tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulun rauhaa ja inkivääri-taatelikakkua kinuskikastikkeella


Huomenna se laskeutuu keskuuteemme kuin lumipeite; joulu. Kukin nauttiikoon joulusta tavallansa ja maassa rauha. 

Mutta sitä ennen on vielä mahdollisuus hötkyillä hetki jos tarvetta vielä on. Jos lahjalistassa on vielä nimi yliviivaamatta, niin mieti olisiko inkiväärillä maustettu taatelikakku parempi vaihtoehto kuin tarpeeton tavara? Korkeintaan joudut kipaisemaan lähikaupasta hillottua inkivääriä ja ilman sitäkin kakku on hyvän makuinen (lisää vaikka 1 tl kardemummaa makua tuomaan). 

Kakun valmistaminen käy joutuisasti ja kypsymistä odotellessa voit juoda mukillisen tai pari glögiä kynttilänvalossa, lumista luontoa katsellen.

Inkivääri-taatelikakku

200g taateleita
1 tl soodaa
3 dl kiehuvaa vettä
75 g pehmeää voita
2 dl fariinisokeria
2 tl inkivääriä
2 tl vaniljasokeria
3 munaa
4 hillottua inkivääriä 
3,5 dl vehnäjauhoja

Kuorrutus
2 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa
100 g voita

Uuni 180 C.

  1. Silppua taatelit kulhoon. Sekoita kiehuva vesi ja sooda ja kaada taateleiden päälle. Anna seistä ainakin 20 min.
  2. Vatkaa voi, sokeri ja mausteet. 
  3. Lisäät munat ja vatkaa kunnes massa on kunnolla sekoittunut.
  4. Silppua hillotut inkiväärit pieniksi ja sekoita vehnäjauhoihin. Kannattaa tehdä vähän kerrallaan niin sekoittuvat paremmin. 
  5. Sekoita inkivääri-jauhoseos taikinaan.
  6. Kaada taatelit nesteineen takinaan.
  7. Sekoita kunnolla.
  8. Vuoraa vuoka leivinpaperilla. Pitkänomainen on hyvä, mutta pyöreä toimii yhtä hyvin, muista kuitenikin tarkkailla kypsymistä jo puolen tunnin paistamisen jälkeen.
  9. Paista uunin keskiosassa 50-60 min (pyöreä vuoka 30 min tai enemmän) 180 asteessa. 


Kuorrutus:
  1. Sekoita kerma ja sokeri paksupoihjaisessa kattilassa.
  2. Anna kiehua rauhallisesti noin 10 min sekoitellen. Varo ettei kiehu yli, vähennä silloin lämpöä.
  3. Kun kuorrutus näyttää kauniin ruskealta ja koh kohtuullisen paksua, lisää joukkoon voi ja sekoita kunnes se on sulanut.

  • Anna kuorrutuksen jäähtyä kunnolla.
  • Nosta kakku vuoasta tarjoilulautaselle. 
  • Valuta kinuski päälle hitaasti. 
  • Koristele mielesi mukaan. 

Rauhallista joulua!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Ei mitään mätää Tanskanmaalla - pelkkiä herkkuja

Viikonloppumatkalla  Kööpenhaminaan oli kaksi tavoitetta: käydä Tivolissa ja syödä hyvin. 

Suunnitelmat toteutuivat siltä osin kuin oli tärkeää ja muilta osin olimme erittäin tyytyväisiä kakkosvaihtoehtoon. Jälkimmäinen koskee lähinnä lauantai-iltaa, jolloin aikomuksemme oli syödä hyvin jossain Tivolin ihanista ravintoista. Yllättäen väkeä oli niin että portit pullistelivat ja joka ruokapaikan ovella oli kymmenien ihmisten jono. "Tyydyimme" Juicy Burger -hampurilaisiin joita komeat nuoret miehet vauhdilla paistoivat pienessä kioskissa. Burgerit olivat erinomaisia ja maistuivat niin hyviltä viileässä talvi-illassa että eihän siinä muistanut edes kuvia ottaa. 

Ulkomailla vieraillessa pitää aina maistella paikallisia herkkuja ja erikoisuuksia. Tällä kertaa hotellishuoneeseen kannettiin iki-ihanaa inkiväärijuomaa (ei lisäaineita, hyvä maku); perunalastuja sinisestä perunasta (liian vähän suolaa, jäi syömättä); suklaalla päällystettyjä lakupaljoja jotka oli kieritelty salmiakkijauhossa (herkku!) sekä - aah!!! - salmiakkipusuja. 




Ihania, ihania salmiakkipusuja! Pus pus näitä lisää.


Blå Planeten jättiakvaariossa meni puoli päivää. Kaikkien kalojen tuijottelu sai vatsan hiukomaan, eikä paikan ravintola tuottanut pettymystä. Kivilevyllä tarjoiltu fish 'n' chips oli herkullinen. Pöydän pinta oli mustaa kumia joten astiat eivät kalahdelleet - design meets arkipäivän - vain Tanskassa. Heurekassa voisivat ottaa oppia sekä ravintolan sisustuksesta että ruoan tasosta. Mutta mitä olikaan tuo valkoinen jauhe perunoiden päällä? Hieman kirpeää, muutoin en makua tunnistanut.



Karamelliomenoita! Nämä tulivat aikoinaan tutuksi Aku Ankasta. 


Enpäs tiennyt että ruusukaali kasvaakin näin - tai että siitä saa upeita istutuksia Euroopan upeinpaan huvipuistoon.

Kylpykuulia? Puuteria? Ei vaan lakritsia. Lakuja suklaakuorrutuksella ja kultapölyssä kieputeltuina. Kaupan oli myös salmiakkikastiketta makeana ja suolaisena versiona. Kyllä, ostin molempia. 


Haloo Fazer, Panda, Brunberg!!! 
Kopioikaa hyvä idea ja kehittäkää edelleen - luksussalmiakkiputiikit kentälle ja Stockmannille!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Lausannen leivoksia ja muuta hyvää

Työmatka Sveitsin Lausanneen tuo tullessaan pitkiä työpäiviä. Maassa jossa kaupat menevät kiinni seitsemältä illalla se tarkoittaa että monta ihanaa leivosta jää syömättä.

Fiksuna naisena saavuinkin jo eilen,  jotta sain edes vähän nähtyä paikallista herkkutarjontaa.

Mitä näistä sitten valitsisi? 

Tämän kaksikon päädyin lopulta nauttimaan. Herkullisia molemmat, mutta éclair kahvin makuisella kermatäytteellä oli jumalainen. 


Leivoskahviloiden voileipävalikoima on yhtä upea kuin leivostenkin. Huomaa musteella ja punajuurella värjätyt sämpylät. 


Joulunajan kojut paahdettuine kastanjoineen ja glögeineen tarjoavat kivat kulissit hetkelle ystävien kanssa. 

Illallinen hotellihuoneessa. Vietnamilaisia rullia ja ravulla täytettyjä nyyttejä. Jälkiruokana suklaamousse. Kastanjajogurtin nautin huomenna, mutta kuvaan se piti saada. 

perjantai 17. lokakuuta 2014

Valkosipulimuusia ja miesmureketta

Tottahan se on, kuten usein sanotaan: talven tullen vatsa (ja mieli) kaipaa tuhdimpaa ruokaa. 

Tuhdin määritelmän täytti hyvin valkosipulivoilla kruunattu perunamuusi ja miehen tekemä lihamureke,  jonka juju oli uunissa paahdettu pekoni. Järjettömän hyvää kotiruokaa! 

Muusi ja mureke tehtiin siis molemmat ihan tavallisesti, joten en toista ohjeita tässä. 

Valkosipulivoi oli tehty jo aiemmin muuhun tarkoitukseen ja loppu meni nätisti kuuman perunasoseen  päälle sulamaan.

Pekonikastikkeen pohjana oli murekkeen paistoliemi, jonka keitin kokoon ja suurustin kermalla sillä välin kun pekoni ruskistui uunissa  (180°C, muutama minuutti).

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Kutistettuja omenapäitä




Ihana paketti tuli postissa: uusia keittokirjoja! Ihan niin kuin hyllyyni enää mahtuisi yhtään lisää! Lähetyksessä tulivat Snackistan jossa reseptejä lähi-idän tyyliin, Keittoa avec (nimi kertoo kaiken) sekä Omena päivässä.



Olen erityisen innoissani siitä tuhdeimmasta eli Omena päivässä -kirjasta. Siinä on hauskasti omena-aiheinen resepti tai idea vuoden jokaiselle päivälle. Kirja on ilmeisesti brittiläistä alkuperää, sillä kulttuurieroista kertoo että mukana ei ollut kuin kaksi sellaista piirakkareseptiä, joita me suomalaiset yleensä leivomme. Sen sijaan mukana oli melkoisesti "omenaistettuja" versioita tutuista resepteistä.

Ohjeiden mukana siis on kaikenlaisia ihmevinkkejä, joista hauska ja ajankohtainen on kutistettu pää. Näitä omenahirviöitä voi itse kukin tahollaan tehdä kohta koittavaan Halloween-juhlaan.

Kuva: Omena päivässä-kirjasta
Kutistettu pää

Tarvitset omenoita, suolaa, sitruunamehua ja vettä sekä terävän hedelmäveitsen.

Työvaiheet:
  1. Kuori ja kaiverra omenat niin pelottavan näköisiksi kuin kykenet. 
  2. Sekoita veteen suolaa ja sitruunamehua (kirjassa ei mainita määriä).
  3. Kasta kaiverretut omenat vesiseokseen (estää tummumisen).
  4. Kuivata päitä ensin uunissa noin kaksi tuntia alhaisimmassa lämpötilassa. (Jos omenoita on paljon, voi olla hyvä pitää uunin luukku raollaan)
  5. Lopuksi kuivata omenoita vielä huoneenlämmössä pari päivää (kirjassa sanottiin "ulkoilmassa" mutten usko että meidän märkä syyskeli kovasti auttaa kuivaamisessa).



lauantai 20. syyskuuta 2014

Sienipäivä Teurastamolla


Upea syysiltapäivä hujahti sienten parissa. Teurastamon Sieni-ihmisten tapahtumassa oli tarjolla tietoa ja tietenkin syötävää. 



Pihalla ei paljoa tapahtunut, vaikka sää olisi sen kyllä sallinut. Kellohallissa ja sen sivuhuoneissa sen sijaan oli hikistä säpinää sieniesittelyiden ja maistiasten merkeissä.



Väkeä oli ja ihan hyvä ettei sen enempää,  nytkin sai jonottaa joka tiskille ja tortellini-maistiaisistakin ehdin saada vain valokuvan. (Maalaisen mieli autiutta kaipaa...)


Näitä löysin viime sunnuntaina itsekin metsästä.

Sienten katselun jälkeen Jädelinon herkullista jäätetelöä. Pistaasi (tuo vihreä nokare suklaan kyljessä) oli herkullista. Tumma suklaa ja mansikka hyviä. 

torstai 11. syyskuuta 2014

Olutta hanasta omin käsin

Na zdraví!



Eilen illalla opin jälleen uusia asoita. Opin että oluen kaatotapoja Tsekissä on ainakin viisi erilaista. Opin että Pilser Urquell tehdään yhä samoilta alueilta tulevista aineksista kuin silloin kun tehdas perustettiin (esim. vesi samasta lähteestä); olut on kotoisin Tsekistä Plzenin kaupungista (~70 km Prahasta) ja että "urquell" tarkoittaa "alkueperäinen". 

Niin, opin myös että vaahto suojaa olutta ja vaikuttaa sen makuun. Ja toisin kuin suomalaisissa ikkunateipein koristelluissa kuppiloissa ajatellaan, sitä ei kaadeta lasiin oluen säästämiseksi ja asiakkaan huijaamiseksi. 
Erityisesti tsekkiläiset naiset nauttivat oluensa niin sanotun milk-kaadon mukaan ("maito") jolloin kaadettaessa nestemäistä olutta tulee pohjalle vain sentin verran, muu tuioppi täyttyy vaahdolla. Olut maistuu aivan erilaiselta vaahdon läpi, pehmeältä ja kermaiselta. Kannattaa kokeilla.
Vaahdosta voi lukea juomakerrat kuin puun vuosirenkaista rungon iän, sillä jokainen jättää oman jälkensä. Lasin pintaan jäävää vaahtoa kutsutaan "pitsiksi". Ja lasi huuhdellaan kylmällä vedellä ennen tarjoilua jotta se olisi mahdollisimman puhdas ja koska vesi täyttää lasin pinnassa olevat mikroskooppisen pienet raot ja auttaa olutta "istumaan" lasiin paremmin. 

tiistai 26. elokuuta 2014

Wohoo - reseptikilpailu! Äänestä hämähäkkiravun jalat voittoon!!!

Reseptini Hämähäkkirapua grillissä on mukana Cono Sur -viinitalon reseptikisassa. Äänestäneiden kesken arvotaan matkalahjakortti, ei paha.

Ja alkuperäinen resepti löytyy tuosta edellisestä postauksesta, suora linkki tässä.

Äänestä Chilisitruuna voittoon täällä: http://bloggercompetition.conosur.com/index.php/vote

Klikkaa kuvaa ja - hop! - pääset äänestyssivulle.

maanantai 18. elokuuta 2014

Hämähäkkirapu grillissä

Hämähäkkirapu ei tule ihan ensimmäisenä mieleen kun miettii viikonlopun ruokalistaa. Mutta kerranhan täällä vain ja niin edespäin kuluneilla sanonnoilla eli rapua koivista!

Pakastetut ja keitetyt koivet ovat periaatteessa jo valmista syötävää, mutta makua kannattaa parantaa erinäisin toimenpitein, kuten esim. jokirapujen keittoliemessä keittämällä tai grillaamalla. Valitsin jälkimmäisen. Uusia makuelämyksiä kohti vie elävän mieli!




Jos päädyt grillaamaan rapun jalkoja kuten minä, homma vaatii pientä valmistelua. Grillatessa meren elävää kannattaa sivellä maustelulla öljyllä, esimerkiksi chili-yrttiöljyllä, jonka ohje on alla.

Valmistelu

  1. Sulata koivet jääkaapissa. 
  2. Leikkaa koivet pitkittäin saksilla halki. Tämä onnistuu helposti keittiösaksilla, kuori on ohuehkoa. Leikkaa aina yhden jalan molemmilta sivuilta siten, että saat nostettua koipikuoren ylemmän osan irti. Lihan pitäisi jäädä alaosaan:




Chili-yrttiöljy 

1 dl öljyä
Nippu sileälehtistä persiljaa
Punainen chilipalko
1 valkosipulin kynsi
1 rkl suolaa
Mustapippuria

  1. Sillpua ainekset erittäin pieneksi ja sekoita öljyyn. 


Grillaus

  1. Kuumenna grilli.
  2. Asettele koivet kuori alaspäin kuumalle grillille ja sivele runsaasti öljyllä. 
  3. Paista 5-7 min, vähän jalan koosta ja grillin kuumuudesta riippuen. 
  4. Pidä ainakin hetken grillin kantta kiinni, jotta savuinen grillimaku tarttuu lihoihin. 



Tarjoile tuoreen leivän, salaatin ja vaikkapa majoneesista, ranskankermasta ja sinapista sekoitetun, tillillä maustetun kastikkeen kanssa. Juomaksi käy olut tai viini, meillä pöydässä oli Cono Surin pirteä riesling Bicicleta.






sunnuntai 10. elokuuta 2014

Unohda hella! Hampurilainen grillatuista jauhelihapihveistä


 Hampurilaisen pitää maistua hyvältä eikä paistetulta. Hellalla paistaen maku jää valjuksi, toisin kuin grillissä, jossa jauhelihapihvit kypsyvät lempeässä savussa, mausteisella kastikkeella hartaasti siveltynä. 

Pihvit, porsaan ja naudan jauhelihoista, on muotoiltu nopeasti, mutta sen verran puristellen että lihasta on tullut riittävän kiinteää jotta se pysyy kasassa. Ei mausteita. 

Sivelykastike on aina omatekoinen. Ei hienostelun vuoksi, vaan koska se on nopea tehdä ja maistuu paremmalta. Öljyä mausteita, ketsuppia, sinappia, makeaa chilikastiketta, ehkä hunajaa, savuaromia, joskus valkosipulia, aina hieman soijakastiketta. 

Pihviä paistaessa on tärkeää:
  • välillä pitää grillin kanssa kiinni, jotta savu ei karkaa taivaalle vaan tarttuu myös lihaan
  • sivellä pihveille runsaasti kastiketta
  • kääntää pihvejä ainakin kolmasti paistamisen aikana.

Samalla kun pihvit kypsyvät, niiden kaveriksi ruskistuvat foliokäärössä sipulirenkaat: öljyssä, sokerissa, suolassa ja pippurissa, ajan kanssa. 

Leiväksi käy hyvin pehmeä sämpylä, jonka paahdan kevyesti grillissä. Perushampurilaissämpylöitä en käytä, koska ne eivät maistu paperia kummemmilta. Juusto maun mukaan: peruscheddaria, tai jotain voimakkaampaa, esimerkiksi Morbier tuhkaraitajuusto on loistava valinta. 

Täytteet maun mukaan: sinappia, ketsuppia, tomaattia, salaattia. Kastikkeeksi esimerkiksi majoneesi-ranskankerma -pohjainen soosi, jossa selkärankaa antamassa chiliä ja savustettua paprikajauhetta, ehkä erilaisia pippureita. 

Näistä aineksista kun kasaa itselleen hampurilaisen, on mennyttä. Muut vaihtoehdot maistuvat tästä lähtien - no, ei miltään. 

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kuuma koira kuumassa säässä



Eilen oli kuuma. En osaa selittää, miksi siitä huolimatta päätimme ystäväni kanssa lähteä yli kymmenen kilometrin kävelylenkille, mutta näin teimme. Ruoholahden rannoilla vaeltaessa alkoi nälkä kurnia vatsassa. Tarjolla oli väsynyttä laivabaaria ja Merimakasiinia venäjänkielisellä ruokalistalla, olo alkoi olla kuin Saharassa. Tallinkin laiturit ja Verkkokauppa.comin jättimyymälä siinsivät horisontissa kuin kangastukset, joita kohden tiemme kulki.

Vaiva ja vaellus palkittiin, sillä Verkkokauppa.comin kahviosta ostettu hot dog maistui loistavalle. Syynsä lienee ollut nälälläkin, mutta objektiivisestikin tarkasteltuna reilun vitosen hodarilla oli loistava hinta-laatusuhde. Sämpylä oli kunnon täysjyväinen, ei mikään pahvituotos. Makkarassa oli makua ja kastikkeita oli riittävästi muttei liikaa.

Ja se hinta: pika-katuruoan pitäisi olla pikkurahalla hankittavissa. Eikä muuten tullut nälkä koko iltana.


maanantai 4. elokuuta 2014

Sushiorgiat




Siitä on jo jonkin aikaa, kun tein ensimmäisen kerran sushia. Erilaisia nigireitä ja makeja on tullut tehtyä sen jälkeen usein. Helppoa ja kohtuullisen nopeaa ja itse tehden tietää saavansa laatua.

Sushikokeilujen rohkaisemana kutsuin kaverit kylään, kyllä näitä kehtaa jo muillekin tarjota!

Aloitin valmistelut jo aamulla. Suunnitelmana oli tehdä niin paljon sushia, ettei kukaan jäisi nälkäiseksi. Lisänä tarjoaisin edamame-soijapapuja (ihan herkkua!);  kuivattuja suolattuja soijapapuja (koska niitä pitä saada maistaa) ja retikkasalaattia seesamiöljykastikkeella.

Katkarapu-nigirit
Katkarapu-nigirit ovat olleet lasten leikkiä sen jälkeen kun löysin Viivoanista valmiiksi kuorittuja ja avattuja häntiä. Nyt homma hoituu tyyliin 1-2-3 eli pyöräytä riisipötkylä, ota häntä ja lätkäise se riisipötkylän päälle.

Maki-täytteitä olen kokeillut vähän sen mukaan mitä löytyy jääkaapista. Hyvin toimivat tietenkin vihannekset kuten kurkku, avokado, retiisi ja porkkana ihan keskenään tai vaikkapa tonnikalan kanssa.

Katkarapusoosi-makit.
Silputusta katkaravusta, ranskankermasta ja chilistä sekoitin varsin maukkaan soosin, joka antoi sopivaa tulisuutta muuten niin hempeään makumaailmaan. Kierittelin maki-rullia pelkästään soosista, mutta myös avokadoa joukkoon lisäten.

Japanilainen munakas, jonka valmistin Easy Japanese Cooking -kirjan ohjeen mukaan oli aivan hirveää, eikä sitä voinut tarjota. Harmi etten ottanut kuvaa, sillä paistos näytti lähinnä, noh, luotaantyöntävältä.

Grillattu lohi -nigirit
Yksi oli kuitenkin ylitse muiden: grillattu lohi. Nigiri, jossa riisipötkylä sivellään wasabilla, päälle laitetaan ohut viipale lohta joka kypsennetään tohottimella. Maku on ihan omaa luokkaansa. Taivaallinen.




Owari yokereba, subeteyoshi eli loppu hyvin kaikki hyvin. Vieraat nauttivat, emäntä nautti ja kaikilla oli vatsat täynnä.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Ei mikään kevyt aamiainen

Joskus, kerran kesässä ehkä, aamun voi aloittaa tuhdisti.  Jo puoli seitsemältä ovensa avaava Eromangan leipomo-kahvila tarjoaa kiistatta Helsingin parhaat lihapiirakat.

Lämmin,  lihatäytteestä pullea ja vielä lämmin piirakka tarjoaa lähes eroottisen elämyksen. 

Nauti joka puraisusta, anna piirakan pehmeän taikinan ja lihan mausteiden täyttää suusi. Tämän jälkeen tätä päivää ei pilaa mikään.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kesä kakulla, taas täällä

Seitsemän kuukautta sitten tuli tarve pitää taukoa bloggauksessa. Elämässä tapahtui paljon (liikaa) eikä energia riittänyt kaikkeen.

Tilanne on nyt rauhoittunut ja jo muutaman viikon olen kaivannut tätä kirjoittamista - ja ruokaahan olen tehnyt koko ajan.

Viikko sitten leivoin,  usko tai älä,  ensimmäisen täytekakkuni lähes neljäänkymmeneen vuoteen. Siitä tuli erinomainen.  Taikina kohosi kuohkeaksi mutta kiinteäksi,  täytteet eivät valuneet, koristelukin onnistui. Ja tärkein: se maistui hyvältä.

Tästä on hyvä jatkaa,  ruoka odottaa!