Ikinä en ole löytänyt niin paljon kantarelleja kuin tänä kesänä. Jossain välissä ajattelin että en vain näe niitä metsässä, kun tuntui että olen ainoa joka ei näitä keltaisia herkkuja löydä. Mutta pelko pois, kuten Tuure Kilpeläinen sanoo, kyllä näen, pienetkin ja heinien alta.
Ensimmäiset kantikset syön leivän päällä. Kepeä paisto sipulin kanssa pannulla, suolaa ja pippuria; se on siinä.
Ei kaipaa kermaa mutta ruisleipää kyllä. Valkoinen leipä ei anna riittävää makuvastusta sienille.
Jos oikein haluan herkutella, ruskistan mukaan muutaman pekoniviipaleen. (Uunissa ettei tule käryä.)
Myös salaattia lautaselle raikastamaan kokonaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti