Lasagnella on hyvä aloittaa

Millaisella reseptillä uusi blogi aloitetaan?

Otetaanko lukijoilta luulot pois jollain raflaavalla erikoisuudella? Briljeerataanko omilla taidoilla esittelemällä aikaa ja taitoja vaativa taideteos? Vai lähdetäänkö liikkeelle lempeästi, tarjoten jotain tuttua ja maistuvaa, mutta uudella säväyksellä ettei lukijat ihan harmaaksi hiireksi luule?

Minä valitsin viimeisen vaihtoehdon ja julkistan tässä oman versioni lasagnesta. Lasagne on arkiruoka, perusherkku jonka jokainen osaa tehdä. Siksi sitäkin on mukava joskus muunnella. Sanottakoon, etten koskaan ole tehnyt lasagneeni valkokastiketta enkä muutakaan kastiketta, vaan yleensä käytän sen sijaan reilusti raejuustoa. Se sulaa osittain uunissa ja luovuttaa kylliksi nestettä jottei ruoka jää kuivaksi, mutta ei valu ja ruoanlaitto nopeutuu huomattavasti.

Mutta alla olevassa reseptissä on kastike, vaikkei sekään mikään perinteinen. Omallekullalle piti tehdä jotain herkkua työviikon päätteeksi, joten mielikuvitus sai lentää - ja pitkälle lensikin. Olkaa hyvät, ensimmäinen reseptini:

Lasagne

400 g jauhelihaa

Purkki valmista pastakastiketta

2 isoa sipulia

1 paprika

Basilikaa

Cayennepippuria

Persiljaa

Oreganoa

Kastike:

2 dl juustoraastetta (emmental, mutta toki makuasia)

1/2 Creme Bonjour Cuisine Valkosipuli ja yritit

3 dl raejuustoa

4 rkl pestoa (valmistuotetta käytin)

Ja sitten hommiin:

1. Uuni 200C.
2. Kypsennä sipulit ja paprikat, siirrä odottamaan. Ruskista liha. Kun se on kypsää, lisää joukkoon pastakastike ja sipuli-paprika. Hauduta hetki, lisää mausteet.
3. Tee kastike. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Muuta nestettä ei tarvita, sillä Creme Bonjour notkistaa soosin muttei tee siitä liian löysää.
4. Aloita kokoaminen öljyämällä vuoka.
5. Kokoa lasagne seuraavasti: lihasoosia - juustosoosia - levyt - lihasoosia - juustosoosia... Päällimmäiseksi pitäisi jäädä juustosoosia. Jos jostain syystä näin ei käy, kuorruta tavallisella juustoraastella jos kaapissa sellaista on.
6. Paista kunnes kauniin ruskea, minun uunissani se tarkoitti pyöreää 40 minuuttia.

Omakulta tykkäsi, niin minäkin. Maku oli pehmeän mausteinen. Tätä teen toistekin. Söimme reilut pari palaa kumpikin, enenpää ei tätä lajia olisi mahtunutkaan. Loppu päätyi pakkaseen ja sitä kautta evääksi töihin - täytyyhän tätä herkkua esitellä kollegoillekin!

Kommentit ovat tervetulleita, erityisesti arvostan asiallisia kehitysehdotuksia, aloittelija kun olen tässä bloggauksessa.

PS.

Seuraava postaus paistuu muuten jo uunissa, kannattaa siis tulla toistekin!