lauantai 24. joulukuuta 2011

Jouluiloa lumipallokakulla

Lämmintä ja rauhallista joulua!

Yllä oleva kuva on järjettömän huono, otettu kännykällä, veljen toimiessa taskulampun kanssa valomiehenä. Kuvassa oleva lumipallokakku sai inspiraationsa  vuoden viimeisessä Ruoka Gloriassa olleesta ohjeesta. Tein omastani enemmän lasten suuhun sopivan:
  1. Täyte: mascarponea, kermavaahtoa, vaniljasokeria aidolla vaniljalla maustettuna, tomusokeria
  2. Täyte: maustamatonta tuorejuustoa, kermavaahtoa, 70% suklaata
Tukevoitin molemmat täytteet liivatteella, koska halusin että kakku muistuttaa mozartin kuulaa eli että kerrokset erottuvat selvästi.

Kaikki tykkäsivät että jättilumipalloni oli sopiva vastamaku juuri nautitulle kinkku-laatikko -perinneaterialle.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Omenatorttuilua


Jos ne nyt muuten oli jollkein epäselvää, niin jokainen viimeisen viikon-parin aikana ilmestynyt ruoka-ja naistenlehti on sen meille kertonut: nyt on aika käyttää kesän satoa, leipoa ometorttua ja hillota hikipäisenä. Otin neuvosta vaarin ja tein viikonlopun kunniaksi nopeatekoisen omekakun. Lisäksi olen syönyt silmät viirussa kaalia, papuja (kiitos Eeva ideasta!), sieniä, mustikoita, kesäkurpitsaa... you name it!

Jos sinulla on hyvä ja nopeatekoinen idea kaalin tai kesäkurpitsan kokkaamiseen, niin sen otan nöyrästi ja kiitollisena vastaan. (Paitsi en jos se koskee kaalipataa, lammaskaalia tai täytettyjä kesäkurpitsoita. Kiitos kuitenkin ajatuksesta.)

Takaisin omeniin. Joka syksy teen muutaman omenaherkun, "koska on sen aika". Mutta myönnettäköön nyt heti alkuunsa, etten ikinä käytä kotimaista omenaa, vaan valitsen aina tuontikamaa koska ne ovat a) edullisempia ja b) paremman näköisiä. Voisin siis yhtä hyvin leipoa omenajuttuja vaikka kevään kirkkaina päivinä, koska golden deliciouseja nyt vaan saa kaupoista ympäri vuoden, mutta en tee sitä koska se ei tuntuisi samalta.

Jaarittelut sikseen, siellä jo varmasti odotellaan reseptiä. Alkuperäinen on julkaistu Me Naisissa, josta olen muokannut sitä hieman. Olkaa hyvät:

Omenakakku

3 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 dl ruokosokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
2 tl kardemummaa
2 dl maustamatonta jogurttia (sitä ämpärijogurttia)
2 munaa
1,5 dl rypsiöljyä
3 omenaa
0,5 dl fariinisokeria
mantelirouhetta

Uuni 175C
Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita fariinisokeri puoleen määrään viipaleista.Jätä loput omenat odottamaan.
Sekoita kuivat aineet yhdessä kulhossa ja märät aineet toisessa.
Yhdistä aineet lusikalla sekoittaen, älä vatkaa taikinaa kunnes se on sekoittunut, ei enenpää.
Kaada puolet taikinsta vuokaan.
Lisää fariinisokeroidut omenaviipaleet.
Kaada loppu taikina omenoiden päälle, se riittää  kyllä peittämään omenat.
Asettele loput omenat kauniisti pinnalle (tai no, tämä on makuasia, kukin tyylillään).
Ripottele pinnalle reilusti mantelirouhetta.
Paista 40-50 minuuttia.



maanantai 22. elokuuta 2011

Sienisatoa kerrakseen



Lauantaina vei matka sienimetsään. Hirvikärpäsiltä suojautuakseni olin pukeutunut verkko-"huppariin", joka peitti myös kasvot (kiitos Pirjo!). Onneksi vastaan ei tullut muita kulkijoita, sillä tumma kasvoton hahmo hämärässä metsässä ei todellakaan ole se mitä kukaan haluaisi vastaansa, oli sienikoria tai ei.

Reissu oli täysin vaivansa arvoinen ja löysin mahtisaaliin mustia torvisieniä, kantarelleja, haperoita ja mikä parasta, neljä täy-del-lis-tä herkkutattia. Menkää ihmiset metsään! Kori mukaan!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Rapujen juhlaa


Tai en nyt tiedä onko se rapujen juhlaa, että ne keitetään hengiltä ja syödään. Mutta siihen ei kannata nyt takertua, sillä herkkuahan se on, rapu!

Kotimaiset ravut ovat olleet hinnoissaan, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Onneksi pakasteesta saatavat espanjalaisetkin ovat oikein hyviä, erityisesti jo ne keittää uudelleen ihan normaalin ravunkeitto-ohjeen mukaan. Kiinalaisia emme syö, kaikkien ruoka-ym. skandaalien jälkeen on vaikea luottaa niiden puhtauteen.

Ravut tietenkin nautittiin perinteisesti ryystäen ja mahtavia voileipiä rakennellen. Niitä sitten kukin nautti tahollansa. Olin itse sen verran nälissäni eilen (vai kärsimätön?) että en malttanut olla haukkaamatta leivästä aina parin hännän perkuun jälkeen.

Snapsilaulutkin jäivät yhteen, mikä ei ollut ollenkaan huonompi juttu tällä lauluäänellä.

Rapujen keittäminen

6 annosta

60 rapua
8 l vettä
2,5 dl karkeaa merisuolaa (35 - 40 g / litra vettä)
7 sokeripalaa
2 nippua kruunutilliä
  1. Pese ravut kylmän, juoksevan veden alla pehmeällä harjalla. Tarkista, että ne ovat eläviä.
  2. Kiehauta vesi kattilassa. Lisää suola ja sokeri ja puolet tillin varsista. Poista tillin kukinnot (kruunut) , koska kiehuessaan siemenet antavat karvasta makua.
  3. Lisää ravut poreilevaan veteen yksitellen, isoimmat ensin. Veden pitää kiehua rapuja lisättäessä, joten odota että se alkaa jälleen poreilla ennen kuin laitat sinne lisää rapuja.
  4. Kun kaikki ravut on lisätty, laita päälle tillinipun loput varret, niin että ravut peittyvät. Keitä noin 10 minuuttia viimeisen ravun lisäämisestä laskien. Kypsät ravuthan ovat sitten punaisia.
  5. Poista tillit kattilasta. Pilko loppu tilli kattilaan. Jäähdytä ravut nopeasti liemessään kylmässä vesihauteessa. Anna maustua keitinliemessään kylmässä 6 - 12 tuntia.
Tarkkoja ohjeita ravun keittelyyn ja syöntiin saa mm. Raputietokeskuksen sivuilta.

tiistai 2. elokuuta 2011

Kesän muistoja eli Berliinin ravintoloista

Tervehdin teitä, blogini lukijat!

Vast'ikään päättynyt lomani oli paras vuosiin, täynnä aurinkoa, rentoa fiilistä ja kivoja hetkiä. Ruoanlaitto jäi sivurooliin, pääosassa ovat olleet skumppa ja mansikat.

Pidin lomaa myös bloggailusta ja edellinen kirjoitukseni oli lähinnä mobiiliyhteyden testailua Visbyn reissulta. Hyvinhän tuo toast skagen näytti sivulle latautuneen, joten tulevaisuudessa saatan useamminkin lähetellä kuvia suoraan murkinan ääreltä.

Visbyn lisäksi kävin myös Berliinissä. Paitsi että säät suosivat reipasta matkailijaa, niin myös ruokakokemukset olivat poikkeuksetta onnistuneita. Useimmiten valitsimme jonkin kortteliravintolatyylisen italiaisen, joita saksalaiset kaupungit ovat pullollaan. Valinnat menivät kerta toisensa nappiin ja herkuttelimme ihanilla pastoilla, kala-ja liha-annoksilla sekä jumalaisella tiramisulla.

Muutama sana näistä berliiniläisten italo-ravintoloiden pastoista. Loistavia annoksia yksinkertaisista raaka-aineista. Ilman kermaa. Voin vain ihmetellä, että miksi suomalaisissa ravintoloissa pastakastikkeeseen aina laitetaan kermaa? Kuka täälläkin hoksaisi, että peston voi tarjota pestona, tai että chili, oliiviöljy ja valkosipuli todellakin riittävät pastan maustamiseen?

Mahtavan makunautinnon koimme uus-aasialaisessa Nu-ravintolassa. Pyörryttävän upea kilon satsi tiikerikatkarapuja vihannesten, nuudelien ja dippikastikkeiden kanssa oli äyriäisfanin taivasosuuden arvoinen kokemus.
En ole mikään oluen ystävä, mutta Berlin Kindl Weissea tuli maistettua muutaman kerran. Oluen ja vadelmamehun sekoitus ei ollut hassumpi, vaikka ehkä hieman liian makea minun makunystyröilleni.

torstai 30. kesäkuuta 2011

Visby

Tjäna!
Tervehdys Visbystä, jossa aurinko paistaa ja turistit täyttävät kapeat tunnelmalliset kujat. Toast Skagen näytti ja maistui hyvältä.

Lähetetty Nokia-puhelimestani

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Mansikkakakkua juhannushumussa



Juhannuksen jälkeen paistoi jälleen aurinko. Koska siis jussinahan se ei paistanut. Ollenkaan. Sadetta ripsotteli ja välillä enemmänkin. Nautin kaksivaiheisen kesäyön juhlan, josta ensimmäinen osuus oli ns. oikeana eli alkuperäisenä juhannusaattona eli torstaina 24.6. kotonani erinomaisessa seurassa. Grillattujen pekoni-herkkusienien lisäksi tarjolla oli perinteiset uudet perunat kera kylmäsavulohen ja salaatin.

"Villiksi" kesän juhlinta äityi juhannuspäivänä, jolloin grillasimme isommalla porukalla porsasta, nautaa, lammaspötkylöitä, maissia. Ällistyttävää kyllä mutta lähes kaikki ruoka saatiin valmiiksi ilman suurempia sateita.
Jälkiruokana oli itseoikeutetusti kesän ensimmäinen mansikkakakku. Pohjana oli kaurakeksi-voi sekoitus, päälle vaahdotin kaksi desiä kuohukermaa, johon sekoitin kaksi sellaista litteää pyöreää rasiaa mascarponea ja viipaloituja mansikoita, noin puoli desiä sokeria. Kun kakku sai oleilla jääkaapissa muutaman tunnin, täyte jähmettyi nätisti ja se oli helppo koristella mansikoilla. Helppoudessaan herkullinen ja (mökkioloissa) superhelppo resepti ja takuuvarma suosio: murustakaan ei jäänyt syömättä.

tiistai 31. toukokuuta 2011

Varovaisuutta myös vadelmien kanssa

Tiesittekös että ulkomaiset (pakaste)vadelmat ovat olleet terveysriski jo kauan ennen kurkkuskandaalia?

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira kehottaa kevään juhlien järjestäjiä välttämään ulkomaisten pakastevadelmien käyttöä kuumentamattomina. Eri puolilla maata on viime vuosina esiintynyt useita norovirusepidemioita, joiden epäillään aiheutuneen ulkomaisista pakastevadelmista.

Ruokamyrkytysten välttämiseksi ulkomaisia vadelmia pitäisi käyttää vasta riittävän kuumentamisen jälkeen. Ulkomaista alkuperää olevat pakastevadelmat tulee joko keittää tai ainakin pitää kuumana vähintään 2 minuutin ajan 90 asteessa.

Elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava pakkauksessa, jos alkuperämaan pois jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan. Pakastetut ulkomaiset marjat voivat olla Suomessa pakattuja, joten pelkkä pakkaajan nimen tarkistaminen ei riitä ilman alkuperämaan tarkistamista.

Katsokaatten siis tarkkaan millä vadelmilla kakkunne koristelette!

Lue koko tiedote täältä.

torstai 26. toukokuuta 2011

Kalaa italialaisittain


Olin muutama viikko sitten työväenopiston ruokakurssilla nimeltään Kansainvälistä kesäkalaa. Ensimmäistä kertaa olin moisessa mukana ja taatusti menen uudelleen.

Kokkailimme pareittain erilaisia kalaruokia, mm. bouillabaissea, kala-savusimpukkasalaattia, thai-marinoitua siikaa. Ilta meni hujauksessa ja lopuksi asetuimme kauniisti katettuun pöytään nauttimaan tuotoksemme.

Yksi ruokalajeista nousi upeasti yli muiden. Sain pitää varpaita ristissä etten hotkinut kaikkea ja päätin siltä istumalta, että tätä teen pian kotona.

Italialaista kalaa valkoviinissä
400 g valkolihaista kalaa (esim. siika, seiti, minä käytin turskaa)
öljyä
4 isoa kypsää tomaattia
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 dl valkoviiniä
6-8 anjovisfileetä
1 rkl tuoretta tinjamia
2 rlk konjakkia
suolaa
pippuria

  1. Paloittele kala ja mausta suolalla & pippurilla
  2. Kalttaa tomaatit.
  3. Kuutioi kaltatut tomaatit ja silppua sipuli.
  4. Kuullota sipulit.
  5. Lisää joukkoon viini, anjovikset, tinjami ja konjakki.
  6. Kypsennä hiljakseen ja lisää hetken kuluttua tomaatit.
  7. Paista kalat kevyesti ja lisää kastikeeseen.
  8. Tarkista suola ja pippuri
Tarjoile leivän kanssa. Jos kala hajoaa kovin pieneksi (kuten minulle kävi), ruoka muistuttaa ihan keittoa. Siitä saa ruokaisamman jos sen tarjoilee vaikkapa pastan kanssa, mutta itse olen sitä mieltä että kunnon tiivis maalaisleipä sopii seuraan parhaiten. Sen avulla saa kaiken liemen talteen.

Ai niin, tiedoksi sinulle joka aiot joskus osallistua vastaavalle ruokakurssille: mukaan kannattaa ottaa tyhjä ruoka-astia tai pari, sillä jäljelle jääneet ruoat jaetaan osallistujien kesken kotiinviemisiksi. Minä ensikertalaisena en tätä tiennyt ja rasiattomana meinasin jäädä ruoatta. Nokkelasti keksin käytetyn creme fraiche-purkin jonne sain hieman tapenadea talteen. Ensi kerralla tiedän paremmin.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Äitienpäivää odotellessa


Heh, huomasin että olin käyttänyt samantyylistä otsikkoa kahdesti peräkkäin. Näitähän sattuu kun kiireessä kirjoittelee, mutta päätin että kolmas kerta täydentää kokonaisuuden. On ns. otsikkotripla.

Meillä on huomenna siinä mielessä epäortodoksinen äitienpäivä, että äitini, joka on loistava kokki, ilmoitti ettei jaksa kokata meille. Koska meitäkään ei homma nyt huvita, eikä ravintolakaan oikein innosta pienten lasten kanssa, niin sovimme että syömme Dr Oetkerin pakastepizzoja. Tärkeintähän on joka tapauksessa että olemme yhdessä. Nyt yhdessä äitini viidestä (kyllä, viidestä) pakastearkusta odottaa läjä pakastepizzoja, joita tuunailemme joukolla huomenna.

Rento ote jatkuu jälkiruoassa. Ensin lupasin tehdä kakun, kuten joka vuosi aiemminkin. Mielessä oli jotain vastaavaa kuin pääsiäiseksi tekemäni mango-hyydykekakku, jonka kuva on tuossa yllä. Mutta olen tehnyt aika monta kakkua viime viikkoina eikä homma huvittanutkaan, joten peruin puheeni ja ilmoitin keittäväni kinuskikastikkeen ja tuovani jäätelöä.

Että näin meillä tällä kertaa. Olen varma että huomisesta tulee tosi mukava päivä, kaikin puolin.

Kinuskikastike (iso annos)
6 dl Kuohukermaa
4,5 dl Fariinisokeria
3 rkl Voita

Keitä kermaa ja sokeria kunnes seos alkaa paksuuntua. Lisää voi, sekoita se joukkoon.
Anna jäähtyä hieman ennen tarjoamista.

Annos on kolminkertainen ja riittää ainakin kuudelle, ehkä jopa kahdeksalle hengelle. Riippuu siitä saavatko syöjät annostella kastiketta itse vai eivät.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Kevättä odotellessa



Vappuna satoi sitten räntää ja rakeita, joten säiden puolesta oltaneen ihan aikataulussa kesää kohti. Juhlat onnistuivat yli odotusten: ruoka oli hyvää, vieraat parhaasta päästä ja ilta tietenkin liian lyhyt.

Tarjoilin kanankoipia joihin olin tehnyt oman marinadin. Paistoin ne uunissa superkypsiksi (=liha irtoaa lähes itsekseen) ja valmistin kastikkeen chilistä, sinapista, limestä, valkoviinietikasta ja mustapippurista & hippusesta sokeria. Valelin sillä kypsät koivet ennen tarjoilua.

Lisäksi pöydässä oli bruschettoja, kylmäsavuporoleipäsiä (tuorejuusto, majoneesi, ranskankerma & varovainen ripaus piparjuurta sekaisin ja porosilppu sekaan); savustettua kalkkunan rintaa ja grillattua parsaa, salaattia ja mausteista jugurttikastiketta sekä itse tehtyä tapenadea ja tuoretta leipää. Jälkiruoaksi tiramisua, mutta siitä teen joku kerta oman jutun.

Tiesittekös että maa-ja kotitalousnaisten Ruokaneuvot-palvelusta saa ilmaisia neuvoja juhlien järjestämiseen? Esim. tarjoilumäärät suurelle joukolle voivat aiheuttaa päänvaivaa, joten jos on bileitä tiedossa, kannattaa ottaa tämä sähköpostiosoite talteen: ruokaneuvot@maajakotitalousnaiset.fi

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Vappua odotellessa


Huomenna jälleen Suomi osoittaa että pohjolassakin osataan olla eloisia, hauskoja, hauskanpitoon kykeneviä ja vapautuneita. Noh, alkuillasta ainakin.

Valmistelen kovaa vauhtia omia hauskoja ja vapautuneita bileitäni, joten ei aikaa pidempään kirjoitteluun, muuten en kykene hauskanpitoon huomenna.

Katsokaatten video joka on ihan omiaan huomista odotellessa.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Hallittua kahvin maistelua


Maku-lehti järjesti yhdessä Pauligin kanssa lukijoilleen kahvin maisteluillan. Paikalla oli myös Paula-tyttö, joka kertoi ensin lyhyesti kahvin matkasta pensaasta pakettiin ja miten siitä paketista saa muutakin kuin plöröä aikaiseksi.

Tiesittekös että eri kahvilaadut käyvät yhteen erilaisten herkkujen kanssa? Kahvin tarjoiluun pitäisi kiinnittää samanlaista huomiota kuin viiniin. Oikeutetusti Paula-tyttö ihmetteli, että miten useankin tähden ravintoloissa upean, tarkkaan kuvatun menun päättää töksähtäen "kahvi". Hans! Jos luet tätä, ota vinkistä vaari!

Maistelimme kolmea eri kahvilaatua kolmen erilaisen herkun kanssa: Paulig Kenyaa suklaakakun, Presidentti Tumma Paahtoa juustokakun ja Presidentti Gold Labelia pähkinäsuklaan kanssa.

Vaikken ihan löytänytkään Paula-tytön hehkuttamaa mustaherukan makua, niin selvästi huomasin että sellaisenaan karvaskin kahvi muuttui makuparinsa myötä pehmeäksi ja suunmyötäiseksi.

Pauligin Paula löytyy Facebookista ja omasta blogistaan, jossa hän julkaisee myös reseptejä. Lähtiäisiksi saimme vielä tuotepaketin, eli kahvinmaistelua voi jatkaa nyt kotioloissakin.
PS.
Varmaan joku on jo ihmetellyt että mistä moinen Paula-hehkutus. En meinannut paljastaa mutta kyllä mä kerron kuitenkin: Paula on serkkuni Ulla. Hyvä Ulla!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Mantelipuuro on supertuorepuuro


Talven Ruoka-Gloriassa oli mielenkiintoinen resepti, jota piti kokeilla: mantelipuuro. En ollut aiemmin törmännyt kyseisen kaltaiseen reseptiin, joten piti hieman googlailla. Elävää ravintoa nauttivilla on blogeissaan ja keskusteluissaan vaikka minkälaisia tuorepuuroja, joista osa kuulosti herkullisilta ja osa suoraan sanottuna ällöttäviltä. Makuasia, totta kai. Yksi googliin (lue: haaviin) osuneista oli Quinoaa! -blogi, jossa oli vastaavanlainen puuro-ohje.

Puuro maistui uudella tavalla hyvältä: paahteinen manteli ja mausteet yhdistyivät hienosti marjojen kanssa. Tätä teen varmasti uudestaan. Alla on minun versioni Glorian reseptistä.

Tuore mantelipuuro
(2 annosta)

100g kuorettomia manteleita
2 dl kevytmaitoa
1 banaani
2 rkl ruokosokeria
1/2 tl kanelia
1/2 tl vaniljasokeria
1/2 tl sitruunan mehua
1-2 dl marjoja (pakaste/tuore/kuivattu)

  1. Paahda mantelit kuivalla pannulla kunnes ovat kivasti ruskistuneita.
  2. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja anna pyöriä kunnes massa on tasaista.
  3. Aseta osa marjoista kulhon pohjalle, kaada puuro päälle, aseta loput marjat päälle. Minä käytin pakastemarjoja.
  4. Nauti heti.
PS. Haluaisin kiinnittää huomionne kuvaan, jossa etualalla on minun tekemäni ja taustalla Glorian versio puurosta. Ovat kuin samalta kuvausjärjestelijältä, vai mitä? (...NOT!)

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Tacoperjantai


Hip hei viikonloppu edessä! Pikaruokamieliteko ohjasi texmexin pariin ja tacot toimivat aina. Helppoa, nopeaa ja herkullista. Ensimmäiseksi Taffelin valkosipulidippi-kermaviilisekoitus jääkaappiin muhimaan; sitten jauheliha ruskistumaan. Lihan paistuessa pilkon tomaatit, salaatin, cheddar-juustoviipaleet. Sekoitan lihan joukkoon Santa Marian taco-jauheen (koko pussi, tässä ei kannata pihistellä) ja annan hautua hetken.

Tacokuoret lautaselle, salsaa pohjalle, lihaa, juustoa, kermaviilidippiä, vihannekset. Kasassa on, haukkaus - hups! - varovasti ettei valu rinnuksille!

Kaikki tämä varttitunnissa. Syömiseen saakin sitten mennä aikaa.

Iloista viikonloppua kaikille!

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Valkosipulilevite josta tädit tykkäsivat


Chilisitruunan kirjoittelu NRJ:n sivuilla päättyy. Tästä lähtien kirjoittelen kokkailuistani vain täällä omilla sivuillani. Noin. Ja kun virallinen osuus on hoidettu, voimme palata ruoan pariin.


Viime lauantaina juhlimme äitini synttäreitä - onnea äiti, ikuinen kolmekymppinen! - välimerellisellä lounaalla. Alkuruokana oli aurajuustolla ja koskenlaskijalla ryyditettyä porkkanakeittoa, papusalaattia ja muita vihanneksia; ciabattaa ja valkosipulilevitettä, joka oli erityisesti rakkaiden tätieni mieleen.



Valkosipulilevite
1 iso valkosipuli
1 prk kermaviiliä
150-200 g pehmeää voita tai margariinia (maun mukaan)
mustapippuria
suolaa

1. Murskaa valkosipulin kynnet tai aja ne tehosekoittimessa pieneksi
2. Sekoita keskenään kaikki aineet. Tämä osuus kannattaa hoitaa sähkövatkaimella, että varmasti sekoittuvat tasaisesti.
3. Anna tasaantua jääkaapissa vähintään tunnin.
4. Tarjoile tuoreen leivän kanssa. (Varaa runsaasti leipää, tätä levitettä menee.)
5. Seuraavana päivänä: tuoreen persiljan pureskelu kuulemma auttaa lemuun.


Pääruokana oli ikuisuuden haudutettua stifadoa, kreikkalaista lihapaa. Se oli valmistettu pitkään hauduttamalla, liha (lammasta) oli niin pehmeää että se lähes suli suussa. Kastike oli paksua ja kiiltävää, maku raskas lukuisista yrteistä ja muista mausteista. Huomasin, että ainakin Pastanjauhantaa-blogissa on myös tehty stifadoa, joten sieltä saa ohjeen ensi hätään.

Jälkiruoaksi oli minun tekemääni tiramisua, mutta siitä kerron toiste lisää.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Venetsiointi jatkuu - uunikalaa ja papusalaattia












Branzino al forno
.

Eikö olisi upeaa jos suomen sijasta puhuisimme italiaa, tuota klassikkojen kieltä! Kokeile vaikka lausua ääneen otsikko: branzziano al fforno ja perään pieni pään heilautus. Huh! Ei tule samaa tunnetta kun sanoo "uunikalaa" vaikka kuinka päätään heilauttelisi.

Lueskelin Taste of Venice - At Table with Brunetti -keittokirjaa joka rahastaa Donna Leonin Brunetti-dekkareiden maineella. Vaan ei minua kun lainasin sen kirjastosta, heh. Aika vaatimaton teos, ei ostamisen arvoinen, kuvia ei ollut ollenkaan lukuunottamatta muutamaa valjua piirrustusta.

No, sain kuitenkin idean ateriaan, jossa meribassin sijasta käytin tilapiaa ihan saatavuus-ja kustannussyistä. Laitoin kalafileen vuokaan, kaadoin päälle kuivaa valkoviiniä, ripottelin suolaa ja kuivattua ruohosipulia, persiljaa ja meiramia. Mustapippuria pari pyöräytystä ja yksi valkosipulin kynsi ohuina viipaleina. Paistoin uunissa 200 C:ssa noin parikymmentä minuuttia, eli ehdin juuri kivasti keittää parsakaalit ja pyöräyttää niihin voinokareen.

Lisukkeena oli talvisella italian ruokakurssilla opittu papusalaatti: valkoisia jättipapuja (Go Green, ovat nesteessä), pätkä sellerinvartta ohuina viipaleina, punasipulia ohuina viipaleina, loraus öljyä, pienempi balsamicoa, suolaa ja pippuria. Kannattaa tehdä edellisenä iltana ja antaa muhia yön yli. Käy melkein minkä kanssa vain.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Uusia näkymiä

Mahtavaa mitä kaikkea propellipäät Googlella keksivätkään! Nyt voit tarkastella blogiani useissa erilaisissa näkymissä. Linkki näkymiin löytyy aina sivun oikeasta laidasta esittelyni alapuolelta.

Kerro mikä on mielestäsi mieluisin näkymä?

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Hernekeittoa lounaaksi

Terveiset töistä!

Lounaana hernekeittoa jossa joulukinkun loppulihat. Kyllä maistui!

Ja hei, aurinko paistoi koko päivän. Ihan kevätfiiliksissä!




maanantai 28. maaliskuuta 2011

Tuunattua pizzaa

On iltoja jolloin ei ole halua kokata mitään mutta tekee kuitenkin mieli muuta kuin voileipää syödäkseen. Sellaisina iltoina on lähikaupan pakasteallas runsaudensarvi ja herkkuarkku, varsinkin jos käyttää hieman mielikuvitusta. Pakastepizza sellaisenaan ei ole mikään mainittava ruokakokemus, mutta pienellä tuunailulla siitä saa aikaan herkun joka pistää vakavasti kysymään, että miksi kukaan veivaisi omaa taikinaansa.
Oma lempparini on pizzatieteen tohtorin eli Dr Oetkerin pesto-mozzarellapizza. Päälle laitan mielitekojeni mukaan tuoretta tomaattia, lisää pestoa, pepperonia tai (kuten yllä olevassa kuvassa) paahdettua pekonia. Ja AiNA lisäjuustoksi mustaleima-emmentalia, jotta saadaan makua.
Yksikin pizza on sen verran tuhti, että siitä riittää helposti kahdelle isompaankin nälkään.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Merenelävät al Forno


Lueskelin eilen maailman kauneinta keittokirjaa eli Tessa Kirosin Venezia -teosta. Kuvat, tekstien asettelut, värimaailma, kaikki on siinä viimeisen päälle harkittua - mukaan lukien ylellisen leveä musta samettinen merkkinauha (keittokirjassa!).

Myös useimmat reseptit ovat käyttökelpoisia. Sain inspiksen sunnuntailounaaseen Capesante al forno -nimisestä ruokalajista, suomeksi kampasimpukoita uunissa.

Kampasimpukat ovat kohtuuttoman kalliita, joten sovelsin. Ostin siikafileen ja sen seuraksi vain pari kampasimpukkaa. Ruokalajin idea on ihanassa voi-persilja-valkosipuli-öljy -seoksessa johon kalat/simpukat haudataan ja kuorrutetaan vielä leivänmuruilla. Kuuma uuni paahtaa aineksista upean, täydellisen makuisen herkun.

Seoksen teet näin:
1 pieni ruukullinen persiljaa
2 rkl sitruunamehua
1 kiinalainen valkosipuli (sellainen yksikyntinen)
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl pehmeää voita
suolaa
mustapippuria
korppujauhoja (reseptissä leivänmuruja)
  • Uuni 200 C
  • Hakkaa persilja pieneksi silpuksi.
  • Lisää muut ainekset paitsi korppujauho ja sekoita lusikalla yhteen.
  • Asettele kalat/simpukat öljyttyyn astiaan ja lusikoi seos päälle niin että se peittää ne.
  • Ripottele päälle korppujauhoa.
  • Laita vuoka uuniin noin 15 minuutiksi. Nosta sen jälkeen lämpöä 250 asteeseen ja anna olla vielä noin 7 min tai kunnes korppujauho alkaa ruskistua.

Tarjoile esim. vihreiden papujen ja tuoreen leivän kanssa.
Leipä on oleellinen jotta saat kaavittua viimeisetkin pisarat ihanasta liemestä suuhusi.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Laskiainen joka ei ollutkaan

Laskiaista tuli tänä vuonna juhlittua ihan oppikirjan mukaan: mäenlaskua, pullanpaistoa, hernerokkaa ja punaiset posket.

Minut oli kutsuttu täksi viikonlopuksi viettämään tätä kevätpaaston alkajaisjuhlaa perinteiseen malliin. Säätkin suosivat eikä pakkanen äitynyt liian purevaksi. Leivoimme pullaa ja laskimme mäkeä. Kavereina minulla olivat kummilapset Leevi 4v. ja Veela 2v. ja heiltä ainakin mäenlasku sujui huomattavasti tyylikkäämmin. Minä lähinnä ryömin/konttasin pitkin kinoksia kun kävely-yritykset aiheuttivat uppoamisen syvälle hankeen.

Pullat leivottiin yhteistuumin jauhopaketin ohjeen mukaan, tupla-annoksella kardemummaa ja aidolla voilla.

Lasten äiti vatkasi kermavaahdon ja isä aukaisi hernekeittopurkit. Illalla retkotimme sohvalla ja lattialla vatsat täynnä ja päivän tohinasta raukeina.

Kotiin palasin tänään sunnuntaina illansuussa. Huomasinkin sitten äsken, että että laskiainen on virallisesti vasta parin viikon päästä.

Olkaa te viisaampia ja leipokaa pullanne vasta 6.3. laskiaissunnuntaina tai 8.3. laskiaistiistaina.

Toivotaan että teidän laskiaisellenne tulee yhtä upeat ilmat!

Blogini kaikki kuvat,reseptit ja säännölliset päivitykset näet täällä: http://www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

maanantai 31. tammikuuta 2011

Italialaista ruokaa in English

Oli jo korkea aika oppia, miten carbonaraa oikeasti valmistetaan, joten ilmoittauduin Eiringin ruokakurssille. Neljänä sunnuntaina kokoontuvaa kurssia vetää italialaisen ruoan intohimoinen lähettiläs, Davide Papale.

Kurssi järjestetään hauskasti myymälässä, joka on kenen tahansa ruoka-harrastajan aarreaitta. Pienessä kaupassa tunnelma on tiivis eikä ollenkaan "kurssimainen", lähinna on sellainen fiilis että on kylässä tutuntutulla. Väkeä on ollut paikalla runsaasti. Opetuskielenä on englanti.

Ilta alkaa pienellä suolaisella ja kohta jo istumme hiiren hiljaa seuraamassa Daviden käytännönläheistä esitystä. Illan aikana tehdään neljä ruokalajia; ensimmäisellä kerralla teemana oli (kuiva)pastakastikkeet, toisella tuorepasta, ensi kerralla vihannekset ja viimeisellä jälkiruoat.

Viime kerralla teemana oli siis tuorepasta ja opimme eri tyyppisten pastojen valmistuksen saloja. Taikinan vääntämistä sai kokeilla itsekin, mutta jätin väliin flunssani takia. Lopuksi herrat Davide ja Assistente Domenico valmistivat pastat ja saimme maistella niitä, jokaista oman kastikkeensa kanssa.

Entä miten se carbonara sitten oikeasti valmistetaan?Sen voin kertoa, että kermaa siihen ei tule lainkaan. Muut vinkit kannattaa mennä kuuntelemaan kurssille!

Kuvia illan aikana nautituista tuorepastoista löytyy virallisesta blogistani http://www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

tiistai 18. tammikuuta 2011

Talvikuulumisia

Mahtavan luminen talvi!

Keittoja on tullut tehtyä tavallista enemmän, kuumat paksut keitot kuuluvat talveen ihan kuin pataruoatkin.

Kylmäsavuporokeiton reseptini kannattaa tsekata NRJ-blogistani samoin kuin tänään lisäämäni Tuunatut Nuudelit. Resepti on oikeasti kokeilemisen arvoinen, joten pelkästään sen takia kannattaa vilkaista tänne: http://www.nrj.fi/blogi/chilisitruuna

lauantai 8. tammikuuta 2011