Uusi vuosi ei ole enää niin uusi, ja jatkuu vielä pitkään. Talvi ympäröi meidät poikkeuksellisen ihanana; maisemat ovat päivästä toiseen kuin sadusta. Keittiössä tekee mieli tehdä vain lämpimiä, kermaisia, mausteisia tai muuten vain turvallisia ruokia, joihin voi kuvitella sukeutuvansa kuin lämpimään peittoon: chili con carnea, uunilohta ja perunamuusia, sipulikeittoa...
Joulunaika toi muutaman ei-toivotun lisäkilon vyötärölle ja joka päivä päätän aloittaa kevyemmän ruokavalion "heti huomenna". Mutta kaikella on aikansa, eikä parsakeitolla ole vielä sijaa elämässäni. Olen antanut itselleni luvan vielä hetken olla kuriton ja nauttia: hiivataikinan pehmeydestä, kanelikanan täyteläisistä tuoksuista ja blinien rasvan ritinästä pannulla...
Viime sunnuntaina veljeni oli perheineen kylässä ja tein pitkästä aikaa uunilohta. Ostin isoimman mahdollisen norjan merilohen fileoidun puolikkaan, maustoin sen pippurilla, suolalla ja sitruunamehulla, asettelin uunipannulle. Vonkale oli niin iso, ettei kulmittainkaan mahtunut kokonaisena, vaan vaati pyrstön pätkäisyn.
Pannulle kaadoin pari desiä kalalientä, pienen lentokonepullollisen valkkaria (Faustino VII Blanco). Kala kypsytteli 200-asteissa uunissa puolisen tuntia, (valelin säännöllisesti liemellä) sitten lorautin mukaan kolme desiä kermaa. Noin parikymmentä minuuttia lisää paistamista ja valelua, jonka jälkeen ripottelin sulaneet katkaravut liemen joukkoon ja kuorrutin kalan mozzarellaraasteella. Viimeinen vartti paistamista tarkasti vahtien ettei juusto kärähdä, ja kala oli valmis tarjottavaksi.
Ykköslisukkeena oli Apukokin tekemää perunamuusia joka oli juuri oikeanlaista koostumukseltaan: pehmeää ja kuohkeaa muttei liian märkää. Voita oli liikaa mutta ainakin maito oli rasvatonta.
Kakkoslisukkeena oli vihreät pavut, jotka keitin nopeasti, valutin, lisäsin joukkoon voita (ihan vähän) ja tinjamia sekä rosmariinia. Annoin lämmetä hetken että maut tasoittuivat.
Ykköslisukkeena oli Apukokin tekemää perunamuusia joka oli juuri oikeanlaista koostumukseltaan: pehmeää ja kuohkeaa muttei liian märkää. Voita oli liikaa mutta ainakin maito oli rasvatonta.
Kakkoslisukkeena oli vihreät pavut, jotka keitin nopeasti, valutin, lisäsin joukkoon voita (ihan vähän) ja tinjamia sekä rosmariinia. Annoin lämmetä hetken että maut tasoittuivat.
Koko porukka tykkäsi ruoasta. Paras palkinto oli kuitenkin veljen ilme ensimmäistä suupalaa maistaessa: silmät melkein menivät ristiin pelkästä nautinnosta!
Tätä varten minä laitan ruokaa niin mielelläni: voin tarjota iloa ja nautintoa rakkailleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti