tiistai 14. elokuuta 2012

Savumuikkuorgiat


Kuulua klassikkosanontaa mukaillen: syökää ihmiset muikkuja!

Ihan pikaruokaa tämä ei ole, joten kannattaa ottaa voileipä ennen kalanlaittoon ryhtymistä, ettei ala hiukoa kesken kaiken. Muutama työvaihe kuuluu hommaan:

Jos ei halua itse perata, kannattaa ostaa perattuja. Siinäkin tapauksessa huolehdi, että kalojen kidukset on poistettu, koska ne antavat pahan maun. Jos joudut poistamaan ne itse, leikkaa kalalta vain reilusti pää poikki kidusten alapuolelta. (Meidän kauppias oli tehnyt tämän valmiiksi.)

Seuraavaksi kalat pitää huuhdella juoksevan (viileän!) veden alla. Vetäise sormella myös sisältä, jotta saat mukaan sinne mahdollisesti jääneet sisuskalujen rippeet. 

Puoli kiloa kaloja vaatii suolausaikaa noin puolitoista tuntia. Karkeaa suolaa siis, eikä suolaa kalojen sisään, ainoastaan reilulla kädellä ylle ja alle, sitten satsi jääkaappiin.

Minä käytän savustukseen normilaatikkoa, jollaisen saa ostaa mistä vaan honkkarista. Pohjalle ripottelen runsaalla kädellä leppälastuja ja kolme teelusikallista hienoa sokeria muutamaan pieneen kasaan. Sokeripalojahan tässä tavallisesti käytetään, minulla nyt ei sattunut niitä olemaan. Pienet sokeriläjät ajavat saman asian, se on nyt todistettu.

Laatikon kansi kiinni, looda grillin päälle, lämpö jonnekin puoliväliin ja grillin kansi kiinni sen minkä menee. Odottelua puolisen tuntia, jonka jälkeen tilannetarkastus ja jatkoaikaa maun mukaan. Itse tykkään kuivasta lopputuloksesta, joten aikaa meni melkein 40 min, mutta hieman vähempi olisi ehkä riittänyt.

Ja se orgiavaihe, se alkaa silloin kun kuumat kalat höyryävät lautasella tiskipöydällä; seisot siinä etkä malta istua etkä valmistella mitään lisukkeita, vaan riivit lämpimän lihan sormin suuhusi...




maanantai 13. elokuuta 2012

Ravunsyöntiä Mooseksen kanssa

Elokuun pimeät mutta vielä lämpimät illat ovat mitä parhain ravunsyöntiaika. Kukin tietenkin syö niitä missä ja milloin haluaa, mutta pimeä, kynttilöiden valaisema lämmin ilta tuo aivan oman tunnelmansa.

Minun rapusaaliini tulee kaupasta, valmiiksi keitettynä. En pysty edes vierestä katsomaan saksiniekkaparkojen kattilaanheittelyä, puhumattakaan siitä että tekisin sen itse. Kaupan keittoliemi oli oikein maukas, enkä ainakaan itse maistanut mitään eroa kotitekoiseen liemeen. Lisänä meillä oli klassiseen tapaan paahtoleipää, tillisilppua ja kuohuviiniä.

Illan eksoottisuudesta piti huolen kosher Moses Date taatelivodka, kiitos ystäväni MP:n. Upeasti nahanruskea valui raskaasti snapsilasin pintaa pitkin eikä itse vodka maistunut juuri ollenkaan (hyvä asia). Maljoja tuli nosteltua sekä ravuille että Moosekselle. Ja tuota alla olevaa kuvaa katsoessa huomaankin että huh kun niitä snapseja tosiaan tulikin otettua...



tiistai 7. elokuuta 2012