sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Wienin iloja hengelle ja ruumiille


Kolmen päivän lyhytloma Wienissä oli täydellinen irtiotto arjesta. Päivittäinen annos sisälsi yhden tai useamman museokäynnin lisäksi yhden tai useamman ihanan kakkuviipaleen, hyvää ruokaa sokerihumalan taltuttamiseksi ja kymmenisen kilometriä kävelyä.


Kävin sekä Luonnonhistoriallisessa museossa että Taidehistoriallisessa museossa. Nuo jättimäiset rakennukset sijaisevat kasvokkain kauniin puiston laidoilla. Pohjapiirrustuksiltaan ne ovat toistensa kaltaiset ja molemmissa oli ihana, ihana kahvila keskikupolin alla.


Luonnonhistoriallisen kahvila oli hauskasti moderni, kun taas taidemuseon kahvilla oli perinteinen wieniläisfiilis. Söin molemmissa lounaan, halloumisalaatin ensimmäisessä ja kylmäsavulohileivän toisessa, ei hassumpia kumpikaan. Taas jaksoi kiertää!


Cafe Central on yksi kuuluisista wieniläiskahviloista. Palvelu siellä - kuten muissakin paikoissa - oli moitteetonta, eikä (useiden turisteilla kyllästettyjen paikkojen tavalla) minua jätetty huomiotta edes tilaukseni toimittamisen jälkeen.


Wieninleikkeen, tuon wieniläisten lihapullat ja muusi -annoksen, nauttimiseen halusin arvoisensa ympristön ja sehän löytyi pieneltä kujalta, Figlmuller -ravintolasta. Vaikka nälkäni oli melkoinen tilausta tehdessäni, jouduin antamaan periksi: kaikki ei vain mahtunut. Vaikka leikkeet näyttivät olevan suosituin annos, en havainnut annoksessa minkäänlaista liukuhihnamakua. Hyvää se oli.

Mutta lihan kaveriksi tuodun salaatin alla piileskelevä perunasalaatti se vasta hyvää olikin!!!

Viimeisenä päivänä iski kulttuuri-ja kakkuähky. Ihana aurinkoinen päivä kului kävellen ja ihmetellen. Ainoa nähtävyys oli Naschmarkt, Wienin suurin ja kaunein tori. Ruokaa sai jos minkälaista, myös paikan päällä nautittavaksi, useat ravintola (kaikki täynnä!) tarjosi herkkuja ostereista aasialaisiin nuudeliruokiin.


Huomiota kiinnitti, että Wienissä oli paljon erilaisia aasialaispaikkoja. Kävin muutamassa, eivätkä kokemukset olleet lainkaan huonoja vaikka kyseessä olikin pikaruokalat. Ensimmäisessä nautin oudolla tavalla maukkaita makeja, joissa oli täytteenä friteerattuja (aivan!) katkarapuja. Toisessa mestassa söin erinomaisia nuudeleita jättikatkaravuilla maapähkinäkastikkeessa.

Mutta Wienin reissu vaati vielä yhtä maistelukokemusta: krapfen ei saanut jäädä kokematta! Ihan perus vaniljakiisselitäytteisen tilasin cafe melangeni kanssa, enkä ole koskaan, koskaan syönyt yhtä unenomaisen pehmeää munkkia. Oli kuin olisin haukannut pilveä. 



PS.
Jos matkoillanne törmäätte esitykseen nimeltä Swan Lake Reloaded, käykää katsomassa. Kuulu baletti on laitettu uuteen uskoon hiphopin ja nykytanssin avulla, onnistuneesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti