perjantai 23. lokakuuta 2009

Chorizot siiderissä


Tapakset, nuo pienet espanjalaiset herkkuruokaset, tarjoavat rajattomasti makuelämyksiä. Espanjan matkoillani olen päässyt maistelemaan kaikenlaisia tarjoamuksia, joskus silmät ympäri pyöräyttävän ihania, joskus outoja, joskus harvoin jopa mitäänsanomattomia.

Espanjan kielen sana tapa tarkoittaa kantta tai korkkia ja tarinan mukaan tapa asetettiin juomalasin (sherryä) päälle kanneksi jotteivat itikat lentäisi viiniin. Pohjois-Espanjassa vastaavaa ruokatyyppiä kutsutaan pinchoksi, (katalaaniksi pinxto) ja erona tapaksiin on että ruoka tarjotaan yleensä hammastikulla seivästettynä pienen leipäviipaleen päällä. Tästä nimi, espanjan pincho tarkoittaa piikkiä tai varrasta. Lasku ruoasta perustuu tikkujen määrään.

Varmaankin yksi tunnetuimmista tapas-herkuista on chorizot, espanjalaiset makkarat. Mausteisia, vahvasti punertavia sianlihamakkaroita on eri kokoisia ja paksuisia, enkä muista koskaan saaneeni huonoa annosta eteeni.

Alkuviikosta kävi niin mukavasti, että löysin Kampin K-marketista tuoreita chorizoita. Ei mitään viipalehömpötyksiä, jaan ihan oikeita makkaroita paketissa, vieläpä kahta eri lajia. Makkaroiden valmistajakin oli oikea espajanlainen firma, Palcarsa. Makkarat ovat kypsiä, mutta ne kannattaa lämmittää.

Muutaman päivän mietin reseptiä, jolla löytöäni testaisin, kunnes muistin kerran madridilaisessa baarissa nauttimani herkun: chorizot siiderissä. Googlailin reseptejä ja löysin kaksi eri versiota: monimutkaisemmassa on useita mausteita ja esim. sipulia lisänä; yksinkertaisemmassa versiossa keskitytään olennaiseen eli makkaraan siiderissä. Koska matkallani olin syönyt juuri tuollaista jälkimmäistä, sitä päätin tehdä.

Tarjosin makkarat tuoreen maalaisleivän ja tomaatti-basilika-salsan kanssa.

Paketissa oli neljä makkaraa, aivan riittävästi kahdelle. Lisäksi tarvitaan vain kuivaa siideriä. Yksi pullo riittää loistavasti, melkein puolet jäi kokille ruokajuomaksi.

Homma on simppeli:

1) Kuumenna siideri pannulla kunnes se alkaa melkein kiehua. Lisää makkarat (viipaleina tai kokonaisina)
2) Pyörittele siiderissä muutama minuutti, kunnes tuntuvat kuumenneen.
3) Tarjoile leivän kanssa.
Reseptien mukaan makkarat olisi pitänyt viipaloida noin puolen sentin palasiksi, mutta minä päätin kypsentää ne kokonaisina. Makuun se ei uskoakseni vaikuttanut, mutta koska makkara on täyttä tavaraa, sen leikkaaminen lautasella normaalilla ruokaveitsellä oli aika työlästä. Ensi kerralla viipaloin.

TomaatisalsaMakkarat ovat tuhtia syötävää. Tomaattisalsa toi ateriaan kaivattua keveyttä ja raikkautta. Pilkoin pari tomaatti tosi pieniksi kuutioiksi, silppusin mukaan noin 10 basilikan lehteä; maustoin mustapippurilla ja suolalla ja ruippasin päälle vähän oliiviöljyä ja sitruunamehua.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Elvyttävä banaanipannari


Flunssa alkoi vihdoin viime viikolla hellittää. Silläkin uhalla että kuulostan vanhalta ihmiseltä, on pakko päivitellä: melkein neljä viikkoa sairaana! Tunnen itseni sankariksi selviydyttyäni.

Jossain vaiheessa niistelyn ja yskimisen välillä lempeä pehmeä turvaruoka alkoi kuulostaa houkuttelevalta. Kriteerinä oli että aineet piti löytyä kotoa jottei tarvitsisi lähteä ulos kylmään. Pannarin aineet löytyy aina, valinta oli siis helppo.

Peruspannari on maukasta sinällään, mutta kaipasin jotain enemmän, joten lisäsin taikinaan banaania ja mausteita. Tuloksena olikin sellainen herkku, että vain luja itsehillintä auttoi säästämään osan Omakullalle.

Pannukakun perusreseptiähän voi muoka itse ruokakaapin sisällön ja mielikuvituksen mukaan. Omena, banaani, persikka tai mustikka toimivat loistavasti (kokeiltu on), samoin erilaiset leivontamausteet; itse lisään aina taikinaan kardemummaa. Myös suolainen pannariversio puolustaa paikkaansa erityisesti iltapalaherkkuna. Mitä maukkaampaa juustoa mukaan laittaa, sitä houkuttelevampi lopputulos.

Ja sitten hommiin:

Mausteinen banaanipannukakku

3 munaa
0,5 dl sokeria
2 tl kardemummaa
2 tl jauhettua inkivääriä
2 tl pomeranssin kuorta
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
5 dl maitoa
3-4 dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua margariinia
1 banaani viipaleina

Lämmitä uuni 200 C

1. Sekoita munien rakenne rikki
2. Lisää mausteet, sokeri ja maito.
3. Lisää jauhot. Taikinasta pitäisi tulla paksuhkoa.
4. Sulata margariini ja lisää taikinaan.
5. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunilevylle.
6. Viipaloi banaani ja ripottele viipaleet tasaisesti taikinaan.
7. Paista kunnes kauniin ruskea. Minun uunissa noin 45 min.

Itse en muuten tykkää jos pannariin tulee kohoumia, vaan puhkon ne haarukalla kesken paistamisen tasaisen tuloksen saamiseksi.

Banaanipannari maistuu hyvältä sellaisenaan. Superherkku siitä tulee jos tarjoilet sen vaniljajäätelön ja vaahterasiirapin kanssa, saksanpähkinöillä koristeluna.

torstai 1. lokakuuta 2009

Flunssa kurittaa kokkaajabloggaajaa

Kolmatta viikkoa jatkuva flunssan kurimus on aiheuttanut sen, että kokkailun sijasta ravinnon hankinta on ulkoistettu pikaruokaloille ja lähikaupan voilepäipäainestarjonnalle.

Mutta voipuneenakin jaksaa aina surffata! Nettireissullani kohtasin uuden sivuston, Cookstr:n. Tarjolla on ruoka-asiaa ja reseptejä, clue on siinä että kaikki reseptit ovat kuuluisilta kokeilta. Hakuja voi tehdä raaka-aineen, reseptin tai kokin nimen mukaan. Sisältöä ovat tuottaneet kymmenet ruoka-alan ammattilaiset, mm. Jamie Oliver ja Nigella Lawson, joiden kokkausohjelmilla olen viihdyttänyt itseäni viime päivinä sairaslomalla ollessani.

Cookstr:sta löytyy toki oma ruokablogi. Kirjoituksia on vasta muutama, ei ollenkaan hassumpia.

Ja vielä lopuksi jotain erikoista. The Hungry Beast -ruokasivustolta löytyi ainoa laatuaan oleva (toivottavasti) reseptisarja: kuinka pikaruoka-aterioista muokataan nopeasti haute cousine -tasoista tarjottavaa.

Kukapa ei haluaisi rakentaa hampurilaisateriasta lihapata-annosta a´la Boeuf Bourguignon; jälkiruoaksi voi kaivaa donitsista vaniljatäytteen ulos ja tehdä siitä Creme Bruleen. Tai sitten ei.

Olisi muuten mukava saada kommentteja kirjoituksistani. Tällä hetkellä tuntuu että huutelen tyhjyyteen, lieneekö kukaan edes löytänyt blogiani. Antakaa merkki olemassaolostanne, armaat lukijat!