Syksyä, selityksiä ja minestronekeittoa

Kevät tuli ja toi mukanaan hektiset ajat töissä. Kun päivät pitkät (ja illat pidemmät) tuijotti näyttöä, ei samaa enää halunnut tehdä töissä. Oli siis aika pitää tauko bloggailussa.

Jäinkin tauolle niin sanotusti "urani huipulla", ruokahaasteen voittaneena. Kiitos teille kaikille minua äänestäneille!

Lieneekö minulla enää lukijoitakaan, mutta jatkanpa silti kirjoittelua. Työtahti ei ole juurikaan hellittänyt, mutta halu kirjoittaa kokkailuistani peitonnee näyttöpääteväsymyksen.

Syksyä on ilmassa. Sekö lienee syynä äkilliseen mielitekooni: minestronekeittoa! En ole sitä ikinä ennen tehnyt itse ja syönytkin vain kerran kymmenenvuotiaana Sisilian matkalla jossa lounaat nautittiin hotellin ruokasalissa (puolihoito?).

Muistikuva sanoo, ettei keitto ollut kummoisen makuista. Mistä mielitekoni siis kumpusi, on arvoitus. Viileän päivän kunniaksi ryhdyin himosta toimeen ja kiehautin keiton. Siitä tuli niin hyvää, että kehtaa tännekin kirjoittaa.

Maukkauden taustalla on aivan varmasti erinomainen palvikinkku, joka maistui oikeasti savulle, sekä äitini kasvattama ja kuivattama lipstikka. Se korvaa liemikuution - kiitos vinkistä Sikke Sumari!


Minestronekeitto

Neljälle

150 g palvikinkkua
1 iso sipuli
1 rkl öljyä paistamiseen
1 pieni purjo
1 porkkana
200 g keräkaalia
4 valkosipulin kynttä
1 pussi keittovihanneksia
100 g vihreitä papuja (pakastetut käyvät hyvin)
1 prk tomaattipuretta (se pieni purkki)
1,5 dl makaronia
1,5 - 2 l vettä
(kasvisliemikuutio)
kuivattua lipstikkaa
mustapippuria
persiljaa
ruohosipulia

1. Leikkaa kaikki ainekset suikaleiksi.
2. Kuullota sipuli kattilassa.
3. Lisää muut kasvikset, murskattu valkosipuli, makaronit ja tomaattipure sekä yrtit ja mausteet.
4. Sekoita ainekset.
5. Lisää vesi (itse kuumensin sen vedenkeittimessä ja lisäsin kiehuvana).
6. Lisää kinkku.
7. Keitä 30-40 minuuttia kohtuullisella lämmöllä (kunnes vihannekset ovat kypsiä).
8. Tarkista maku.

Huom! En juuri käytä suolaa ruoanlaitossa, joten en lisännyt sitä keittoon. Jos olet tottunut suolaisempaan ruokaan, lisää sitä lopuksi.

PS. Apukokki nautti keittonsa juustoraasteen kanssa, antoi kuulemma keittoon "uuden ulottuvuuden".

Vihreä parsa grillissä sihisi

Paljastan nyt salaisuuden, koska jotain näin hyvää ei saa ihminen pitää vain itsellään. Vihreä parsa on grillattuna paljon, paljon maukkaampaa kuin keitettynä. Itse asiassa se on aivan helvetin hyvää!

Grillaus tuo tankoihin oman ihanan arominsa, eikä rapeus katoa mihinkään. Tarkoitan tietenkin hiiligrilliä tai kaasugrilliä jossa on kivet mukana. Trendikäs pelkällä kaasulla toimiva teräsrohjake on Wagnerin sanojen mukaan vain pellegrilli.

Parsoja kannattaa vahtia grillauksen ajan. Ne ruskistuvat nopeasti mutta liikaa kypyessään menettävät rapeutensa. Arvioisin että kymmenen kappaletta ruokailijaa kohden on hyvä määrä jos on kyse pääruoasta. Ja ole tarkkana oman osuutesi kanssa, saattavat hävitä kaverin suuhun!

Grillattu parsa

10 tuoretta vihreää parsatankoa per ruokailija (eläkä keitä niitä!)

Rypsiöljyä

Sormisuolaa

Mustapippuria

• Laita grilli kuumenemaan.
• Huuhtele parsat ja leikkaa juuren kova pala pois.
• Aseta parsat lautaselle, kaada päälle öljyloraus ja pyörittele tangot siinä.
• Jauha päälle pippuria ja ripottele suolaa.
• Grillaa kunnes kauniin tummia muttei palaneita.
• Aseta tarjolle sormisuolan ja lisäpippurin kanssa.

Uunikaalilla toukokuun ruokahaasteeseen

Kulinaarimuruja-blogin Jaana asetti toukokuun ruokahaasteeksi kaalin. En ole mikään kaaliruokien ystävä, mutta Me Naisista löytämäni resepti tekee jättipoikkeuksen. Kirjoitin tästä ruoasta aiemminkin, mutta hyvää kannattaa kehua useamminkin!

Olen soveltanut alkuperäistä ohjetta omaan makuuni paremmin sopivaksi. Kaalia paistaessa muuten kannattaa pitää huolta ettei se paistu liikaa ja muutu muhjuksi. Tarkkaile siis uuniasi! Sipuli puolestaan saakin hieman käristyä, jotta satsiin tulee särmää.

Tällä tavoin valmistettuna kaali on hyvää sellaisenaan vaikka liharuoan lisukkeena, mutta aivan yhtä hyvin se käy kevyestä iltapalasta nopeatekoisen kastikkeen ja tumman leivän kanssa.

Uunikaali
Reilu lohko kaalia per ruokailija
1 iso sipuli
Rypsiöljyä
Sormisuolaa
Mustapippuria

Uuni 175 C

• Irrota kanta lohkoista.
• Aseta lohkot uunipannulle tai -pellille.
• Levittele kerroksia hieman auki, mutta pidä huoli että lohkot pysyvät kasassa.
• Kuori ja hienonna sipuli ohuiksi renkaiksi
• Liruta öljyä kerrosten väliin (kohtuus!)
• Ripottele lohkojen päälle suolaa ja pippuria ja sipulirenkaat.
• Paista kunnes kaali on kivasti pehmennyt ja sipulit ruskistuneet, noin 30-45 min.

Kastike uunikaalille
15 mantelia
Kourallinen hienonnettua lehtipersiljaa
10 isoa basilikan lehteä
2 valkosipulin kynttä
100 g fetajuustoa
0,5 dl öljyä
Mustapippuria

• Hienonnat ainekset esim. sauvasekoittimella.
• Jos massa tuntuu liian paksulta, lisää hieman öljyä.
• Tarjoa uunikaalin ja ruisleivän kanssa.

Vappurevanssi uppopaistamalla

Lupaan että tämä on viimeinen kerta tänä vuonna kun kirjoitan vapusta. Mutta koska flunssan takia kaikki reseptikokeilut peruuntuivat, otin vahingon takaisin eilen. Ilta menikin sutjakkaasti uppoöljykokkailun parissa.

Bhajit ovat intialainen pikkupurtava, jonka valmistamiseen voi käyttää useita eri vihanneksia. Meillä rasvapataan päätyi sipulipalleroita. Resepti on helppo ja nopea, variaatoita loputtomiin. Näitä tulee varmasti tehtyä uudestaankin. Maku oli mausteiden määrästä huolimatta lempeä.

Sipuli-bhajit
100g vehnäjauhoja

1/4 rkl chlijauhetta

1/2 rkl kurkumaa

1/2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1/2 rkl jeeraa (juustokumina)

3 pienehköä tai 2 isoa sipulia

1 vihreä chilipalko

Ruukullinen tuoretta korianteria

Kylmää vettä

1,5 l rypsiölyä uppopaistamiseen

• Pilko sipuli hakkelukseksi.
• Poista chilipalosta siemenet ja pilko hakkelukseksi.
• Sekoita keskenään jauhot ja mausteet, lisää vihannekset. Sekoita hyvin.
• Lisää vettä vähän kerrallaan seokseen, kunnes siitä tulee taikinamainen massa. Varo ettei tule liian märkää!
• Tee massasta ison lusikan avulla palloja.
• Kuumenna öljy 180 asteeseen.
• Paista palloja öljyssä kunnesta ovat kauniin tummahkon ruskeita.
• Valuta talouspaperin päällä. Pidät pallot lämpiminä tarjoiluun asti.

Toisen "neitsytkokkauksen" tein donitseilla, Kakku-Katrin blogista löytyneellä ohjeella. Aikaansaannokset olivat kooltaan enemmänkin huoltoaseman reikämunkin kuin donitsin kokoisia - ei mikään valituksen aihe, sanoisin.

Öljyssä paistaminenkin sujui, vaikka ensin vähän jännittikin. Apukokki hoiti asian suvereenisti alkupöhinän jälkeen sillävälin kun minä grillailin ulkona jauhelihapihvejä. Lopputuloksena oli täydellinen "vappuateria". Housunnapit paukkuivat viimeisiä ruoan muruja suupielestä pyyhkiessä. Ei valittamista!

PS.

Tiedoksenne että ensimmäisessä kuvassa on etualalla bhajeja (bhajioita?) ja taaempana jauhelihapihvejä. Tiedostan, että niitä ei erota toisistaan. Minusta se todistaa vain, että valokuvaustaitoni eivät ole samalla tasolla kuin ruoanlaittotaitoni. Tarkennukseksi siis että toisessa kuvassa on donitseja. :-)

Toisenlainen Vappu

Joskus kaikki menee suunnitelmien mukaan. Sää suosii, ihmiset nauttivat, ruoka onnistuu yli odotusten eikä kukaan kiristele hampaitaan. Ja joskus asiat menevät ihan päinvastoin. Kuten vaikka tänä vappuna.

Jääkaappiin oli varattu ruokaa niin että ovet paukkuivat, lauantaille oli mukavia suunnitelmia jotka sisälsivät hyvää ruokaa, ystäviä ja iloista menoa. Mutta perjantaina koko viikon kiusannut nuhanpoikanen näytti räkäiset hampaansa, enkä voinut kuin taipua. Makasin kuumeessa täkin alla ja tärisin kylmästä.

Illalla ei puhettakaan että oltaisiin nautittu vappuherkkuja. Apukokki söi keittiössä seisaallaan savustettuja katkarapuja ja lihapullia. Minä nautin sängyssä simaa ja Buranaa.

Lauantaina olo oli valju ja voimaton, joten päätin että vaikken ulos vielä voikaan lähteä, niin syödään ainakin hyvin. Tein pakastekatkaravuista toast skagenia josta tuli kamalaa koska punasipuli oli aivan järkyttävän vahvaa. Apukokilla oli suurempi sipulinsietokyky (ja kovempi nälkä) joten söi omansa sekä minun leipäni.

Cavaa sain juotua maljallisen, mutta loput siitäkin nautiskeli Apukokki. Onneksi kyseessä oli pieni pullo

Kaikesta huolimatta serpentiinit pysyivät kaulassa ja hiirenkorvat päässä. Mahdettiin olla näky, kylpytakeissa ja nenät valuen.

Hilpeää vappua!

Simat esiin, se on kesä nyt!
Iloista ja poreilevaa vappua!

Retroilu jatkuu

70-luvun illanistujaisherkku toimitti tehtävänsä myös uudella vuosituhannella: saunanjälkeinen tarjottava viikonloppuvieraille syötiin viimeistä perunasuikaletta myöten, kehujen kera.

Tjaa, toisaalta Janssons frestelse on kyllä enemmän kuin aika ajoin pintaan nouseva muoti-innostus. Enemmänkin voidaan puhua yöruokien klassikosta, jonka avulla ihana ilta jos toinenkin on jatkunut uusin voimin kohti uutta päivää.

Loppuun vielä vinkki kaikille jotka mietitte että saako mato-ongella anjovista mummon laiturilta: anjovis ei ole kalarotu, vaan kalasäilykkeen nimi. Ja vieläpä hieman sekavasti sellainen. Pohjoismainen anjovissäilyke valmistetaan kilohailista (Sprattus sprattus), mutta muualla Euroopassa myydään sardellia (Engraulis encrasicolus) nimellä anchovy (engl.) tai anchois (ransk.). Tämän asian kanssa kannattaa olla skarppina käännös-keittokirjoja lukiessa.

Janssonin kiusaus

Annos 6:lle

Öljyä

1 rs Janssonin anjovisfileitä (Pirkka) + liemi

2 pss (a´500 g) perunasipulisekoitusta

4 dl ruokakermaa

Mustapippuria

Uuni 200 C

Paistoaika noin tunti

• Voitele isohko paistovuoka öljyllä.
• Levitä puolet jäisestä perunasipulisekoituksesta uunivuokaan, asettele janssonin fileet ja kaada päälle loppu perunasipulista.
• Sekoita anjovisliemi kerman joukkoon, rouhi mukaan pippuria ja kaada vuokaan. Jos lientä ei mielestäsi ole tarpeeksi, lorauta perään maitoa tai kermaa.
• Kypsennä noin tunti.

Lisäkkeeksi käy mikä tahansa salaatti, mutta jos haluat tuta täysillä vuosikymmenten takaisia tuulahduksia, laita asetille kauniisti viipaloituna punajuurta.