lauantai 30. huhtikuuta 2016

Laivalla lakritsifestivaaleille



 Tukholmassa järjetettiin viime viikonloppuna lakritsifestivaalit. Tapahtuman taustalla on Tuija Räsänen, joka on järjestänyt Tukholman Lakritsfestival-tapahtuman vuodesta 2009. Sama taho järjestää muuten hesalaisen syksyisin järjestettävän tilaisuuden, mutta mittakaava on vähän toinen.

 

Viking Line kuljetti joukon meitä ruokabloggareita herkkuja katsomaan, ja samalla saimme tilaisuuden tutustua uudistettuun Gabriellaan. Parasta uudistuksissa? Hytit joissa parisängyt ja unelmanpehmeät peitot ja tyynyt! Meni ihan heittämällä kärkeen ja ohi modernisoitujen baarien ja ravintoloiden.

Toiseksi nousi Food Courtin erikoisaamiainen, joka kuohuviineinen ja tuoreine, lähes täydellisine viinereineen jatkoi hemmoteltua fiilistä joka alkoi siellä pehmeän peiton välissä. Kiva oli myös huomata, että vaikka lähtö oli lauantaina, niin illanvietto laivalla oli asiallista eikä kännisiä möykkäporukoita näkynyt lainkaan.



Kävin viime syksynä Helsingin lakritsifestivaaleilla ja olin ihan perustyytyväinen. Mutta kuten tiedämme, Ruotsissa kaikki on isompaa ja kauniimpaa, ihmiset nuorempia. Niinpä myös lakritsia oli tullut ostamaan ja maistamaan jättimäinen joukko, joka jonotti jo ennen avausaikaa kymmenien metrien matkalla. Ei voinut pieni suomalainen kuin ihmetellä.

Mukana tilaisuudessa oli kymmeniä ruotsalaisia yrittäjiä, mukana myös vuoden 2014 parhaaksi äänestetty Salmiakkola. Suomalaisista paikalle oli tullut Halva ja Fazer, perusryhdikkääseen joskin kovin värittömään suomityyliin. Ei nyt pitäisi näin vähätellä maanmiehiään, mutta kun katseli ruotsalaisten osastoja, ei voi kuin ihailla heidän kykyään tehdä tuotteistaminen pieteetillä.

Maistiaisia oli jos jonkinmoisia. Joukkoon mahtui muutama aivan järkyttävän upea maku, kuten Salmiakbomb: mozartin kuulan kokoisen salmiakkijauholla päällystetyn suklaakuulan sisällä valuvaa kinuskia. Tekijänä pieni perheyritys. Jono tiskille oli melkoinen.

Toinen I-H-A-N-A oli se viimevuotinen voittaja, jossa pehmeässä pötkäleessä on selvä kermakolan maku mutta kuitenkin aivan selkeä, suolainen ja terävä salmiakki hallitsee.


Ruotsalainen kola on kuin meidän kinuski, mutta jotain erilaista maussa on. Onko se pehmeämpi vai mitä, mutta ei niin äkkimakea ja kapea, kuin meidän. Onko maidossa syy tai siis lehmien ruokavaliossa?

Isoin ero Suomen ja Ruotsin festivaalien välillä lienee siinä, että kun Suomessa esittelyssä oli lähes puhtaasti salmiakki-tai lakritsituotteita, niin Ruotsissa mukana oli tosi paljon suklaata ja sitä kolaa. Osa tuotteista myytiin "sellaisenaan", osa oli maustettu esim salmiakkijauheella; minusta ehkä vähän päälleliimatun tuntuisesti, ihan vaan että voi tulla mukaan.


Esimerkki tällaisesta oli ihastuttava Pärlans, jonka merisuolalla maustettu, käsin pakattu (tai sen näköinen) kolatoffee oli jumalaista, mutta lakritsi tai salmiakki ei selkeästi ollut mitenkään se juttu heille. 40-luvun henkisesti pukeutuneet myyjät, osaston somistus sekä karamellien pakkaukset muodostivat kaikki täydellisen kokonaisuuden. Myynnissä oli myös ihastuttava keittokirja. Kyllä, ostin.


Tässä vielä muutama kuva upeista koristeista, joita paikalle oli tehnyt Wivi-Anne Bengtsson. Olisitko arvannut että ovat lakritsi-ja salmiakkikarkeista?