Ihanapannari

Pannari on niin tavanomaista ruokaa, että kukapa siitä blogiinsa kirjoittaisi. No minäpä kirjoitan! Pannari on monimuotoinen herkku, joka löytää paikkansa jälkiruokana, brunssileivonnaisena, välipalana, tarvittaessa jopa lauantai-illan suolapalana.

Myös pannarin kiinteydessä voi olla eroja. Koulussa tarjottiin aina paksua tiivistä pannaria, jossa eivät ilmakuplat viihtyneet. Äitini tuotos puolestaan käy malliksi juuri päinvastaisesta: kuplia ja kohoumia ohuehkossa kiiltävässä levyssä.

Oma reseptini tuottaa varsinaisen fuusiopannarin: jauhojen määrä koulupannarista, rasvattomuus terveyspoliiseilta; kardemummaa mausteeksi (ahvenanmaan pannukakku) ja jos tarjoilu ajoittuu aamuun niin päälle runsaasti Aunt Jeminan vaahterasiirappia (american pancakes). Mutta eilisen pannarin tarjosin mielettömän hyvän punaherukka-vanilja -hyytelön ja pinjansiementen kera. Ei ole voittanutta!


Pannari

3 munaa
1 litra maitoa
1 tl suolaa
3 tl kardemummaa
3 tl vaniljasokeria
3 dl jauhoja

1. Sekoita munien rakenne rikki.
2. Lisää maito ja mausteet.
3. Lisää jauhot jatkuvasti sekoittaen.
4. Laita uuni lämpenemään 200 C
5. Anna takinan turvota kunnes uuni on lämmennyt.
6. Laita uunipellille leivinpaperi.
7. Sekoita taikinaa vielä kerran pohjia myöten, kaada pellille.
8. Paista 30-40 min (aika riippuu hieman uunista)
9. Kun paistoaikaa on kulunut 15 min, avaa luukku ja puhko haarukalla nousseet "kukkulat". Pannarin pitää olla tasainen.
10. Anna jäähtyä puhtaan pyyhkeen alla.
11. Tarjoile hillon ja (jos on syytä juhlaan) jämäkän kermavaahdon kanssa. Pähkinät tuovat lisämakua!

Syksyä, selityksiä ja minestronekeittoa

Kevät tuli ja toi mukanaan hektiset ajat töissä. Kun päivät pitkät (ja illat pidemmät) tuijotti näyttöä, ei samaa enää halunnut tehdä töissä. Oli siis aika pitää tauko bloggailussa.

Jäinkin tauolle niin sanotusti "urani huipulla", ruokahaasteen voittaneena. Kiitos teille kaikille minua äänestäneille!

Lieneekö minulla enää lukijoitakaan, mutta jatkanpa silti kirjoittelua. Työtahti ei ole juurikaan hellittänyt, mutta halu kirjoittaa kokkailuistani peitonnee näyttöpääteväsymyksen.

Syksyä on ilmassa. Sekö lienee syynä äkilliseen mielitekooni: minestronekeittoa! En ole sitä ikinä ennen tehnyt itse ja syönytkin vain kerran kymmenenvuotiaana Sisilian matkalla jossa lounaat nautittiin hotellin ruokasalissa (puolihoito?).

Muistikuva sanoo, ettei keitto ollut kummoisen makuista. Mistä mielitekoni siis kumpusi, on arvoitus. Viileän päivän kunniaksi ryhdyin himosta toimeen ja kiehautin keiton. Siitä tuli niin hyvää, että kehtaa tännekin kirjoittaa.

Maukkauden taustalla on aivan varmasti erinomainen palvikinkku, joka maistui oikeasti savulle, sekä äitini kasvattama ja kuivattama lipstikka. Se korvaa liemikuution - kiitos vinkistä Sikke Sumari!


Minestronekeitto

Neljälle

150 g palvikinkkua
1 iso sipuli
1 rkl öljyä paistamiseen
1 pieni purjo
1 porkkana
200 g keräkaalia
4 valkosipulin kynttä
1 pussi keittovihanneksia
100 g vihreitä papuja (pakastetut käyvät hyvin)
1 prk tomaattipuretta (se pieni purkki)
1,5 dl makaronia
1,5 - 2 l vettä
(kasvisliemikuutio)
kuivattua lipstikkaa
mustapippuria
persiljaa
ruohosipulia

1. Leikkaa kaikki ainekset suikaleiksi.
2. Kuullota sipuli kattilassa.
3. Lisää muut kasvikset, murskattu valkosipuli, makaronit ja tomaattipure sekä yrtit ja mausteet.
4. Sekoita ainekset.
5. Lisää vesi (itse kuumensin sen vedenkeittimessä ja lisäsin kiehuvana).
6. Lisää kinkku.
7. Keitä 30-40 minuuttia kohtuullisella lämmöllä (kunnes vihannekset ovat kypsiä).
8. Tarkista maku.

Huom! En juuri käytä suolaa ruoanlaitossa, joten en lisännyt sitä keittoon. Jos olet tottunut suolaisempaan ruokaan, lisää sitä lopuksi.

PS. Apukokki nautti keittonsa juustoraasteen kanssa, antoi kuulemma keittoon "uuden ulottuvuuden".