Joskus kaikki menee suunnitelmien mukaan. Sää suosii, ihmiset nauttivat, ruoka onnistuu yli odotusten eikä kukaan kiristele hampaitaan. Ja joskus asiat menevät ihan päinvastoin. Kuten vaikka tänä vappuna.
Jääkaappiin oli varattu ruokaa niin että ovet paukkuivat, lauantaille oli mukavia suunnitelmia jotka sisälsivät hyvää ruokaa, ystäviä ja iloista menoa. Mutta perjantaina koko viikon kiusannut nuhanpoikanen näytti räkäiset hampaansa, enkä voinut kuin taipua. Makasin kuumeessa täkin alla ja tärisin kylmästä.
Illalla ei puhettakaan että oltaisiin nautittu vappuherkkuja. Apukokki söi keittiössä seisaallaan savustettuja katkarapuja ja lihapullia. Minä nautin sängyssä simaa ja Buranaa.
Lauantaina olo oli valju ja voimaton, joten päätin että vaikken ulos vielä voikaan lähteä, niin syödään ainakin hyvin. Tein pakastekatkaravuista toast skagenia josta tuli kamalaa koska punasipuli oli aivan järkyttävän vahvaa. Apukokilla oli suurempi sipulinsietokyky (ja kovempi nälkä) joten söi omansa sekä minun leipäni.
Cavaa sain juotua maljallisen, mutta loput siitäkin nautiskeli Apukokki. Onneksi kyseessä oli pieni pullo
Kaikesta huolimatta serpentiinit pysyivät kaulassa ja hiirenkorvat päässä. Mahdettiin olla näky, kylpytakeissa ja nenät valuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti