Energyn radiohaastattelu on kunnialla ohi.

Annoin siellä muutaman herkullisen reseptin. Ne ja muutkin tulevat ruokaohjeeni kannattaa tsekata NRJ:n sivuilta: www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

Hyvää joulunodotusta!

Chilisitruuna radioaalloilla

Olen mukana huomenna tiistaina Radio Energyn iltapäivälähetyksessä klo 17.00.

Tule kuulolle, jouluruokajutustelun lisäksi kuulet helpon ja herkullisen jouluaaton jälkiruokareseptin vailla vertaa.

Blogiani voit seurata NRJ:n sivuilla: http://www.nrj.fi/blogit

Hyvää joulun odotusta!

Chilisitruuna muuttaa NRJ:n sivustolle

Jokin aika sitten sain kutsun liittya NRJ:n bloggaajiin. Suostuin, tottakai, ja uudet sivuni avattiin muutama paiva sitten.

Tervetuloa tasta eteenpain lukemaan kokkailuistani osoitteessa http://www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

Terveisin
Chilisitruuna

Kotijuustoa pannulla

Kokeilin syksyiseksi jälkiruoaksi paistettua kotijuustoa. Sain ystävältäni ohjeen, jossa juustoviipaleet paistetaan pannulla voissa ja tarjotaan tuoreiden hedelmien kera.

Kotijuustohan on se valkoinen mauton ja hajuton juusto, jota hämäläisissä talouksissa vieläkin tehdään itse ainakin joulupöytään. Neutraalin olemuksensa vuoksi se sopii erinomaisesti yhteen erilaisten makujen, suolaisten ja makeiden.

Käytin Valion rasiassa myytävää Kotijuustoa (taisi olla HYLA). Paistoin vajaan sentin paksuisia viipaleita, mutta ne olisivat saaneet olla hieman paksumpia jotta olisivat pysyneet paremmin koossa. Makuun se ei vaikuttanut.

Tarjosin herkun punaherukkahillon (kiitos äiti!) ja pistaasipähkinöiden kanssa. Makuyhdistelmä toimi kuin mummo potkukelkalla, sujuvasti ja luontevasti.

Saalis maalaismarkkinoilta

Tikkurilassa oli lauantaina maalaismarkkinat. Lähdimme katselemaan, tarkoituksena korkeintaan juoda kahvit ulkosalla ihanan sään kunniaksi. Toisin kävi. Apukokki-raukka raijasi yhä painavampaa koria usean tunnin, kun kuljimme kojulta toiselle herkkuja ostellen. Niin, ja kori siis täytyi ostaa paikan päältä kun tavaraa alkoi kertyä.

Kaikkien kuivakukka-asetelmien ja kissankorvavauvanmyssyjen seasta löytyi upea määrä upeita tuotteita savugoudasta calvados-hasselpähkinä-hunajaan. Lompakko laihtui mutta tästä määrästä on iloa pitkäksi aikaa.

Söimme paikan päällä muutakin kuin maistiaisia. Löysimme lahtelaisen Tmi Eväsmestareiden muikkukojun, jonka herkullinen annos pinnalta rapeita ja sisältä kalaisia pikkumuikkuja oli vailla vertaa (ja käristyslemua). Toisaalla nautimme mahtavat mausteiset kevätrullat, nekin ilman ylikäristystä.

Loistava ruokapäivä.

Ihanapannari

Pannari on niin tavanomaista ruokaa, että kukapa siitä blogiinsa kirjoittaisi. No minäpä kirjoitan! Pannari on monimuotoinen herkku, joka löytää paikkansa jälkiruokana, brunssileivonnaisena, välipalana, tarvittaessa jopa lauantai-illan suolapalana.

Myös pannarin kiinteydessä voi olla eroja. Koulussa tarjottiin aina paksua tiivistä pannaria, jossa eivät ilmakuplat viihtyneet. Äitini tuotos puolestaan käy malliksi juuri päinvastaisesta: kuplia ja kohoumia ohuehkossa kiiltävässä levyssä.

Oma reseptini tuottaa varsinaisen fuusiopannarin: jauhojen määrä koulupannarista, rasvattomuus terveyspoliiseilta; kardemummaa mausteeksi (ahvenanmaan pannukakku) ja jos tarjoilu ajoittuu aamuun niin päälle runsaasti Aunt Jeminan vaahterasiirappia (american pancakes). Mutta eilisen pannarin tarjosin mielettömän hyvän punaherukka-vanilja -hyytelön ja pinjansiementen kera. Ei ole voittanutta!


Pannari

3 munaa
1 litra maitoa
1 tl suolaa
3 tl kardemummaa
3 tl vaniljasokeria
3 dl jauhoja

1. Sekoita munien rakenne rikki.
2. Lisää maito ja mausteet.
3. Lisää jauhot jatkuvasti sekoittaen.
4. Laita uuni lämpenemään 200 C
5. Anna takinan turvota kunnes uuni on lämmennyt.
6. Laita uunipellille leivinpaperi.
7. Sekoita taikinaa vielä kerran pohjia myöten, kaada pellille.
8. Paista 30-40 min (aika riippuu hieman uunista)
9. Kun paistoaikaa on kulunut 15 min, avaa luukku ja puhko haarukalla nousseet "kukkulat". Pannarin pitää olla tasainen.
10. Anna jäähtyä puhtaan pyyhkeen alla.
11. Tarjoile hillon ja (jos on syytä juhlaan) jämäkän kermavaahdon kanssa. Pähkinät tuovat lisämakua!

Syksyä, selityksiä ja minestronekeittoa

Kevät tuli ja toi mukanaan hektiset ajat töissä. Kun päivät pitkät (ja illat pidemmät) tuijotti näyttöä, ei samaa enää halunnut tehdä töissä. Oli siis aika pitää tauko bloggailussa.

Jäinkin tauolle niin sanotusti "urani huipulla", ruokahaasteen voittaneena. Kiitos teille kaikille minua äänestäneille!

Lieneekö minulla enää lukijoitakaan, mutta jatkanpa silti kirjoittelua. Työtahti ei ole juurikaan hellittänyt, mutta halu kirjoittaa kokkailuistani peitonnee näyttöpääteväsymyksen.

Syksyä on ilmassa. Sekö lienee syynä äkilliseen mielitekooni: minestronekeittoa! En ole sitä ikinä ennen tehnyt itse ja syönytkin vain kerran kymmenenvuotiaana Sisilian matkalla jossa lounaat nautittiin hotellin ruokasalissa (puolihoito?).

Muistikuva sanoo, ettei keitto ollut kummoisen makuista. Mistä mielitekoni siis kumpusi, on arvoitus. Viileän päivän kunniaksi ryhdyin himosta toimeen ja kiehautin keiton. Siitä tuli niin hyvää, että kehtaa tännekin kirjoittaa.

Maukkauden taustalla on aivan varmasti erinomainen palvikinkku, joka maistui oikeasti savulle, sekä äitini kasvattama ja kuivattama lipstikka. Se korvaa liemikuution - kiitos vinkistä Sikke Sumari!


Minestronekeitto

Neljälle

150 g palvikinkkua
1 iso sipuli
1 rkl öljyä paistamiseen
1 pieni purjo
1 porkkana
200 g keräkaalia
4 valkosipulin kynttä
1 pussi keittovihanneksia
100 g vihreitä papuja (pakastetut käyvät hyvin)
1 prk tomaattipuretta (se pieni purkki)
1,5 dl makaronia
1,5 - 2 l vettä
(kasvisliemikuutio)
kuivattua lipstikkaa
mustapippuria
persiljaa
ruohosipulia

1. Leikkaa kaikki ainekset suikaleiksi.
2. Kuullota sipuli kattilassa.
3. Lisää muut kasvikset, murskattu valkosipuli, makaronit ja tomaattipure sekä yrtit ja mausteet.
4. Sekoita ainekset.
5. Lisää vesi (itse kuumensin sen vedenkeittimessä ja lisäsin kiehuvana).
6. Lisää kinkku.
7. Keitä 30-40 minuuttia kohtuullisella lämmöllä (kunnes vihannekset ovat kypsiä).
8. Tarkista maku.

Huom! En juuri käytä suolaa ruoanlaitossa, joten en lisännyt sitä keittoon. Jos olet tottunut suolaisempaan ruokaan, lisää sitä lopuksi.

PS. Apukokki nautti keittonsa juustoraasteen kanssa, antoi kuulemma keittoon "uuden ulottuvuuden".