Hilpeää vappua!

Simat esiin, se on kesä nyt!
Iloista ja poreilevaa vappua!

Retroilu jatkuu

70-luvun illanistujaisherkku toimitti tehtävänsä myös uudella vuosituhannella: saunanjälkeinen tarjottava viikonloppuvieraille syötiin viimeistä perunasuikaletta myöten, kehujen kera.

Tjaa, toisaalta Janssons frestelse on kyllä enemmän kuin aika ajoin pintaan nouseva muoti-innostus. Enemmänkin voidaan puhua yöruokien klassikosta, jonka avulla ihana ilta jos toinenkin on jatkunut uusin voimin kohti uutta päivää.

Loppuun vielä vinkki kaikille jotka mietitte että saako mato-ongella anjovista mummon laiturilta: anjovis ei ole kalarotu, vaan kalasäilykkeen nimi. Ja vieläpä hieman sekavasti sellainen. Pohjoismainen anjovissäilyke valmistetaan kilohailista (Sprattus sprattus), mutta muualla Euroopassa myydään sardellia (Engraulis encrasicolus) nimellä anchovy (engl.) tai anchois (ransk.). Tämän asian kanssa kannattaa olla skarppina käännös-keittokirjoja lukiessa.

Janssonin kiusaus

Annos 6:lle

Öljyä

1 rs Janssonin anjovisfileitä (Pirkka) + liemi

2 pss (a´500 g) perunasipulisekoitusta

4 dl ruokakermaa

Mustapippuria

Uuni 200 C

Paistoaika noin tunti

• Voitele isohko paistovuoka öljyllä.
• Levitä puolet jäisestä perunasipulisekoituksesta uunivuokaan, asettele janssonin fileet ja kaada päälle loppu perunasipulista.
• Sekoita anjovisliemi kerman joukkoon, rouhi mukaan pippuria ja kaada vuokaan. Jos lientä ei mielestäsi ole tarpeeksi, lorauta perään maitoa tai kermaa.
• Kypsennä noin tunti.

Lisäkkeeksi käy mikä tahansa salaatti, mutta jos haluat tuta täysillä vuosikymmenten takaisia tuulahduksia, laita asetille kauniisti viipaloituna punajuurta.

Retrot ritarit

Nykyäänhän kaikki on retro sitä ja retro tätä, mutta ruokatrendeissä en ole ilmiöön niinkään törmännyt. Vaikka äidit maksavat satakin euroa 70-luvun froteisesta ruskeasta potkupuvusta (arvot kohdallaan...) niin enpä ole lukenut ruokajuttuja joissa menuehdotuksiin sisältyisivät sellaiset herkut kuin makkarakupit (pannulla paistettu paksu gouter-viipale ja purkkiherneitä) tai läskisoosi (rasvaista siansivua ruskeassa kastikkeessa).

Vanhoissa ruokalajeissa löytyy tietenkin myös uskomattoman herkullisia reseptejä, joista yhtenä tämän kirjoituksen "päähenkilö", Köyhät Ritarit. Nautin niitä talvella ravintolassa ensimmäisen kerran sitten lapsuuteni ja se on kuulkaa pitkä aika. Silmät pyörivät päässä, niin hyvää oli voissa paistettu leipä kunnon kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa!

Sittemmin olen tehnyt tuota herkkua muutaman kerran kotona ja näiden kokeilujen jälkeen oppinut tiettyjä totuuksia. Olkaahan tarkkana:

1. Leivän kannattaa olla päivän tai jopa kaksi vanhaa. Tuore leipä saattaa hajota paistovaiheessa.
2. Ritarit pitää paistaa voissa. Margariini tai öljy ei käy, eikä - herra paratkoon - pelkkä kuiva teflonpannu.
3. Paras tulos tulee valurautapannulla. Jälleen kerran teflon häviää kirkkaasti, sillä tulos on mauton.
4. Kerman on oltava kuohukermaa, ei mitään kevytviritystä tai vaahtoutuvaa "vanillaa". Aidon pehmeän kermavaahdon ja mansikkahillon makuliitto on pyhä.

Ja vielä sellainen terminologinen fakta tähän loppuun, että ritari on köyhä kun se tehdään leivästä ja rikas kun se tehdään pullasta.

Resepti on vaarallisen helppo, kiusaus tehdä näitä illan makeannälkään voi joskus olla ylitsepääsemätön. Vaaran voi välttää sillä ettei pidä kuohukermaa kotona, sillä pelkkä hillo ei kyllä riitä tuomaan nautintoa.

Mikä muuten on sinun retroherkkusi?

Köyhät Ritarit

Yhteen annokseen tarvitaan

Viipale leipää

1 Muna

1 dl maitoa

Sokeria

Kardemummaa

Voita paistamiseen

Kermavaahtoa

Mansikkahilloa

• Vatkaa muna ja maito sekaisin.
• Lisää sokeri ja kardemumma.
• Upota leipä seokseen.
• Paista pannulla voissa molemmilta puolilta kauniin ruskeaksi.
• Tarjoile kermavaahdon ja hillon kanssa.

Grillikauden-avaus-pizza

Kevään koittaessa grillaus tulee mieleen ennemmin tai myöhemmin. Minulla yleensä ennemmin ja naapurit osaavat jo olla hämmästelemättä kinosten seasta nousevia savukiehkuroita. Grillasin sitten täpinöissäni normaalia isomman määrän broilerin rintoja - ensimmäiset grillailut maistuvat aina taivaalliselta ja myönnän että ahneus otti vallan.

Ylijääneestä lihasta piti keksiä jotain hyvää syötävää ja kurkkaus pakastimeen auttoi päätymään pizzaan. Päätös oli erinomainen ja tulos hämmästyttävän maukas, joten kokemus on jaettava kanssanne.

Käytin pohjana Pirkan valmiita pakastepohjia joille sivelin tomaattimurskan ja ketsupin sekoitusta. Päälle ripottelin tuhdisti grillattua kanaa, kevätsipulia ja tuoretta tomaattia, rouhin vielä hieman mustapippuria ja kuorrutin kaiken nuoren emmentalin ja iäkkään cheddarin sointuvalla sekoituksella.

Paistoaika 225 -asteisessa uunissa oli reilu kymmenisen minuuttia eli juuri sopivasti jälkiruoan valmisteluun. Mutta se onkin sitten oma tarinansa!

Pataruoka rules

Sain joululahjaksi upean valurautapadan, jota olen käyttänyt ahkerasti tänä talvena. Lumikinosten ympäröimänä (ihan konkreettisesti kun katolta tuli lumet) pataruoka ikään kuin kuuluu asiaan. Ja mikä sen helpompaa kuin kasata ainekset yhteen astiaan ja antaa uunin hoitaa loput!

Alla olevan kanapadan ohje hyppäsi silmille viime kuussa ilmestyneen Glorian Ruoka & Viini-lehden kannesta. Vihannesten värit olivat kutsuvan kirkkaita ja kana herkullisen rapean ruskeaa, puhumattakaan ihanan oranssista Le Creuset-padasta. Oma upea valurautapatani ei jäisi toiseksi, päätin ja kävin hommiin.

Ruoasta tuli herkullista ja vaivan väärtiä, vaikka vihanneksista kyllä väri lähtikin. Lisäksi Apukokkini survaisi herkullisen pehmeän perunamuusin ja jälleen yksi talvi-ilta vietettiin vatsa täynnä ja iloisin mielin!

Oheinen reseptini on hieman muokattu. Jos haluat katsastaa sen aidon ja alkuperäisen, vilkaise Glorian Ruoka & Viini-lehden nro 66 viitossivua.

Sitruunassa ja yrteissä marinoitu kikherne-kanapata

4 broilerin kopiea tai rintaleikettä

3 porkkanaa

1 paprika

4 pientä punasipulia

1 tlk (265/400g) kikherneitä

1,5 rkl kanafondia

Yritti-sitruunamarinadi

1 ruukku salviaa

1 ruukku tinjamia

1 kokonainen valkosipuli

1 (luomu)sitruuna

1 tl mustapippureita

1 laakerinlehti

1 tl suolaa

3/4 dl oliiviöljyä

2 dl valkoviiniä

Edellisenä päivänä - valmista ensin marinadi.

• Hienonna yrtit.
• Murskaa valkosipulinkynnet rikki esim. veitsen lappeella, nypi kuoret pois.
• Pese ja viipaloi sitruuna.
• Sekoita kaikki marinadiaineet kulhossa.
• Laita broilerin palat marinadiin. Peitä kulho ja laita kylmään.

Kokkauspäivänä

1. Kuori porkkanat, leikkaa isohkoiksi paloiksi.
2. Leikkaa paprika isohkoiksi paloiksi.
3. Kuori sipuli ja puolita ne. Niiden pitäisi pysyä kasassa.
4. Laita kaikki kasvikset uunipataan.
5. Huuhtele kikherneet siivilässä, lisää pataan.
6. Sekoita kanafondi joukkoon.
7. Nosta broilerit marinadista ja ruskista ne joka puolelta pannulla.
8. Pane broilerit pataan.
9. kaada loppu marinadi ainesten päälle.
10. Kypsytä pataa uunissa 225C asteessa uunin keskitasolla ilman kantta noin puoli tuntia. Näin ruoka saa hieman väriä, varo ettei pala!
11. Peitä pata kannella tai foliolla, tiputa lämpö 200 asteeseen ja hauduta tunnin verran.
12. Pata on valmis tarjottavaksi kun kasvikset ovat kypsiä.

Tortilla kääriytyy tomaattiin

Uudet keittokirjani ovat olleet mukavaa luettavaa ja sivujen nurkat ovat koirankorvilla hyvien reseptien merkiksi. Ensimmäisenä testasin Jamie Oliverin tortilloja. Tortilloistahan saa vaikka mitä: fajitaksia, quesadilloja, burritoja... Tässä ohjeessa täytteenä on avokadoa, juustoa, korianteria ja chiliä ja vaikka mukaan voisi liittää esim. kanaa tai lihaa, niin niitä ei makujen runsauden vuoksi osannut kyllä kaivata.

Jamien resepti oli isommalle porukalle, omani on kahdelle. Minulla sattuu myös olemaan snadi vuoka, jossa kaksi käärylettä lepäilevät mukavasti.

Avokadotortillat kahdelle

Kastike

1 prk tomaattimurskaa

3 valkosipulin kynttä

1 limen mehu

Suolaa, mustapippuria

Täyte

2 kypsää avokadoa

1 limen mehu

Suolaa, pippuria

1 punainen chilipaprika

Kourallinen korianteria

100 g cheddar-juustoa

2 tortillaa

1/2 prk ranskankermaa

Uuni 200 C

1. Sekoita kastikeainekset kattilassa, anna poreilla miedolla lämmöllä.
2. Koverra avokadojen sisus ja mössää se kulhossa haarukalla.
3. Purista joukkoon limen mehu ja lisää mausteet.
4. Silppua chili.
5. Raasta juusto.
6. Öljyä vuoka, lusikoi sinne sitten tomaattikastiketta kunnes pohja peittyy.
7. Täytä tortilla avokadoseoksella, juustolla, chilillä ja korianterilla.
8. Kietaise rullalle ja aseta vuokaan. Tee samoin toiselle tortillalle.
9. Kauho kääryleiden päälle loput tomaattikastikkeesta ja ripottele loput juustot.
10. Lusikoi komeuden päälle ranskankermaa. Itse käytin 12-prosenttista ja se ei sulanut ollenkaan uunissa vaan pysyi oudosti kasassa. Ehkä rasvaisempi versio voisi olla parempi.
11. Paista uunissa noin 15 min

Lahjoja yltäkylläisesti

Apukokki yllätti eilen antamalla minulle ei vain yhtä vaan peräti kolme synttäripakettia! Ja mitä niistä paljastuikaan, ellei ihania keittokirjoja!

Amerikanreissaaja Jamie Oliveria olin toivonutkin, muut olivat vain hyvää hyvän päälle. Amerikka-kirjassa on monta kiehtovaa reseptiä, ensimmäisenä kokkauslistalla on vihreä chili.

Ei tainut tietää Apukokki mihin intialaisen keittokirjan antaminen hänetkin johdattaa, jos ei loppumattomaan vihannesten kuorintaan ja pilkkomiseen. Valmistustaan odottavat myös erinäiset kirjasta löytyvät naposteluherkut kuten singharat, katkarapupakorat ja bhajit.

Barcelona-keittokirja puolestaan nostatti välittömästi matkakuumeen. Kirjassa on katalonialais-reseptien lisäksi kaupungin historiaa, kartta ja upeita valokuvia. Herkullisia tarjottavia löytyy lukuisia, ja sivu tuli merkittyä ainakin suolassa paistetun kalan (orada a la sal) ja maalaispateen (pa de fetge) kohdalta.