sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pashan makuinen pääsiäinen


Pääsiäisen ruokalajit vaihtelevat, eivätkä ole niin perinteisiin sidottuja kuin jouluna - yhtä asiaa lukuunottamatta. Isoisoäitini reseptin mukaan valmistettu pasha on erottamaton osa pyhien viettoa. 

Annos on iso ja jos syöjiä ei ole kovin montaa se kannattaa puolittaa - puolikkaastakin syö neljä aivan riittävästi. Kannattaa myös valuttaa massa kunnolla, vaikka parikin päivää, jotta ei käy kuten minulle tänään ja herkku valuu pitkin vatia. Valutusta auttaa kun harson päälle laittaa ensin astiaan sopivan lautasen ja painoksi vaikkapa muutaman säilykepurkin tai pari nyrkin kokoista kiveä. 

Ylijääneistä valkuaisista saa ainakin pellillisen marenkia tulevia herkkuja varten.

Raakelin pasha

2 dl kermaa
5-6 dl rahkaa
4-5 kanamunan keltuaista
3-4 dl sokeria
1 dl voisulaa
vaniljasokeria
100 g mantelirouhetta
Sideharsoa
  1. Sekoita rahka ja kerma, lisää keltuaiset, voi, sokerit ja mantelit tässä järjestyksessä. 
  2. Kastele sideharso ja laita se muotin päälle.
  3. Kaada seos harsoon, tarkista että muotin pohjalle jää tilaa valumanesteelle, jos siinä ei itsessään ole reikiä pohjassa
  4. Laita harson päälle ensin sopivan kokoinen lautanen (tai vastaava) ja lisäpainoksi esim. muutama isohko säilykepurkki. 
  5. Anna valua ainakin vuorokausi.
  6. Koristele karamelleilla tai vaikkapa tuoreilla marjoilla.

Aurinkoista pääsiäistä!

Pasha pasha pasha pasha pasha pasha pasha

torstai 28. maaliskuuta 2013

Ensimmäinen sushini


Mom, look, no hands! Fiilis on sama: ylpeys omasta onnistumisesta. Eilen illalla tehnyt sushit onnistuivat yli odotusteni sekä makunsa että varsinkin ulkonäkönsä puolesta.

Turvallisuushakuisena henkilönä valmistauduin luonnollisesti koitokseen perusteellisesti. Luin kahdesta keittokirjasta sushiriisin keitto-ohjeen ja ideoita makirullien täytteeksi. Lopulta keitin riisin paketin ohjeen mukaisesti.

Katsoin kaksi videota, joista sain kuvan siitä miten makirullan täytteet asetellaan ja miten levystä tehdään rulla ilman että se leviää. Tein vielä muutaman Karate Kid kurki-harjoituksen. Sidoin nauhan otsalleni, kongi kumahti. Olin valmis. Riisikin oli jo jäähtynyttä.

Erittäin selkeä opetusvideo, katso tästä.
Rennonpi mutta silti opettavainen pätkä, klikkaa tästä.





keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Vietnamilaiset kanaleivät


Aasian maut ovat olleet viime aikoina mielessä tavallista useammin.  Lienee auringonpaisteen syytä ettei norminakkikastike nyt maistu. Olin ottanut Me Naisista jokin aika sitten kokeiltavaksi reseptin vietnamilaisista paahtopaistileivistä. 

Lihan sijaan käytin kanaa, mikä toimi hyvin. Possukin voisi olla tässä paikallaan. Ohjeen sanotaan riittävän neljälle, mikä on lievää liitoittelua. Vaikka laitoin kaksi keskikokoista porkkanaa ja kokonaisen sipulin, riitti salaattia vain kahdelle leivälle. Myös kokkausaika 10 min menee kyllä metsään, puolet enemmän  meni aineksia silputessa ja mittaillessa. Vaikka ei kai kenenkään aikataulu kymmenestä minuutista pieleen mene.

Vietnamilaiset kanaleivät
2:lle

150 g kypsää kanaa suupaloina 

  • Esim. broilerisuikale on ok, mutta myös esim. grillibroilerista peratut palat käyvät erinomaisesti.
  • Itse paistoin pari maustamatonta minuuttileikettä ja maustoin mustapippurilla.

Kastike
3 rkl soijaa
3 rkl fariinisokeria
1/2 punainen chili ilman siemeniä silputtuna 
2 valkosipulinkynttä silputtuna
1,5 tl seesamiöljyä
  • Sekoita kastikkeen aineet keskenään.
  • Lisää jäähtyneet kananpalat kastikkeeseen ja jätä odottamaan salaatin valmituksen ajaksi.


2 keskikokoista porkkanaa raastettuna karkeaksi
1 pienehkö salottisipuli silputtuna
2 rkl silputtua tuoretta korianteria
1 limetin mehu

Sekoita aineet keskenään.

2 leipäviipaletta (käytin Taikaruista, hyvin toimi)
  • Paahda leivät. 
  • Kasaa ne siten että salaatti tulee alle ja kananpalat päälle

Koska tämä oikeasti oli helppo ja maukas ohje, niin suosittelen että valmistat vaikka tuplasatsin ja viet töihin evääksi. Kasaa leivät vasta lounastunnilla ettei leipä vetisty. Kollegat saattavat kyllä kadehtia. 





tiistai 26. maaliskuuta 2013

Hyvää huomenta pakkasta


Mikä on parasta lomalla? Pitkään nukkuminen? Uusien asioiden tai paikkojen kokeminen? Ehei, parasta on kiireettömät aamiaiset.

Päivä paistaa jo, kupissa höyryää kunnollinen tumma kahvi ja hyvä aamuruoka odottaa lautasella. Tällaisen aamupalan jälkeen voi lähteä kokemaan uusia asioita tai maata sohvalla, ihan sama.  Lomapäivä on silti jo täydellinen.

Ruisleivällä valkohomejuustoa ja kiiviä, kupissa rahkan kaverina kiiviä, manteleita ja valkoherukoita. Mukissa Pauligin Gold Black.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Perjantai-illan pastasalaatti

Perjantaisin tekee usein mieli tehdä jotain hyvää mutta vähällä vaivalla valmistuvaa. Tämä pastasalaatti tulee hetkessä eikä vaadi monimutkaisia toimenpiteitä. Aineksiakin voi vaihdella varastossa olevien mukaan.

Muistelen että 90-luvulla tätä tehtiin illanistujaisiin esim. balkaninmakkarasta. En ole itse siitä versiosta oikein koskaan välittänyt, tonnikala on oma suosikkini. Käytetyt ainekset ovat edullisia. Siitä huolimatta olen tarkka että käytän vain hyviksi havaitsemiani tuotteita, enkä kelpuuta mitä vain europirkkaa.

Herne-maissi-paprikan ja makaronien suhde on tärkeä. Yleensä pyrin laittamaan niitä 50-50, ja ensin mainitut lisätään aina jäisinä juuri keitettyjen makaronien joukkoon, jotta pysyvät fresseinä. Tonikkalana käytän Rainbown chili-tonnikalaa, jossa on hienosti voimakas maku, Muita merkkejä en ole kokeillut ja jos sitä ei ole tarjolla, käytän maustamatonta. 

Pikanttina mausteena käytän USAsta tuomaani Old Bay -maustesekoitusta, jota siellä (erityisesti Marylandissa) käytetään mm. taskurapujen maustamiseen. Maustetta voi kysellä vaikkapa Behnford'silta Helsingistä.

Tonnikala-pastasalaatti
1/3 pss makaronia 
1 pss herne-maissi-paprika-sekoitusta 
1 prk chili-tonnikalaa

Kastike
1 prk kermaviiliä
2 valkosipulin kynttä
Old Bay-mausteseosta
Mustapippuria

Katkarapuja
Salaattia ja muita vihanneksia maun mukaan
  • Sillä välin kun makaroni kiehuu valmista kastike: puserra valkosipulit kermaviiliin, lisää mausteet ja sekoita. Laita jääkaappiin maustumaan.
  • Lisää jäiset vihannekset, vastakeitetyn makaronin joukkoon, sekoita.
  • Lisää hieman valutettu tonnkala. Ei haittaa vaikka chilinmakuista öljyä tuleekin hieman mukaan salaattiiin.
  • Sekoita kastike joukkoon.

Aseta tarjolle siten, että ruokailijat voivat itse kasata annoksensa salaattitarvikkeista, pastasalaatista ja katkaravuista. Lisäksi tuoretta leipää.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Irtokarkkivaltakunnassako kaikki hyvin?


Keski-Eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu ihana elämästä nauttiminen, joie de vivre: viinilasillinen kevään ensimmäisessä auringossa, herkullinen ateria ystävien kesken arki-iltana, jumalaiset konvehdit ja leivokset joita nautitaan hyvällä omalla tunnolla, yksin tai yhdessä.

Täällä pohjan perukoilla nuo ihanuudet jostain syystä banalisoituvat keskusliikkeiden ja supermarket-ketjuelämän myötävaikutuksella keskiolueksi kotisohvalla, kotipizza-illalliseksi ja candyland-paperipussin rapinaksi.

Koska sinä viimeksi avasit makeiskaupan oven ja ostit ihania pieniä suklaataideteoksia jotka pakattiin kauniiseen rasiaan?









perjantai 15. maaliskuuta 2013

Avokadopastaa vihdoin ja viimein


Jos ette sitä vielä tienneet niin nyt sen on varmaankin kaikille selvää: tartun kovin hitaasti mukaan trendeihin. Punajuuri meni minulta ihan ohi, pulled porkin tekemistä olen miettinyt jo vuoden. Joten oikeastaan siinä mittakaavassa tämä avokadopasta tuli kuitenkin keittiööni kohtuullisen nopeasti!

Olen täysin tietoinen reseptin tarinasta - saatan olla hidas trendihommissa, mutta mediaa seuraan kyllä. Ennen ruoanlaittoon ryhtymistäni googlasin avokadopastan ja kas - "kaikki" ovat todellakin aivan liekeissä:


"Internetissä kulovalkean lailla leviävä pastaresepti..." (Yle)
"Avokadopastavillitys leviää ympäri Suomen..." (Kodin Kuvalehti)
"Koko Suomi alkoi valmistaa avokadopastaa..." (Keski-Uusimaa)

Hm. Eikö meillä tapahdu tarpeeksi Suomessa kun Ylekin roihuaa avokadon ja spagetin ympärillä? Voiko se olla noin hyvää?  Tunsin avokadopastan haasteen, oli aika kokeilla itse.

Käytin annosta tehdessäni Hesarin reseptiä,  joka uskollisesti perustuu Chicling-blogin alkuperäiseen. Jätin pois parmesaanin (koska se rivi oli printtautunut toiselle sivulle) ja vaihdoin lehtipersiljan pienempään määrään tavallista persiljaa (koska sitä nyt sattui olemaan ruukussa). 

No? Miltä tuntui? Maistui? Mitkä fiilikset? (Rummun pärinää...)
Hyväähän se oli. Maukasta. Raikasta ja ruokaisaa. Kyllä, teen tätä uudelleen. Mutta pyörähtikö maailma ympäri? Nnnooo eii.... Koinko valaistuksen? En oikeastaan. Makumaailma oli tuttu erityisesti thai-ruoista, avokadoja käytän voin sijasta leivällä ja kylmän & lämpimän yhdistelmä ei sekään ollut uusi juttu. 

Olisiko jättisuosion syynä myös hypetys? Kun yksi keksii hyvän jutun, muut seuraavat perässä sen kummemmin miettimättä. Mutta kokeile itse! Helppotekoinen ja nopeasti valmistuva avokadopasta sopii erinomaisesti arkiruoaksi - kunhan avokadot ovat sopivan kypsiä. 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Synttärikahvittelua


Juhla kuin juhla niin yleensä teen kaikki tarjottavat itse. Tänä talvena työkiireet ovat olleet tavallista vaativampia, eikä energia riittänyt kokkailuhommiin. Ystäväni R. on viimeisen vuoden aikana harjoitellut voileipäkakkujen tekemistä siihen malliin, etten hetkeäkään epäröinyt pyytää häntä valmistamaan suolaisia tarjottavia synttärikutsuilleni.

Päädyimme yksissä tuumin savulohi- sekä palvikinkkukakkuun. Kun ymmärsin heti alkuunsa olla raastamasta R:n hermoja mikromanageroinnillani, niin sain ihanat, maukkaat tarjottavat, jollaisia en ikäpäivänä olisi itse saanut kasaan.

Makean kakun tilasin Herkkuja Älisiltä kotileipomosta, ja vaikka täyte-ym. toiveet esitin pikapikaa Wienin matkalla ollessani, sain juuri mitä halusinkin: maukkaan suklaakakun jonka täytteenä oli vanijakiisseliä, suklaamoussea ja päällä musta salmiakinmakuinen marsipaani.

Aivan kuin tämä ei olisi ollut riittävästi, R. yllätti vielä tuomalla tullessaan suklaa-sitruunatuorejuustokakun. Vieraat tykkäsivät - niin minäkin!


sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Wienin iloja hengelle ja ruumiille


Kolmen päivän lyhytloma Wienissä oli täydellinen irtiotto arjesta. Päivittäinen annos sisälsi yhden tai useamman museokäynnin lisäksi yhden tai useamman ihanan kakkuviipaleen, hyvää ruokaa sokerihumalan taltuttamiseksi ja kymmenisen kilometriä kävelyä.


Kävin sekä Luonnonhistoriallisessa museossa että Taidehistoriallisessa museossa. Nuo jättimäiset rakennukset sijaisevat kasvokkain kauniin puiston laidoilla. Pohjapiirrustuksiltaan ne ovat toistensa kaltaiset ja molemmissa oli ihana, ihana kahvila keskikupolin alla.


Luonnonhistoriallisen kahvila oli hauskasti moderni, kun taas taidemuseon kahvilla oli perinteinen wieniläisfiilis. Söin molemmissa lounaan, halloumisalaatin ensimmäisessä ja kylmäsavulohileivän toisessa, ei hassumpia kumpikaan. Taas jaksoi kiertää!


Cafe Central on yksi kuuluisista wieniläiskahviloista. Palvelu siellä - kuten muissakin paikoissa - oli moitteetonta, eikä (useiden turisteilla kyllästettyjen paikkojen tavalla) minua jätetty huomiotta edes tilaukseni toimittamisen jälkeen.


Wieninleikkeen, tuon wieniläisten lihapullat ja muusi -annoksen, nauttimiseen halusin arvoisensa ympristön ja sehän löytyi pieneltä kujalta, Figlmuller -ravintolasta. Vaikka nälkäni oli melkoinen tilausta tehdessäni, jouduin antamaan periksi: kaikki ei vain mahtunut. Vaikka leikkeet näyttivät olevan suosituin annos, en havainnut annoksessa minkäänlaista liukuhihnamakua. Hyvää se oli.

Mutta lihan kaveriksi tuodun salaatin alla piileskelevä perunasalaatti se vasta hyvää olikin!!!

Viimeisenä päivänä iski kulttuuri-ja kakkuähky. Ihana aurinkoinen päivä kului kävellen ja ihmetellen. Ainoa nähtävyys oli Naschmarkt, Wienin suurin ja kaunein tori. Ruokaa sai jos minkälaista, myös paikan päällä nautittavaksi, useat ravintola (kaikki täynnä!) tarjosi herkkuja ostereista aasialaisiin nuudeliruokiin.


Huomiota kiinnitti, että Wienissä oli paljon erilaisia aasialaispaikkoja. Kävin muutamassa, eivätkä kokemukset olleet lainkaan huonoja vaikka kyseessä olikin pikaruokalat. Ensimmäisessä nautin oudolla tavalla maukkaita makeja, joissa oli täytteenä friteerattuja (aivan!) katkarapuja. Toisessa mestassa söin erinomaisia nuudeleita jättikatkaravuilla maapähkinäkastikkeessa.

Mutta Wienin reissu vaati vielä yhtä maistelukokemusta: krapfen ei saanut jäädä kokematta! Ihan perus vaniljakiisselitäytteisen tilasin cafe melangeni kanssa, enkä ole koskaan, koskaan syönyt yhtä unenomaisen pehmeää munkkia. Oli kuin olisin haukannut pilveä. 



PS.
Jos matkoillanne törmäätte esitykseen nimeltä Swan Lake Reloaded, käykää katsomassa. Kuulu baletti on laitettu uuteen uskoon hiphopin ja nykytanssin avulla, onnistuneesti.