keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Kakkujen kuningatar


Apukokilla oli syntymäpäivät. Vuosipäivä antoi hyvä syyn tehdä herkkuja, niin kuin sitä nyt tarvitsisi! Juhlakalu toivoi suklaata ja sai sitä yllin kyllin.

Valitseman leivonnainen on hienostuneen makunsa ja viettelevän ulkonäkönsä johdosta aateloitu arvoisellaan nimellä: Saban kuningattaren kakku. Ranskalaisten gâteau de la reine Sabaksi kutsuma herkku on nimetty esikuvansa, upean ja hienostuneen 900-luvulla eläneen tarunhohtoisen afrikkalaisen Saban valtion kuningattaren mukaan.

Tarinan mukaan Saban kuningatar - nimeltään Nicaule tai Makeda, lähteestä riippuen - kuuli viisaasta kuninkaasta Salomonista, joka hallitsi pohjoisen valtiota Israelia. Hän päätti lähteä vierailulle, otti mukaansa normitimanttien lisäksi joukon arvoituksia testatakseen isäntänsä älykkyyttä. Salomon läpäisi vieraansa testit ja päälle päätteeksi vaikuttui itse Nicaulen älyn säihkeestä. Tuloksena oli molemminpuolinen syvä kunnoitus ja ystävyys. Väitetäänpä heillä olleen enemmänkin sutinaa, mutta näkemykset ovat ristiriitaiset, kuten yleensäkin ajalta ennen paparazzeja.

Tarina mainitaan Raamatussa ja Koraanissa ja siihen on palattu useasti myös nykyaikana. Aiheesta löytyy lukuisia kirjoja, musiikkiteoksia ja leffoja. Viimeksi mainituista tunnetuin on ehkä Solomon and Sheba, jossa 50-luvun tähdet Yul Brynner ja Gina Lollobrigida silmäilevät toisiaan kiihkeästi.

En usko että Saban kuningatar paistoi itse tätä kakkua, mutta olisi varmasti manannut monivaiheista työrupeamaa sekä kulhojen paljoutta. Varmasti olisi myös kiitellyt lopputulosta, niin teki myös kollegansa, amerikkalaisen keittiön kruunaamaton kuningatar Julia Child, jonka mukaan tämä on "the best chocolate cake you ever put in your mouth." Ja sitä on turha käydä kiistämään.


Saban Kuningattaren kakku
200 g tummaa suklaata
120 g pehmeää margariinia
120 g sokeria (käytetään osissa, ks. ohjeesta tarkemmin)
3 munankeltuaista
3 munanvalkuaista
100 g kuorittuja manteleita
(1/4 tl manteliuutetta tai 2 rkl mantelilikööriä)
1,2 dl vehnäjauhoja1 tl leivinjauhetta

  1. Uuni 175 C
  2. Sulata suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä hieman.
  3. Paahda mantelit tummiksi kuivalla pannulla, ilman rasvaa. Ole tarkkana etteivät ne pala.
  4. Jauha mantelit ja puolet sokerista hienoksi jauheeksi yhdessä (tarvitset yleiskoneen ja leikkuuterän).
  5. Vatkaa margariini sokerin kanssa vaahdoksi. Säästä 2 rkl sokeria valkuaisvaahtoon.
  6. Lisää joukkoon hieman jäähtynyt suklaa.
  7. Lisää joukkoon keltuaiset yksi kerrallaan, vatkaa jokaisen jälkeen hyvin.
  8. (Lisää manteliuute/liköökri jos käytät sitä.)
  9. Vaahdota valkuaiset toisessa kulhossa. Kun vaahto alkaa kiinteytyä, lisää siihen loppu sokeri (2 rkl) ja sekoita vielä kunnes vaahto on kiinteää.
  10. Kääntele kolmannes valkuaisvaahdosta suklaamassan joukkoon.
  11. Kääntele kolmannes manteliseoksesta suklaamassan joukkoon.
  12. Kääntele sekaan loput valkuaisvaahdosta ja mantelijauhoseoksesta vuorotellen, kolmessa osassa. Kaada taikina vuokaan. Napauta vuokaa pari kertaa, jotta mahdolliset ilmakuplat häviävät.
Paistoaika on 30-35 min.

Ota kakku uunista kun hammastikku on puhdas kun tökkäät sen noin viiden sentin päähän reunasta. Älä testaa kakun keskikohdasta, sillä sen on tarkoituskin jäädä hieman löysäksi.

Siirrä kakku jäähtymään.


Kuorrutus
150 g tummaa suklaata
4-6 rkl margariinia
1 dl kuohukermaa
1 pss (60g) mantelilastuja
  1. Paahda mantelilastut kuivassa pannussa. Varo etteivät ne pala. Jätä jäähtymään.
  2. Sulata suklaa vesihauteessa.
  3. Kun se on sulanut, lisää joukkoon margariini, sekoita. Pidä kattila yhä vesihauteessa.
  4. Lisää kerma pienissä erissä. Sekoita välillä, ja anna lämmetä ettei suklaa jähmety.
  5. Kun kakku on jäähtynyt kunnolla, valuta kuorrute hiljakseen kakun päälle. Itse tein tämän niin, että kakku oli jo tarjoiluastiassaan, mutta ohjeessa neuvottiin että kakun voisi laittaa ritilän päälle, jonka alla on leivinpaperi. Näin ylimääräinen suklaa valuisi paperille. Kakun siirtäminen tarjoiluastiaan on sitten ihan toisenlainen haaste.
  6. Lopuksi taputtele mantelilastut kakun reunoille kiinni.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Uunikaali herkkukaali


Kypsytetty kaali on kamalaa. Tuosta saisi moton ruokablogiini, enhän ole koskaan maistanut mitään maukasta kaaliruokaa. Raakana salaateissa ja raasteissa tuo kelpo vihannes menee muiden joukossa, mutta lämpö ja haudutus saa siinä aikaan vähintäänkin luotaantyöntävän makumuutoksen. Kunnes kokeilin uunikaalia. Torjuvat kaali-asenteeni joutuivat punnituksi, ja hentoisiksi todetuiksi.

Entä miten sitten päädyinkään kaalikokeiluuni? Ystäväni P. oli tulossa kylään ja halusin hemmotella häntä uudenlaisilla resepteillä. Me Naiset -lehdessä oli muutama viikko sitten tämä helppo ja kevyen oloinen ohje, jota rohkeuden puuskassani päätin kokeilla. Onneksi niin, sillä lopputulos yllätti meidät molemmat positiivisesti.

Lehdessä oli kaalin kaveriksi tarjolla feta-mantelikastiketta, jota sovelsin hieman omaan makuuni paremmin sopivaksi. Kaalin kanssa se oli mielestäni tarpeeton, herkku kun oli herkku sellaisenaan; mutta tuoreen ruisleivän päällä soosi toimi loistavasti.


Uunikaali
Reilu lohko kaalia per ruokailija
1 iso sipuli
Öljyä
Sormisuolaa
Mustapippuria


Uuni 175 C
  1. Irrota kanta lohkoista.
  2. Aseta lohkot uunipannulle tai -pellille.
  3. Levittele kerroksia hieman auki, mutta pidä huoli että lohkot pysyvät kasassa.
  4. Kuori ja hienonna sipuli ohuiksi renkaiksi
  5. Liruta öljyä kerrosten väliin (kohtuus!)
  6. Ripottele lohkojen päälle suolaa ja pippuria ja sipulirenkaat.
  7. Paista kunnes kaali on kivasti pehmennyt ja sipulit ruskistuneet, noin 30-45 min


Kastike uunikaalille
15 mantelia
Kourallinen hienonnettua lehtipersiljaa
10 isoa basilikan lehteä
2 valkosipulin kynttä
100 g fetajuustoa
0,5 dl öljyä
Mustapippuria

  1. Hienonnat ainekset esim. sauvasekoittimella.
  2. Jos massa tuntuu liian paksulta, lisää hieman öljyä.
  3. Tarjoa uunikaalin tai ruisleivän kanssa.


sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Moniniminen kausikaunotar


Sharon, kaki ja persimon ovat kaikki saman hedelmän muunnoksia. Persimonin tunsivat jo muinaiset kreikkalaiset jotka kutsuivat sitä "jumalten hedelmäksi". Sharon on israelilaisten kehittämä muunnos, jonka nimi on maa-alueen mukaan annettu (ei poliitikon kuten luulin). Hedelmä kypsyy näin loppusyksystä ja kauppojen laarit ovatkin nyt täynnä niitä.

Iso oranssinpunainen hedelmä muistuttaa tomaattia mutta ei ole sitä. Kypsän kakin hedelmäliha on pehmeää, läpikuultavaa jopa hyytelömäistä; maku makea. Kuorta ei syödä.

Hedelmä on hyvää sellaisenaan syötynä, sitä voi vaikka lusikoida kuorestaan. Toisaalta sen kaveriksi sopii erinomaisesti vaikkapa viili, maustamaton jugurtti tai vanilja-rahka, jonka kanssa itse tarjoilin sitä suppilovahverokeiton jälkeiseksi makeaksipalaksi. Päälle rippotelin kardemummaa makuja korostamaan.

Jos persimonin yhdistäminen leivontaan kiinnostaa, niin ainakin Cannelle et vanille -blogissa on mielenkiintoinen ohje.

Suppilovahverot soseeksi


Ollaanpa kerrankin rehellisiä. Suppilovahverokeitto näyttää lähinnä kuravedeltä. Mutta maku on se mikä määrää ja siksi tätä keittoa on aina yhtä nautinnollista syödä. Oma lisäni on Musta koskenlaskija-juusto ja Worchester-kastike, jotka tuovat keittoon tiettyä tummaa ryhtiä.

Kun ulkona on kylmää ja pimeää, lämmin ja tuhti keitto on parasta iltaruokaa. Mikä voisikaan horjuttaa pientä ihmistä höyryävää herkkulientä lusikoidessa! Tuoreen leivän ja maukkaan juuston kanssa koossa on upea ateria jota kelpaa tarjota myös valkoiselta liinalta ja perintöastioilta.

Ohje, olkaa hyvät:

Suppilovahverososekeitto

Rypsiöljyä paistamiseen
1 dl kuivattuja suppilovahveroita
3 kpl shalottisipuleita
1 valkosipulinkynsi
2 rkl jauhoja
1 l vettä
loraus lihafondia
2 dl kermaa
2-3 rkl Worchester-kastiketta
3 cm:n levyinen viipale sulatejuustoa
Mustapippuria
Valkopippuria
Suolaa

  1. Laita kuivat sienet likoamaan noin puoleen litraan vettä ja anna olla kunnes ovat pehmenneet. Kestää noin 30 min. Säästä liuotusvesi keiton liemeksi.
  2. Kuumenna öljy kattilassa, kuullota siinä ensin sipulit, lisää sitten sienet ja jatka kuullottamista.
  3. Ripottele seokseen jauhot, sekoita.
  4. Lisää puhdas vesi, sienten liotusliemi sekä kerma. Sekoita.
  5. Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia.
  6. Hurauta liemi sauvasekoittimella soseeksi.
  7. Mausta sose pippureilla ja suolalla sekä Worchester-kastikkeella. Tarkista maku.
  8. Palastale joukkoon sulatejuustoa ja anna sen sulaa.
  9. Tarkista keiton maku.
  10. Kun maku on kohdallaan (siis hekumallinen), laita tarjolle tuoreen leivän ja Violan Paahdettu paprika-tuorejuuston kanssa.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Halloweenherkkutelua, lisäys

Aivohyytelö, jälkiruokaherkku joka pistää ajattelemaan.

Jo päivällä noidan läsnäolon saattoi aavistaa...

Halloweenherkuttelua


Noidat kurkkivat ikkunoista ja kurpitsanaama virnuili pimeydessä. Halloween oli täällä taas.

Olin lupautunut kummilasten vahdiksi koko viikonlopuksi ja päätimme Omankullan kanssa pistää bileet pystyyn mukuloille. Tarjolle pantiin lepakon koipia ja aivomuusia, eli kanankoipia (yllätys!) ja porkkana-perunamuusia.

Jälkiruokatarjoamukset olivat ylitsevuotavia: suklaafondueta hedelmien ja vaahtokarkkien kanssa; haudankaivajan mutakakkua sekä aivohyytelöä. Lapset tykkäsivät eniten mutakakusta matoineen, itselle maistui aivohyytelö.

Mutakakun ohje on otettu Me Naiset -lehdestä varmaankin jo kymmenen vuotta sitten. Kakku on syntisen herkullinen, eikä ollenkaan työläs tehdä vaikka munanvalkuaiset pitääkin vaahdottaa. Suosittelen seurassa syötäväksi ettei tule ahmittua.

Mutakakku

175 g margariinia
200 g suklaata
3 keltuaista
2 dl sokeria
3 valkuaista
1 dl vehnäjauhoja

  • Lämmitä uuni 175C.
  • Voitele ja jauhota irtopohjavuoka.
  • Sulata rasva ja suklaa yhdessä vesihauteessa.
  • Erottele valkuaiset ja keltuaiset ja vaahdota valkuaiset vaahdoksi.
  • Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.
  • Lisää suklaarasvaseos keltuissokerivaahtoon yhdessä vehnäjauhojen kanssa. Vatkaa hyvin.
  • Kääntele valkuaisvaahto varovasti seoksen joukkoon.
  • Paista 30 min. Tortun pitää jäädä keskeltä raa'ahkoksi.
  • Tarjoa kakku vasta jäähtyneenä jotta se on jähmettynyt. Jos madot ei kiinnosta, tarjoa lisukkeena vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Chorizot siiderissä


Tapakset, nuo pienet espanjalaiset herkkuruokaset, tarjoavat rajattomasti makuelämyksiä. Espanjan matkoillani olen päässyt maistelemaan kaikenlaisia tarjoamuksia, joskus silmät ympäri pyöräyttävän ihania, joskus outoja, joskus harvoin jopa mitäänsanomattomia.

Espanjan kielen sana tapa tarkoittaa kantta tai korkkia ja tarinan mukaan tapa asetettiin juomalasin (sherryä) päälle kanneksi jotteivat itikat lentäisi viiniin. Pohjois-Espanjassa vastaavaa ruokatyyppiä kutsutaan pinchoksi, (katalaaniksi pinxto) ja erona tapaksiin on että ruoka tarjotaan yleensä hammastikulla seivästettynä pienen leipäviipaleen päällä. Tästä nimi, espanjan pincho tarkoittaa piikkiä tai varrasta. Lasku ruoasta perustuu tikkujen määrään.

Varmaankin yksi tunnetuimmista tapas-herkuista on chorizot, espanjalaiset makkarat. Mausteisia, vahvasti punertavia sianlihamakkaroita on eri kokoisia ja paksuisia, enkä muista koskaan saaneeni huonoa annosta eteeni.

Alkuviikosta kävi niin mukavasti, että löysin Kampin K-marketista tuoreita chorizoita. Ei mitään viipalehömpötyksiä, jaan ihan oikeita makkaroita paketissa, vieläpä kahta eri lajia. Makkaroiden valmistajakin oli oikea espajanlainen firma, Palcarsa. Makkarat ovat kypsiä, mutta ne kannattaa lämmittää.

Muutaman päivän mietin reseptiä, jolla löytöäni testaisin, kunnes muistin kerran madridilaisessa baarissa nauttimani herkun: chorizot siiderissä. Googlailin reseptejä ja löysin kaksi eri versiota: monimutkaisemmassa on useita mausteita ja esim. sipulia lisänä; yksinkertaisemmassa versiossa keskitytään olennaiseen eli makkaraan siiderissä. Koska matkallani olin syönyt juuri tuollaista jälkimmäistä, sitä päätin tehdä.

Tarjosin makkarat tuoreen maalaisleivän ja tomaatti-basilika-salsan kanssa.

Paketissa oli neljä makkaraa, aivan riittävästi kahdelle. Lisäksi tarvitaan vain kuivaa siideriä. Yksi pullo riittää loistavasti, melkein puolet jäi kokille ruokajuomaksi.

Homma on simppeli:

1) Kuumenna siideri pannulla kunnes se alkaa melkein kiehua. Lisää makkarat (viipaleina tai kokonaisina)
2) Pyörittele siiderissä muutama minuutti, kunnes tuntuvat kuumenneen.
3) Tarjoile leivän kanssa.
Reseptien mukaan makkarat olisi pitänyt viipaloida noin puolen sentin palasiksi, mutta minä päätin kypsentää ne kokonaisina. Makuun se ei uskoakseni vaikuttanut, mutta koska makkara on täyttä tavaraa, sen leikkaaminen lautasella normaalilla ruokaveitsellä oli aika työlästä. Ensi kerralla viipaloin.

TomaatisalsaMakkarat ovat tuhtia syötävää. Tomaattisalsa toi ateriaan kaivattua keveyttä ja raikkautta. Pilkoin pari tomaatti tosi pieniksi kuutioiksi, silppusin mukaan noin 10 basilikan lehteä; maustoin mustapippurilla ja suolalla ja ruippasin päälle vähän oliiviöljyä ja sitruunamehua.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Elvyttävä banaanipannari


Flunssa alkoi vihdoin viime viikolla hellittää. Silläkin uhalla että kuulostan vanhalta ihmiseltä, on pakko päivitellä: melkein neljä viikkoa sairaana! Tunnen itseni sankariksi selviydyttyäni.

Jossain vaiheessa niistelyn ja yskimisen välillä lempeä pehmeä turvaruoka alkoi kuulostaa houkuttelevalta. Kriteerinä oli että aineet piti löytyä kotoa jottei tarvitsisi lähteä ulos kylmään. Pannarin aineet löytyy aina, valinta oli siis helppo.

Peruspannari on maukasta sinällään, mutta kaipasin jotain enemmän, joten lisäsin taikinaan banaania ja mausteita. Tuloksena olikin sellainen herkku, että vain luja itsehillintä auttoi säästämään osan Omakullalle.

Pannukakun perusreseptiähän voi muoka itse ruokakaapin sisällön ja mielikuvituksen mukaan. Omena, banaani, persikka tai mustikka toimivat loistavasti (kokeiltu on), samoin erilaiset leivontamausteet; itse lisään aina taikinaan kardemummaa. Myös suolainen pannariversio puolustaa paikkaansa erityisesti iltapalaherkkuna. Mitä maukkaampaa juustoa mukaan laittaa, sitä houkuttelevampi lopputulos.

Ja sitten hommiin:

Mausteinen banaanipannukakku

3 munaa
0,5 dl sokeria
2 tl kardemummaa
2 tl jauhettua inkivääriä
2 tl pomeranssin kuorta
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
5 dl maitoa
3-4 dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua margariinia
1 banaani viipaleina

Lämmitä uuni 200 C

1. Sekoita munien rakenne rikki
2. Lisää mausteet, sokeri ja maito.
3. Lisää jauhot. Taikinasta pitäisi tulla paksuhkoa.
4. Sulata margariini ja lisää taikinaan.
5. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunilevylle.
6. Viipaloi banaani ja ripottele viipaleet tasaisesti taikinaan.
7. Paista kunnes kauniin ruskea. Minun uunissa noin 45 min.

Itse en muuten tykkää jos pannariin tulee kohoumia, vaan puhkon ne haarukalla kesken paistamisen tasaisen tuloksen saamiseksi.

Banaanipannari maistuu hyvältä sellaisenaan. Superherkku siitä tulee jos tarjoilet sen vaniljajäätelön ja vaahterasiirapin kanssa, saksanpähkinöillä koristeluna.

torstai 1. lokakuuta 2009

Flunssa kurittaa kokkaajabloggaajaa

Kolmatta viikkoa jatkuva flunssan kurimus on aiheuttanut sen, että kokkailun sijasta ravinnon hankinta on ulkoistettu pikaruokaloille ja lähikaupan voilepäipäainestarjonnalle.

Mutta voipuneenakin jaksaa aina surffata! Nettireissullani kohtasin uuden sivuston, Cookstr:n. Tarjolla on ruoka-asiaa ja reseptejä, clue on siinä että kaikki reseptit ovat kuuluisilta kokeilta. Hakuja voi tehdä raaka-aineen, reseptin tai kokin nimen mukaan. Sisältöä ovat tuottaneet kymmenet ruoka-alan ammattilaiset, mm. Jamie Oliver ja Nigella Lawson, joiden kokkausohjelmilla olen viihdyttänyt itseäni viime päivinä sairaslomalla ollessani.

Cookstr:sta löytyy toki oma ruokablogi. Kirjoituksia on vasta muutama, ei ollenkaan hassumpia.

Ja vielä lopuksi jotain erikoista. The Hungry Beast -ruokasivustolta löytyi ainoa laatuaan oleva (toivottavasti) reseptisarja: kuinka pikaruoka-aterioista muokataan nopeasti haute cousine -tasoista tarjottavaa.

Kukapa ei haluaisi rakentaa hampurilaisateriasta lihapata-annosta a´la Boeuf Bourguignon; jälkiruoaksi voi kaivaa donitsista vaniljatäytteen ulos ja tehdä siitä Creme Bruleen. Tai sitten ei.

Olisi muuten mukava saada kommentteja kirjoituksistani. Tällä hetkellä tuntuu että huutelen tyhjyyteen, lieneekö kukaan edes löytänyt blogiani. Antakaa merkki olemassaolostanne, armaat lukijat!

perjantai 11. syyskuuta 2009

Leffa joka ruokabloggaajan on pakko nähdä!

Lokakuun alussa tulee ensi-iltaan Meryl Streepin uusin elokuva, Julie & Julia.

Internet Movie Database kertoo näin: "Julia Child's story of her start in the cooking profession is intertwined with blogger Julie Powell's 2002 challenge to cook all the recipes in Child's first book."

Risotto alla milanese con katkaravut e pomodori


Risotto on hyvää. Olen kokeillut erilaisia versioita tateista, sekasienistä, vihanneksista, merenelävistä; valkoviinillä ja ilman. Aina on maistunut. Sekasienistä tuli toistaiseksi parasta, pitänee tehdä sitä vielä tänä syksynä ja antaa resepti.

Mutta tällä kertaa kokatessani saivat sienet olla, mielessä pyöri risotto alla milanese. Se on sahramilla maustettu risotto, jota yleensä nautitaan ossobuccon kanssa. Mutta miksei sahramin maku sopisi myös katkarapuihin?

Katkarapujen seuraksi laitoin pataan tuoretta tomaattia. Ideana on, että tomaattien pitää säilyttää tuoreutensa ja kiinteytensä. Siksi ne lisätään vasta lopuksi ja keittoajan kanssa pitää olla tarkkana. Päämauste sahrami kallista, muttei kannata tässä korvata sitä kurkumalla kuten joskus neuvotaan, sillä aidon aineen maku on omaa luokkaansa. Käytin kaksi puolen gramman pussia.

Tässä vaiheessa ruokaa ei enää voi kutsua Risotto alla Milaneseksi, joten ristin sen uudelleen "Risotto alla Chilisitruunase".


Risotto alla Chilisitruunase

Riittää ainakin neljälle


1 sipuli
Öljyä kuullottamiseen
3 dl avorioriisiä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 g sahramia
8-9 dl kanalientä (itse tein liemikuutiosta)
suolaa
mustapippuria
kourallinen tuoretta basilikaa
50 g voita tai margariinia
3 tomaattia
1 pussi katkarapuja (laita kaksi pussia jos haluat reilusti rapuja)


1. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuullota se öljyssä, älä ruskista.
3. Lisää riisi ja kuullota aineksia muutaman minuutin ajan.
4. Kaada joukkoon viini ja anna kiehua hetken.
5. Hienonna sahrami, liuta se vesitilkkaan ja lisää riisiin.
6. Kaada kanaliemi pataan pienissä erissä, sekoita tasaisesti ja kiehauta.
7. Hauduta riisi kypsäksi; jyvien tulee olla kermaisen pehmeitä muttei kuivia ja nesteen olla imeytynyt riisiin.
8. Lisää joukkoon voi, sekoita kunnes se on sulanut.
9. Lisää basilikan lehdet ohuina suikaleina. (Rullaa lehdet mytyksi, leikkaa saksilla suoraan pataan)
10. Kun riisi alkaa olla kypsää lisää mukaan jäiset katkaravut. Jos käytät sulaneita rapuja, lisää ensin tomaatit ja viimeisenä katkikset.
11. Paloittele tomaatti pieniksi kuutioiksi ja lisää riisiin.
12. Anna kuumentua mutta vältä turhaa hauduttamista.

Tarjoile leivän kanssa. Ota vastaan kehut.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Saisiko olla Herra Rapeinen?


Pikaruoka joka hakkaa mäkkimätöt mennen tullen, maistuva suolapala saunan jälkeen, herkullinen illanistujaisherkku... Croque Monsieur on kuin täydellinen pikkumusta: aina hyvä valinta. Croque Madame saattaa olla vieraampi tuttavuus.

Monsieurhan on se kaikkien tuntema juusto-kinkkuleipä. Madameksi se muuttuu kun päälle lisätään vielä paistettu kananmuna (loogisestihan asian pitäisi olla ihan toisinpäin...). Nimi juontuu ranskankielen sanasta croquer, rouskua, rouskuttaa joka viittaa tietenkin leivän rapeisuuteen.

Omat Herra Rapeiseni valmistan vohveliraudalla. Pinnasta tulee rapea, juusto kypsyy muttei valu yli ja leivät näyttävät kauniilta. Käytän aina mustaleimaista emmentalia, joka on ainoa oikea juusto tähän. Tai no, gruyeren saattaisin kelpuuttaa. Kinkun kanssa en ole yhtä nirso, tavallinen voileipäkinkku käy ihan hyvin, joskin kunnon savunmakuinen maalaispalvi antaa parhaan maun. Normaalinälkään riittää kaksi leipää, kova nälkä taintuu kolmella. Käytän ns. normaalikokoista paahtoleipää, esim. Fazerilta; isommilla leipäiviipaileilla syötävääkin on sitten enemmän.

Ja sitten hommiin.

Monsieur Croque

Ainekset ovat yhteen leipään

2 viipaletta paahtoleipää
1 viipale oikein savunmakuista palvikinkkua
1-2 viipaletta mustaleima emmental-juustoa
2 ohutta viipaletta tomaattia
sinappia
ketsuppia
margariinia

1. Lämmitä vohvelirauta.
2. Voitele toinen leipäviipale margariinilla, toinen sinapilla.
3. Aseta juustot margariinilla sivellyn ja kinkkuviipale sinappisen leivän päälle.
4. Tursauta kinkkuviipaleelle makusi mukaan ketsuppia, aseta tomaattiviipaleet sen päälle.
5. Kasaa leipä.
6. Paista leipä kullanruskeaksi raudalla. Paina alussa lujaa jotta ainekset litistyvät kunnolla.
7. Leikkaa valmis leipä kulmittain halki.

Anna jäähtyä ihan hetki että maut tulevat paremmin esiin. Takaan ettei yksi leipä riitä.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Sadepäivää ja possua grillistä


Sateinen sunnuntai on oiva päivä grillata. Jo lauantaina omaan marinadiin laitettu porsaanfile oli imenyt itseensä joukon herkullisia makuja ja mausteita. Marinadini muuten on erittäin herkullinen ja resepti siten salainen; kuten ihmissuhteissa, myös blogikirjoittelussa on joitain asioita pidetäävä itsellään.

Entä mitä lisäksi? Elonkorjuukautta kunnioittaen kuorin kolme kaunista naurista ja viipaloin ne ohuelti. Haudutin ne uunissa 200C:ssa noin 25 min kavereinaan fariinisokeria, öljyä, maldon-suolaa ja mustapippuria. Liitto oli harmoninen muttei vailla särmää.

Kun possu oli kärissyt grillissä kauniin ruskeaksi joka puolelta käärin fileen kaksinkertaiseen folioon ja annoin hautua grillin ylätasolla vielä puolituntisen, eli sen ajan kun pakaste-eines Mummon Perunapihvit valmistuivat.

Kastikkeeksi kokonaisuudelle sekoitin kermaviiliin mausteita kuten mustapippuria, cayennepippuria, pari valkosipulin kynttä ja rosmariinia.

Kokonaisuus toimi yhteen loistavasti. Jokainen osanen piti puolensa muttei ottanut ylivaltaa. Jälkiruokana oli panna cotta tuoreen papaijasalsan kanssa mutta se onkin sitten ihan toinen tarina.

PS. Mummon Perunapihveistä sen verran, että olivat iloinen yllätys. Niissä oli makua niin, että kelpaisivat todellakin myös ateriaksi ihan itsenään, salaatin kanssa, kuten pussinkyljessä neuvottiin. Pussista riittäisi kahdelle pääateriaksi, lisukkeeksi useammalle.

Aamiaisilottelua


Sunnuntaina ei herättyä ollut kiire minnekään. Aamu lupaili sateista päivää ja joutilaisuus oli vallitseva olotila. Normiaamiainen reissumiehineen ja jugurtteineen ei kiinnostanut; jotain muuta teki mieli. Kaapista löytyi ihanan kypsä verkkomeloni ja muutama tuore viikuna, pakastimesta kesän vadelmia. Niistä saisi herkullisen salaatin joka veisi aamunälän mennessään.

Kaveriksi hedelmäsalaatille rakensin smoothien banaanista, jugurtista ja kotitekoisesta raparperikompotista (ohje edellisessä postauksessa). Lisämakeutusta juoma ei kaivannut, mutta arvoisensa jalallisen lasin. Upean aamuhetken viimeisteli pannullinen espressoa ja Spotifysta Sharon Jones & The Dap-Kings.

maanantai 31. elokuuta 2009

Lohtutorttu sitruunasta ja rosmariinista


Sunnuntai-iltapäivä tuli vietettyä Espo Cinessa, eikä se ollut yksinomaan viihdyttävä. Katsomani elokuva Naisen Kivitys järkytti, itketti ja kauhistutti.

Elokuva perustuu kirjaan The Stoning of Soraya M, joka kertoo salajuonen perusteella aiheettomasti aviorikoksesta tuomitun iranilaisnaisen karmeasta kohtalosta parinkymmen vuoden takaa. Kirja perustuu tositapahtumiin ja on kielletty Iranissa, niin kuin elokuvakin tultaneen kieltämään. Kuolemantuomiot kivittämällä kohdistuvat erityisesti naisiin ja niitä harjoitetaan yhä tänä päivänä ainakin Iranissa.

Leffa tulee Finnkinon ensi-iltaan 16.10. ja suosittelen sitä vilpittömästi. Popcornit kannattaa jättää ostamatta, mutta nenäliinoja on hyvä ottaa mukaan paketillinen.

Koska tiesin etukäteen että illan leffa-anti ei olisi sieltä kevyimmästä päästä, valmistin lohdutukseksi todellista turvaruokaa: pehmeän, lempeän kostean ja maukkaan sitruuna-rosmariinikakun. Sen olisi voinut kuorruttaa tuorejuustolla, mutta päätinkin keittää raparperikompotin omista raparpereistani. Idean torttuun sain iki-ihanasta Sunday Suppers-blogista.

Kotiin palattua kuppi teetä ja aimo viipale torttua raparperikompotin ja vaniljarahkan kanssa hälvensi surullisia ajatuksia, vaikka täytyykin myöntää että näkemäni ei unohdu vielä pitkään aikaan.


Sitruunarosmariinikakku ja raparperikompotti

200 g margariinia huoneenlämpöisenä
2,5 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
4 munaa
1 sitruunan kuori raastettuna
2-3 oksaa rosmariinia, hienoksi pilkottuna
7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
1 tl suolaa
1 sitruunan mehu
1 prk kermaviiliä
2 tl vanilliinisokeria

Uuni 175 C
Paistoaika 45-55 min

1. Vaahdota margariini ja sokeri.
2. Lisää munat yksi kerrallaan, sekoittaen välillä huolellisesti.
3. Lisää sitruunan raastettu kuori ja erittäin hienoksi pilkottu rosmariini.
4. Sekoita kuivat aineet keskenään.
5. Sekoita nesteet keskenään.
6. Lisää kuivia aineita ja nestettä taikinaan vuorotellen, välillä sekoittaen.
7. Paistoaika omassa uunissani oli 55 min, joista viimeiset 10 min foliolla peitettynä.

Tarjoa raparperikompotin ja vaniljajäätelön tai -rahkan kanssa.


Raparperikompotti

500 g raparperia
2 dl sokeria
3 tl vanilliinisokeria
2 rkl vaniljahunajaa

1. Paloittele raparperi noin puolen sentin palasiksi.
2. Laita kaikki aineet kattilaan, sekoita.
3. Anna kypyä miedolla lämmöllä.
4. Kompotti on valmis kun raparperit ovat pehmenneet.

torstai 20. elokuuta 2009

Pussipiirakkaa ja itsepoimittuja mustikoita


Joskus sankaripoimijakin käyttää oikotietä. Olkoon tämä tarina sellaisesta tapauksesta.

Eilen raadoin selkä vääränä metsässä ja sain poimittua vaivaisen puoli litraa mustikoita. Joku toinen oli selvästi käynyt siellä aikaisemmin. Mutta koska olin päättänyt saada mustikoita, poimisin mustikoita. Haroin puolityhjiä versoja litran poimurillani, Omakulta kulki kaueampana ja avusti poimimalla sormin marjan sieltä, toisen täältä.

Mutta sisukkuus palkitaan! Ikuisuuden jälkeen koossa oli sen verran marjoja, että piirakka olisi mahdollinen. Harmi vain, että tässä vaiheessa olin niin poikki että leipominen ei todellakaan innostanut. Piirakkaa oli kuitenkin saatava.

Kaupan kylmähyllystä löytyi oiva ratkaisu, Dr Oetkerin valmis kakkutaikina pussissa. Pussin sisältö vain holautetaan vuokaan ja hop! hetken kuluttua on kakku käsillä. Kakkua sai paistaa hieman oli ohjeistetun ajan, jotta keskuskin kypsyi.

Torttu maistui hyvältä omatekoisen vaniljakastikkeen kanssa. En lisännyt sokeria marjoihin, koska en yleensäkään käytä sokeria marjojen kanssa. Tässä tapauksessa kookos toimi loistavana lisänä ja pyöristi mustikoiden ehkä hieman hapanta makua.

Ja sitten hommiin:


Mustikkapiirakka valmistaikinaan

1 pss Dr Oetkerin kakkutaikina, vaalea
1/2 l Mustikoita
1,5 dl Kookoshiutaleita
Paitolämpötilan ja -ajan näet pussin kyljestä.

  1. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla.
  2. Sekoita kookoshiutaleet taikinaseokseen pussissa
  3. Kaada pussin sisällys vuokaan.
  4. Ripottele päälle mustikat. Ne uppoavat nätisti taikinaan.
PS. Piirakan päällä näkyvät valkoiset pisteet ovat todiste nenälleen menneestä yrityksestä koristella torttu tomusokerilla. Omani oli mennyt niin kokkareiseksi, ettei tomu ollut kuin muisto vain.




keskiviikko 19. elokuuta 2009

Klassikon seurassa eli Tarte Tatin


Monet hyvät asiat tässä maailmassa ovat syntyneet vahingossa, niin myös kuuluisa omena-keikauskakku Tarte Tatin. Ihanan leivonnaisen salaisuutena on paistettu sokeri-voi-seos, joka antaa omenoille järkyttävän herkullisen kinuskityyppisen maun. Torttu voidaan valmistaa omenoiden lisäksi lähes mistä tahansa pehmeästä hedelmästä (päärynä, persikka) tai jopa vihanneksesta kuten tomaatista tai sipulista. Itse päädyin nektariineihin, koska niitä odotteli jääkaapissani kilollinen ja ne olivat hieman turhan kovia syötäväksi.

Torttu onnistui ja oli juuri niin mainio kuin odotinkin, mutta nektariineista erittyi kovasti nestettä tarjoiluastian pohjalle. Siinä mielessä kovahkon omenalajikkeen käyttäminen pitää puoliaan. Virallisilla Tarte Tatin-sivuilla muuten erikseen mainitaan, että torttua ei saisi koskaan lämmittää mikroaaltouunissa, koska silloin menettää sen ihanan karamelli-maun. Olen teitä nyt varoittanut.

Tarte Tatinin nimekkyyden taustalla lienee muuten ranskalainen ravintoloitsija Louis Vaudable, joka otti tortun pysyvästi ravintolansa listalle. Ja tuo ravintola ei ollutkaan ihan mikä tahansa korttelikuppila, vaan Pariisin kuuluisa Maxim’s.

Ja sitten hommiin:

Tarte Tatin Nektariineilla

8 annosta

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl tomusokeria
75 g kylmää voita
2 rkl kylmää crème fraîchea

Täyte:
6 kpl kiinteitä nektariineja
150 g voita
2 dl sokeria

Käytin paistamiseen irtopohjavuokaa, jonka vuorasin leivinpaperilla. Näin neste ei valu saumojen välistä uuniin. Voit myös toki käyttää uuninkestävää korkeareunaista vuokaa.

Uuni 200C
  1. Valmista taikina. Monitoimikoneella sujuu hetkessä ja vauhti on valttia ettei taikinaan muodostu sitkoa
  2. Sekoita kaikki taikinan ainekset nopeasti keskenään.
  3. Kääri valmis taikina muovikelmuun ja laita se jääkaappiin kunne täyte on valmis. Viilentäminen helpottaa edessä olevaa kaulin-urakkaa.
  4. Viipaloi nektariinit lohkoiksi.
  5. Kuutioi voi.
  6. Mittaa sokeri paistinpannulle ja sulata se kullanruskeaksi. Ole varovainen ettei sokeri pala, silloin se maistuu pahalta.
  7. Nosta pannu liedeltä ja lisää voikuutiot. Sekoita nopeasti ja kaada sokeri-voiseos irtopohjan vuoan pohjalle. Jos seos ehtii viiletä, se karamellisoituu. Lämmitä sitä varovasti uudelleen jotta saat sen juoksevaksi.
  8. Aseta sokeri-voiseoksen päälle omenalohkot niin, että niiden kuperat puolet ovat pohjaa vasten.
  9. Ota taikina jääkaapista ja kauli se vuokasi kokoiseksi levyksi.
  10. Nosta taikinalevy nektariinien päälle. Tässä voi käyttää apuna lastaa tai kaulinta.
  11. Painele taikina tiiviisti omenoiden päälle ja vuoan reunoille. Varo etteivät hedelmät revi taikinaan reikiä.
  12. Paistoaika 25–30 minuuttia, tai kunnes taikina on kauniin ruskistunut.
  13. Ota vuoka uunista ja anna jäähtyä.
  14. Aseta tarjoilulautanen vuoan kanneksi ja kiepauta torttu ylösalaisin.Varo ettei neste lennä päällesi tai ympäri keittiötä.
Nauti sellaisenaan tai vaikka vaniljajäätelön kanssa.

tiistai 18. elokuuta 2009

Grillaten ilta-auringossa


Lauantain aurinkoinen sää innoitti grillaamaan ja jo pelkkä ajatus pekoniherkkusienistä sai suun herajamaan. Tuota herkkua ei kannata kovin usein tehdä sen melkoisen energiasisällön vuoksi. Sienten lakkiin laitettavaa juustoa voi vaihdella, itse olen kokeillut sulatejuustoja (Koskenlaskija), cheddaria ja MustaPekkaa. Omasta mielestäni Mustalla Koskenlaskijalla tulos oli maukkain.

On turha tapella irti liukuvan pekonin ja valuvan sulatejuuston kanssa grillissä. Pekonin saa pysymään tiukasti paikoillaan kun työntää yhden tai kaksi hammastikkua sienen läpi. Tikut kannattaa liuottaa jonkin aikaa vedessä ennen käyttöä, vaikkei sekään aina estä niitä palamasta grillissä. Se ei kuitenkaan haittaa lopputulosta.

Sienten rasvaisuutta tasapainottaa raikkaat lisukkeet. Pekonisieninautinnosta tulee maistuvampi, eikä makuhermo "puudu". Improvisoin nopeatekoisen päärynä-tomaattisalsan, joka kaveerasi loistavasti sienten kanssa. Itse muuten tykkään käyttää pienempiä herkkusieniä, vaikka siinä onkin enemmän valmistelua. Isot sienet ovat turhan mötkälemäisiä makuuni, pienistä saa sopivia suupaloja.

Pääherkkuja täydentämään surautin vielä nopean valkosipulilevitteen. Minä nautin sitä leivän kanssa, mutta Omakulta sanoi sen maistuvan erinomaisesti myös sienille laitettuna.

Ja sitten hommiin:


Herkkusienet pekonilla ja juustolla

Rasiallinen herkkusieniä
Pekonia
Sulatejuustoa (Koskenlaskija musta)
Hammastikkuja

Laita hammastikut likoamaan veteen noin 45 min ennen grillausta.
Nykäise sienistä jalka pois ja täytä lakki juustolla. Ole varovainen ettei lakki halkea.
Kietaise sienen ympärille pekonisiivu. Pienemmän lakin ympärille riittää puolikaskin.
Kiinnitä pekoni hammastikulla tai kahdella.
Grillaa sienet kunnes pekoni on kunnolla kypsää eli tumman ruskeaa. Hammastikut saattavat kärähdellä päistään, mutta se ei ole kovin vaarallista.


Päärynä-tomaattisalsa

Määrät kahdelle

2 tomaattia
1 päärynä
6 viinirypälettä
1/2 kevätsipulin varsi
Balsamicoa
Mustapippuria

Kuutioi tomaatti ja päärynä.
Leikkaa sipulin varsi ohuiksi renkaiksi.
Halkaise viinirypäleet.
Sekoita kaikki ainekset keskenään, pirskota päälle balsamicoa ja mausta pippurilla.



Valkosipulilevite

1/2 prk raejuustoa
2 rkl ranskankermaa
2 rkl margariinia
3 valkosipulin kynttä
mustapippuria
ripaus sormisuolaa

Kuori valkosipulin kynnet.
Aja kaikki ainekset sileäksi massaksi tehosekoittajassa.

Nauti tuoreen leivän kanssa. Esim. paahdettu Reissumies on aivan herkku tämän levitteen seurana.

perjantai 14. elokuuta 2009

Lasagnella on hyvä aloittaa


Millaisella reseptillä uusi blogi aloitetaan?

Otetaanko lukijoilta luulot pois jollain raflaavalla erikoisuudella? Briljeerataanko omilla taidoilla esittelemällä aikaa ja taitoja vaativa taideteos? Vai lähdetäänkö liikkeelle lempeästi, tarjoten jotain tuttua ja maistuvaa, mutta uudella säväyksellä ettei lukijat ihan harmaaksi hiireksi luule?

Minä valitsin viimeisen vaihtoehdon ja julkistan tässä oman versioni lasagnesta. Lasagne on arkiruoka, perusherkku jonka jokainen osaa tehdä. Siksi sitäkin on mukava joskus muunnella. Sanottakoon, etten koskaan ole tehnyt lasagneeni valkokastiketta enkä muutakaan kastiketta, vaan yleensä käytän sen sijaan reilusti raejuustoa. Se sulaa osittain uunissa ja luovuttaa kylliksi nestettä jottei ruoka jää kuivaksi, mutta ei valu ja ruoanlaitto nopeutuu huomattavasti.

Mutta alla olevassa reseptissä on kastike, vaikkei sekään mikään perinteinen. Omallekullalle piti tehdä jotain herkkua työviikon päätteeksi, joten mielikuvitus sai lentää - ja pitkälle lensikin. Olkaa hyvät, ensimmäinen reseptini:


Lasagne

400 g jauhelihaa
Purkki valmista pastakastiketta
2 isoa sipulia
1 paprika
Basilikaa
Cayennepippuria
Persiljaa
Oreganoa

Kastike:
2 dl juustoraastetta (emmental, mutta toki makuasia)
1/2 Creme Bonjour Cuisine Valkosipuli ja yritit
3 dl raejuustoa
4 rkl pestoa (valmistuotetta käytin)

Ja sitten hommiin:
  1. Uuni 200C.
  2. Kypsennä sipulit ja paprikat, siirrä odottamaan. Ruskista liha. Kun se on kypsää, lisää joukkoon pastakastike ja sipuli-paprika. Hauduta hetki, lisää mausteet.
  3. Tee kastike. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Muuta nestettä ei tarvita, sillä Creme Bonjour notkistaa soosin muttei tee siitä liian löysää.
  4. Aloita kokoaminen öljyämällä vuoka.
  5. Kokoa lasagne seuraavasti: lihasoosia - juustosoosia - levyt - lihasoosia - juustosoosia... Päällimmäiseksi pitäisi jäädä juustosoosia. Jos jostain syystä näin ei käy, kuorruta tavallisella juustoraastella jos kaapissa sellaista on.
  6. Paista kunnes kauniin ruskea, minun uunissani se tarkoitti pyöreää 40 minuuttia.
Omakulta tykkäsi, niin minäkin. Maku oli pehmeän mausteinen. Tätä teen toistekin. Söimme reilut pari palaa kumpikin, enenpää ei tätä lajia olisi mahtunutkaan. Loppu päätyi pakkaseen ja sitä kautta evääksi töihin - täytyyhän tätä herkkua esitellä kollegoillekin!

Kommentit ovat tervetulleita, erityisesti arvostan asiallisia kehitysehdotuksia, aloittelija kun olen tässä bloggauksessa.

PS.
Seuraava postaus paistuu muuten jo uunissa, kannattaa siis tulla toistekin!