyyppisten pastojen valmistuksen saloja. Taikinan vääntämistä sai kokeilla itsekin, mutta jätin väliin flunssani takia. Lopuksi herrat Davide ja Assistente Domenico valmistivat pastat ja saimme maistella niitä, jokaista oman kastikkeensa kanssa.

Entä miten se carbonara sitten oikeasti valmistetaan?Sen voin kertoa, että kermaa siihen ei tule lainkaan. Muut vinkit kannattaa mennä kuuntelemaan kurssille!

Kuvia illan aikana nautituista tuorepastoista löytyy virallisesta blogistani http://www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

Talvikuulumisia

2011-01-18T22:30:00.003+02:00

Mahtavan luminen talvi!

Keittoja on tullut tehtyä tavallista enemmän, kuumat paksut keitot kuuluvat talveen ihan kuin pataruoatkin.

Kylmäsavuporokeiton reseptini kannattaa tsekata NRJ-blogistani samoin kuin tänään lisäämäni Tuunatut Nuudelit. Resepti on oikeasti kokeilemisen arvoinen, joten pelkästään sen takia kannattaa vilkaista tänne: http://www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

Uusi vuosi 2011 ja kokkailu jatkuu...

2011-01-08T15:45:00.001+02:00

Iloista uutta vuotta kaikille!

Olen jo ehtinyt kokkailla kaikenlaista, lisää voit lukea täältä: www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

Joululeijailua ja smetanalohta

2010-12-30T13:37:00.002+02:00

Joulusta selvittiin ja arki alkoi. Vai alkoiko? Itselläni on sellainen puolittainen juhlafiilis vielä päällä, vaikka töissä jo olenkin. Joulun tunnelma leijailee yhä hyasinttien tuoksussa ja kynttilöiden valossa ja leijailua jatkuu perinteisesti Loppiaiseen asti. Erityisesti hyasinttien tuoksu on maailman ihanin tähän aikaan ja ostelenkin niitä alennusmyynneistä kunnes kieltäytyvät myymästä.

Joulupöydässämme oli tänä vuonna uusi herkku, jota tulen tarjoilemaan useamminkin tulevina vuosina. Smetanalohen maut yllättävät ja ihastuttavat, valmistuksen helppous saa kiireisen laulamaan kiitollisuudesta. Tämä käy erinomaisesti illanistujaisiin ja muihin kokoontumisiin, vaikkapa uudenvuoden pöytään.

Reseptin voi tsekata täältä: www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

2010-12-14T20:45:00.002+02:00

Energyn radiohaastattelu on kunnialla ohi.

Annoin siellä muutaman herkullisen reseptin. Ne ja muutkin tulevat ruokaohjeeni kannattaa tsekata NRJ:n sivuilta: www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

Hyvää joulunodotusta!

Chilisitruuna radioaalloilla

2010-12-13T23:19:00.003+02:00

Olen mukana huomenna tiistaina Radio Energyn iltapäivälähetyksessä klo 17.00.

Tule kuulolle, jouluruokajutustelun lisäksi kuulet helpon ja herkullisen jouluaaton jälkiruokareseptin vailla vertaa.

Blogiani voit seurata NRJ:n sivuilla: http://www.nrj.fi/blogit

Hyvää joulun odotusta!

Chilisitruuna muuttaa NRJ:n sivustolle

2010-11-05T16:22:00.002+02:00

Jokin aika sitten sain kutsun liittya NRJ:n bloggaajiin. Suostuin, tottakai, ja uudet sivuni avattiin muutama paiva sitten.

Tervetuloa tasta eteenpain lukemaan kokkailuistani osoitteessa http://www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

Terveisin
Chilisitruuna

Kotijuustoa pannulla

2010-10-12T23:46:00.001+03:00

Kokeilin syksyiseksi jälkiruoaksi paistettua kotijuustoa. Sain ystävältäni ohjeen, jossa juustoviipaleet paistetaan pannulla voissa ja tarjotaan tuoreiden hedelmien kera.

Kotijuustohan on se valkoinen mauton ja hajuton juusto, jota hämäläisissä talouksissa vieläkin tehdään itse ainakin joulupöytään. Neutraalin olemuksensa vuoksi se sopii erinomaisesti yhteen erilaisten makujen, suolaisten ja makeiden.

Käytin Valion rasiassa myytävää Kotijuustoa (taisi olla HYLA). Paistoin vajaan sentin paksuisia viipaleita, mutta ne olisivat saaneet olla hieman paksumpia jotta olisivat pysyneet paremmin koossa. Makuun se ei vaikuttanut.

Tarjosin herkun punaherukkahillon (kiitos äiti!) ja pistaasipähkinöiden kanssa. Makuyhdistelmä toimi kuin mummo potkukelkalla, sujuvasti ja luontevasti.

Saalis maalaismarkkinoilta

2010-10-03T00:27:00.003+03:00

Tikkurilassa oli lauantaina maalaismarkkinat. Lähdimme katselemaan, tarkoituksena korkeintaan juoda kahvit ulkosalla ihanan sään kunniaksi. Toisin kävi. Apukokki-raukka raijasi yhä painavampaa koria usean tunnin, kun kuljimme kojulta toiselle herkkuja ostellen. Niin, ja kori siis täytyi ostaa paikan päältä kun tavaraa alkoi kertyä.

Kaikkien kuivakukka-asetelmien ja kissankorvavauvanmyssyjen seasta löytyi upea määrä upeita tuotteita savugoudasta calvados-hasselpähkinä-hunajaan. Lompakko laihtui mutta tästä määrästä on iloa pitkäksi aikaa.

Söimme paikan päällä muutakin kuin maistiaisia. Löysimme lahtelaisen Tmi Eväsmestareiden muikkukojun, jonka herkullinen annos pinnalta rapeita ja sisältä kalaisia pikkumuikkuja oli vailla vertaa (ja käristyslemua). Toisaalla nautimme mahtavat mausteiset kevätrullat, nekin ilman ylikäristystä.

Loistava ruokapäivä.

Ihanapannari

2010-09-19T17:42:00.002+03:00

Pannari on niin tavanomaista ruokaa, että kukapa siitä blogiinsa kirjoittaisi. No minäpä kirjoitan! Pannari on monimuotoinen herkku, joka löytää paikkansa jälkiruokana, brunssileivonnaisena, välipalana, tarvittaessa jopa lauantai-illan suolapalana.

Myös pannarin kiinteydessä voi olla eroja. Koulussa tarjottiin aina paksua tiivistä pannaria, jossa eivät ilmakuplat viihtyneet. Äitini tuotos puolestaan käy malliksi juuri päinvastaisesta: kuplia ja kohoumia ohuehkossa kiiltävässä levyssä.

Oma reseptini tuottaa varsinaisen fuusiopannarin: jauhojen määrä koulupannarista, rasvattomuus terveyspoliiseilta; kardemummaa mausteeksi (ahvenanmaan pannukakku) ja jos tarjoilu ajoittuu aamuun niin päälle runsaasti Aunt Jeminan vaahterasiirappia (american pancakes). Mutta eilisen pannarin tarjosin mielettömän hyvän punaherukka-vanilja -hyytelön ja pinjansiementen kera. Ei ole voittanutta!

Pannari

3 munaa
1 litra maitoa
1 tl suolaa
3 tl kardemummaa
3 tl vaniljasokeria
3 dl jauhoja

Sekoita munien rakenne rikki.
Lisää maito ja mausteet.
Lisää jauhot jatkuvasti sekoittaen.
Laita uuni lämpenemään 200 C
Anna takinan turvota kunnes uuni on lämmennyt.
Laita uunipellille leivinpaperi.
Sekoita taikinaa vielä kerran pohjia myöten, kaada pellille.
Paista 30-40 min (aika riippuu hieman uunista)
Kun paistoaikaa on kulunut 15 min, avaa luukku ja puhko haarukalla nousseet "kukkulat". Pannarin pitää olla tasainen.
Anna jäähtyä puhtaan pyyhkeen alla.
Tarjoile hillon ja (jos on syytä juhlaan) jämäkän kermavaahdon kanssa. Pähkinät tuovat lisämakua!

Syksyä, selityksiä ja minestronekeittoa

2010-09-02T22:25:00.001+03:00

Kevät tuli ja toi mukanaan hektiset ajat töissä. Kun päivät pitkät (ja illat pidemmät) tuijotti näyttöä, ei samaa enää halunnut tehdä töissä. Oli siis aika pitää tauko bloggailussa.

Jäinkin tauolle niin sanotusti "urani huipulla", ruokahaasteen voittaneena. Kiitos teille kaikille minua äänestäneille!

Lieneekö minulla enää lukijoitakaan, mutta jatkanpa silti kirjoittelua. Työtahti ei ole juurikaan hellittänyt, mutta halu kirjoittaa kokkailuistani peitonnee näyttöpääteväsymyksen.

Syksyä on ilmassa. Sekö lienee syynä äkilliseen mielitekooni: minestronekeittoa! En ole sitä ikinä ennen tehnyt itse ja syönytkin vain kerran kymmenenvuotiaana Sisilian matkalla jossa lounaat nautittiin hotellin ruokasalissa (puolihoito?).

Muistikuva sanoo, ettei keitto ollut kummoisen makuista. Mistä mielitekoni siis kumpusi, on arvoitus. Viileän päivän kunniaksi ryhdyin himosta toimeen ja kiehautin keiton. Siitä tuli niin hyvää, että kehtaa tännekin kirjoittaa.

Maukkauden taustalla on aivan varmasti erinomainen palvikinkku, joka maistui oikeasti savulle, sekä äitini kasvattama ja kuivattama lipstikka. Se korvaa liemikuution - kiitos vinkistä Sikke Sumari!

Minestronekeitto

Neljälle

150 g palvikinkkua
1 iso sipuli
1 rkl öljyä paistamiseen
1 pieni purjo
1 porkkana
200 g keräkaalia
4 valkosipulin kynttä
1 pussi keittovihanneksia
100 g vihreitä papuja (pakastetut käyvät hyvin)
1 prk tomaattipuretta (se pieni purkki)
1,5 dl makaronia
1,5 - 2 l vettä
(kasvisliemikuutio)
kuivattua lipstikkaa
mustapippuria
persiljaa
ruohosipulia

Leikkaa kaikki ainekset suikaleiksi.
Kuullota sipuli kattilassa.
Lisää muut kasvikset, murskattu valkosipuli, makaronit ja tomaattipure sekä yrtit ja mausteet.
Sekoita ainekset.
Lisää vesi (itse kuumensin sen vedenkeittimessä ja lisäsin kiehuvana).
Lisää kinkku.
Keitä 30-40 minuuttia kohtuullisella lämmöllä (kunnes vihannekset ovat kypsiä).
Tarkista maku.

Huom! En juuri käytä suolaa ruoanlaitossa, joten en lisännyt sitä keittoon. Jos olet tottunut suolaisempaan ruokaan, lisää sitä lopuksi.

PS. Apukokki nautti keittonsa juustoraasteen kanssa, antoi kuulemma keittoon "uuden ulottuvuuden".

Vihreä parsa grillissä sihisi

2010-05-18T18:43:00.003+03:00

Paljastan nyt salaisuuden, koska jotain näin hyvää ei saa ihminen pitää vain itsellään. Vihreä parsa on grillattuna paljon, paljon maukkaampaa kuin keitettynä. Itse asiassa se on aivan helvetin hyvää!

Grillaus tuo tankoihin oman ihanan arominsa, eikä rapeus katoa mihinkään. Tarkoitan tietenkin hiiligrilliä tai kaasugrilliä jossa on kivet mukana. Trendikäs pelkällä kaasulla toimiva teräsrohjake on Wagnerin sanojen mukaan vain pellegrilli.

Parsoja kannattaa vahtia grillauksen ajan. Ne ruskistuvat nopeasti mutta liikaa kypyessään menettävät rapeutensa. Arvioisin että kymmenen kappaletta ruokailijaa kohden on hyvä määrä jos on kyse pääruoasta. Ja ole tarkkana oman osuutesi kanssa, saattavat hävitä kaverin suuhun!

Grillattu parsa

10 tuoretta vihreää parsatankoa per ruokailija (eläkä keitä niitä!)

Rypsiöljyä

Sormisuolaa

Mustapippuria

Laita grilli kuumenemaan.
Huuhtele parsat ja leikkaa juuren kova pala pois.
Aseta parsat lautaselle, kaada päälle öljyloraus ja pyörittele tangot siinä.
Jauha päälle pippuria ja ripottele suolaa.
Grillaa kunnes kauniin tummia muttei palaneita.
Aseta tarjolle sormisuolan ja lisäpippurin kanssa.

Uunikaalilla toukokuun ruokahaasteeseen

2010-05-05T09:59:00.007+03:00

Kulinaarimuruja-blogin Jaana asetti toukokuun ruokahaasteeksi kaalin. En ole mikään kaaliruokien ystävä, mutta Me Naisista löytämäni resepti tekee jättipoikkeuksen. Kirjoitin tästä ruoasta aiemminkin, mutta hyvää kannattaa kehua useamminkin!

Olen soveltanut alkuperäistä ohjetta omaan makuuni paremmin sopivaksi. Kaalia paistaessa muuten kannattaa pitää huolta ettei se paistu liikaa ja muutu muhjuksi. Tarkkaile siis uuniasi! Sipuli puolestaan saakin hieman käristyä, jotta satsiin tulee särmää.

Tällä tavoin valmistettuna kaali on hyvää sellaisenaan vaikka liharuoan lisukkeena, mutta aivan yhtä hyvin se käy kevyestä iltapalasta nopeatekoisen kastikkeen ja tumman leivän kanssa.

Uunikaali
Reilu lohko kaalia per ruokailija
1 iso sipuli
Rypsiöljyä
Sormisuolaa
Mustapippuria

Uuni 175 C

Irrota kanta lohkoista.
Aseta lohkot uunipannulle tai -pellille.
Levittele kerroksia hieman auki, mutta pidä huoli että lohkot pysyvät kasassa.
Kuori ja hienonna sipuli ohuiksi renkaiksi
Liruta öljyä kerrosten väliin (kohtuus!)
Ripottele lohkojen päälle suolaa ja pippuria ja sipulirenkaat.
Paista kunnes kaali on kivasti pehmennyt ja sipulit ruskistuneet, noin 30-45 min.

Kastike uunikaalille
15 mantelia
Kourallinen hienonnettua lehtipersiljaa
10 isoa basilikan lehteä
2 valkosipulin kynttä
100 g fetajuustoa
0,5 dl öljyä
Mustapippuria

Hienonnat ainekset esim. sauvasekoittimella.
Jos massa tuntuu liian paksulta, lisää hieman öljyä.
Tarjoa uunikaalin ja ruisleivän kanssa.

Vappurevanssi uppopaistamalla

2010-05-04T14:17:00.010+03:00

Lupaan että tämä on viimeinen kerta tänä vuonna kun kirjoitan vapusta. Mutta koska flunssan takia kaikki reseptikokeilut peruuntuivat, otin vahingon takaisin eilen. Ilta menikin sutjakkaasti uppoöljykokkailun parissa.

Bhajit ovat intialainen pikkupurtava, jonka valmistamiseen voi käyttää useita eri vihanneksia. Meillä rasvapataan päätyi sipulipalleroita. Resepti on helppo ja nopea, variaatoita loputtomiin. Näitä tulee varmasti tehtyä uudestaankin. Maku oli mausteiden määrästä huolimatta lempeä.

Sipuli-bhajit
100g vehnäjauhoja

1/4 rkl chlijauhetta

1/2 rkl kurkumaa

1/2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1/2 rkl jeeraa (juustokumina)

3 pienehköä tai 2 isoa sipulia

1 vihreä chilipalko

Ruukullinen tuoretta korianteria

Kylmää vettä

1,5 l rypsiölyä uppopaistamiseen

Pilko sipuli hakkelukseksi.
Poista chilipalosta siemenet ja pilko hakkelukseksi.
Sekoita keskenään jauhot ja mausteet, lisää vihannekset. Sekoita hyvin.
Lisää vettä vähän kerrallaan seokseen, kunnes siitä tulee taikinamainen massa. Varo ettei tule liian märkää!
Tee massasta ison lusikan avulla palloja.
Kuumenna öljy 180 asteeseen.
Paista palloja öljyssä kunnesta ovat kauniin tummahkon ruskeita.
Valuta talouspaperin päällä. Pidät pallot lämpiminä tarjoiluun asti.

Toisen "neitsytkokkauksen" tein donitseilla, Kakku-Katrin blogista löytyneellä ohjeella. Aikaansaannokset olivat kooltaan enemmänkin huoltoaseman reikämunkin kuin donitsin kokoisia - ei mikään valituksen aihe, sanoisin.

Öljyssä paistaminenkin sujui, vaikka ensin vähän jännittikin. Apukokki hoiti asian suvereenisti alkupöhinän jälkeen sillävälin kun minä grillailin ulkona jauhelihapihvejä. Lopputuloksena oli täydellinen "vappuateria". Housunnapit paukkuivat viimeisiä ruoan muruja suupielestä pyyhkiessä. Ei valittamista!

PS.

Tiedoksenne että ensimmäisessä kuvassa on etualalla bhajeja (bhajioita?) ja taaempana jauhelihapihvejä. Tiedostan, että niitä ei erota toisistaan. Minusta se todistaa vain, että valokuvaustaitoni eivät ole samalla tasolla kuin ruoanlaittotaitoni. Tarkennukseksi siis että toisessa kuvassa on donitseja. :-)

Toisenlainen Vappu

2010-05-02T14:54:00.004+03:00

Joskus kaikki menee suunnitelmien mukaan. Sää suosii, ihmiset nauttivat, ruoka onnistuu yli odotusten eikä kukaan kiristele hampaitaan. Ja joskus asiat menevät ihan päinvastoin. Kuten vaikka tänä vappuna.

Jääkaappiin oli varattu ruokaa niin että ovet paukkuivat, lauantaille oli mukavia suunnitelmia jotka sisälsivät hyvää ruokaa, ystäviä ja iloista menoa. Mutta perjantaina koko viikon kiusannut nuhanpoikanen näytti räkäiset hampaansa, enkä voinut kuin taipua. Makasin kuumeessa täkin alla ja tärisin kylmästä.

Illalla ei puhettakaan että oltaisiin nautittu vappuherkkuja. Apukokki söi keittiössä seisaallaan savustettuja katkarapuja ja lihapullia. Minä nautin sängyssä simaa ja Buranaa.

Lauantaina olo oli valju ja voimaton, joten päätin että vaikken ulos vielä voikaan lähteä, niin syödään ainakin hyvin. Tein pakastekatkaravuista toast skagenia josta tuli kamalaa koska punasipuli oli aivan järkyttävän vahvaa. Apukokilla oli suurempi sipulinsietokyky (ja kovempi nälkä) joten söi omansa sekä minun leipäni.

Cavaa sain juotua maljallisen, mutta loput siitäkin nautiskeli Apukokki. Onneksi kyseessä oli pieni pullo

Kaikesta huolimatta serpentiinit pysyivät kaulassa ja hiirenkorvat päässä. Mahdettiin olla näky, kylpytakeissa ja nenät valuen.

Hilpeää vappua!

2010-04-30T17:57:00.003+03:00

Simat esiin, se on kesä nyt!
Iloista ja poreilevaa vappua!

Retroilu jatkuu

2010-04-26T14:18:00.003+03:00

70-luvun illanistujaisherkku toimitti tehtävänsä myös uudella vuosituhannella: saunanjälkeinen tarjottava viikonloppuvieraille syötiin viimeistä perunasuikaletta myöten, kehujen kera.

Tjaa, toisaalta Janssons frestelse on kyllä enemmän kuin aika ajoin pintaan nouseva muoti-innostus. Enemmänkin voidaan puhua yöruokien klassikosta, jonka avulla ihana ilta jos toinenkin on jatkunut uusin voimin kohti uutta päivää.

Loppuun vielä vinkki kaikille jotka mietitte että saako mato-ongella anjovista mummon laiturilta: anjovis ei ole kalarotu, vaan kalasäilykkeen nimi. Ja vieläpä hieman sekavasti sellainen. Pohjoismainen anjovissäilyke valmistetaan kilohailista (Sprattus sprattus), mutta muualla Euroopassa myydään sardellia (Engraulis encrasicolus) nimellä anchovy (engl.) tai anchois (ransk.). Tämän asian kanssa kannattaa olla skarppina käännös-keittokirjoja lukiessa.

Janssonin kiusaus

Annos 6:lle

Öljyä

1 rs Janssonin anjovisfileitä (Pirkka) + liemi

2 pss (a´500 g) perunasipulisekoitusta

4 dl ruokakermaa

Mustapippuria

Uuni 200 C

Paistoaika noin tunti

Voitele isohko paistovuoka öljyllä.
Levitä puolet jäisestä perunasipulisekoituksesta uunivuokaan, asettele janssonin fileet ja kaada päälle loppu perunasipulista.
Sekoita anjovisliemi kerman joukkoon, rouhi mukaan pippuria ja kaada vuokaan. Jos lientä ei mielestäsi ole tarpeeksi, lorauta perään maitoa tai kermaa.
Kypsennä noin tunti.

Lisäkkeeksi käy mikä tahansa salaatti, mutta jos haluat tuta täysillä vuosikymmenten takaisia tuulahduksia, laita asetille kauniisti viipaloituna punajuurta.

Retrot ritarit

2010-04-23T10:06:00.002+03:00

Nykyäänhän kaikki on retro sitä ja retro tätä, mutta ruokatrendeissä en ole ilmiöön niinkään törmännyt. Vaikka äidit maksavat satakin euroa 70-luvun froteisesta ruskeasta potkupuvusta (arvot kohdallaan...) niin enpä ole lukenut ruokajuttuja joissa menuehdotuksiin sisältyisivät sellaiset herkut kuin makkarakupit (pannulla paistettu paksu gouter-viipale ja purkkiherneitä) tai läskisoosi (rasvaista siansivua ruskeassa kastikkeessa).

Vanhoissa ruokalajeissa löytyy tietenkin myös uskomattoman herkullisia reseptejä, joista yhtenä tämän kirjoituksen "päähenkilö", Köyhät Ritarit. Nautin niitä talvella ravintolassa ensimmäisen kerran sitten lapsuuteni ja se on kuulkaa pitkä aika. Silmät pyörivät päässä, niin hyvää oli voissa paistettu leipä kunnon kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa!

Sittemmin olen tehnyt tuota herkkua muutaman kerran kotona ja näiden kokeilujen jälkeen oppinut tiettyjä totuuksia. Olkaahan tarkkana:

Leivän kannattaa olla päivän tai jopa kaksi vanhaa. Tuore leipä saattaa hajota paistovaiheessa.
Ritarit pitää paistaa voissa. Margariini tai öljy ei käy, eikä - herra paratkoon - pelkkä kuiva teflonpannu.
Paras tulos tulee valurautapannulla. Jälleen kerran teflon häviää kirkkaasti, sillä tulos on mauton.
Kerman on oltava kuohukermaa, ei mitään kevytviritystä tai vaahtoutuvaa "vanillaa". Aidon pehmeän kermavaahdon ja mansikkahillon makuliitto on pyhä.

Ja vielä sellainen terminologinen fakta tähän loppuun, että ritari on köyhä kun se tehdään leivästä ja rikas kun se tehdään pullasta.

Resepti on vaarallisen helppo, kiusaus tehdä näitä illan makeannälkään voi joskus olla ylitsepääsemätön. Vaaran voi välttää sillä ettei pidä kuohukermaa kotona, sillä pelkkä hillo ei kyllä riitä tuomaan nautintoa.

Mikä muuten on sinun retroherkkusi?

Köyhät Ritarit

Yhteen annokseen tarvitaan

Viipale leipää

1 Muna

1 dl maitoa

Sokeria

Kardemummaa

Voita paistamiseen

Kermavaahtoa

Mansikkahilloa

Vatkaa muna ja maito sekaisin.
Lisää sokeri ja kardemumma.
Upota leipä seokseen.
Paista pannulla voissa molemmilta puolilta kauniin ruskeaksi.
Tarjoile kermavaahdon ja hillon kanssa.

Grillikauden-avaus-pizza

2010-04-20T14:56:00.001+03:00

Kevään koittaessa grillaus tulee mieleen ennemmin tai myöhemmin. Minulla yleensä ennemmin ja naapurit osaavat jo olla hämmästelemättä kinosten seasta nousevia savukiehkuroita. Grillasin sitten täpinöissäni normaalia isomman määrän broilerin rintoja - ensimmäiset grillailut maistuvat aina taivaalliselta ja myönnän että ahneus otti vallan.

Ylijääneestä lihasta piti keksiä jotain hyvää syötävää ja kurkkaus pakastimeen auttoi päätymään pizzaan. Päätös oli erinomainen ja tulos hämmästyttävän maukas, joten kokemus on jaettava kanssanne.

Käytin pohjana Pirkan valmiita pakastepohjia joille sivelin tomaattimurskan ja ketsupin sekoitusta. Päälle ripottelin tuhdisti grillattua kanaa, kevätsipulia ja tuoretta tomaattia, rouhin vielä hieman mustapippuria ja kuorrutin kaiken nuoren emmentalin ja iäkkään cheddarin sointuvalla sekoituksella.

Paistoaika 225 -asteisessa uunissa oli reilu kymmenisen minuuttia eli juuri sopivasti jälkiruoan valmisteluun. Mutta se onkin sitten oma tarinansa!

Pataruoka rules

2010-03-24T12:57:00.003+02:00

Sain joululahjaksi upean valurautapadan, jota olen käyttänyt ahkerasti tänä talvena. Lumikinosten ympäröimänä (ihan konkreettisesti kun katolta tuli lumet) pataruoka ikään kuin kuuluu asiaan. Ja mikä sen helpompaa kuin kasata ainekset yhteen astiaan ja antaa uunin hoitaa loput!

Alla olevan kanapadan ohje hyppäsi silmille viime kuussa ilmestyneen Glorian Ruoka & Viini-lehden kannesta. Vihannesten värit olivat kutsuvan kirkkaita ja kana herkullisen rapean ruskeaa, puhumattakaan ihanan oranssista Le Creuset-padasta. Oma upea valurautapatani ei jäisi toiseksi, päätin ja kävin hommiin.

Ruoasta tuli herkullista ja vaivan väärtiä, vaikka vihanneksista kyllä väri lähtikin. Lisäksi Apukokkini survaisi herkullisen pehmeän perunamuusin ja jälleen yksi talvi-ilta vietettiin vatsa täynnä ja iloisin mielin!

Oheinen reseptini on hieman muokattu. Jos haluat katsastaa sen aidon ja alkuperäisen, vilkaise Glorian Ruoka & Viini-lehden nro 66 viitossivua.

Sitruunassa ja yrteissä marinoitu kikherne-kanapata

4 broilerin kopiea tai rintaleikettä

3 porkkanaa

1 paprika

4 pientä punasipulia

1 tlk (265/400g) kikherneitä

1,5 rkl kanafondia

Yritti-sitruunamarinadi

1 ruukku salviaa

1 ruukku tinjamia

1 kokonainen valkosipuli

1 (luomu)sitruuna

1 tl mustapippureita

1 laakerinlehti

1 tl suolaa

3/4 dl oliiviöljyä

2 dl valkoviiniä

Edellisenä päivänä - valmista ensin marinadi.

Hienonna yrtit.
Murskaa valkosipulinkynnet rikki esim. veitsen lappeella, nypi kuoret pois.
Pese ja viipaloi sitruuna.
Sekoita kaikki marinadiaineet kulhossa.
Laita broilerin palat marinadiin. Peitä kulho ja laita kylmään.

Kokkauspäivänä

Kuori porkkanat, leikkaa isohkoiksi paloiksi.
Leikkaa paprika isohkoiksi paloiksi.
Kuori sipuli ja puolita ne. Niiden pitäisi pysyä kasassa.
Laita kaikki kasvikset uunipataan.
Huuhtele kikherneet siivilässä, lisää pataan.
Sekoita kanafondi joukkoon.
Nosta broilerit marinadista ja ruskista ne joka puolelta pannulla.
Pane broilerit pataan.
kaada loppu marinadi ainesten päälle.
Kypsytä pataa uunissa 225C asteessa uunin keskitasolla ilman kantta noin puoli tuntia. Näin ruoka saa hieman väriä, varo ettei pala!
Peitä pata kannella tai foliolla, tiputa lämpö 200 asteeseen ja hauduta tunnin verran.
Pata on valmis tarjottavaksi kun kasvikset ovat kypsiä.

Tortilla kääriytyy tomaattiin

2010-03-12T09:57:00.003+02:00

Uudet keittokirjani ovat olleet mukavaa luettavaa ja sivujen nurkat ovat koirankorvilla hyvien reseptien merkiksi. Ensimmäisenä testasin Jamie Oliverin tortilloja. Tortilloistahan saa vaikka mitä: fajitaksia, quesadilloja, burritoja... Tässä ohjeessa täytteenä on avokadoa, juustoa, korianteria ja chiliä ja vaikka mukaan voisi liittää esim. kanaa tai lihaa, niin niitä ei makujen runsauden vuoksi osannut kyllä kaivata.

Jamien resepti oli isommalle porukalle, omani on kahdelle. Minulla sattuu myös olemaan snadi vuoka, jossa kaksi käärylettä lepäilevät mukavasti.

Avokadotortillat kahdelle

Kastike

1 prk tomaattimurskaa

3 valkosipulin kynttä

1 limen mehu

Suolaa, mustapippuria

Täyte

2 kypsää avokadoa

1 limen mehu

Suolaa, pippuria

1 punainen chilipaprika

Kourallinen korianteria

100 g cheddar-juustoa

2 tortillaa

1/2 prk ranskankermaa

Uuni 200 C

Sekoita kastikeainekset kattilassa, anna poreilla miedolla lämmöllä.
Koverra avokadojen sisus ja mössää se kulhossa haarukalla.
Purista joukkoon limen mehu ja lisää mausteet.
Silppua chili.
Raasta juusto.
Öljyä vuoka, lusikoi sinne sitten tomaattikastiketta kunnes pohja peittyy.
Täytä tortilla avokadoseoksella, juustolla, chilillä ja korianterilla.
Kietaise rullalle ja aseta vuokaan. Tee samoin toiselle tortillalle.
Kauho kääryleiden päälle loput tomaattikastikkeesta ja ripottele loput juustot.
Lusikoi komeuden päälle ranskankermaa. Itse käytin 12-prosenttista ja se ei sulanut ollenkaan uunissa vaan pysyi oudosti kasassa. Ehkä rasvaisempi versio voisi olla parempi.
Paista uunissa noin 15 min

Lahjoja yltäkylläisesti

2010-03-09T14:55:00.005+02:00

Apukokki yllätti eilen antamalla minulle ei vain yhtä vaan peräti kolme synttäripakettia! Ja mitä niistä paljastuikaan, ellei ihania keittokirjoja!

Amerikanreissaaja Jamie Oliveria olin toivonutkin, muut olivat vain hyvää hyvän päälle. Amerikka-kirjassa on monta kiehtovaa reseptiä, ensimmäisenä kokkauslistalla on vihreä chili.

Ei tainut tietää Apukokki mihin intialaisen keittokirjan antaminen hänetkin johdattaa, jos ei loppumattomaan vihannesten kuorintaan ja pilkkomiseen. Valmistustaan odottavat myös erinäiset kirjasta löytyvät naposteluherkut kuten singharat, katkarapupakorat ja bhajit.

Barcelona-keittokirja puolestaan nostatti välittömästi matkakuumeen. Kirjassa on katalonialais-reseptien lisäksi kaupungin historiaa, kartta ja upeita valokuvia. Herkullisia tarjottavia löytyy lukuisia, ja sivu tuli merkittyä ainakin suolassa paistetun kalan (orada a la sal) ja maalaispateen (pa de fetge) kohdalta.

Ikää pukkaa

2010-03-08T09:59:00.007+02:00

Allekirjoittanut täyttää tänään vuosia. Vuosien tarkasta määrästä puhuminen olisi turhaa yksityiskohtiin takertumista, riittää että tiedätte minun olevan nainen parhaassa iässään.

Syntyminen kansainvälisenä Naistenpäivänä on aina tehnyt päivästä tuplasti juhlavan - ja ihmisille helpommin muistettavan. Ja lisäilona kukkia tulee välillä ihan vierailtakin tahoilta, kuten vaikkapa kauppakeskuksissa!

Leivoin ystäville pöydän notkumaan ja herkut tekivät kauppansa melkein viimeistä murua myöten. Ihanasta ruotsalaisen ruokatoimittajan Anna Bergenströmin ja hänen tyttärensä Fanny Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla tein kookoskakkuset ja Hönön päärynätortun. Ensin mainitut olivat lasten mieleen ja jälkimmäinen kirvoitti aikuisilta ylistyksiä. Molemmat olivat helppoja ja nopeita tehdä ja pääsevät toistekin tarjottavien listalle.

Synttärikakun (kuvassa) pohja oli sokerikakkutyyppinen ja täytteenä suklaakiisseliä liivatteella hyydytettynä. Kokonaisuus oli pehmeän viettelevä, muttei turhan makea. Tein kakun edellisenä päivänä jotta hyytymiselle jäi riittävästi aikaa, koristelin tarjoilupäivänä.

Reinin Musselit

2010-03-04T13:52:00.005+02:00

Saksasta sanotaan että se on vaikea kieli. Niin tai näin, mutta jotkut saksalaiset sanat vain toimivat paremmin kuin suomalaiset vastineensa. Esimerkiksi simpukat, saksaksi Muscheln = musselit. Hauptbahnhof merkitsee puolestaan (pää)rautatieasemaa, mutta "suomalaistettu" hauppari istuu kieleemme erinomaisesti. Nyt eksyin aiheesta, mutta otsikkoni vaati selitystä. Palataanpa musseleihin.

Saksassa sanotaan, että musselisesonki on niinä kuukausina joissa on R-kirjain eli syyskuusta huhtikuuhun. Erinomainen muistisääntö. Suomessakin saa tuoreita sinisimpukoita, eikä hintakaan ole sen pahempi kuin keskisessä Euroopassa. Hyvin varustellut ruokakaupat joissa on kalatiski, niistä näitä löytää.

Simpukat ovat hyvää ja kevyttä syötävää ja erilaisia ohjeita löytyy vaikka millä mitalla. Itse olen klassisella linjalla ja pidän eniten valkoviiniliemestä näiden pikkunilviäisten kanssa.

Simpukoiden käsittelyssä täytyy olla huolellinen. Kuolleita simpukoita ei saa syödä, siitä voi saada itsensä todella kipeäksi. Siitä huolimatta suosittelen tuoreiden simpukoiden käyttöä, fiilis niitä syödessä on ihan toinen kuin säilykepurkkeja auki väännettäessä.

Koska simpukat ovat eläviä, ne tarvitsevat happea. Siksi ne eivät säily hengissä jääkaapissa kovin pitkään. Kannattaa kysyä kauppiaalta tarkemmat neuvot tai hakea lasti tarjoilupäivänä.

Jos tarjoat musseleita pääruokana, osta niitä noin kilo per ruokailija. Muussa tapauksessa noin puoli kiloa riittää. Kilosta tulee syötävää noin 200-300 grammaa.

Ja sitten esivalmistelu:

Ihan ensimmäiseksi musseleiden pitää päästä kunnolla uimaan. Laita ne siis isoon astiaan ja täytä se kylmällä vedellä. Kaada vesi pois ja täytä astia uudelleen. Tee näin kolme-neljä kertaa, kunnes vesi on kirkasta.

Seuraavaksi käy simpukat läpi yksitellen. Heitä pois kaikki sellaiset, joiden kuoret ovat auki (levällään) tai rikki. Vain vähän raollaan olevat ja täysin kiinni olevat ovat syötäviä. Voit testata simpukan elossaoloa kopauttamalla sitä lusikalla kuoreen. Jos se sulkeutuu kopautuksesta, se on hengissä ja siis syötävä.

Samalla kun käyt simpukat läpi, vedä niiltä "parta" pois. Se löytyy kuoren reunojen välistä pieneä tupsuna.

Lopuksi huuhtele simpukat vielä kerran kylmällä vedellä.

Sormesi voivat olla tässä vaiheessa jo jäässä, mutta hyvän ruoan takia voi joskus uhrautua.

Ja vihdoinkin hommiin:

Reinin Musselit

2 annosta pääruoaksi

2 kiloa sinisimpukoita

2 porkkanaa

2 oksaa persiljaa lehtineen

1 pieni purjo tai 1/2 isosta

3 sipulia

1 laakerinlehti

50 g voita (ei margariinia)

1/2 litraa kuivaa valkoviiniä

suolaa

mustapippuria

sokeria

Tarvitset myös kattilan johon saat mahtumaan kaikki ainekset niin että ne peittyvät liemeen. Muussa tapauksessa jaa ainekset kahteen kattilaan.

Pilko vihannekset suikaleiksi tai ohuiksi viipaleiksi. Makuasia kummaksi.
Kuullota vihanneksia muutama minuutti voissa seuraavassa järjestyksessä: purjo ja sipulit; lisää porkkanat.
Lisää mausteet. Sokeria vain ripaus.
Lisää viini.
Lisää vettä 2,5 dl.
Kuumenna kiehuvaksi.
Älä käännä levyä pienemmälle, vaan anna sen olla täysillä kun lisäät simpukat. Näin liemi kuumenee jälleen nopeammin.
Lisää simpukat kun vesi kiehuu. Ole tarkkana että kaikki simpukat peittyvät liemeen. Laita kattilan kansi kiinni.
Anna simpukoiden kiehua muutama minuutti. Kolme-neljä minuuttia kiehuvassa liemessä on riittävä.

Tarjoa musselit tumman leivän (saaristolaisleipä on ihan loistava valinta) ja aidon voin kanssa. Ranskalaiset voi jättää belgialaisille. Hyvä riesling syventää makukokemusta.

Simpukoiden syönnistä:

Ota ensimmäinen simpukka ja kaiva sen liha haarukalla suuhusi. Käytä sen jälkeen tyhjäksi jäänyttä kuorta ottimena kun napsit lihoja seuraavista kuorista. Helppoa ja toimivaa.
Lusikoi liemi päälle.
Varo paitaasi, liemi roiskuu!

Jos simpukoita & lientä jää yli:

Perkaa simpukat liemeen, poista kaikki kuoret. Lisää hieman mausteita jos siltä tuntuu.

Keitä seuraksi spaghettia.

Ulkomaisia ruokablogeja

2010-01-26T09:34:00.004+02:00

Löysin netistä vuosi sitten julkaistun Times Onlinen artikkelin ruokablogeista. "50 of the world's best food blogs". Kannattaa vilkaista! Sieltä löytyy, lyhyen esittelyn kanssa, aivan mahtavia sivustoja.

Suurin osa (kaikki?) näyttää olevan amerikkalaisia ja varsin ammattimaista jälkeä on sekä ulkoasu että valokuvat. Varsinkin jälkimmäiset ovat monessa blogissa aivan mahtavia, katso vaikka My Tarteletten kuvia! Moni kirjoittaja onkin ilmeisesti ammatiltaan ruokavalokuvaaja tai food stylisti.

Toinen kauniita kuvia täynnään oleva on Cannelle et Vanille, useamman käynnin arvoinen, muttei nälkäisellä vatsalla!

Kaikkihan tietenkin tuntevat blogin Chocolate and Zucchini, tai kuten Times asian ilmaisee: "If you haven’t heard of multi-lingual Chocolate and Zucchini by now, you’ve obviously been living in gastronomic purgatory." Kirjoittajalta Clotilde Dusoulierilta on ilmestynyt jo useampikin keittokirja, itselläni on niistä ensimmäinen eli blogin mukaan nimetty Chocolate and Zucchini.

Elämän lempeät maut

2010-01-25T20:46:00.002+02:00

"Jauhot ovat vähän kuin mies, jonka seksikkyys paljastuu vasta elokuvan lopussa." Amerikkalaisen Erica Bauermeisterin esikoisteos Elämän lempeät maut saa ruoan elämään, tuntumaan ja tuoksumaan. Ruokakurssin osallistujien tarinat aukeavat yksi kerrallaan, ruokaan kietoutuen ja ruoanlaiton lomassa. Ruokaohjeista lukeminen ei ole koskaan tuntunut yhtä sensuellilta kuin tässä kirjassa!

Teos ei sisällä yhtään varsinaista reseptiä, mutta sitäkin useamman herkullisen idean. Kokenut kotikokki saa ilman kurssiakin monta hyvää ateria-idea näitä sivuja lukiessaan.

Omalle kokeiltavien listalle päätyi heti kahvijuoma joka maustetaan kanelista, appelsiinista, suklaasta ja aniksesta tehdyllä seoksella.

Jos olet lukenut kirjan, kuulisin mielelläni mielipiteesi siitä.

Alastoman Oliverin aistikas talvipasta

2010-01-18T20:21:00.003+02:00

Viime torstain Hesarin (14.1.2010) ruokasivulla oli Jamie Oliverin elegantin talvipastan ohje. Alunperin ohje on julkaistu Telegraph-lehden nettiversiossa, jossa Alastomalla on omat sivunsa. Pastaohje kuulosti herkulliselta ja koska toimittaja Sami Simola oli sitä itse kokeillut ja aistikkaaksi havainnut, päätin seurata hänen esimerkkiään.

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään savoijinkaalia, mutta kuten Simolakin toteaa, sitä ei tällä hetkellä saa ainakaan suomalaisista kaupoista. Hän oli korvannut sen rucolalla. Minä puolestani vaihdoin alkuperäisen reseptin sata grammaa parmesaania vastaavaan määrään mustaleima emmental-raastetta.

Ruoka oli nopea ja helppo tehdä. Aikaa kului valmisteluineen kaikkineen noin 20 minuuttia ja tulos oli herkullinen. Tätä teen toistekin. Koska kyseessä ei enää kuitenkaan ole sama "Maailman elegantein talvipasta" josta Jamie Oliver kirjoittaa, olen nimennyt alla olevan version Sami Sippolan kirjoitusta mukaellen Aistikkaaksi talvipastaksi.

Aistikas talvipasta

1 iso purjosipuli

6 valkosipulinkynttä

1 rasia rucolaa (noin 70 g)

0,5 dl rypsiöljyä

500 g pennepastaa

100 g mustaleima emmental-raastetta

sormisuolaa

mustapippuria

Putsaa purjosipuli, kuori valkosipulit. Leikkele ne isoiksi paloiksi. Koska kaikki ainekset soseutetaan, ei tarvitse näperrellä.
Keitä isossa kattilassa vettä reilusti. Kun vesi alkaa kiehua, lisää sipulit kattilaan.
Keitä 5 min. (Luotin tässä Sippolaan, Oliverin keittoaika on noin 3,5 minuuttia, "no more, don’t be tempted".)
Kiehumista odotellessasi ota esiin astia jossa voit soseuttaa kastikeaineksi sauvasekoittimella. Kasaa astiaan rucola, öljy, suola ja pippuri.
Kaiva sipulit reikäkauhalla astiaan.
Laita pennet keittymään.
Surauta sipuli & salaatti soseeksi (vrt. pesto).
Kun pasta on kypsää, valuta se ja laita takaisin kattilaan. Kaada päälle sose, sekoita hyvin. Kaada päälle juustoraaste, sekoita hyvin ja anna lämmetä hetken. Minulla tähän riitti levyn jälkilämpö.
Rouhi annosten päälle mustapippuria tarjoiluvaiheessa.

Joku hyvä tuore leipä voisi olla upea lisäke. Meillä kyllä syötiin vain pelkkää pastaa.

Lepuuttavan kokin iltasyöminki

2010-01-18T11:19:00.004+02:00

Aina ei ruoanlaitto innosta. Syystä tai toisesta tulee päiviä, jolloin kattilat ja pannut saavat lepuuttaa kaapeissaan kun kokki itse lepuuttaa sohvalla.

Mutta syötäväkin on. Noutoruoka on useimmiten niin huonolaatuista, että jos laiskottelujakso kestää pidempään, on sieltä sohvalta hetkeksi noustava. Seuraava ohje on nopeavalmisteinen, herkullinen ja varioitavissa loputtomasti. Lepo jatkukoon.

Bageleita ostettaessa on vain muistettava, että ne eivät ole sama asia kuin rinkelit, joita kaikki kaupat tarjoavat kuivakakkuhyllyjensä alimmalla tasolla. Hyvinvarustelluista ruokakaupoista saattaa löytää jopa paikan päällä paistettuja ihania tuoreita bageleita. Kun tällainen onni potkaisee, kannattaa niitä ostaa pakastimeen. Toisin kuin ihmisluonto voisi olettaa, kavereille kannattaa kertoa löydöstä, sillä tuote pysyy sitä paremmin valikoimissa mukana mitä enemmän sillä on kysyntää.

Paahtopaistibagel
1 halkaistu bagel

2 siivua paahtopaistia

1-2 tl piparjuurituorejuustoa

Salaatinlehti

Tuoretta sipulia ohuina siivuina

Voitele bagel piparjuurituorejuustolla.
Asettele salaatinlehti, lihaviipaleet ja sipulit kauniisti leivälle.
Nauti sohvalla maaten, muista servietti.

Varaudu siihen että joudut ehkä nousemaan vielä ja tekemään toisenkin annoksen. Voit toki yrittää komentaa Apukokin hommiin...

Turvaruoalla talvea vastaan

2010-01-15T10:30:00.004+02:00

Uusi vuosi ei ole enää niin uusi, ja jatkuu vielä pitkään. Talvi ympäröi meidät poikkeuksellisen ihanana; maisemat ovat päivästä toiseen kuin sadusta. Keittiössä tekee mieli tehdä vain lämpimiä, kermaisia, mausteisia tai muuten vain turvallisia ruokia, joihin voi kuvitella sukeutuvansa kuin lämpimään peittoon: chili con carnea, uunilohta ja perunamuusia, sipulikeittoa...

Joulunaika toi muutaman ei-toivotun lisäkilon vyötärölle ja joka päivä päätän aloittaa kevyemmän ruokavalion "heti huomenna". Mutta kaikella on aikansa, eikä parsakeitolla ole vielä sijaa elämässäni. Olen antanut itselleni luvan vielä hetken olla kuriton ja nauttia: hiivataikinan pehmeydestä, kanelikanan täyteläisistä tuoksuista ja blinien rasvan ritinästä pannulla...

Viime sunnuntaina veljeni oli perheineen kylässä ja tein pitkästä aikaa uunilohta. Ostin isoimman mahdollisen norjan merilohen fileoidun puolikkaan, maustoin sen pippurilla, suolalla ja sitruunamehulla, asettelin uunipannulle. Vonkale oli niin iso, ettei kulmittainkaan mahtunut kokonaisena, vaan vaati pyrstön pätkäisyn.

Pannulle kaadoin pari desiä kalalientä, pienen lentokonepullollisen valkkaria (Faustino VII Blanco). Kala kypsytteli 200-asteissa uunissa puolisen tuntia, (valelin säännöllisesti liemellä) sitten lorautin mukaan kolme desiä kermaa. Noin parikymmentä minuuttia lisää paistamista ja valelua, jonka jälkeen ripottelin sulaneet katkaravut liemen joukkoon ja kuorrutin kalan mozzarellaraasteella. Viimeinen vartti paistamista tarkasti vahtien ettei juusto kärähdä, ja kala oli valmis tarjottavaksi.

Ykköslisukkeena oli Apukokin tekemää perunamuusia joka oli juuri oikeanlaista koostumukseltaan: pehmeää ja kuohkeaa muttei liian märkää. Voita oli liikaa mutta ainakin maito oli rasvatonta.

Kakkoslisukkeena oli vihreät pavut, jotka keitin nopeasti, valutin, lisäsin joukkoon voita (ihan vähän) ja tinjamia sekä rosmariinia. Annoin lämmetä hetken että maut tasoittuivat.

Koko porukka tykkäsi ruoasta. Paras palkinto oli kuitenkin veljen ilme ensimmäistä suupalaa maistaessa: silmät melkein menivät ristiin pelkästä nautinnosta!

Tätä varten minä laitan ruokaa niin mielelläni: voin tarjota iloa ja nautintoa rakkailleni.

Kakkujen kuningatar

2009-12-09T13:36:00.004+02:00

Apukokilla oli syntymäpäivät. Vuosipäivä antoi hyvä syyn tehdä herkkuja, niin kuin sitä nyt tarvitsisi! Juhlakalu toivoi suklaata ja sai sitä yllin kyllin.

Valitseman leivonnainen on hienostuneen makunsa ja viettelevän ulkonäkönsä johdosta aateloitu arvoisellaan nimellä: Saban kuningattaren kakku. Ranskalaisten gâteau de la reine Sabaksi kutsuma herkku on nimetty esikuvansa, upean ja hienostuneen 900-luvulla eläneen tarunhohtoisen afrikkalaisen Saban valtion kuningattaren mukaan.

Tarinan mukaan Saban kuningatar - nimeltään Nicaule tai Makeda, lähteestä riippuen - kuuli viisaasta kuninkaasta Salomonista, joka hallitsi pohjoisen valtiota Israelia. Hän päätti lähteä vierailulle, otti mukaansa normitimanttien lisäksi joukon arvoituksia testatakseen isäntänsä älykkyyttä. Salomon läpäisi vieraansa testit ja päälle päätteeksi vaikuttui itse Nicaulen älyn säihkeestä. Tuloksena oli molemminpuolinen syvä kunnoitus ja ystävyys. Väitetäänpä heillä olleen enemmänkin sutinaa, mutta näkemykset ovat ristiriitaiset, kuten yleensäkin ajalta ennen paparazzeja.

Tarina mainitaan Raamatussa ja Koraanissa ja siihen on palattu useasti myös nykyaikana. Aiheesta löytyy lukuisia kirjoja, musiikkiteoksia ja leffoja. Viimeksi mainituista tunnetuin on ehkä Solomon and Sheba, jossa 50-luvun tähdet Yul Brynner ja Gina Lollobrigida silmäilevät toisiaan kiihkeästi.

En usko että Saban kuningatar paistoi itse tätä kakkua, mutta olisi varmasti manannut monivaiheista työrupeamaa sekä kulhojen paljoutta. Varmasti olisi myös kiitellyt lopputulosta, niin teki myös kollegansa, amerikkalaisen keittiön kruunaamaton kuningatar Julia Child, jonka mukaan tämä on "the best chocolate cake you ever put in your mouth." Ja sitä on turha käydä kiistämään.

Saban Kuningattaren kakku

200 g tummaa suklaata

120 g pehmeää margariinia

120 g sokeria (käytetään osissa, ks. ohjeesta tarkemmin)

3 munankeltuaista

3 munanvalkuaista

100 g kuorittuja manteleita

(1/4 tl manteliuutetta tai 2 rkl mantelilikööriä)

1,2 dl vehnäjauhoja1 tl leivinjauhetta

Uuni 175 C
Sulata suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä hieman.
Paahda mantelit tummiksi kuivalla pannulla, ilman rasvaa. Ole tarkkana etteivät ne pala.
Jauha mantelit ja puolet sokerista hienoksi jauheeksi yhdessä (tarvitset yleiskoneen ja leikkuuterän).
Vatkaa margariini sokerin kanssa vaahdoksi. Säästä 2 rkl sokeria valkuaisvaahtoon.
Lisää joukkoon hieman jäähtynyt suklaa.
Lisää joukkoon keltuaiset yksi kerrallaan, vatkaa jokaisen jälkeen hyvin.
(Lisää manteliuute/liköökri jos käytät sitä.)
Vaahdota valkuaiset toisessa kulhossa. Kun vaahto alkaa kiinteytyä, lisää siihen loppu sokeri (2 rkl) ja sekoita vielä kunnes vaahto on kiinteää.
Kääntele kolmannes valkuaisvaahdosta suklaamassan joukkoon.
Kääntele kolmannes manteliseoksesta suklaamassan joukkoon.
Kääntele sekaan loput valkuaisvaahdosta ja mantelijauhoseoksesta vuorotellen, kolmessa osassa. Kaada taikina vuokaan. Napauta vuokaa pari kertaa, jotta mahdolliset ilmakuplat häviävät.

Paistoaika on 30-35 min.

Ota kakku uunista kun hammastikku on puhdas kun tökkäät sen noin viiden sentin päähän reunasta. Älä testaa kakun keskikohdasta, sillä sen on tarkoituskin jäädä hieman löysäksi.

Siirrä kakku jäähtymään.

Kuorrutus
150 g tummaa suklaata

4-6 rkl margariinia

1 dl kuohukermaa

1 pss (60g) mantelilastuja

Paahda mantelilastut kuivassa pannussa. Varo etteivät ne pala. Jätä jäähtymään.
Sulata suklaa vesihauteessa.
Kun se on sulanut, lisää joukkoon margariini, sekoita. Pidä kattila yhä vesihauteessa.
Lisää kerma pienissä erissä. Sekoita välillä, ja anna lämmetä ettei suklaa jähmety.
Kun kakku on jäähtynyt kunnolla, valuta kuorrute hiljakseen kakun päälle. Itse tein tämän niin, että kakku oli jo tarjoiluastiassaan, mutta ohjeessa neuvottiin että kakun voisi laittaa ritilän päälle, jonka alla on leivinpaperi. Näin ylimääräinen suklaa valuisi paperille. Kakun siirtäminen tarjoiluastiaan on sitten ihan toisenlainen haaste.
Lopuksi taputtele mantelilastut kakun reunoille kiinni.

Uunikaali herkkukaali

2009-12-02T21:37:00.002+02:00

Kypsytetty kaali on kamalaa. Tuosta saisi moton ruokablogiini, enhän ole koskaan maistanut mitään maukasta kaaliruokaa. Raakana salaateissa ja raasteissa tuo kelpo vihannes menee muiden joukossa, mutta lämpö ja haudutus saa siinä aikaan vähintäänkin luotaantyöntävän makumuutoksen. Kunnes kokeilin uunikaalia. Torjuvat kaali-asenteeni joutuivat punnituksi, ja hentoisiksi todetuiksi.

Entä miten sitten päädyinkään kaalikokeiluuni? Ystäväni P. oli tulossa kylään ja halusin hemmotella häntä uudenlaisilla resepteillä. Me Naiset -lehdessä oli muutama viikko sitten tämä helppo ja kevyen oloinen ohje, jota rohkeuden puuskassani päätin kokeilla. Onneksi niin, sillä lopputulos yllätti meidät molemmat positiivisesti.

Lehdessä oli kaalin kaveriksi tarjolla feta-mantelikastiketta, jota sovelsin hieman omaan makuuni paremmin sopivaksi. Kaalin kanssa se oli mielestäni tarpeeton, herkku kun oli herkku sellaisenaan; mutta tuoreen ruisleivän päällä soosi toimi loistavasti.

Uunikaali

Reilu lohko kaalia per ruokailija

1 iso sipuli

Öljyä

Sormisuolaa

Mustapippuria

Uuni 175 C

Irrota kanta lohkoista.
Aseta lohkot uunipannulle tai -pellille.
Levittele kerroksia hieman auki, mutta pidä huoli että lohkot pysyvät kasassa.
Kuori ja hienonna sipuli ohuiksi renkaiksi
Liruta öljyä kerrosten väliin (kohtuus!)
Ripottele lohkojen päälle suolaa ja pippuria ja sipulirenkaat.
Paista kunnes kaali on kivasti pehmennyt ja sipulit ruskistuneet, noin 30-45 min

Kastike uunikaalille

15 mantelia

Kourallinen hienonnettua lehtipersiljaa

10 isoa basilikan lehteä

2 valkosipulin kynttä

100 g fetajuustoa

0,5 dl öljyä

Mustapippuria

Hienonnat ainekset esim. sauvasekoittimella.
Jos massa tuntuu liian paksulta, lisää hieman öljyä.
Tarjoa uunikaalin tai ruisleivän kanssa.

Moniniminen kausikaunotar

2009-11-08T17:45:00.005+02:00

Sharon, kaki ja persimon ovat kaikki saman hedelmän muunnoksia. Persimonin tunsivat jo muinaiset kreikkalaiset jotka kutsuivat sitä "jumalten hedelmäksi". Sharon on israelilaisten kehittämä muunnos, jonka nimi on maa-alueen mukaan annettu (ei poliitikon kuten luulin). Hedelmä kypsyy näin loppusyksystä ja kauppojen laarit ovatkin nyt täynnä niitä.

Iso oranssinpunainen hedelmä muistuttaa tomaattia mutta ei ole sitä. Kypsän kakin hedelmäliha on pehmeää, läpikuultavaa jopa hyytelömäistä; maku makea. Kuorta ei syödä.

Hedelmä on hyvää sellaisenaan syötynä, sitä voi vaikka lusikoida kuorestaan. Toisaalta sen kaveriksi sopii erinomaisesti vaikkapa viili, maustamaton jugurtti tai vanilja-rahka, jonka kanssa itse tarjoilin sitä suppilovahverokeiton jälkeiseksi makeaksipalaksi. Päälle rippotelin kardemummaa makuja korostamaan.

Jos persimonin yhdistäminen leivontaan kiinnostaa, niin ainakin Cannelle et vanille -blogissa on mielenkiintoinen ohje.

Suppilovahverot soseeksi

2009-11-08T17:04:00.002+02:00

Ollaanpa kerrankin rehellisiä. Suppilovahverokeitto näyttää lähinnä kuravedeltä. Mutta maku on se mikä määrää ja siksi tätä keittoa on aina yhtä nautinnollista syödä. Oma lisäni on Musta koskenlaskija-juusto ja Worchester-kastike, jotka tuovat keittoon tiettyä tummaa ryhtiä.

Kun ulkona on kylmää ja pimeää, lämmin ja tuhti keitto on parasta iltaruokaa. Mikä voisikaan horjuttaa pientä ihmistä höyryävää herkkulientä lusikoidessa! Tuoreen leivän ja maukkaan juuston kanssa koossa on upea ateria jota kelpaa tarjota myös valkoiselta liinalta ja perintöastioilta.

Ohje, olkaa hyvät:

Suppilovahverososekeitto

Rypsiöljyä paistamiseen
1 dl kuivattuja suppilovahveroita
3 kpl shalottisipuleita
1 valkosipulinkynsi
2 rkl jauhoja
1 l vettä
loraus lihafondia
2 dl kermaa
2-3 rkl Worchester-kastiketta
3 cm:n levyinen viipale sulatejuustoa
Mustapippuria
Valkopippuria
Suolaa

Laita kuivat sienet likoamaan noin puoleen litraan vettä ja anna olla kunnes ovat pehmenneet. Kestää noin 30 min. Säästä liuotusvesi keiton liemeksi.
Kuumenna öljy kattilassa, kuullota siinä ensin sipulit, lisää sitten sienet ja jatka kuullottamista.
Ripottele seokseen jauhot, sekoita.
Lisää puhdas vesi, sienten liotusliemi sekä kerma. Sekoita.
Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia.
Hurauta liemi sauvasekoittimella soseeksi.
Mausta sose pippureilla ja suolalla sekä Worchester-kastikkeella. Tarkista maku.
Palastale joukkoon sulatejuustoa ja anna sen sulaa.
Tarkista keiton maku.
Kun maku on kohdallaan (siis hekumallinen), laita tarjolle tuoreen leivän ja Violan Paahdettu paprika-tuorejuuston kanssa.

Halloweenherkkutelua, lisäys

2009-11-03T20:32:00.005+02:00

Aivohyytelö, jälkiruokaherkku joka pistää ajattelemaan.

Jo päivällä noidan läsnäolon saattoi aavistaa...

Halloweenherkuttelua

2009-11-03T17:53:00.001+02:00

Noidat kurkkivat ikkunoista ja kurpitsanaama virnuili pimeydessä. Halloween oli täällä taas.

Olin lupautunut kummilasten vahdiksi koko viikonlopuksi ja päätimme Omankullan kanssa pistää bileet pystyyn mukuloille. Tarjolle pantiin lepakon koipia ja aivomuusia, eli kanankoipia (yllätys!) ja porkkana-perunamuusia.

Jälkiruokatarjoamukset olivat ylitsevuotavia: suklaafondueta hedelmien ja vaahtokarkkien kanssa; haudankaivajan mutakakkua sekä aivohyytelöä. Lapset tykkäsivät eniten mutakakusta matoineen, itselle maistui aivohyytelö.

Mutakakun ohje on otettu Me Naiset -lehdestä varmaankin jo kymmenen vuotta sitten. Kakku on syntisen herkullinen, eikä ollenkaan työläs tehdä vaikka munanvalkuaiset pitääkin vaahdottaa. Suosittelen seurassa syötäväksi ettei tule ahmittua.

Mutakakku

175 g margariinia
200 g suklaata
3 keltuaista
2 dl sokeria
3 valkuaista
1 dl vehnäjauhoja

Lämmitä uuni 175C.
Voitele ja jauhota irtopohjavuoka.
Sulata rasva ja suklaa yhdessä vesihauteessa.
Erottele valkuaiset ja keltuaiset ja vaahdota valkuaiset vaahdoksi.
Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.
Lisää suklaarasvaseos keltuissokerivaahtoon yhdessä vehnäjauhojen kanssa. Vatkaa hyvin.
Kääntele valkuaisvaahto varovasti seoksen joukkoon.
Paista 30 min. Tortun pitää jäädä keskeltä raa'ahkoksi.
Tarjoa kakku vasta jäähtyneenä jotta se on jähmettynyt. Jos madot ei kiinnosta, tarjoa lisukkeena vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa.

Chorizot siiderissä

2009-10-23T12:54:00.004+03:00

Tapakset, nuo pienet espanjalaiset herkkuruokaset, tarjoavat rajattomasti makuelämyksiä. Espanjan matkoillani olen päässyt maistelemaan kaikenlaisia tarjoamuksia, joskus silmät ympäri pyöräyttävän ihania, joskus outoja, joskus harvoin jopa mitäänsanomattomia.

Espanjan kielen sana tapa tarkoittaa kantta tai korkkia ja tarinan mukaan tapa asetettiin juomalasin (sherryä) päälle kanneksi jotteivat itikat lentäisi viiniin. Pohjois-Espanjassa vastaavaa ruokatyyppiä kutsutaan pinchoksi, (katalaaniksi pinxto) ja erona tapaksiin on että ruoka tarjotaan yleensä hammastikulla seivästettynä pienen leipäviipaleen päällä. Tästä nimi, espanjan pincho tarkoittaa piikkiä tai varrasta. Lasku ruoasta perustuu tikkujen määrään.

Varmaankin yksi tunnetuimmista tapas-herkuista on chorizot, espanjalaiset makkarat. Mausteisia, vahvasti punertavia sianlihamakkaroita on eri kokoisia ja paksuisia, enkä muista koskaan saaneeni huonoa annosta eteeni.

Alkuviikosta kävi niin mukavasti, että löysin Kampin K-marketista tuoreita chorizoita. Ei mitään viipalehömpötyksiä, jaan ihan oikeita makkaroita paketissa, vieläpä kahta eri lajia. Makkaroiden valmistajakin oli oikea espajanlainen firma, Palcarsa. Makkarat ovat kypsiä, mutta ne kannattaa lämmittää.

Muutaman päivän mietin reseptiä, jolla löytöäni testaisin, kunnes muistin kerran madridilaisessa baarissa nauttimani herkun: chorizot siiderissä. Googlailin reseptejä ja löysin kaksi eri versiota: monimutkaisemmassa on useita mausteita ja esim. sipulia lisänä; yksinkertaisemmassa versiossa keskitytään olennaiseen eli makkaraan siiderissä. Koska matkallani olin syönyt juuri tuollaista jälkimmäistä, sitä päätin tehdä.

Tarjosin makkarat tuoreen maalaisleivän ja tomaatti-basilika-salsan kanssa.

Paketissa oli neljä makkaraa, aivan riittävästi kahdelle. Lisäksi tarvitaan vain kuivaa siideriä. Yksi pullo riittää loistavasti, melkein puolet jäi kokille ruokajuomaksi.

Homma on simppeli:

1) Kuumenna siideri pannulla kunnes se alkaa melkein kiehua. Lisää makkarat (viipaleina tai kokonaisina)
2) Pyörittele siiderissä muutama minuutti, kunnes tuntuvat kuumenneen.
3) Tarjoile leivän kanssa.

Reseptien mukaan makkarat olisi pitänyt viipaloida noin puolen sentin palasiksi, mutta minä päätin kypsentää ne kokonaisina. Makuun se ei uskoakseni vaikuttanut, mutta koska makkara on täyttä tavaraa, sen leikkaaminen lautasella normaalilla ruokaveitsellä oli aika työlästä. Ensi kerralla viipaloin.

Tomaatisalsa
Makkarat ovat tuhtia syötävää. Tomaattisalsa toi ateriaan kaivattua keveyttä ja raikkautta. Pilkoin pari tomaatti tosi pieniksi kuutioiksi, silppusin mukaan noin 10 basilikan lehteä; maustoin mustapippurilla ja suolalla ja ruippasin päälle vähän oliiviöljyä ja sitruunamehua.

Elvyttävä banaanipannari

2009-10-19T14:17:00.001+03:00

Flunssa alkoi vihdoin viime viikolla hellittää. Silläkin uhalla että kuulostan vanhalta ihmiseltä, on pakko päivitellä: melkein neljä viikkoa sairaana! Tunnen itseni sankariksi selviydyttyäni.

Jossain vaiheessa niistelyn ja yskimisen välillä lempeä pehmeä turvaruoka alkoi kuulostaa houkuttelevalta. Kriteerinä oli että aineet piti löytyä kotoa jottei tarvitsisi lähteä ulos kylmään. Pannarin aineet löytyy aina, valinta oli siis helppo.

Peruspannari on maukasta sinällään, mutta kaipasin jotain enemmän, joten lisäsin taikinaan banaania ja mausteita. Tuloksena olikin sellainen herkku, että vain luja itsehillintä auttoi säästämään osan Omakullalle.

Pannukakun perusreseptiähän voi muoka itse ruokakaapin sisällön ja mielikuvituksen mukaan. Omena, banaani, persikka tai mustikka toimivat loistavasti (kokeiltu on), samoin erilaiset leivontamausteet; itse lisään aina taikinaan kardemummaa. Myös suolainen pannariversio puolustaa paikkaansa erityisesti iltapalaherkkuna. Mitä maukkaampaa juustoa mukaan laittaa, sitä houkuttelevampi lopputulos.

Ja sitten hommiin:

Mausteinen banaanipannukakku

3 munaa
0,5 dl sokeria
2 tl kardemummaa
2 tl jauhettua inkivääriä
2 tl pomeranssin kuorta
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
5 dl maitoa
3-4 dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua margariinia
1 banaani viipaleina

Lämmitä uuni 200 C

1. Sekoita munien rakenne rikki
2. Lisää mausteet, sokeri ja maito.
3. Lisää jauhot. Taikinasta pitäisi tulla paksuhkoa.
4. Sulata margariini ja lisää taikinaan.
5. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunilevylle.
6. Viipaloi banaani ja ripottele viipaleet tasaisesti taikinaan.
7. Paista kunnes kauniin ruskea. Minun uunissa noin 45 min.

Itse en muuten tykkää jos pannariin tulee kohoumia, vaan puhkon ne haarukalla kesken paistamisen tasaisen tuloksen saamiseksi.

Banaanipannari maistuu hyvältä sellaisenaan. Superherkku siitä tulee jos tarjoilet sen vaniljajäätelön ja vaahterasiirapin kanssa, saksanpähkinöillä koristeluna.

Flunssa kurittaa kokkaajabloggaajaa

2009-10-01T12:15:00.003+03:00

Kolmatta viikkoa jatkuva flunssan kurimus on aiheuttanut sen, että kokkailun sijasta ravinnon hankinta on ulkoistettu pikaruokaloille ja lähikaupan voilepäipäainestarjonnalle.

Mutta voipuneenakin jaksaa aina surffata! Nettireissullani kohtasin uuden sivuston, Cookstr:n. Tarjolla on ruoka-asiaa ja reseptejä, clue on siinä että kaikki reseptit ovat kuuluisilta kokeilta. Hakuja voi tehdä raaka-aineen, reseptin tai kokin nimen mukaan. Sisältöä ovat tuottaneet kymmenet ruoka-alan ammattilaiset, mm. Jamie Oliver ja Nigella Lawson, joiden kokkausohjelmilla olen viihdyttänyt itseäni viime päivinä sairaslomalla ollessani.

Cookstr:sta löytyy toki oma ruokablogi. Kirjoituksia on vasta muutama, ei ollenkaan hassumpia.

Ja vielä lopuksi jotain erikoista. The Hungry Beast -ruokasivustolta löytyi ainoa laatuaan oleva (toivottavasti) reseptisarja: kuinka pikaruoka-aterioista muokataan nopeasti haute cousine -tasoista tarjottavaa.

Kukapa ei haluaisi rakentaa hampurilaisateriasta lihapata-annosta a´la Boeuf Bourguignon; jälkiruoaksi voi kaivaa donitsista vaniljatäytteen ulos ja tehdä siitä Creme Bruleen. Tai sitten ei.

Olisi muuten mukava saada kommentteja kirjoituksistani. Tällä hetkellä tuntuu että huutelen tyhjyyteen, lieneekö kukaan edes löytänyt blogiani. Antakaa merkki olemassaolostanne, armaat lukijat!

Leffa joka ruokabloggaajan on pakko nähdä!

2009-09-11T11:46:00.003+03:00

Lokakuun alussa tulee ensi-iltaan Meryl Streepin uusin elokuva, Julie & Julia.

Internet Movie Database kertoo näin: "Julia Child's story of her start in the cooking profession is intertwined with blogger Julie Powell's 2002 challenge to cook all the recipes in Child's first book."

Risotto alla milanese con katkaravut e pomodori

2009-09-11T11:00:00.005+03:00

Risotto on hyvää. Olen kokeillut erilaisia versioita tateista, sekasienistä, vihanneksista, merenelävistä; valkoviinillä ja ilman. Aina on maistunut. Sekasienistä tuli toistaiseksi parasta, pitänee tehdä sitä vielä tänä syksynä ja antaa resepti.

Mutta tällä kertaa kokatessani saivat sienet olla, mielessä pyöri risotto alla milanese. Se on sahramilla maustettu risotto, jota yleensä nautitaan ossobuccon kanssa. Mutta miksei sahramin maku sopisi myös katkarapuihin?

Katkarapujen seuraksi laitoin pataan tuoretta tomaattia. Ideana on, että tomaattien pitää säilyttää tuoreutensa ja kiinteytensä. Siksi ne lisätään vasta lopuksi ja keittoajan kanssa pitää olla tarkkana. Päämauste sahrami kallista, muttei kannata tässä korvata sitä kurkumalla kuten joskus neuvotaan, sillä aidon aineen maku on omaa luokkaansa. Käytin kaksi puolen gramman pussia.

Tässä vaiheessa ruokaa ei enää voi kutsua Risotto alla Milaneseksi, joten ristin sen uudelleen "Risotto alla Chilisitruunase".

Risotto alla Chilisitruunase

Riittää ainakin neljälle

1 sipuli
Öljyä kuullottamiseen
3 dl avorioriisiä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 g sahramia
8-9 dl kanalientä (itse tein liemikuutiosta)
suolaa
mustapippuria
kourallinen tuoretta basilikaa
50 g voita tai margariinia
3 tomaattia
1 pussi katkarapuja (laita kaksi pussia jos haluat reilusti rapuja)

1. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuullota se öljyssä, älä ruskista.
3. Lisää riisi ja kuullota aineksia muutaman minuutin ajan.
4. Kaada joukkoon viini ja anna kiehua hetken.
5. Hienonna sahrami, liuta se vesitilkkaan ja lisää riisiin.
6. Kaada kanaliemi pataan pienissä erissä, sekoita tasaisesti ja kiehauta.
7. Hauduta riisi kypsäksi; jyvien tulee olla kermaisen pehmeitä muttei kuivia ja nesteen olla imeytynyt riisiin.
8. Lisää joukkoon voi, sekoita kunnes se on sulanut.
9. Lisää basilikan lehdet ohuina suikaleina. (Rullaa lehdet mytyksi, leikkaa saksilla suoraan pataan)
10. Kun riisi alkaa olla kypsää lisää mukaan jäiset katkaravut. Jos käytät sulaneita rapuja, lisää ensin tomaatit ja viimeisenä katkikset.
11. Paloittele tomaatti pieniksi kuutioiksi ja lisää riisiin.
12. Anna kuumentua mutta vältä turhaa hauduttamista.

Tarjoile leivän kanssa. Ota vastaan kehut.

Saisiko olla Herra Rapeinen?

2009-09-09T20:15:00.003+03:00

Pikaruoka joka hakkaa mäkkimätöt mennen tullen, maistuva suolapala saunan jälkeen, herkullinen illanistujaisherkku... Croque Monsieur on kuin täydellinen pikkumusta: aina hyvä valinta. Croque Madame saattaa olla vieraampi tuttavuus.

Monsieurhan on se kaikkien tuntema juusto-kinkkuleipä. Madameksi se muuttuu kun päälle lisätään vielä paistettu kananmuna (loogisestihan asian pitäisi olla ihan toisinpäin...). Nimi juontuu ranskankielen sanasta croquer, rouskua, rouskuttaa joka viittaa tietenkin leivän rapeisuuteen.

Omat Herra Rapeiseni valmistan vohveliraudalla. Pinnasta tulee rapea, juusto kypsyy muttei valu yli ja leivät näyttävät kauniilta. Käytän aina mustaleimaista emmentalia, joka on ainoa oikea juusto tähän. Tai no, gruyeren saattaisin kelpuuttaa. Kinkun kanssa en ole yhtä nirso, tavallinen voileipäkinkku käy ihan hyvin, joskin kunnon savunmakuinen maalaispalvi antaa parhaan maun. Normaalinälkään riittää kaksi leipää, kova nälkä taintuu kolmella. Käytän ns. normaalikokoista paahtoleipää, esim. Fazerilta; isommilla leipäiviipaileilla syötävääkin on sitten enemmän.

Ja sitten hommiin.

Monsieur Croque

Ainekset ovat yhteen leipään

2 viipaletta paahtoleipää
1 viipale oikein savunmakuista palvikinkkua
1-2 viipaletta mustaleima emmental-juustoa
2 ohutta viipaletta tomaattia
sinappia
ketsuppia
margariinia

1. Lämmitä vohvelirauta.
2. Voitele toinen leipäviipale margariinilla, toinen sinapilla.
3. Aseta juustot margariinilla sivellyn ja kinkkuviipale sinappisen leivän päälle.
4. Tursauta kinkkuviipaleelle makusi mukaan ketsuppia, aseta tomaattiviipaleet sen päälle.
5. Kasaa leipä.
6. Paista leipä kullanruskeaksi raudalla. Paina alussa lujaa jotta ainekset litistyvät kunnolla.
7. Leikkaa valmis leipä kulmittain halki.

Anna jäähtyä ihan hetki että maut tulevat paremmin esiin. Takaan ettei yksi leipä riitä.

Sadepäivää ja possua grillistä

2009-09-06T17:36:00.002+03:00

Sateinen sunnuntai on oiva päivä grillata. Jo lauantaina omaan marinadiin laitettu porsaanfile oli imenyt itseensä joukon herkullisia makuja ja mausteita. Marinadini muuten on erittäin herkullinen ja resepti siten salainen; kuten ihmissuhteissa, myös blogikirjoittelussa on joitain asioita pidetäävä itsellään.

Entä mitä lisäksi? Elonkorjuukautta kunnioittaen kuorin kolme kaunista naurista ja viipaloin ne ohuelti. Haudutin ne uunissa 200C:ssa noin 25 min kavereinaan fariinisokeria, öljyä, maldon-suolaa ja mustapippuria. Liitto oli harmoninen muttei vailla särmää.

Kun possu oli kärissyt grillissä kauniin ruskeaksi joka puolelta käärin fileen kaksinkertaiseen folioon ja annoin hautua grillin ylätasolla vielä puolituntisen, eli sen ajan kun pakaste-eines Mummon Perunapihvit valmistuivat.

Kastikkeeksi kokonaisuudelle sekoitin kermaviiliin mausteita kuten mustapippuria, cayennepippuria, pari valkosipulin kynttä ja rosmariinia.

Kokonaisuus toimi yhteen loistavasti. Jokainen osanen piti puolensa muttei ottanut ylivaltaa. Jälkiruokana oli panna cotta tuoreen papaijasalsan kanssa mutta se onkin sitten ihan toinen tarina.

PS. Mummon Perunapihveistä sen verran, että olivat iloinen yllätys. Niissä oli makua niin, että kelpaisivat todellakin myös ateriaksi ihan itsenään, salaatin kanssa, kuten pussinkyljessä neuvottiin. Pussista riittäisi kahdelle pääateriaksi, lisukkeeksi useammalle.

Aamiaisilottelua

2009-09-06T17:16:00.003+03:00

Sunnuntaina ei herättyä ollut kiire minnekään. Aamu lupaili sateista päivää ja joutilaisuus oli vallitseva olotila. Normiaamiainen reissumiehineen ja jugurtteineen ei kiinnostanut; jotain muuta teki mieli. Kaapista löytyi ihanan kypsä verkkomeloni ja muutama tuore viikuna, pakastimesta kesän vadelmia. Niistä saisi herkullisen salaatin joka veisi aamunälän mennessään.

Kaveriksi hedelmäsalaatille rakensin smoothien banaanista, jugurtista ja kotitekoisesta raparperikompotista (ohje edellisessä postauksessa). Lisämakeutusta juoma ei kaivannut, mutta arvoisensa jalallisen lasin. Upean aamuhetken viimeisteli pannullinen espressoa ja Spotifysta Sharon Jones & The Dap-Kings.

Lohtutorttu sitruunasta ja rosmariinista

2009-08-31T12:21:00.006+03:00

Sunnuntai-iltapäivä tuli vietettyä Espo Cinessa, eikä se ollut yksinomaan viihdyttävä. Katsomani elokuva Naisen Kivitys järkytti, itketti ja kauhistutti.

Elokuva perustuu kirjaan The Stoning of Soraya M, joka kertoo salajuonen perusteella aiheettomasti aviorikoksesta tuomitun iranilaisnaisen karmeasta kohtalosta parinkymmen vuoden takaa. Kirja perustuu tositapahtumiin ja on kielletty Iranissa, niin kuin elokuvakin tultaneen kieltämään. Kuolemantuomiot kivittämällä kohdistuvat erityisesti naisiin ja niitä harjoitetaan yhä tänä päivänä ainakin Iranissa.

Leffa tulee Finnkinon ensi-iltaan 16.10. ja suosittelen sitä vilpittömästi. Popcornit kannattaa jättää ostamatta, mutta nenäliinoja on hyvä ottaa mukaan paketillinen.

Koska tiesin etukäteen että illan leffa-anti ei olisi sieltä kevyimmästä päästä, valmistin lohdutukseksi todellista turvaruokaa: pehmeän, lempeän kostean ja maukkaan sitruuna-rosmariinikakun. Sen olisi voinut kuorruttaa tuorejuustolla, mutta päätinkin keittää raparperikompotin omista raparpereistani. Idean torttuun sain iki-ihanasta Sunday Suppers-blogista.

Kotiin palattua kuppi teetä ja aimo viipale torttua raparperikompotin ja vaniljarahkan kanssa hälvensi surullisia ajatuksia, vaikka täytyykin myöntää että näkemäni ei unohdu vielä pitkään aikaan.

Sitruunarosmariinikakku ja raparperikompotti

200 g margariinia huoneenlämpöisenä
2,5 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
4 munaa
1 sitruunan kuori raastettuna
2-3 oksaa rosmariinia, hienoksi pilkottuna
7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
1 tl suolaa
1 sitruunan mehu
1 prk kermaviiliä
2 tl vanilliinisokeria

Uuni 175 C
Paistoaika 45-55 min

1. Vaahdota margariini ja sokeri.
2. Lisää munat yksi kerrallaan, sekoittaen välillä huolellisesti.
3. Lisää sitruunan raastettu kuori ja erittäin hienoksi pilkottu rosmariini.
4. Sekoita kuivat aineet keskenään.
5. Sekoita nesteet keskenään.
6. Lisää kuivia aineita ja nestettä taikinaan vuorotellen, välillä sekoittaen.
7. Paistoaika omassa uunissani oli 55 min, joista viimeiset 10 min foliolla peitettynä.

Tarjoa raparperikompotin ja vaniljajäätelön tai -rahkan kanssa.

Raparperikompotti

500 g raparperia
2 dl sokeria
3 tl vanilliinisokeria
2 rkl vaniljahunajaa

1. Paloittele raparperi noin puolen sentin palasiksi.
2. Laita kaikki aineet kattilaan, sekoita.
3. Anna kypyä miedolla lämmöllä.
4. Kompotti on valmis kun raparperit ovat pehmenneet.

Pussipiirakkaa ja itsepoimittuja mustikoita

2009-08-20T11:26:00.014+03:00

Joskus sankaripoimijakin käyttää oikotietä. Olkoon tämä tarina sellaisesta tapauksesta.

Eilen raadoin selkä vääränä metsässä ja sain poimittua vaivaisen puoli litraa mustikoita. Joku toinen oli selvästi käynyt siellä aikaisemmin. Mutta koska olin päättänyt saada mustikoita, poimisin mustikoita. Haroin puolityhjiä versoja litran poimurillani, Omakulta kulki kaueampana ja avusti poimimalla sormin marjan sieltä, toisen täältä.

Mutta sisukkuus palkitaan! Ikuisuuden jälkeen koossa oli sen verran marjoja, että piirakka olisi mahdollinen. Harmi vain, että tässä vaiheessa olin niin poikki että leipominen ei todellakaan innostanut. Piirakkaa oli kuitenkin saatava.

Kaupan kylmähyllystä löytyi oiva ratkaisu, Dr Oetkerin valmis kakkutaikina pussissa. Pussin sisältö vain holautetaan vuokaan ja hop! hetken kuluttua on kakku käsillä. Kakkua sai paistaa hieman oli ohjeistetun ajan, jotta keskuskin kypsyi.

Torttu maistui hyvältä omatekoisen vaniljakastikkeen kanssa. En lisännyt sokeria marjoihin, koska en yleensäkään käytä sokeria marjojen kanssa. Tässä tapauksessa kookos toimi loistavana lisänä ja pyöristi mustikoiden ehkä hieman hapanta makua.

Ja sitten hommiin:

Mustikkapiirakka valmistaikinaan

1 pss Dr Oetkerin kakkutaikina, vaalea
1/2 l Mustikoita

1,5 dl Kookoshiutaleita

Paitolämpötilan ja -ajan näet pussin kyljestä.

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla.
Sekoita kookoshiutaleet taikinaseokseen pussissa
Kaada pussin sisällys vuokaan.
Ripottele päälle mustikat. Ne uppoavat nätisti taikinaan.

PS. Piirakan päällä näkyvät valkoiset pisteet ovat todiste nenälleen menneestä yrityksestä koristella torttu tomusokerilla. Omani oli mennyt niin kokkareiseksi, ettei tomu ollut kuin muisto vain.

Klassikon seurassa eli Tarte Tatin

2009-08-19T13:02:00.010+03:00

Monet hyvät asiat tässä maailmassa ovat syntyneet vahingossa, niin myös kuuluisa omena-keikauskakku Tarte Tatin. Ihanan leivonnaisen salaisuutena on paistettu sokeri-voi-seos, joka antaa omenoille järkyttävän herkullisen kinuskityyppisen maun. Torttu voidaan valmistaa omenoiden lisäksi lähes mistä tahansa pehmeästä hedelmästä (päärynä, persikka) tai jopa vihanneksesta kuten tomaatista tai sipulista. Itse päädyin nektariineihin, koska niitä odotteli jääkaapissani kilollinen ja ne olivat hieman turhan kovia syötäväksi.

Torttu onnistui ja oli juuri niin mainio kuin odotinkin, mutta nektariineista erittyi kovasti nestettä tarjoiluastian pohjalle. Siinä mielessä kovahkon omenalajikkeen käyttäminen pitää puoliaan. Virallisilla Tarte Tatin-sivuilla muuten erikseen mainitaan, että torttua ei saisi koskaan lämmittää mikroaaltouunissa, koska silloin menettää sen ihanan karamelli-maun. Olen teitä nyt varoittanut.

Tarte Tatinin nimekkyyden taustalla lienee muuten ranskalainen ravintoloitsija Louis Vaudable, joka otti tortun pysyvästi ravintolansa listalle. Ja tuo ravintola ei ollutkaan ihan mikä tahansa korttelikuppila, vaan Pariisin kuuluisa Maxim’s.

Ja sitten hommiin:

Tarte Tatin Nektariineilla

8 annosta

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl tomusokeria
75 g kylmää voita
2 rkl kylmää crème fraîchea

Täyte:
6 kpl kiinteitä nektariineja
150 g voita
2 dl sokeria

Käytin paistamiseen irtopohjavuokaa, jonka vuorasin leivinpaperilla. Näin neste ei valu saumojen välistä uuniin. Voit myös toki käyttää uuninkestävää korkeareunaista vuokaa.

Uuni 200C

Valmista taikina. Monitoimikoneella sujuu hetkessä ja vauhti on valttia ettei taikinaan muodostu sitkoa
Sekoita kaikki taikinan ainekset nopeasti keskenään.
Kääri valmis taikina muovikelmuun ja laita se jääkaappiin kunne täyte on valmis. Viilentäminen helpottaa edessä olevaa kaulin-urakkaa.
Viipaloi nektariinit lohkoiksi.
Kuutioi voi.
Mittaa sokeri paistinpannulle ja sulata se kullanruskeaksi. Ole varovainen ettei sokeri pala, silloin se maistuu pahalta.
Nosta pannu liedeltä ja lisää voikuutiot. Sekoita nopeasti ja kaada sokeri-voiseos irtopohjan vuoan pohjalle. Jos seos ehtii viiletä, se karamellisoituu. Lämmitä sitä varovasti uudelleen jotta saat sen juoksevaksi.
Aseta sokeri-voiseoksen päälle omenalohkot niin, että niiden kuperat puolet ovat pohjaa vasten.
Ota taikina jääkaapista ja kauli se vuokasi kokoiseksi levyksi.
Nosta taikinalevy nektariinien päälle. Tässä voi käyttää apuna lastaa tai kaulinta.
Painele taikina tiiviisti omenoiden päälle ja vuoan reunoille. Varo etteivät hedelmät revi taikinaan reikiä.
Paistoaika 25–30 minuuttia, tai kunnes taikina on kauniin ruskistunut.
Ota vuoka uunista ja anna jäähtyä.
Aseta tarjoilulautanen vuoan kanneksi ja kiepauta torttu ylösalaisin.Varo ettei neste lennä päällesi tai ympäri keittiötä.

Nauti sellaisenaan tai vaikka vaniljajäätelön kanssa.

Grillaten ilta-auringossa

2009-08-18T20:13:00.010+03:00

Lauantain aurinkoinen sää innoitti grillaamaan ja jo pelkkä ajatus pekoniherkkusienistä sai suun herajamaan. Tuota herkkua ei kannata kovin usein tehdä sen melkoisen energiasisällön vuoksi. Sienten lakkiin laitettavaa juustoa voi vaihdella, itse olen kokeillut sulatejuustoja (Koskenlaskija), cheddaria ja MustaPekkaa. Omasta mielestäni Mustalla Koskenlaskijalla tulos oli maukkain.

On turha tapella irti liukuvan pekonin ja valuvan sulatejuuston kanssa grillissä. Pekonin saa pysymään tiukasti paikoillaan kun työntää yhden tai kaksi hammastikkua sienen läpi. Tikut kannattaa liuottaa jonkin aikaa vedessä ennen käyttöä, vaikkei sekään aina estä niitä palamasta grillissä. Se ei kuitenkaan haittaa lopputulosta.

Sienten rasvaisuutta tasapainottaa raikkaat lisukkeet. Pekonisieninautinnosta tulee maistuvampi, eikä makuhermo "puudu". Improvisoin nopeatekoisen päärynä-tomaattisalsan, joka kaveerasi loistavasti sienten kanssa. Itse muuten tykkään käyttää pienempiä herkkusieniä, vaikka siinä onkin enemmän valmistelua. Isot sienet ovat turhan mötkälemäisiä makuuni, pienistä saa sopivia suupaloja.

Pääherkkuja täydentämään surautin vielä nopean valkosipulilevitteen. Minä nautin sitä leivän kanssa, mutta Omakulta sanoi sen maistuvan erinomaisesti myös sienille laitettuna.

Ja sitten hommiin:

Herkkusienet pekonilla ja juustolla

Rasiallinen herkkusieniä

Pekonia

Sulatejuustoa (Koskenlaskija musta)

Hammastikkuja

Laita hammastikut likoamaan veteen noin 45 min ennen grillausta.

Nykäise sienistä jalka pois ja täytä lakki juustolla. Ole varovainen ettei lakki halkea.

Kietaise sienen ympärille pekonisiivu. Pienemmän lakin ympärille riittää puolikaskin.

Kiinnitä pekoni hammastikulla tai kahdella.

Grillaa sienet kunnes pekoni on kunnolla kypsää eli tumman ruskeaa. Hammastikut saattavat kärähdellä päistään, mutta se ei ole kovin vaarallista.

Päärynä-tomaattisalsa

Määrät kahdelle

2 tomaattia

1 päärynä

6 viinirypälettä

1/2 kevätsipulin varsi

Balsamicoa

Mustapippuria

Kuutioi tomaatti ja päärynä.

Leikkaa sipulin varsi ohuiksi renkaiksi.

Halkaise viinirypäleet.

Sekoita kaikki ainekset keskenään, pirskota päälle balsamicoa ja mausta pippurilla.

Valkosipulilevite

1/2 prk raejuustoa

2 rkl ranskankermaa

2 rkl margariinia

3 valkosipulin kynttä

mustapippuria

ripaus sormisuolaa

Kuori valkosipulin kynnet.

Aja kaikki ainekset sileäksi massaksi tehosekoittajassa.

Nauti tuoreen leivän kanssa. Esim. paahdettu Reissumies on aivan herkku tämän levitteen seurana.

Lasagnella on hyvä aloittaa

2009-08-14T20:25:00.006+03:00

Millaisella reseptillä uusi blogi aloitetaan?

Otetaanko lukijoilta luulot pois jollain raflaavalla erikoisuudella? Briljeerataanko omilla taidoilla esittelemällä aikaa ja taitoja vaativa taideteos? Vai lähdetäänkö liikkeelle lempeästi, tarjoten jotain tuttua ja maistuvaa, mutta uudella säväyksellä ettei lukijat ihan harmaaksi hiireksi luule?

Minä valitsin viimeisen vaihtoehdon ja julkistan tässä oman versioni lasagnesta. Lasagne on arkiruoka, perusherkku jonka jokainen osaa tehdä. Siksi sitäkin on mukava joskus muunnella. Sanottakoon, etten koskaan ole tehnyt lasagneeni valkokastiketta enkä muutakaan kastiketta, vaan yleensä käytän sen sijaan reilusti raejuustoa. Se sulaa osittain uunissa ja luovuttaa kylliksi nestettä jottei ruoka jää kuivaksi, mutta ei valu ja ruoanlaitto nopeutuu huomattavasti.

Mutta alla olevassa reseptissä on kastike, vaikkei sekään mikään perinteinen. Omallekullalle piti tehdä jotain herkkua työviikon päätteeksi, joten mielikuvitus sai lentää - ja pitkälle lensikin. Olkaa hyvät, ensimmäinen reseptini:

Lasagne

400 g jauhelihaa

Purkki valmista pastakastiketta

2 isoa sipulia

1 paprika

Basilikaa

Cayennepippuria

Persiljaa

Oreganoa

Kastike:

2 dl juustoraastetta (emmental, mutta toki makuasia)

1/2 Creme Bonjour Cuisine Valkosipuli ja yritit

3 dl raejuustoa

4 rkl pestoa (valmistuotetta käytin)

Ja sitten hommiin:

Uuni 200C.
Kypsennä sipulit ja paprikat, siirrä odottamaan. Ruskista liha. Kun se on kypsää, lisää joukkoon pastakastike ja sipuli-paprika. Hauduta hetki, lisää mausteet.
Tee kastike. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Muuta nestettä ei tarvita, sillä Creme Bonjour notkistaa soosin muttei tee siitä liian löysää.
Aloita kokoaminen öljyämällä vuoka.
Kokoa lasagne seuraavasti: lihasoosia - juustosoosia - levyt - lihasoosia - juustosoosia... Päällimmäiseksi pitäisi jäädä juustosoosia. Jos jostain syystä näin ei käy, kuorruta tavallisella juustoraastella jos kaapissa sellaista on.
Paista kunnes kauniin ruskea, minun uunissani se tarkoitti pyöreää 40 minuuttia.

Omakulta tykkäsi, niin minäkin. Maku oli pehmeän mausteinen. Tätä teen toistekin. Söimme reilut pari palaa kumpikin, enenpää ei tätä lajia olisi mahtunutkaan. Loppu päätyi pakkaseen ja sitä kautta evääksi töihin - täytyyhän tätä herkkua esitellä kollegoillekin!

Kommentit ovat tervetulleita, erityisesti arvostan asiallisia kehitysehdotuksia, aloittelija kun olen tässä bloggauksessa.

PS.

Seuraava postaus paistuu muuten jo uunissa, kannattaa siis tulla toistekin!