Hyvää itsenäisyyspäivää!

Viettelijän katkarapupasta

Joskus vuosia sitten eräs mies kutsui minut viettely-illalliselle. Menu oli tulostettuna paperille, asunto siivottu ja parhaat astiat katettu pöytään. Kuohuvainen viileni jääkaapissa.

Alkuruokaa en muista, jälkiruoaksi oli jotain suklaista. Mutta se pääruoka! Hieman makea mutta kuitenkin tulinen katkarapupasta maistui mahtavalta silloin ja vielä tänäänkin. Kirjoitin reseptin ylös heti viettely-illan aikana, sillä oli selvää että tämä pasta vei sydämeni - toisin kuin mies josta tuli vain hyvä ystävä.

Mikon tulinen katkarapupasta

Reilu loraus öljyä
1-2 tl Curry-jauhetta
2 sipulia silputtuna
1 punainen paprika silputtuna
1 prk tomaattimurskaa
Reilu loraus makeaa chilikastiketta
1 ranskankerma
200 g katkarapuja
Mustapippuria
Silolehtipersiljaa

Pasta - Kiharaspagetti

1. Paista curry öljyssä.
2. Lisää sipulit, kypsentele jonkin aikaa, lisää sitten paprika
3. Kaada joukkoon tomaattimurska ja lorauttele perään chilikastiketta sopivan kokoinen määrä.
4. Kuumenna seos, lisää sitten purkki ranskankermaa.
5. Anna hautua sen aikaa kun pasta keittyy. Käytin Myllyn parhaan kiharaspagettia, mutta myös esim. penne käy tämän kanssa loistavasti.
6. Lopuksi lisää katkaravut ja kuumenna kastike uudelleen. Varo keittämästä enää pitkään etteivät ravut sitkisty.
7. Mausta mustapippurilla ja silolehtipersiljalla. 

Reseptin määrä riittää reilusti kahdelle tai hieman pienempinä annoksina neljälle. Ruoan määrää on helppo kasvattaa lisäämällä aineksia. Tämä ruoka sopii muuhunkin kuin viettelyyn, sillä sen voi tehdä jo edellisenä päivänä katkarapuja vaille valmiiksi, jolloin isollekin joukolle saa nopeasti tuoreen ja maistuvan aterian esimerkiksi syksyn puutarhatalkoisiin.

Äänestä Chilisitruuna voittoon - itsellesi ilta Savoyssa

Käy tykkäämässä Chilisitruunan kilpailureseptistä, sulatejuustoisesta sienipiiraasta. 

Äänestetään resepti voittoon! Sinä puolestasi voit voittaa itsellesi ja seuralaisellesi unohtumattoman VIP-illallisen Savoyssa sommelier Antti Uusitalon vieraana. 

Äänestys tapahtuu FB:ssa Juomavinkki-sivulla.

Superpannaria ja luumuhilloa

Ensimmäinen superfood-kokeiluni ei päättynyt mitenkään eksoottiseen lopputulokseen, tein pannaria. Olkoot sitten superpannaria. Olen joskus kokeillut pannarin tekoa kookosmaidosta, mutta  tulos ei juuri eronnut tavallisesta. Kookojauhoilla ja -sokerilla sen sijaan makua tuli mukaan ihan toisella tavalla ja mausteet kardemumma sekä vanilja lykkäsivät paistoksen vierasvara-kategoriaan.

Superpannari kookosjauhoista
Neljälle

2 munaa
5 dl maitoa
0,5 dl sokeria
0,5 dl kookossokeria
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl kookosjauhoja
1 dl sulaa voita

Uuni 200C

Vatkaa munat rikki, lisää muut aineet, lopuksi sula voi.
Kaada vuokaan, paista noin 40 min.

Luumuhillo sopii kookos-kardemummapannarin kaveriksi kuin suppilovahvero rahkasammaleeseen.

Mitähän sitä tekisi, superfoodista

Osallistuin ruokaohjekilpailuun jossa reseptin pitää sisältää superfood-aineksia. Sitä varten posti toi joukon eksoottisia tarvikkeita. 

Nyt istun tässä kahvi kupissa höyryten (ei ihan superfoodia) ja mietin että mitä voisin tehdä pakurijauheesta, lucumajauheesta tai kuivatuista inka-marjoista.

Jännitystä on ilmassa, saanko mitään syömäkelpoista aikaiseksi.

Artesaanijäätelöä herkkusuille

Viimeisiä kesäisiä päiviä viedään ja syksy on jo tunkenut eteiseen (siis konkreettisesti - kuivia lehtiä tulee sisään joka oven avauksella). Parasta lämpimänä päivänä on jäätelön nautiskelu auringossa ja se onnistuu vielä ainakin hetkittäin.

Kävin kaupungilla, Stadissa siis, ollessani maistamassa Konditoria Ph7:n artesaanijäätelöä. Ihana pieni kahvila sijaitsee Ateneuminkujalla ja valittavana oli muutamaa laatua. Pähkäiltyäni päädyin pistaasiin ja suklaaseen ja ensin mainittu voitti kirkkaasti. Suklaajäde olisi saanut olla vieläkin suklaisempaa. En tiedä miksi, mutta Suomesta tuntuu olevan järkyttävän vaikea löytää hyvää tummasta suklaasta tehtyä jäätelöä, jossa olisi liiallisen makeuden sijasta suklaan ihanan täyteläinen maku.

Mutta en valita, sillä sitä täydellistä suklaajäätelöä etsiessäni en suinkaan ole joutunut kärsimään...

Savulohifiilistelyä ja säälisieniä

Mitä tulee ruoanlaittoon ja itsensä toistamiseen bloggailussa, loppukesä on juuri oiva aika moiseen. 

Miksi? Koska luonnosta saa ruoka-aineksia yltäkylläisesti ja tietyistä herkuista ei saa tarpeekseen. Savukala. Sienimuhennos. Pesto.  Tomaattisalaatti. Omenajälkiruoat. Luumutorttu. Ei tarvinne jatkaa?

Eilinen sieniretki ystävien ja lasten kanssa oli laatuaikaa parhaimmillaan, vaikkei kovin tuloksellinen sienten määrällä mitattuna.

Löysin vain yhden kantarellin josta syystä onnekkaanpi ystävä antoi minulle omansa.  Näistä säälisienistä tuli savulohelle oiva kastike. Kerman, sipulin ja sienten liitto on taivaassa siunattu.

Perjantain luomu-ilta: sulatejuustoista sienipiirasta ja chardonnayta

Päätin osallistua kilpailuun, jossa loihtisin ihanan kasvisruoan uudelle luomuvalkkarille. Lähettipoika toi kivasti viikonloppua vasten hanapakkauksen Jacob's Creekin luomu-chardonnayta, jonka piti minua inspiroiman. Olen aika tottumaton valkoviinin suhteen. Talvisin lasin täyttää roteva punaviini, kesäisin kepeät kuohuvaiset eli sihijuomat kuten Roope Ankka sanoisi.

Kutsuin ystävät maistelemaan uutta tuttavuutta. Ihan tyhjiin vatsoihin en uskaltanut kolmea litraa tarjota, ja muutenkin nyt oli hyvä hetki testata ruokalajia, jolla osallistuisin kilpailuun: sulatejuustolla varustettu sienipiirakka. Carnivoorit voivat lisätä joukkoon vaikkapa pekonia tai palvikinkkua täytettä tuhdiuttamaan.

Illan teemaan sopi, että sienet olivat taatusti luomua eli Sipoonkorven metsistä poimittuja. En säästellyt täyteaineiden kanssa ja tuhdilla piiraalla pärjäsimme loistavasti viinilaatikolle.

Sienipiirakka sulatejuustolla

Valmis piirakkapohja
Kaksi kourallista suppilovahveroita
1-2 dl sipulia silputtuna
2 valkosipulin kynttä silputtuna
2 dl kermaa
2 munaa
1/3 pkt (mustaa) Koskenlaskijaa kuutioituna
1 dl emmental-juustoraastetta
Silolehtipersiljaa silputtuna (myös timjami käy hyvin)
Maitoa
Suolaa
Mustapippuria

Uuni 180 C

• Levitä sulanut taikina vuokaan, myös reunoille.
• Ruskista sienet pannulla yhdessä sipulin & valkosipulin kanssa. 
• Anna ainesten hautua niin että sienistä haihtuu nesteet ja sipulit olivat mukavan pehmeitä, mutteivat ruskistuneita. 
• Lopuksi hieraise päälle mustapippuria ja suolaa maun mukaan.

Jätä seos pannuun jäähtymään siksi aikaa kun sekoitat täytenesteet ja juustot:

• Sekoita munat ja kerma.
• Lisää sulatejuusto ja juustoraaste
• Mausta suolalla ja pippurilla
• Lisää joukkoon jäähtynyt sieniseos. Jos se on vielä kovin kuumaa, lisää pieni annos kerrallaan jottei neste/munaseos ala kypsyä
• Lisää persiljasilppu (tai muut yrtit)
• Jos seos on liian paksua ("kuivaa"), ohenna sitä maidolla (tai kermalla) pieni määrä kerrallaan
• Kaada täyte vuokaan. Tasoittele niin että ainekset peittyvät suurinpiirtein nesteeseen. 
• Paista noin 40 min

Anna piirakan jäähtyä hetki, jotta maut ja ainekset tasaantuvat. 

Tarjoile sellaisenaan tai esim. valkosipulilla ja yrteillä maustetun raejuuston kanssa, kuten piti tekemäni, mutta unohdin sen jääkaappiin. Hyvin maistui kyllä piirakka ilmankin. Siinä varmasti auttoi myös viini, joka oli iloinen yllätys: pehmeä, ei liian hapokas ja lempeän keveä maku piti hienosti puolensa piirakan kanssa.

Ja hei! Kilpapiirakka, se vasta hyvää olikin!

Leppoisa juurespannu

Uunijuureksista on moneen ja erityisen hyödyllisiä ne ovat näin sadonkorjuuaikaan jos ei ole omaa puutarhaa perattavana.

Tämä ruoka tehtiin yhden astian taktiikalla: ruskistus ja uunikypsennys kaikki samassa astiassa. Jos sinulla ei ole hellan kestävää vuokaa niin ei se mitään, ruskistat pannulla ja kasailet ainekset vuokaan. 

Ainesten kokoonpanollakaan ei tässä ruoassa ole niin väliä, käytät sitä mitä kaapista löytyy. Esim. sienet voi hyvin jättää pois, tai niiden määrää voi lisätä, riippuen siitä mitä metsästä tai pakkasesta löytyy. 

Jotta pannusta tulisi kaikkinensa maukkaampi, ruskistin kanat ja sienet ennen uuniin laittoa pekonin rasvassa. Tein sen niin, että laitoin ripauksen öljyä pannulle ja pekonit sinne ruskistumaan. Kun niistä alkoi irrota rasvaa, lisäsin kanat ja sienet. 

En paistanut pekoneita loppuun asti (riis rapeiksi) vaan nostin ne pois pannusta siinä vaiheessa kun kanat ja sienet olivat riittävän kypsiä. Asettelin ainekset ruokaan, päälle kivat oksat rosmariinia ja hieman pippuria ja loputki puolikypsät pekonit. Näin ne kypsyvät uunissa nätin ruskeiksi ja rapeiksi ilman älytöntä käryä.

Kaveriksi tein pika-tsatsikin kunnon valkosipulitujauksella. 

Juurespannu

1/2 pkt pekonia
Kourallinen kantarelleja
1 pussi uunijuureksia tai noin puoli kiloa erilaisia juureksia pilkottuna
2 kanan rintafilettä
3 perunaa lohkoina
Muutama rosmariinin oksa
Pippuria
Suolaa
Öljyä

Uuni 190C

Kaalia, kaalia!

Alan näköjään iän myötä pitää sellaisista ruoka-aineista, jotka vielä muutama vuosi sitten eivät mitenkään onnistuneet maistumaan hyviltä. Homejuusto, selleri ja kaali ovat jokainen pikkuhiljaa hiipineet keittiööni, sen kummempaa numeroa tekemättä, mutta pysyvästi. 

Kulinaarimuruja kirjoitti blogissaan viime kuussa Namikaalista, jonka alkuperäinen repseti on Sikke Sumarilta. Repetin yksinkertaisuus ja se, ettei kaalia hauduteta hengiltä uunissa, kertoivat että kyseessä voisi olla minulle sopiva ruokalaji. Kaalikaupoille siis!

Vähän valjulta tuntui ajatus pelkän kaalin popsimisesta, joten tuunasin alkuperäistä ohjetta pähkinöillä. Lisäksi paistoin uunissa pekonia rapeaksi lisukkeeksi. Kyllä tätä tulee toistekin tehtyä. 

Siken kaalinami

2 kesäsipulia

Oliiviöljyä paistamiseen

Kesäkaali - mitä isompi sitä useammalle paistosta riittää

Mustapippuria

Suola

1 rkl Dijon-sinappia

½ rkl juoksevaa hunajaa

Korppujauhoja

Suolaamattomia pähkinöitä (esim. pähkinäsekoitus)

Voita

Uuni 175C

• Silppua sipulit varsineen, hauduta öljyssä hetki
• Silppua kaali ohueksi, poista kanta. Lisää sipulin joukkoon vähitellen.
• Pyörittele pannulla lempeällä lämmöllä kunnes ainekset ovat pehmenneet hieman, älä anna ruskistua
• Mausta suolalla ja pippurilla. 
• Lisää sinappi ja hunaja, sekoita ja anna hautua vielä lyhyen hetken. 
• Kaada seos vuokaan, päälle korppujauhoja, pähkinäsekoitusta ja voinokareita.

Anna olla uunissa 45 min - tunnin. Satsi on valmis kun pinta on kevyesti ruskistunut.

Tarjoile paistetun pekonin ja raejuuston kanssa. 

Sipulikastiketta ja savulohi kiittää

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, itse savustettu kala on ihan parasta.Muikut, siika, ahven, lohi; mikä vaan käy. Tänään savustin lohta ja kaveriksi sille tein sipulikastikkeen.

Ohje on vanha ja kuului lapsuudenkodissani perinteisiin kesäruokiin. Siihen saa mukavasti käytettyä sipulinipun varret ja näin ne eivät kuivetu jääkaapissa.Kastikkeen lempeä maku pitää hienosti pintansa suolaisen savulohen kanssa, mutta toimii loistavasti myös pelkkien perunoiden kera. Jos oikein haluat fiilistellä niin nauti herkkua ruisleivän päällä välipalana.

Yhden nipun varsista saa pienen kastikkeen josta riittää kerta-annos neljälle.

Kesäinen sipulikastike

Yhden sipulinipun varret

2 rkl voita

1 dl kermaa

suolaa

mustapippuria

Pilko varret, hauduta niitä hetki voissa.

Lisää kerma ja mausteet.

Anna tekeytyä miedolla lämmöllä 10-15 min

Leppoisaa lomaruokaa: quesadilla grillissä

Lomalla en kokkaa keittiössä vaan makaan auringossa hyvän kirjan kanssa. Ruoanlaitto on siirtynyt ulos, samoin tietenkin syöminen.  Tiskikone on ainoa joka työskentelee sisätiloissa niin kauan kun lämpötilat pysyvät yli kahdenkymmenen.

Quesadilla on juustolla ja muilla suolaisilla täytteillä täytetty vehnä- tai maissitortilla. Alkuperältään meksikolainen ruoka on saanut nimensä espanjankielen sanasta queso (juusto), sanoo Wikipedia.

Sellaisen päätin tänään kasata jämävihanneksista ja -juustoista, mukaan katkikset pakkasesta tilaa viemästä.

Yleensä quesadilla taitellaan, mutta minun versiossani se jätetään auki. Hela hoito kypsennetään grillissä folion päällä, kansi kiinni.  Juusto sulaa,  vihannekset kuumenevat mutta eivät kypsy liikaa ja herkullinen grillin maku tarttuu ruokaan.

Tämä on täydellistä pikaruokaa, valmisteluineen (pilkkomiset, kasaaminen) menee parisenkymmentä minuuttia.

Täytteeksi käy mikä vain kypsä liha, kala tai äyriäiset sekä vihannekset makusi mukaan.  Mausteeksi riittää mustapippuri, varsinkin jos käytät maukkaampia kypsytettyjä juustoja.

Ensimmäiset sienet suoraan pannulle

Loma alkoi mukavasti kun metsästä löytyi sekä tatteja että kantarelleja.  Pieniä olivat, nukkekotikokoa, mutta maku oli kohdallaan.

Paistoin ne muhennokseksi ja keitin kaveriksi muutaman uuden perunan, jolle annoin lisämakua grillissä.

On siellä kuvan ulkopuolella muutama perus-pikkubratwursti lihaisuutta tuomassa. 

Ja ai niin: siellä metsässä söin alkupalaksi varmaan puoli litraa metsämansikoita.  Nyt on kesä just sitä: täydellistä.

Hyvää juhannusta!

Tässä on valmistumassa ranskalainen salaattikastike, jolla tullaan maistamaan juhannusviikonlopun salaatteja. 

Ohje löytyi täältä: http://www.ruokaohje.net/resepti-34.html

Aurinkoista mittumaaria!

Pieleen meni eli litteät raparperikuppikakut

Oletteko huomanneet, että kukaan ei enää puhu muffineista. Nyt tehdään vain kuppikakkuja. Onko ero sinulle selvä? Minulle se ei ollut, joten tutkin asiaa.

Selkein ero on, että kuppikakuissa on kuorrutus. Muffinissa on kyse kokonaisuudesta, usein ilman kuorrutetta mutta yhtä hyvin sen kanssa. Muffini voi olla myös suolainen tai muutoin "terveellinen".

Asiaosuus sikseen. Minulla sekä muffinit että kuppikakut epäonnistuvat aina. Jostain syystä ne painuvat kasaan uunista otettaessa. Ja tämä tapahtuu, vaikka niitä valmistaessani seuraan tar-kal-leen ohjeita. Siitä huolimatta tuloksena on surkea joukko leivonnaisia jotka näyttävät siltä kuin joku olisi istunut niiden päälle.

Hesarissa oli kiva ohje raparperikuppikakuista. Suosittelen kokeilemaan. Ne ovat herkullisia. Toivottavasti onnistut paremmin kuin minä.

Viettelevät kotijäätelöt, vanilja ja lakritsi (eikä jää tähän!)

Ostin jäätelökoneen. Ei mitään pakasteessa pidettävää rimpulakulhoa vaan omalla kylmäkompressorilla varustetun, itse jäätelön jäähdyttävän koneen. Katselin niitä jo viime kesänä, mutta hinnat olivat vielä aika hurjia. Nyt se on tuolla keittiössä ja yhä edelleen sen hinnalla saisi koko kesän ben&jerryt.

Mutta kun! Itse tehty vaniljajäätelö on kuin kalleimmat luksusjäätelöt: kovaa pakasteesta otettaessa, koska siinä ei ole pehmeyttä edistäviä lisäaineita. Hieman sulettuaan (sultuaan? sulattuaan?) on kuin silkkiä lusikoisi. Ja maku on tietenkin ihan omaa luokkaansa.

Ja markkinoilla on nyt aine, jota ilman ei kannata kotijäätelöä yrittää tehdä, nimittäin glukoosisiirappi. Tämä vehnästä valmistettu ihmeaine takaa sen, että koostumus on oikean jäätelön kaltaista. Ei hileisyyttä, ei kivikovaa jäistä valjuisuutta.

Valmistus glukoosisiirapin kanssa on hieman toisenlaista kuin perusjäätelöohjeella, joten kannattaa ainakin ensimmäisillä kerroilla kokeilla sellaisen ohjeen kanssa, jossa tämä ainesosa on otettu huomioon.

Löysin oman ohjeeni Dansukkerin sivuilta, ja sillä olen kokeillut jo paitsi ihanaa vaniljajädeä, niin myös aivan jumalaista lakritsijäätelöä, jossa mausteena on Urtekramin luomulakritsijauhetta.


Jäätelön perusohje Dansukkerin mukaan
Neljälle

4 munankeltuaista
1 dl sokeria
1 ½ dl punaista maitoa
2 dl kuohukermaa
1 dl glukoosisiirappia
1/2 vaniljatanko
1 tl vaniljasokeria

1. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.
2. Kiehauta maito, kerma, halkaistu vaniljatanko ja glukoosisiirappi sekoittaen säännöllisesti. 
3. Vatkaa keltuais-sokeriseos maitoseokseen. 
4. Anna jäähtyä hyvin esim. jääkaapissa.
5. Laita kylmä seos jäätelökoneeseen ja anna pyöriä kunnes valmista.
6. Laita massa vielä pakastimeen 1-2 tunniksi - tai syö pehmistyylisenä heti.

Lakritsijäätelö

• Korvaa vaniljatanko 2 ruokalusikallisella lakritsijauhetta. 

Tonnikalatäytteiset grillatut paprikat

Muutama viikonloppu sitten olin kylässä ystävälläni P:llä, joka tarjosi tätä herkkua. Hän oli talvella Cap Verdellä jä söi siellä tätä, pähkäili ainekset ja tarjosi meille omaa versiotaan. Herkullista.

En ollut aiemmin maistanut kaupassa lasipurkissa myytäviä grillattuja paprikoita, siinäpä mukava tuttavuus! Käyvät sellaisenaan leivän päälle tai vaikkapa salaattiin. Olen nähnyt näitä paprikapurkkeja ainakin K-kaupoissa ja Lidleissä.

Tässä P:n cap-verdeläiseen tyyliin tällä kertaa:

Grillatut paprikat ja tonnikalatäyte

Yksi paprika riittää alkupalaksi, kaksi ateriaksi esim. salaatin kanssa

Grillattuja paprikoita

Täyte:
Tonnikalaa vedessä, hyvin valutettuna
Majoneesia
Dijon-sinappia
Ruohosipulia silputtuna
Mustapippuria

• Sekoita täytteen ainekset keskenään. 
• Täytä paprikat varovaisesti, etteivät ne ratkeile

Savulohiruisnapit avokadopedillä

Kun googlaa sanalla "savulohi" saa pyöreät 420 tuhatta hakutulosta. Ja kukapa tätä ihmettelisi? Sehän on silmiäpyörittävän hyvää! Kaupan savukala kelpaa paremman puutteessa, mutta itse savustettu on itkettävän hyvää. 

Itse valmistamalla saa juuri mieleistään kalaa. Joku tykkää suolaisemmasta (minä!), joku kuivemmaksi valmistetusta (minä!) kun taas joku toinen kokeilee erilaisia savumakuja (minä!). 

Noloa myöntää, mutta useimmiten syön kalan sellaisenaan, juuri savustuslaatikosta nostettuna ja lämpöisenä. Välillä ei ehdi edes istua (punastus). Viimeksi suolaus kuitenkin meni hieman turhan runsaaksi, eikä kalaa voinut syödä kovin isoa määrää sellaisenaan. 

Oli aika siis kokeilla uusia tapoja. Tässä itse kehittämäni, silti maukas pikkusuolainen:

Savulohiruisnapit avokadopedillä

Varaa ainakin 3 nappia per ruokailija, ettei ketään jää harmittamaan 

1 prk Raejuustoa

1 valkosipulin kynsi

3 tl tuoretta ruohosipulia

Mustapippuria

Kypsä avokado

Savulohta

Ruisnappeja

• Sekoita raejuusto, ohueksi viipaloitu valkosipuli ja silputtu ruohosipuli, mausta pippurilla. Laita kylmään ainakin puoleksi tunniksi, jotta maut vetäytyvät.

Ruisnappien täyttäminen:

• Koverra avokadosta sopiva pala ruisnapille.
• Laita päälle lusikallinen raejuustoa
• Kruunaa komeus tarpeeksi reilulla kalapalalla. Yritä pitää palat ehjinä, näyttävät kauniimmilta.

Raparperipannari

Sain ystäviltä raparperia, paljon. Olen yrittänyt keksiä kaikenlaista kivaa siitä, ettei olisi vain hilloketta tarjolla. Eräänä sunnuntaina keksin tehdä aamupalalle pikkupannarin, jonka päälle ripottelin pannulla hetken ajan pehmennytettyjä raparperinpaloja.

Paistoksesta tuli niin älyttömän hyvää,, että olen tehnyt sitä jo muutaman kerran. Onneksi naapurikin tykkäsi, niin kaikkea ei ole tullut syötyä  täällä meillä.

Kuva tuli otettua vain uuniinlaittovaiheessa, unohdin valokuvaamisen täysin kun nautiskelin valmiista tekeleestä. Huomaathan, että alla oleva ohje on puolikkaalle normaalista pannarireseptistä eli maitoa vain puolilitraa. Muut ainekset eivät ehkä ihan noudata tätä puolittamista, mutta voithan aina säätää suhteita oman makusi mukaisiksi.

Raparperipannari

4-6 hengelle

2 kourallista raparperin paloja
1-2 rkl sokeria
Liraus kylmää vettä

Kuumenna palat kasarissa kunnes näyttävät pehmeiltä. Älä anna hajota.

2 munaa
5 dl maitoa
1 tl kardemummaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
Jauhoja muutama desi
70 g voita sulana

1. Sekoita munat rikki.
2. Lisää maito ja mausteet.
3. Kaada sekaan jauhot. Itse pidän paksusta pannarista, joten laitan jauhoja kunnes seos paksunee. Jos pidät klassisemmasta löysästä versiosta, lisää vähemmän.
4. Sekoita joukkoon sula voi.
5. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan
6. Ripottele raparperit päälle
7. Paista kunnes kauniiin väristä, minulla kiertoilmauunissa 180C noin 20 min.

Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

PS.
Jäätelöstä sen verran, että olen hankkinut jäätelökoneen. Siitä myöhemmissä jutuissa lisää!

Bruschettamaisia suupaloja

Lämpimänä iltana ei jaksa kokata, grillaaminenkin voi olla turhan työlästä. Silloin on hyvä kun kaapista löytyy sellaista mistä koota pienen suolaisen aterian.  

Siispä hellesäiden tullessa kaapistani löytyy aina jotain juustoa, hedelmää,  leipää, ehkä metwurstia ja hyvällä säkällä sekä tomaattia että tuoretta basilikaa. 

Näistä herkuista saa nopeasti hyvää. Ja valoisa kesäilta jatkuu.

Raparperikastike jäätelölle

Kevät on jo sen verran pitkällä että satoa alkaa jo olla tarjolla.  Minulle yksi ihanimmista on raparperi. Piiraat, kiisseli, mehu, keitto...

Tänään tähtäimessä oli kastike jäätelön kaveriksi. Kun maltat rauhassa keitellä, liemi paksuuntuu mukavasti ilman vippaskonstejakin.

Raparperikastike

1kg raparperia paloina
2 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
1 tl jauhettua kardemummaa
8 dl kylmää vettä

1. Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi.  
2. Kaavi vaahto pois. 
3. Vähennä lämpö miedoksi ja anna hautua ilman kantta noin tunti.  Voit antaa olla pidempäänkin jos seos on vielä turhan ohutta.
4. Anna jäähtyä kunnes haaleaa. Tarjoile vaniljajäätelön tai jogurtin kanssa. 

Ruokaneuvot vastaa juhlan järjestäjän kysymyksiin

Tämä oli niin hyvä tiedote että julkaisen sen sellaisenaan:

Ruokaneuvot vastaa juhlan järjestäjän kysymyksiin

Mikä olisi kesän juhliin raikas tarjottava? Mistä löytäisi värikkään vaihtoehdon kermakakulle? Miten huomioida tarjoilussa erityisruokavaliot? Jos sinulla on kysyttävää kesän juhlien suunnittelusta, lähetä kysymys Maa- ja kotitalousnaisten Ruokaneuvot-palveluun. 

Saat meiltä vastauksia ruokaan, ruuanlaittoon ja leivontaan liittyviin kysymyksiin. Voit lähettää kysymykset sähköpostilla osoitteeseen ruokaneuvot@maajakotitalousnaiset.fi. Vastauksen saat sähköpostiisi usein jo samana päivänä, yleensä kuitenkin viimeistään seuraavana arkipäivänä. Kysymyksiisi vastaavat ammattitaidolla Maa- ja kotitalousnaisten viisi kokenutta ruoka-asiantuntijaa.

Juhlia ennen kysytään useimmin vinkkejä tarjoilun laatimiseen, arviota tarvittavista leivonnais- ja ruokamääristä sekä apua erityisruokavaliota noudattavien vieraiden huomioimiseen. Joskus tärkeä reseptikin on hukassa.

Löydät koottuja kysymyksiä ja vastauksia myös Maa- ja kotitalousnaisten verkkosivuiltawww.maajakotitalousnaiset.fi » Kotitalous ja ruoka » Vinkit arkeen ja juhlaan.

Lisätietoja palvelusta antaa

vt. kehityspäällikkö Niina Rantakari,

puh. 040 526 4619,

niina.rantakari (at) maajakotitalousnaiset.fi

Toffeeta

Kuten varmaankin laadusta huomaa, otan blogi kuvat kännykän kameralla. Harmillisesti muistikortti hajosi jotenkin siten että kaikki kuukautta tuoreemmat kuvat hävisivät. Mukana oli mm. kuva maailman parhaasta voisilmäpullasta ja vapun kivat tarjoilut. 

Päätin sitten kokkailusta kirjoittamisen sijaan mainostaa toffeeta.. Ja tämä on moraalisesti oikein, sillä näitä namuja ei saa kaupasta!

Pitää olla suhteita, verkottua - ja silloin, jonain päivänä, joku saattaa lähestyä sinua sanoin "meidän lapsen luokka kerää rahaa. .. niin että ostaisitko...?" Silloin, ystävä, toimi heti!

Parempia toffeita ei ole.

Poskelleen meni se kääretorttu

Tämän piti olla suklaamoussella täytetty kääretorttu huomiselle äitienpäivälounaalle. Äidilleni siis.

Torttu ei rullautunut eikä mousse lakannut olemasta valuvaa mönjää.

Kuorrutin päällekkäin kasatut levyt mönjällä. Tilanne ei muuttunut vähimmässäkään määrin paremmaksi.  Kello on yksi yöllä. Jos vaikka jäätelöä ostaisi viemiseksi.

Lisäys maanantaina 13.5.:

Ei siitä nyt niin huonoa tullutkaan. Runsas koristelu pelasti ulkoasun ja maussa nyt ei alunperinkään ollut vikaa. Huono onni jatkui kyllä siinä mielessä, että alla oleva kakkupaperi repesi kakkua siirrettäessä. (Pikku juttu tässä vaiheessa!)

Tervetuloa kesä!

+15C ja aurinko paistaa! Voisiko kesä lupaavammin alkaa?

Ihanaa vapunpäivää kaikille!

Muhkea kuivakakku kahvipöytään

Luin kerran jostain Sikke Sumarin haastattelusta, että hän leipoo usein (kuiva?)kakkuja ja syö palasen joka päivä. Jokapäiväinen kakkupala kuulostaa hyvältä, mutta siihenkin kyllästyy. Sen sijaan sunnuntain pitkällä aamiaisella kakkupala on kahvin paras kaveri.

Vaihtelen reseptejä ja kokeilen uusia, mutta usein taikinaan tulee lisättyä pähkinöitä, mausteita tai banaania. Eilen vuorossa oli banaani-pähkinäkakku amerikan tyyliin. Taikina on tuhti ja syötävää riittää varmaankin juhannussunnutaille asti - jääpähän enemmän aikaa vaikka pyöräilyyn!

Banaani-pähkinäkakku

200 g voita
4 dl sokeria
3 munaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2,5 dl maitoa
1 banaani
100 g pähkinöitä oman maun mukaan, rouhittuna
60 g suklaata rouhittuna

Uuni 175C

• Voitele ja korppujauhota rengasvuoka
• Vaahdota voi ja sokeri. 
• Lisää munat yksitellen, voimakkaasti vatkaten. 
• Lisää banaani
• Sekoita kuivat aineet, pähkinät ja suklaarouhe keskenään ja lisää maidon kanssa vuorotellen.
• Kaada taikina vuokaan.
• Paista noin tunti alimmalla uunin tasolla.

Pakastan kakusta yleensä isoja kimpaleita, joista riittää 2-3 viipaletta. Pakastaminen pitää tehdä samana päivänä.

Kirjoita ruoasta yhden päivän ajan, voita 500e!

Nyt kaikki  laittamaan ylös omia ruokakokemuksiaan yhden päivän ajalta!

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Talonpoikaiskulttuurisäätiö järjestävät perjantaina 12.4.2013 ruokapäiväkirjakeruun. Suomalaisten toivotaan pitävän tuolloin päiväkirjaa ruokaan liittyvistä valinnoistaan ja kokemuksistaan. 

Kirjoita ruokapäiväkirjaan, mitä ruokaa ostit, teit ja söit perjantaina 12.4.2013. Kerro, mitkä asiat vaikuttivat tuotteiden valintaan ja mitä tuotteita suosit tai vältät. Kuvaile myös, millaisia ajatuksia ja tunteita ruoka tuona päivänä herätti sekä miten ruokateema tuli vastaan päivän mediatarjonnassa.

Professori Johanna Mäkelä toivoo kirjoituksia kaiken ikäisiltä ja erilaisilta ihmisiltä: ”On todella upeaa, että nyt järjestetään keruu tästä ajankohtaisesta ja yhteiskunnallisesti merkittävästä meitä kaikkia joka päivä koskettavasta aiheesta. Olisi ilahduttavaa, jos mahdollisimman monenlaiset ihmiset innostuisivat kuvaamaan omaa ruokapäiväänsä. Mitä suurempi joukko kirjoituksia saadaan, sitä tarkempi kuva suomalaisesta ruokakulttuurista, ruokatavoista ja ruoan merkityksestä vuonna 2013 syntyy”, toteaa Mäkelä.

Lähetä kirjoituksesi SKS:aan 6.5.2013 mennessä joko postitse, sähköpostin liitetiedostona tai internetissä osoitteessa http://www.finlit.fi/arkistot/keruut/ruoka.htm
Tarkemmat vastausohjeet löytyvät osoitteesta http://www.finlit.fi/kra/keruut/ruoka.pdf
Kirjoitukset arkistoidaan SKS:aan ja sähköisessä muodossa saapuvat kirjoitukset lisäksi Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon tutkimuskäyttöön.

Parhaat kirjoitukset palkitaan syksyllä 2013. Ensimmäinen palkinto on 500 euroa. Lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvotaan ruoka-aiheisia kirjoja.

Lisätietoja:
SKS:n kansanrunousarkisto, p. 0201 131 240, keruu@finlit.fi

Pashan makuinen pääsiäinen

Pääsiäisen ruokalajit vaihtelevat, eivätkä ole niin perinteisiin sidottuja kuin jouluna - yhtä asiaa lukuunottamatta. Isoisoäitini reseptin mukaan valmistettu pasha on erottamaton osa pyhien viettoa. 

Annos on iso ja jos syöjiä ei ole kovin montaa se kannattaa puolittaa - puolikkaastakin syö neljä aivan riittävästi. Kannattaa myös valuttaa massa kunnolla, vaikka parikin päivää, jotta ei käy kuten minulle tänään ja herkku valuu pitkin vatia. Valutusta auttaa kun harson päälle laittaa ensin astiaan sopivan lautasen ja painoksi vaikkapa muutaman säilykepurkin tai pari nyrkin kokoista kiveä. 

Ylijääneistä valkuaisista saa ainakin pellillisen marenkia tulevia herkkuja varten.

Raakelin pasha

2 dl kermaa

5-6 dl rahkaa

4-5 kanamunan keltuaista

3-4 dl sokeria

1 dl voisulaa

vaniljasokeria

100 g mantelirouhetta

Sideharsoa

1. Sekoita rahka ja kerma, lisää keltuaiset, voi, sokerit ja mantelit tässä järjestyksessä. 
2. Kastele sideharso ja laita se muotin päälle.
3. Kaada seos harsoon, tarkista että muotin pohjalle jää tilaa valumanesteelle, jos siinä ei itsessään ole reikiä pohjassa
4. Laita harson päälle ensin sopivan kokoinen lautanen (tai vastaava) ja lisäpainoksi esim. muutama isohko säilykepurkki. 
5. Anna valua ainakin vuorokausi.
6. Koristele karamelleilla tai vaikkapa tuoreilla marjoilla.

Aurinkoista pääsiäistä!

Pasha pasha pasha pasha pasha pasha pasha

Ensimmäinen sushini

Mom, look, no hands! Fiilis on sama: ylpeys omasta onnistumisesta. Eilen illalla tehnyt sushit onnistuivat yli odotusteni sekä makunsa että varsinkin ulkonäkönsä puolesta.

Turvallisuushakuisena henkilönä valmistauduin luonnollisesti koitokseen perusteellisesti. Luin kahdesta keittokirjasta sushiriisin keitto-ohjeen ja ideoita makirullien täytteeksi. Lopulta keitin riisin paketin ohjeen mukaisesti.

Katsoin kaksi videota, joista sain kuvan siitä miten makirullan täytteet asetellaan ja miten levystä tehdään rulla ilman että se leviää. Tein vielä muutaman Karate Kid kurki-harjoituksen. Sidoin nauhan otsalleni, kongi kumahti. Olin valmis. Riisikin oli jo jäähtynyttä.

Erittäin selkeä opetusvideo, katso tästä.
Rennonpi mutta silti opettavainen pätkä, klikkaa tästä.

Vietnamilaiset kanaleivät

Aasian maut ovat olleet viime aikoina mielessä tavallista useammin.  Lienee auringonpaisteen syytä ettei norminakkikastike nyt maistu. Olin ottanut Me Naisista jokin aika sitten kokeiltavaksi reseptin vietnamilaisista paahtopaistileivistä. 

Lihan sijaan käytin kanaa, mikä toimi hyvin. Possukin voisi olla tässä paikallaan. Ohjeen sanotaan riittävän neljälle, mikä on lievää liitoittelua. Vaikka laitoin kaksi keskikokoista porkkanaa ja kokonaisen sipulin, riitti salaattia vain kahdelle leivälle. Myös kokkausaika 10 min menee kyllä metsään, puolet enemmän  meni aineksia silputessa ja mittaillessa. Vaikka ei kai kenenkään aikataulu kymmenestä minuutista pieleen mene.

Vietnamilaiset kanaleivät

2:lle

150 g kypsää kanaa suupaloina 

• Esim. broilerisuikale on ok, mutta myös esim. grillibroilerista peratut palat käyvät erinomaisesti.
• Itse paistoin pari maustamatonta minuuttileikettä ja maustoin mustapippurilla.

Kastike

3 rkl soijaa

3 rkl fariinisokeria

1/2 punainen chili ilman siemeniä silputtuna 

2 valkosipulinkynttä silputtuna

1,5 tl seesamiöljyä

• Sekoita kastikkeen aineet keskenään.
• Lisää jäähtyneet kananpalat kastikkeeseen ja jätä odottamaan salaatin valmituksen ajaksi.

2 keskikokoista porkkanaa raastettuna karkeaksi

1 pienehkö salottisipuli silputtuna

2 rkl silputtua tuoretta korianteria

1 limetin mehu

Sekoita aineet keskenään.

2 leipäviipaletta (käytin Taikaruista, hyvin toimi)

• Paahda leivät. 
• Kasaa ne siten että salaatti tulee alle ja kananpalat päälle

Koska tämä oikeasti oli helppo ja maukas ohje, niin suosittelen että valmistat vaikka tuplasatsin ja viet töihin evääksi. Kasaa leivät vasta lounastunnilla ettei leipä vetisty. Kollegat saattavat kyllä kadehtia. 

Hyvää huomenta pakkasta

Mikä on parasta lomalla? Pitkään nukkuminen? Uusien asioiden tai paikkojen kokeminen? Ehei, parasta on kiireettömät aamiaiset.

Päivä paistaa jo, kupissa höyryää kunnollinen tumma kahvi ja hyvä aamuruoka odottaa lautasella. Tällaisen aamupalan jälkeen voi lähteä kokemaan uusia asioita tai maata sohvalla, ihan sama.  Lomapäivä on silti jo täydellinen.

Ruisleivällä valkohomejuustoa ja kiiviä, kupissa rahkan kaverina kiiviä, manteleita ja valkoherukoita. Mukissa Pauligin Gold Black.

Perjantai-illan pastasalaatti

Perjantaisin tekee usein mieli tehdä jotain hyvää mutta vähällä vaivalla valmistuvaa. Tämä pastasalaatti tulee hetkessä eikä vaadi monimutkaisia toimenpiteitä. Aineksiakin voi vaihdella varastossa olevien mukaan.

Muistelen että 90-luvulla tätä tehtiin illanistujaisiin esim. balkaninmakkarasta. En ole itse siitä versiosta oikein koskaan välittänyt, tonnikala on oma suosikkini. Käytetyt ainekset ovat edullisia. Siitä huolimatta olen tarkka että käytän vain hyviksi havaitsemiani tuotteita, enkä kelpuuta mitä vain europirkkaa.

Herne-maissi-paprikan ja makaronien suhde on tärkeä. Yleensä pyrin laittamaan niitä 50-50, ja ensin mainitut lisätään aina jäisinä juuri keitettyjen makaronien joukkoon, jotta pysyvät fresseinä. Tonikkalana käytän Rainbown chili-tonnikalaa, jossa on hienosti voimakas maku, Muita merkkejä en ole kokeillut ja jos sitä ei ole tarjolla, käytän maustamatonta. 

Pikanttina mausteena käytän USAsta tuomaani Old Bay -maustesekoitusta, jota siellä (erityisesti Marylandissa) käytetään mm. taskurapujen maustamiseen. Maustetta voi kysellä vaikkapa Behnford'silta Helsingistä.

Tonnikala-pastasalaatti

1/3 pss makaronia 

1 pss herne-maissi-paprika-sekoitusta 

1 prk chili-tonnikalaa

Kastike

1 prk kermaviiliä

2 valkosipulin kynttä

Old Bay-mausteseosta

Mustapippuria

Katkarapuja

Salaattia ja muita vihanneksia maun mukaan

• Sillä välin kun makaroni kiehuu valmista kastike: puserra valkosipulit kermaviiliin, lisää mausteet ja sekoita. Laita jääkaappiin maustumaan.
• Lisää jäiset vihannekset, vastakeitetyn makaronin joukkoon, sekoita.
• Lisää hieman valutettu tonnkala. Ei haittaa vaikka chilinmakuista öljyä tuleekin hieman mukaan salaattiiin.
• Sekoita kastike joukkoon.

Aseta tarjolle siten, että ruokailijat voivat itse kasata annoksensa salaattitarvikkeista, pastasalaatista ja katkaravuista. Lisäksi tuoretta leipää.

Irtokarkkivaltakunnassako kaikki hyvin?

Keski-Eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu ihana elämästä nauttiminen, joie de vivre: viinilasillinen kevään ensimmäisessä auringossa, herkullinen ateria ystävien kesken arki-iltana, jumalaiset konvehdit ja leivokset joita nautitaan hyvällä omalla tunnolla, yksin tai yhdessä.

Täällä pohjan perukoilla nuo ihanuudet jostain syystä banalisoituvat keskusliikkeiden ja supermarket-ketjuelämän myötävaikutuksella keskiolueksi kotisohvalla, kotipizza-illalliseksi ja candyland-paperipussin rapinaksi.

Koska sinä viimeksi avasit makeiskaupan oven ja ostit ihania pieniä suklaataideteoksia jotka pakattiin kauniiseen rasiaan?

Avokadopastaa vihdoin ja viimein

Jos ette sitä vielä tienneet niin nyt sen on varmaankin kaikille selvää: tartun kovin hitaasti mukaan trendeihin. Punajuuri meni minulta ihan ohi, pulled porkin tekemistä olen miettinyt jo vuoden. Joten oikeastaan siinä mittakaavassa tämä avokadopasta tuli kuitenkin keittiööni kohtuullisen nopeasti!

Olen täysin tietoinen reseptin tarinasta - saatan olla hidas trendihommissa, mutta mediaa seuraan kyllä. Ennen ruoanlaittoon ryhtymistäni googlasin avokadopastan ja kas - "kaikki" ovat todellakin aivan liekeissä:

"Internetissä kulovalkean lailla leviävä pastaresepti..." (Yle)

"Avokadopastavillitys leviää ympäri Suomen..." (Kodin Kuvalehti)

"Koko Suomi alkoi valmistaa avokadopastaa..." (Keski-Uusimaa)

Hm. Eikö meillä tapahdu tarpeeksi Suomessa kun Ylekin roihuaa avokadon ja spagetin ympärillä? Voiko se olla noin hyvää?  Tunsin avokadopastan haasteen, oli aika kokeilla itse.

Käytin annosta tehdessäni Hesarin reseptiä,  joka uskollisesti perustuu Chicling-blogin alkuperäiseen. Jätin pois parmesaanin (koska se rivi oli printtautunut toiselle sivulle) ja vaihdoin lehtipersiljan pienempään määrään tavallista persiljaa (koska sitä nyt sattui olemaan ruukussa). 

No? Miltä tuntui? Maistui? Mitkä fiilikset? (Rummun pärinää...)
Hyväähän se oli. Maukasta. Raikasta ja ruokaisaa. Kyllä, teen tätä uudelleen. Mutta pyörähtikö maailma ympäri? Nnnooo eii.... Koinko valaistuksen? En oikeastaan. Makumaailma oli tuttu erityisesti thai-ruoista, avokadoja käytän voin sijasta leivällä ja kylmän & lämpimän yhdistelmä ei sekään ollut uusi juttu. 

Olisiko jättisuosion syynä myös hypetys? Kun yksi keksii hyvän jutun, muut seuraavat perässä sen kummemmin miettimättä. Mutta kokeile itse! Helppotekoinen ja nopeasti valmistuva avokadopasta sopii erinomaisesti arkiruoaksi - kunhan avokadot ovat sopivan kypsiä. 

Synttärikahvittelua

Juhla kuin juhla niin yleensä teen kaikki tarjottavat itse. Tänä talvena työkiireet ovat olleet tavallista vaativampia, eikä energia riittänyt kokkailuhommiin. Ystäväni R. on viimeisen vuoden aikana harjoitellut voileipäkakkujen tekemistä siihen malliin, etten hetkeäkään epäröinyt pyytää häntä valmistamaan suolaisia tarjottavia synttärikutsuilleni.

Päädyimme yksissä tuumin savulohi- sekä palvikinkkukakkuun. Kun ymmärsin heti alkuunsa olla raastamasta R:n hermoja mikromanageroinnillani, niin sain ihanat, maukkaat tarjottavat, jollaisia en ikäpäivänä olisi itse saanut kasaan.

Makean kakun tilasin Herkkuja Älisiltä kotileipomosta, ja vaikka täyte-ym. toiveet esitin pikapikaa Wienin matkalla ollessani, sain juuri mitä halusinkin: maukkaan suklaakakun jonka täytteenä oli vanijakiisseliä, suklaamoussea ja päällä musta salmiakinmakuinen marsipaani.

Aivan kuin tämä ei olisi ollut riittävästi, R. yllätti vielä tuomalla tullessaan suklaa-sitruunatuorejuustokakun. Vieraat tykkäsivät - niin minäkin!