Branzino al forno.
Eikö olisi upeaa jos suomen sijasta puhuisimme italiaa, tuota klassikkojen kieltä! Kokeile vaikka lausua ääneen otsikko: branzziano al fforno ja perään pieni pään heilautus. Huh! Ei tule samaa tunnetta kun sanoo "uunikalaa" vaikka kuinka päätään heilauttelisi.
Lueskelin Taste of Venice - At Table with Brunetti -keittokirjaa joka rahastaa Donna Leonin Brunetti-dekkareiden maineella. Vaan ei minua kun lainasin sen kirjastosta, heh. Aika vaatimaton teos, ei ostamisen arvoinen, kuvia ei ollut ollenkaan lukuunottamatta muutamaa valjua piirrustusta.
No, sain kuitenkin idean ateriaan, jossa meribassin sijasta käytin tilapiaa ihan saatavuus-ja kustannussyistä. Laitoin kalafileen vuokaan, kaadoin päälle kuivaa valkoviiniä, ripottelin suolaa ja kuivattua ruohosipulia, persiljaa ja meiramia. Mustapippuria pari pyöräytystä ja yksi valkosipulin kynsi ohuina viipaleina. Paistoin uunissa 200 C:ssa noin parikymmentä minuuttia, eli ehdin juuri kivasti keittää parsakaalit ja pyöräyttää niihin voinokareen.
Lisukkeena oli talvisella italian ruokakurssilla opittu papusalaatti: valkoisia jättipapuja (Go Green, ovat nesteessä), pätkä sellerinvartta ohuina viipaleina, punasipulia ohuina viipaleina, loraus öljyä, pienempi balsamicoa, suolaa ja pippuria. Kannattaa tehdä edellisenä iltana ja antaa muhia yön yli. Käy melkein minkä kanssa vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti