Hampurilaisen pitää maistua hyvältä eikä paistetulta. Hellalla paistaen maku jää valjuksi, toisin kuin grillissä, jossa jauhelihapihvit kypsyvät lempeässä savussa, mausteisella kastikkeella hartaasti siveltynä.
Pihvit, porsaan ja naudan jauhelihoista, on muotoiltu nopeasti, mutta sen verran puristellen että lihasta on tullut riittävän kiinteää jotta se pysyy kasassa. Ei mausteita.
Sivelykastike on aina omatekoinen. Ei hienostelun vuoksi, vaan koska se on nopea tehdä ja maistuu paremmalta. Öljyä mausteita, ketsuppia, sinappia, makeaa chilikastiketta, ehkä hunajaa, savuaromia, joskus valkosipulia, aina hieman soijakastiketta.
Pihviä paistaessa on tärkeää:
- välillä pitää grillin kanssa kiinni, jotta savu ei karkaa taivaalle vaan tarttuu myös lihaan
- sivellä pihveille runsaasti kastiketta
- kääntää pihvejä ainakin kolmasti paistamisen aikana.
Samalla kun pihvit kypsyvät, niiden kaveriksi ruskistuvat foliokäärössä sipulirenkaat: öljyssä, sokerissa, suolassa ja pippurissa, ajan kanssa.
Leiväksi käy hyvin pehmeä sämpylä, jonka paahdan kevyesti grillissä. Perushampurilaissämpylöitä en käytä, koska ne eivät maistu paperia kummemmilta. Juusto maun mukaan: peruscheddaria, tai jotain voimakkaampaa, esimerkiksi Morbier tuhkaraitajuusto on loistava valinta.
Täytteet maun mukaan: sinappia, ketsuppia, tomaattia, salaattia. Kastikkeeksi esimerkiksi majoneesi-ranskankerma -pohjainen soosi, jossa selkärankaa antamassa chiliä ja savustettua paprikajauhetta, ehkä erilaisia pippureita.
Näistä aineksista kun kasaa itselleen hampurilaisen, on mennyttä. Muut vaihtoehdot maistuvat tästä lähtien - no, ei miltään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti