Kakkujen kuningatar

Apukokilla oli syntymäpäivät. Vuosipäivä antoi hyvä syyn tehdä herkkuja, niin kuin sitä nyt tarvitsisi! Juhlakalu toivoi suklaata ja sai sitä yllin kyllin.

Valitseman leivonnainen on hienostuneen makunsa ja viettelevän ulkonäkönsä johdosta aateloitu arvoisellaan nimellä: Saban kuningattaren kakku. Ranskalaisten gâteau de la reine Sabaksi kutsuma herkku on nimetty esikuvansa, upean ja hienostuneen 900-luvulla eläneen tarunhohtoisen afrikkalaisen Saban valtion kuningattaren mukaan.

Tarinan mukaan Saban kuningatar - nimeltään Nicaule tai Makeda, lähteestä riippuen - kuuli viisaasta kuninkaasta Salomonista, joka hallitsi pohjoisen valtiota Israelia. Hän päätti lähteä vierailulle, otti mukaansa normitimanttien lisäksi joukon arvoituksia testatakseen isäntänsä älykkyyttä. Salomon läpäisi vieraansa testit ja päälle päätteeksi vaikuttui itse Nicaulen älyn säihkeestä. Tuloksena oli molemminpuolinen syvä kunnoitus ja ystävyys. Väitetäänpä heillä olleen enemmänkin sutinaa, mutta näkemykset ovat ristiriitaiset, kuten yleensäkin ajalta ennen paparazzeja.

Tarina mainitaan Raamatussa ja Koraanissa ja siihen on palattu useasti myös nykyaikana. Aiheesta löytyy lukuisia kirjoja, musiikkiteoksia ja leffoja. Viimeksi mainituista tunnetuin on ehkä Solomon and Sheba, jossa 50-luvun tähdet Yul Brynner ja Gina Lollobrigida silmäilevät toisiaan kiihkeästi.

En usko että Saban kuningatar paistoi itse tätä kakkua, mutta olisi varmasti manannut monivaiheista työrupeamaa sekä kulhojen paljoutta. Varmasti olisi myös kiitellyt lopputulosta, niin teki myös kollegansa, amerikkalaisen keittiön kruunaamaton kuningatar Julia Child, jonka mukaan tämä on "the best chocolate cake you ever put in your mouth." Ja sitä on turha käydä kiistämään.

Saban Kuningattaren kakku

200 g tummaa suklaata

120 g pehmeää margariinia

120 g sokeria (käytetään osissa, ks. ohjeesta tarkemmin)

3 munankeltuaista

3 munanvalkuaista

100 g kuorittuja manteleita

(1/4 tl manteliuutetta tai 2 rkl mantelilikööriä)

1,2 dl vehnäjauhoja1 tl leivinjauhetta

1. Uuni 175 C
2. Sulata suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä hieman.
3. Paahda mantelit tummiksi kuivalla pannulla, ilman rasvaa. Ole tarkkana etteivät ne pala.
4. Jauha mantelit ja puolet sokerista hienoksi jauheeksi yhdessä (tarvitset yleiskoneen ja leikkuuterän).
5. Vatkaa margariini sokerin kanssa vaahdoksi. Säästä 2 rkl sokeria valkuaisvaahtoon.
6. Lisää joukkoon hieman jäähtynyt suklaa.
7. Lisää joukkoon keltuaiset yksi kerrallaan, vatkaa jokaisen jälkeen hyvin.
8. (Lisää manteliuute/liköökri jos käytät sitä.)
9. Vaahdota valkuaiset toisessa kulhossa. Kun vaahto alkaa kiinteytyä, lisää siihen loppu sokeri (2 rkl) ja sekoita vielä kunnes vaahto on kiinteää.
10. Kääntele kolmannes valkuaisvaahdosta suklaamassan joukkoon.
11. Kääntele kolmannes manteliseoksesta suklaamassan joukkoon.
12. Kääntele sekaan loput valkuaisvaahdosta ja mantelijauhoseoksesta vuorotellen, kolmessa osassa. Kaada taikina vuokaan. Napauta vuokaa pari kertaa, jotta mahdolliset ilmakuplat häviävät.

Paistoaika on 30-35 min.

Ota kakku uunista kun hammastikku on puhdas kun tökkäät sen noin viiden sentin päähän reunasta. Älä testaa kakun keskikohdasta, sillä sen on tarkoituskin jäädä hieman löysäksi.

Siirrä kakku jäähtymään.

Kuorrutus
150 g tummaa suklaata

4-6 rkl margariinia

1 dl kuohukermaa

1 pss (60g) mantelilastuja

1. Paahda mantelilastut kuivassa pannussa. Varo etteivät ne pala. Jätä jäähtymään.
2. Sulata suklaa vesihauteessa.
3. Kun se on sulanut, lisää joukkoon margariini, sekoita. Pidä kattila yhä vesihauteessa.
4. Lisää kerma pienissä erissä. Sekoita välillä, ja anna lämmetä ettei suklaa jähmety.
5. Kun kakku on jäähtynyt kunnolla, valuta kuorrute hiljakseen kakun päälle. Itse tein tämän niin, että kakku oli jo tarjoiluastiassaan, mutta ohjeessa neuvottiin että kakun voisi laittaa ritilän päälle, jonka alla on leivinpaperi. Näin ylimääräinen suklaa valuisi paperille. Kakun siirtäminen tarjoiluastiaan on sitten ihan toisenlainen haaste.
6. Lopuksi taputtele mantelilastut kakun reunoille kiinni.

Uunikaali herkkukaali

Kypsytetty kaali on kamalaa. Tuosta saisi moton ruokablogiini, enhän ole koskaan maistanut mitään maukasta kaaliruokaa. Raakana salaateissa ja raasteissa tuo kelpo vihannes menee muiden joukossa, mutta lämpö ja haudutus saa siinä aikaan vähintäänkin luotaantyöntävän makumuutoksen. Kunnes kokeilin uunikaalia. Torjuvat kaali-asenteeni joutuivat punnituksi, ja hentoisiksi todetuiksi.

Entä miten sitten päädyinkään kaalikokeiluuni? Ystäväni P. oli tulossa kylään ja halusin hemmotella häntä uudenlaisilla resepteillä. Me Naiset -lehdessä oli muutama viikko sitten tämä helppo ja kevyen oloinen ohje, jota rohkeuden puuskassani päätin kokeilla. Onneksi niin, sillä lopputulos yllätti meidät molemmat positiivisesti.

Lehdessä oli kaalin kaveriksi tarjolla feta-mantelikastiketta, jota sovelsin hieman omaan makuuni paremmin sopivaksi. Kaalin kanssa se oli mielestäni tarpeeton, herkku kun oli herkku sellaisenaan; mutta tuoreen ruisleivän päällä soosi toimi loistavasti.

Uunikaali

Reilu lohko kaalia per ruokailija

1 iso sipuli

Öljyä

Sormisuolaa

Mustapippuria

Uuni 175 C

1. Irrota kanta lohkoista.
2. Aseta lohkot uunipannulle tai -pellille.
3. Levittele kerroksia hieman auki, mutta pidä huoli että lohkot pysyvät kasassa.
4. Kuori ja hienonna sipuli ohuiksi renkaiksi
5. Liruta öljyä kerrosten väliin (kohtuus!)
6. Ripottele lohkojen päälle suolaa ja pippuria ja sipulirenkaat.
7. Paista kunnes kaali on kivasti pehmennyt ja sipulit ruskistuneet, noin 30-45 min

Kastike uunikaalille

15 mantelia

Kourallinen hienonnettua lehtipersiljaa

10 isoa basilikan lehteä

2 valkosipulin kynttä

100 g fetajuustoa

0,5 dl öljyä

Mustapippuria

1. Hienonnat ainekset esim. sauvasekoittimella.
2. Jos massa tuntuu liian paksulta, lisää hieman öljyä.
3. Tarjoa uunikaalin tai ruisleivän kanssa.

Moniniminen kausikaunotar

Sharon, kaki ja persimon ovat kaikki saman hedelmän muunnoksia. Persimonin tunsivat jo muinaiset kreikkalaiset jotka kutsuivat sitä "jumalten hedelmäksi". Sharon on israelilaisten kehittämä muunnos, jonka nimi on maa-alueen mukaan annettu (ei poliitikon kuten luulin). Hedelmä kypsyy näin loppusyksystä ja kauppojen laarit ovatkin nyt täynnä niitä.

Iso oranssinpunainen hedelmä muistuttaa tomaattia mutta ei ole sitä. Kypsän kakin hedelmäliha on pehmeää, läpikuultavaa jopa hyytelömäistä; maku makea. Kuorta ei syödä.

Hedelmä on hyvää sellaisenaan syötynä, sitä voi vaikka lusikoida kuorestaan. Toisaalta sen kaveriksi sopii erinomaisesti vaikkapa viili, maustamaton jugurtti tai vanilja-rahka, jonka kanssa itse tarjoilin sitä suppilovahverokeiton jälkeiseksi makeaksipalaksi. Päälle rippotelin kardemummaa makuja korostamaan.

Jos persimonin yhdistäminen leivontaan kiinnostaa, niin ainakin Cannelle et vanille -blogissa on mielenkiintoinen ohje.

Suppilovahverot soseeksi

Ollaanpa kerrankin rehellisiä. Suppilovahverokeitto näyttää lähinnä kuravedeltä. Mutta maku on se mikä määrää ja siksi tätä keittoa on aina yhtä nautinnollista syödä. Oma lisäni on Musta koskenlaskija-juusto ja Worchester-kastike, jotka tuovat keittoon tiettyä tummaa ryhtiä.

Kun ulkona on kylmää ja pimeää, lämmin ja tuhti keitto on parasta iltaruokaa. Mikä voisikaan horjuttaa pientä ihmistä höyryävää herkkulientä lusikoidessa! Tuoreen leivän ja maukkaan juuston kanssa koossa on upea ateria jota kelpaa tarjota myös valkoiselta liinalta ja perintöastioilta.

Ohje, olkaa hyvät:

Suppilovahverososekeitto

Rypsiöljyä paistamiseen
1 dl kuivattuja suppilovahveroita
3 kpl shalottisipuleita
1 valkosipulinkynsi
2 rkl jauhoja
1 l vettä
loraus lihafondia
2 dl kermaa
2-3 rkl Worchester-kastiketta
3 cm:n levyinen viipale sulatejuustoa
Mustapippuria
Valkopippuria
Suolaa

1. Laita kuivat sienet likoamaan noin puoleen litraan vettä ja anna olla kunnes ovat pehmenneet. Kestää noin 30 min. Säästä liuotusvesi keiton liemeksi.
2. Kuumenna öljy kattilassa, kuullota siinä ensin sipulit, lisää sitten sienet ja jatka kuullottamista.
3. Ripottele seokseen jauhot, sekoita.
4. Lisää puhdas vesi, sienten liotusliemi sekä kerma. Sekoita.
5. Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia.
6. Hurauta liemi sauvasekoittimella soseeksi.
7. Mausta sose pippureilla ja suolalla sekä Worchester-kastikkeella. Tarkista maku.
8. Palastale joukkoon sulatejuustoa ja anna sen sulaa.
9. Tarkista keiton maku.
10. Kun maku on kohdallaan (siis hekumallinen), laita tarjolle tuoreen leivän ja Violan Paahdettu paprika-tuorejuuston kanssa.

Halloweenherkkutelua, lisäys

Aivohyytelö, jälkiruokaherkku joka pistää ajattelemaan.

Jo päivällä noidan läsnäolon saattoi aavistaa...

Halloweenherkuttelua

Noidat kurkkivat ikkunoista ja kurpitsanaama virnuili pimeydessä. Halloween oli täällä taas.

Olin lupautunut kummilasten vahdiksi koko viikonlopuksi ja päätimme Omankullan kanssa pistää bileet pystyyn mukuloille. Tarjolle pantiin lepakon koipia ja aivomuusia, eli kanankoipia (yllätys!) ja porkkana-perunamuusia.

Jälkiruokatarjoamukset olivat ylitsevuotavia: suklaafondueta hedelmien ja vaahtokarkkien kanssa; haudankaivajan mutakakkua sekä aivohyytelöä. Lapset tykkäsivät eniten mutakakusta matoineen, itselle maistui aivohyytelö.

Mutakakun ohje on otettu Me Naiset -lehdestä varmaankin jo kymmenen vuotta sitten. Kakku on syntisen herkullinen, eikä ollenkaan työläs tehdä vaikka munanvalkuaiset pitääkin vaahdottaa. Suosittelen seurassa syötäväksi ettei tule ahmittua.

Mutakakku

175 g margariinia
200 g suklaata
3 keltuaista
2 dl sokeria
3 valkuaista
1 dl vehnäjauhoja

• Lämmitä uuni 175C.
• Voitele ja jauhota irtopohjavuoka.
• Sulata rasva ja suklaa yhdessä vesihauteessa.
• Erottele valkuaiset ja keltuaiset ja vaahdota valkuaiset vaahdoksi.
• Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.
• Lisää suklaarasvaseos keltuissokerivaahtoon yhdessä vehnäjauhojen kanssa. Vatkaa hyvin.
• Kääntele valkuaisvaahto varovasti seoksen joukkoon.
• Paista 30 min. Tortun pitää jäädä keskeltä raa'ahkoksi.
• Tarjoa kakku vasta jäähtyneenä jotta se on jähmettynyt. Jos madot ei kiinnosta, tarjoa lisukkeena vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa.

Chorizot siiderissä

Tapakset, nuo pienet espanjalaiset herkkuruokaset, tarjoavat rajattomasti makuelämyksiä. Espanjan matkoillani olen päässyt maistelemaan kaikenlaisia tarjoamuksia, joskus silmät ympäri pyöräyttävän ihania, joskus outoja, joskus harvoin jopa mitäänsanomattomia.

Espanjan kielen sana tapa tarkoittaa kantta tai korkkia ja tarinan mukaan tapa asetettiin juomalasin (sherryä) päälle kanneksi jotteivat itikat lentäisi viiniin. Pohjois-Espanjassa vastaavaa ruokatyyppiä kutsutaan pinchoksi, (katalaaniksi pinxto) ja erona tapaksiin on että ruoka tarjotaan yleensä hammastikulla seivästettynä pienen leipäviipaleen päällä. Tästä nimi, espanjan pincho tarkoittaa piikkiä tai varrasta. Lasku ruoasta perustuu tikkujen määrään.

Varmaankin yksi tunnetuimmista tapas-herkuista on chorizot, espanjalaiset makkarat. Mausteisia, vahvasti punertavia sianlihamakkaroita on eri kokoisia ja paksuisia, enkä muista koskaan saaneeni huonoa annosta eteeni.

Alkuviikosta kävi niin mukavasti, että löysin Kampin K-marketista tuoreita chorizoita. Ei mitään viipalehömpötyksiä, jaan ihan oikeita makkaroita paketissa, vieläpä kahta eri lajia. Makkaroiden valmistajakin oli oikea espajanlainen firma, Palcarsa. Makkarat ovat kypsiä, mutta ne kannattaa lämmittää.

Muutaman päivän mietin reseptiä, jolla löytöäni testaisin, kunnes muistin kerran madridilaisessa baarissa nauttimani herkun: chorizot siiderissä. Googlailin reseptejä ja löysin kaksi eri versiota: monimutkaisemmassa on useita mausteita ja esim. sipulia lisänä; yksinkertaisemmassa versiossa keskitytään olennaiseen eli makkaraan siiderissä. Koska matkallani olin syönyt juuri tuollaista jälkimmäistä, sitä päätin tehdä.

Tarjosin makkarat tuoreen maalaisleivän ja tomaatti-basilika-salsan kanssa.

Paketissa oli neljä makkaraa, aivan riittävästi kahdelle. Lisäksi tarvitaan vain kuivaa siideriä. Yksi pullo riittää loistavasti, melkein puolet jäi kokille ruokajuomaksi.

Homma on simppeli:

1) Kuumenna siideri pannulla kunnes se alkaa melkein kiehua. Lisää makkarat (viipaleina tai kokonaisina)
2) Pyörittele siiderissä muutama minuutti, kunnes tuntuvat kuumenneen.
3) Tarjoile leivän kanssa.
Reseptien mukaan makkarat olisi pitänyt viipaloida noin puolen sentin palasiksi, mutta minä päätin kypsentää ne kokonaisina. Makuun se ei uskoakseni vaikuttanut, mutta koska makkara on täyttä tavaraa, sen leikkaaminen lautasella normaalilla ruokaveitsellä oli aika työlästä. Ensi kerralla viipaloin.

TomaatisalsaMakkarat ovat tuhtia syötävää. Tomaattisalsa toi ateriaan kaivattua keveyttä ja raikkautta. Pilkoin pari tomaatti tosi pieniksi kuutioiksi, silppusin mukaan noin 10 basilikan lehteä; maustoin mustapippurilla ja suolalla ja ruippasin päälle vähän oliiviöljyä ja sitruunamehua.