tiistai 26. tammikuuta 2010

Ulkomaisia ruokablogeja

Löysin netistä vuosi sitten julkaistun Times Onlinen artikkelin ruokablogeista. "50 of the world's best food blogs". Kannattaa vilkaista! Sieltä löytyy, lyhyen esittelyn kanssa, aivan mahtavia sivustoja.

Suurin osa (kaikki?) näyttää olevan amerikkalaisia ja varsin ammattimaista jälkeä on sekä ulkoasu että valokuvat. Varsinkin jälkimmäiset ovat monessa blogissa aivan mahtavia, katso vaikka My Tarteletten kuvia! Moni kirjoittaja onkin ilmeisesti ammatiltaan ruokavalokuvaaja tai food stylisti.

Toinen kauniita kuvia täynnään oleva on Cannelle et Vanille, useamman käynnin arvoinen, muttei nälkäisellä vatsalla!

Kaikkihan tietenkin tuntevat blogin Chocolate and Zucchini, tai kuten Times asian ilmaisee: "If you haven’t heard of multi-lingual Chocolate and Zucchini by now, you’ve obviously been living in gastronomic purgatory." Kirjoittajalta Clotilde Dusoulierilta on ilmestynyt jo useampikin keittokirja, itselläni on niistä ensimmäinen eli blogin mukaan nimetty Chocolate and Zucchini.


maanantai 25. tammikuuta 2010

Elämän lempeät maut


"Jauhot ovat vähän kuin mies, jonka seksikkyys paljastuu vasta elokuvan lopussa." Amerikkalaisen Erica Bauermeisterin esikoisteos Elämän lempeät maut saa ruoan elämään, tuntumaan ja tuoksumaan. Ruokakurssin osallistujien tarinat aukeavat yksi kerrallaan, ruokaan kietoutuen ja ruoanlaiton lomassa. Ruokaohjeista lukeminen ei ole koskaan tuntunut yhtä sensuellilta kuin tässä kirjassa!

Teos ei sisällä yhtään varsinaista reseptiä, mutta sitäkin useamman herkullisen idean. Kokenut kotikokki saa ilman kurssiakin monta hyvää ateria-idea näitä sivuja lukiessaan.

Omalle kokeiltavien listalle päätyi heti kahvijuoma joka maustetaan kanelista, appelsiinista, suklaasta ja aniksesta tehdyllä seoksella.

Jos olet lukenut kirjan, kuulisin mielelläni mielipiteesi siitä.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Alastoman Oliverin aistikas talvipasta


Viime torstain Hesarin (14.1.2010) ruokasivulla oli Jamie Oliverin elegantin talvipastan ohje. Alunperin ohje on julkaistu Telegraph-lehden nettiversiossa, jossa Alastomalla on omat sivunsa. Pastaohje kuulosti herkulliselta ja koska toimittaja Sami Simola oli sitä itse kokeillut ja aistikkaaksi havainnut, päätin seurata hänen esimerkkiään.

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään savoijinkaalia, mutta kuten Simolakin toteaa, sitä ei tällä hetkellä saa ainakaan suomalaisista kaupoista. Hän oli korvannut sen rucolalla. Minä puolestani vaihdoin alkuperäisen reseptin sata grammaa parmesaania vastaavaan määrään mustaleima emmental-raastetta.

Ruoka oli nopea ja helppo tehdä. Aikaa kului valmisteluineen kaikkineen noin 20 minuuttia ja tulos oli herkullinen. Tätä teen toistekin. Koska kyseessä ei enää kuitenkaan ole sama "Maailman elegantein talvipasta" josta Jamie Oliver kirjoittaa, olen nimennyt alla olevan version Sami Sippolan kirjoitusta mukaellen Aistikkaaksi talvipastaksi.


Aistikas talvipasta

1 iso purjosipuli
6 valkosipulinkynttä
1 rasia rucolaa (noin 70 g)
0,5 dl rypsiöljyä
500 g pennepastaa
100 g mustaleima emmental-raastetta
sormisuolaa
mustapippuria

  1. Putsaa purjosipuli, kuori valkosipulit. Leikkele ne isoiksi paloiksi. Koska kaikki ainekset soseutetaan, ei tarvitse näperrellä.
  2. Keitä isossa kattilassa vettä reilusti. Kun vesi alkaa kiehua, lisää sipulit kattilaan.
  3. Keitä 5 min. (Luotin tässä Sippolaan, Oliverin keittoaika on noin 3,5 minuuttia, "no more, don’t be tempted".)
  4. Kiehumista odotellessasi ota esiin astia jossa voit soseuttaa kastikeaineksi sauvasekoittimella. Kasaa astiaan rucola, öljy, suola ja pippuri.
  5. Kaiva sipulit reikäkauhalla astiaan.
  6. Laita pennet keittymään.
  7. Surauta sipuli & salaatti soseeksi (vrt. pesto).
  8. Kun pasta on kypsää, valuta se ja laita takaisin kattilaan. Kaada päälle sose, sekoita hyvin. Kaada päälle juustoraaste, sekoita hyvin ja anna lämmetä hetken. Minulla tähän riitti levyn jälkilämpö.
  9. Rouhi annosten päälle mustapippuria tarjoiluvaiheessa.

Joku hyvä tuore leipä voisi olla upea lisäke. Meillä kyllä syötiin vain pelkkää pastaa.


Lepuuttavan kokin iltasyöminki


Aina ei ruoanlaitto innosta. Syystä tai toisesta tulee päiviä, jolloin kattilat ja pannut saavat lepuuttaa kaapeissaan kun kokki itse lepuuttaa sohvalla.
Mutta syötäväkin on. Noutoruoka on useimmiten niin huonolaatuista, että jos laiskottelujakso kestää pidempään, on sieltä sohvalta hetkeksi noustava. Seuraava ohje on nopeavalmisteinen, herkullinen ja varioitavissa loputtomasti. Lepo jatkukoon.

Bageleita ostettaessa on vain muistettava, että ne eivät ole sama asia kuin rinkelit, joita kaikki kaupat tarjoavat kuivakakkuhyllyjensä alimmalla tasolla. Hyvinvarustelluista ruokakaupoista saattaa löytää jopa paikan päällä paistettuja ihania tuoreita bageleita. Kun tällainen onni potkaisee, kannattaa niitä ostaa pakastimeen. Toisin kuin ihmisluonto voisi olettaa, kavereille kannattaa kertoa löydöstä, sillä tuote pysyy sitä paremmin valikoimissa mukana mitä enemmän sillä on kysyntää.


Paahtopaistibagel
1 halkaistu bagel
2 siivua paahtopaistia
1-2 tl piparjuurituorejuustoa
Salaatinlehti
Tuoretta sipulia ohuina siivuina
  1. Voitele bagel piparjuurituorejuustolla.
  2. Asettele salaatinlehti, lihaviipaleet ja sipulit kauniisti leivälle.
  3. Nauti sohvalla maaten, muista servietti.
Varaudu siihen että joudut ehkä nousemaan vielä ja tekemään toisenkin annoksen. Voit toki yrittää komentaa Apukokin hommiin...

perjantai 15. tammikuuta 2010

Turvaruoalla talvea vastaan



Uusi vuosi ei ole enää niin uusi, ja jatkuu vielä pitkään. Talvi ympäröi meidät poikkeuksellisen ihanana; maisemat ovat päivästä toiseen kuin sadusta. Keittiössä tekee mieli tehdä vain lämpimiä, kermaisia, mausteisia tai muuten vain turvallisia ruokia, joihin voi kuvitella sukeutuvansa kuin lämpimään peittoon: chili con carnea, uunilohta ja perunamuusia, sipulikeittoa...
Joulunaika toi muutaman ei-toivotun lisäkilon vyötärölle ja joka päivä päätän aloittaa kevyemmän ruokavalion "heti huomenna". Mutta kaikella on aikansa, eikä parsakeitolla ole vielä sijaa elämässäni. Olen antanut itselleni luvan vielä hetken olla kuriton ja nauttia: hiivataikinan pehmeydestä, kanelikanan täyteläisistä tuoksuista ja blinien rasvan ritinästä pannulla...

Viime sunnuntaina veljeni oli perheineen kylässä ja tein pitkästä aikaa uunilohta. Ostin isoimman mahdollisen norjan merilohen fileoidun puolikkaan, maustoin sen pippurilla, suolalla ja sitruunamehulla, asettelin uunipannulle. Vonkale oli niin iso, ettei kulmittainkaan mahtunut kokonaisena, vaan vaati pyrstön pätkäisyn.

Pannulle kaadoin pari desiä kalalientä, pienen lentokonepullollisen valkkaria (Faustino VII Blanco). Kala kypsytteli 200-asteissa uunissa puolisen tuntia, (valelin säännöllisesti liemellä) sitten lorautin mukaan kolme desiä kermaa. Noin parikymmentä minuuttia lisää paistamista ja valelua, jonka jälkeen ripottelin sulaneet katkaravut liemen joukkoon ja kuorrutin kalan mozzarellaraasteella. Viimeinen vartti paistamista tarkasti vahtien ettei juusto kärähdä, ja kala oli valmis tarjottavaksi.

Ykköslisukkeena oli Apukokin tekemää perunamuusia joka oli juuri oikeanlaista koostumukseltaan: pehmeää ja kuohkeaa muttei liian märkää. Voita oli liikaa mutta ainakin maito oli rasvatonta.

Kakkoslisukkeena oli vihreät pavut, jotka keitin nopeasti, valutin, lisäsin joukkoon voita (ihan vähän) ja tinjamia sekä rosmariinia. Annoin lämmetä hetken että maut tasoittuivat.

Koko porukka tykkäsi ruoasta. Paras palkinto oli kuitenkin veljen ilme ensimmäistä suupalaa maistaessa: silmät melkein menivät ristiin pelkästä nautinnosta!

Tätä varten minä laitan ruokaa niin mielelläni: voin tarjota iloa ja nautintoa rakkailleni.