Savumuikkuorgiat

Kuulua klassikkosanontaa mukaillen: syökää ihmiset muikkuja!

Ihan pikaruokaa tämä ei ole, joten kannattaa ottaa voileipä ennen kalanlaittoon ryhtymistä, ettei ala hiukoa kesken kaiken. Muutama työvaihe kuuluu hommaan:

Jos ei halua itse perata, kannattaa ostaa perattuja. Siinäkin tapauksessa huolehdi, että kalojen kidukset on poistettu, koska ne antavat pahan maun. Jos joudut poistamaan ne itse, leikkaa kalalta vain reilusti pää poikki kidusten alapuolelta. (Meidän kauppias oli tehnyt tämän valmiiksi.)

Seuraavaksi kalat pitää huuhdella juoksevan (viileän!) veden alla. Vetäise sormella myös sisältä, jotta saat mukaan sinne mahdollisesti jääneet sisuskalujen rippeet. 

Puoli kiloa kaloja vaatii suolausaikaa noin puolitoista tuntia. Karkeaa suolaa siis, eikä suolaa kalojen sisään, ainoastaan reilulla kädellä ylle ja alle, sitten satsi jääkaappiin.

Minä käytän savustukseen normilaatikkoa, jollaisen saa ostaa mistä vaan honkkarista. Pohjalle ripottelen runsaalla kädellä leppälastuja ja kolme teelusikallista hienoa sokeria muutamaan pieneen kasaan. Sokeripalojahan tässä tavallisesti käytetään, minulla nyt ei sattunut niitä olemaan. Pienet sokeriläjät ajavat saman asian, se on nyt todistettu.

Laatikon kansi kiinni, looda grillin päälle, lämpö jonnekin puoliväliin ja grillin kansi kiinni sen minkä menee. Odottelua puolisen tuntia, jonka jälkeen tilannetarkastus ja jatkoaikaa maun mukaan. Itse tykkään kuivasta lopputuloksesta, joten aikaa meni melkein 40 min, mutta hieman vähempi olisi ehkä riittänyt.

Ja se orgiavaihe, se alkaa silloin kun kuumat kalat höyryävät lautasella tiskipöydällä; seisot siinä etkä malta istua etkä valmistella mitään lisukkeita, vaan riivit lämpimän lihan sormin suuhusi...

Ravunsyöntiä Mooseksen kanssa

Elokuun pimeät mutta vielä lämpimät illat ovat mitä parhain ravunsyöntiaika. Kukin tietenkin syö niitä missä ja milloin haluaa, mutta pimeä, kynttilöiden valaisema lämmin ilta tuo aivan oman tunnelmansa.

Minun rapusaaliini tulee kaupasta, valmiiksi keitettynä. En pysty edes vierestä katsomaan saksiniekkaparkojen kattilaanheittelyä, puhumattakaan siitä että tekisin sen itse. Kaupan keittoliemi oli oikein maukas, enkä ainakaan itse maistanut mitään eroa kotitekoiseen liemeen. Lisänä meillä oli klassiseen tapaan paahtoleipää, tillisilppua ja kuohuviiniä.

Illan eksoottisuudesta piti huolen kosher Moses Date taatelivodka, kiitos ystäväni MP:n. Upeasti nahanruskea valui raskaasti snapsilasin pintaa pitkin eikä itse vodka maistunut juuri ollenkaan (hyvä asia). Maljoja tuli nosteltua sekä ravuille että Moosekselle. Ja tuota alla olevaa kuvaa katsoessa huomaankin että huh kun niitä snapseja tosiaan tulikin otettua...

Mitä minun olisi pitänyt jo tietää - Osa 1

Älä kirjoittele FB-postauksia kesäkurpitsaviipaleiden ollessa grillissä.

Grillatut kesäkurpitsäviipaleet

Viime viikonloppuna olimme ystävien luona istumassa iltaa. Upeaa salamashowta katsellessamme emäntä valmisti pienen loppuillan hiukopalan grillatuista kesäkurpitsan viipaleista. P. kertoi tutustuneensa kyseiseen herkkuun parin viikon takaisella Bulgarian matkallaan.

En tiedä onko tämä yleinenkin grilliherkku myös Suomessa, mutta itselleni oli ihan uusi tuttavuus. Rapeaksi paahtunut kuorrute, kesäkurpitsan lempeä maku ja tujakka valkosipuli ovat silmiäpyörittävä makukokemus.  Herkku ei vaatinut lisukkeeksi mitään muuta kuin valkosipulilla maustettua jugurttia. Näitä oli heti saatava lisää joten valmistin pari annosta eilen illalla. Kaveriksi tein tsatsikia. Olkaa hyvät ja kokeilkaa tätä itse!

Grillatut kesäkurpitsan viipaleet

1 Kesäkurpitsa
1 dl korppujauhoa
1 muna
mustapippuria, suolaa

• Viipaloi kesäkurpitsa reilun puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi, esim. neljä viipaletta per ruokailija. 
• Sekoita munan rakenne rikki.
• Kaada korppujauho lautaselle, sekoita joukkoon mausteet. 
• Kiepauta viipaleet munassa, sen jälkeen korppujauhossa.
• Grillaa kunnes ovat kauniin värisiä.

Tsatsiki

2 dl turkkilaista jugurttia
1/2 kurkkua raastettuna ja valutettuna (esim. siivilässä valuu hyvin)
3 valkosipulin kynttä puristettuna (kynsien määrä oman maun mukaan)
mustapippuria
ripaus suolaa ja sokeria

• Sekoita aineet yhteen, anna makujen asettua jääkaapissa grillaamisen ajan. 

Sadesään katkarapusitruunapasta

Viimeinen lomaviikko sadetta pidellen. Suurin sademäärä viiteenkymmeneen vuoteen. Lämpötila max 20C. Moinen huono kesäsää-säkä painaa mieltä matalaksi. Piristykseksi lupasin itselleni, että loppuloman syön joka päivä poikkeuksellisen hyvin, joko itse tai jonkun muun tekemää.

Söin viime viikon lomareissulla Rantasalmen Ruusuhovissa luvattoman huonon kampasimpukka-sitruunapasta-annoksen, jossa ei ollut muutaman kampasimpukan lisäksi kuin pastaa ja hailakka sitruunan maku; ei kastiketta, ei mitään pehmentämässä tai pyöristämässä annosta. Moinen jäi kaivelemaan mieltä ja sitruunapasta oli siten helppo valinta tämän päivän ateriaksi. Kampasimpukkaa ei tehnyt mieli, joten vaihdoin sen normikatkarapuihiin.

Annoksen syötyäni olin onnellinen (=> parempi kokki kuin Ruusuhovissa) ja vähemmän synkeä (=> täydellä vatsalla makaan mieluummin sohvalla kuin auringossa). Saa nähdä mitä huomenna...

Katkarapusitruunapasta (kahdelle)

8 tagliatelle-pesää pitäisi riittää kahdelle - keitä ne kypsiksi sillä välin kun teet kastikkeen.

Pinjansiemeniä maun mukaan - ruskista kuivalla pannulla.

2 rkl voita
Yhden sitruunan raastettu kuori
Yhden sitruunan mehu
2/3 prk ranskankermaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
Tuoretta basilikaa
Tuoretta lehtipersiljaa
Suolaa & pippuria
150 g katkarapuja

1. Laita voi kattilaan, anna sulaa. 
2. Lisää raastettu sitruunan kuori, pyörittele hetki. 
3. Lisää sitruunan mehu, ranskankerma, hunaja, anna kiehahtaa. 
4. Lisää yritit ja mausteet, anna hautua vielä hetki.

Kaada kastike valutetun pastan joukkoon, lisää päälle katkaravut ja lopuksi vielä pinjansiemenet.
Anna tekeytyä hetki, kastike imeytyy pastan joukkoon ja tekee sitä ihanan muhevaa.

Herkullista juhannusta!

Juhannuskakku odottaa huomista.

Mansikoiden kaverina limeä ja basilikaa. Saa nähdä tykkääkö juhlaväki.

Chilisitruuna toivottaa lukijoilleen ihanaa juhannusta!

Synttärisyöpöttelyä

Miehellä oli tänään synttärit. Hoilasin puhelimeen paljononneavaan ja valmistin illallisen. Jännitys pysyi yllä jälkiruokaan asti, sillä kokeilin ensi kertaa ruokamuotteja, eli niitä teräsrenkaita, joiden sisään annos kootaan torniksi. Pääruokakokeilut saavat vielä odottaa, aloitin rengashommelit leivoksia kasaamalla.

Kehittelin leivokset itse: suklaakeksipohja, jonka päälle kasasin reunoille kirsikanpuolikkaita ja täytteeksi vaniljamoussea, päälle mustikoita. Ei ehkä kuulosta etusivun uutiselta, mutta tein kaiken ilman keittokirjoja ja lähinnä siltä pohjalta, mistä synttärisankari pitää. Kokonaisuus toimi oikein mukavasti. Pohjassa oli riittävästi suklaata, aito vanilja teki moussesta ihanan ylellisen, kirsikat pysyivät paikoillaan .

Synttärimenu 18.6.

Savumuikku-ja jokirapuleipäset

Yrttimarinoitu karitsan file cremolatahunnulla, uuniperunat ja valkosipuli-creme fraiche; limellä maustetut sokeriherneet ja grillatut kevätporkkanat

Mustikoilla koristeltu vaniljamousseleivos